The Impact of Women’s Smoking, Obesity and Mode of Delivery on Urinary Incontinence

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4729-5
Julkaisun nimi: The Impact of Women’s Smoking, Obesity and Mode of Delivery on Urinary Incontinence
Tekijä: Tähtinen, Riikka
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Väestön terveyden tohtoriohjelma
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: Stress urinary incontinence and urgency urinary incontinence are the most burdensome and bothersome of all urinary storage symptoms in women. However, there still remains uncertainty about the impacts of smoking, obesity and mode of delivery on urinary storage symptoms. This thesis describes a series of studies to clarify and quantify the impact of these potentially modifiable risk factors for female urinary storage symptoms. In the first two studies, we used data from the FINNO Study to measure the association of smoking status and smoking intensity, overweight and obesity with urinary storage symptoms. Of the women 2 002 responded (67%). In the multivariable analyses, current smoking was associated with both urinary urgency (OR 2.7, 95% CI 1.7-4.2) and frequency (OR 3.0, 95% CI 1.8-5.0), while stress and urgency urinary incontinence were not associated with current or former smoking. Obese women (body mass index 30 or more) had approximately two-fold increase in stress urinary incontinence (OR 1.9, 95% CI 1.2-3.0) and nocturia (OR 2.4, 95% CI 1.5-3.8), and a three-fold increase in urgency urinary incontinence (OR 3.0, 95% CI 1.2-7.4), compared to normal-weight (body mass index less than 25). The third study was a systematic review and meta-analysis of the long-term impact of the delivery mode (spontaneous vaginal, assisted vaginal and cesarean) on stress and urgency urinary incontinence. Pooled estimates from 15 eligible studies demonstrated an almost two-fold increase in the risk of developing moderate to severe long-term stress urinary incontinence after vaginal delivery compared to cesarean (OR 1.85, 95% CI, 1.56–2.19, I2 = 57%), with an absolute increase of approximately 8%. A gradient that was larger in younger and smaller in older women. We found a small increased risk of moderate to severe urgency urinary incontinence (OR 1.30, 95% CI 1.02–1.65, I2 = 37%), with an absolute increase of approximately 3% in vaginal delivery versus cesarean section. In the fourth study we assessed the risk of long-term stress and urgency urinary incontinence prevalence after different types of vaginal delivery using data from the Norwegian Nord Trøndelag Health Study. Data was linked to the Medical Birth Registry of Norway. The final analysis set included 13 694 women with vaginal deliveries only. For women, aged less than 50, forceps delivery (OR 1.42, 95% CI 1.09-1.86) but not vacuum (OR 0.80, 95% CI 0.59–1.09), was associated with significant increased risk of stress urinary incontinence when compared to spontaneous vaginal delivery. The absolute increase was approximately 5%. Among younger women, forceps also had an increased risk for stress urinary incontinence (OR 1.76, 95% CI 1.20–2.60) when compared to vacuum in the direct comparison. There was no measurable impact between different vaginal delivery modes for women aged 50 or more. In conclusion, we extend previous research by providing symptom-specific associations between obesity or smoking and different urinary storage symptoms. We found a significant impact of vaginal delivery compared with cesarean delivery for younger women on stress urinary incontinence, and demonstrate for the first time the increased risks associated with forceps compared with vacuum. The association of delivery mode on urinary incontinence diminish in older age. As urinary storage symptoms are predicted to increase in prevalence as the world population ages, this work provides directions for future public health efforts.Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ponnistus- ja pakkovirtsankarkailu ovat naisille eniten haittaa aiheuttavat virtsaamisoireet. Elintapojen, kuten tupakoinnin ja ylipainon, sekä synnytystavan vaikutus eri virtsaamisvaivoihin pitkällä aikavälillä on kuitenkin epäselvä. Tämän väitöskirjan tarkoitus oli selvittää tupakoinnin, lihavuuden, ja synnytystavan vaikutusta naisten virtsaamisvaivoihin, erityisesti ponnistus- ja pakkovirtsankarkailuun. Tutkimuksen kaksi ensimmäistä osatyötä perustuvat väestöpohjaisen virtsaamishäiriöitä kartoittavan FINNOS-tutkimuksen aineistoon. Kutsutuista naisista kirjekyselyyn osallistui 2 002 (67%). Selvitimme tupakoinnin ja lihavuuden yhteyttä ponnistus- ja pakkovirtsankarkailuun, yövirtsaamiseen, virtsaamispakkoon ja tihentyneeseen virtsaamistarpeeseen. Osallistujista 23% kertoi tupakoivansa, 24% kertoi tupakoineensa aiemmin ja 53% ei ollut koskaan tupakoinut. Monimuuttuja-analyysissa ponnistus- tai pakkovirtsankarkailu ei ollut tupakoivilla yleisempää kuin tupakoimattomilla. Tupakoivat naiset raportoivat kuitenkin enemmän tihentynyttä virtsaamistarvetta (OR 3.0, 95% CI 1.8-5.0) ja virtsaamispakkoa (OR 2.7, 95% CI 1.7-4.2) kuin tupakoimattomat. Myös tupakoinnin määrällä oli väliä: yli puoli askia päivässä tupakoivilla naisilla oli virtsaamispakkoa (OR 2.1, 95% CI 1.1–3.9 ja tihentynyttä virtsaamistarvetta (OR 2.2, 95% CI 1.2–4.3) enemmän kuin alle puoli askia päivässä tupakoivilla. Lihavilla naisilla (painoindeksi 30 tai yli) ponnistusvirtsankarkailu (OR 1.9, 95% CI 1.2-3.0) ja yövirtsaaminen (OR 2.4, 95% CI 1.5-3.8) olivat kaksi kertaa ja pakkovirtsankarkailu kolme kertaa (OR 3.0, 95% CI 1.2-7.4) yleisempiä kuin normaalipainoisilla (painoindeksi <25) naisilla. Sen sijaan tihentynyt virtsaamistarve tai virtsaamispakko eivät olleet yhteydessä lihavuuteen. Väitöskirjan kolmas osatyö oli laaja, synnytystavan pitkäaikaisvaikutuksia ponnistus- ja pakkovirtsankarkailuun käsittelevä, systemaattisen katsaus. Meta-analyysin (15 tutkimusta, 45 659 naista) mukaan alatiesynnytys lähes kaksinkertaistaa ponnistusvirtsankarkailun riskin (OR 1.85, 95% CI 1.56–2.19, I2 = 57%) keisarileikkaukseen verrattuna. Absoluuttinen riski suurenee noin 8 %. Riski on suurempi nuorilla naisilla ja pienenee ajan kuluessa synnytyksestä. Meta-analyysin (8 tutkimusta, 49 623 naista) mukaan myös pakkovirtsankarkailun riski lisääntyy alatiesynnytyksen jälkeen verrattaessa keisarileikkaukseen (1.30, 95% CI, 1.02–1.65, I2 = 37%), mutta absoluttinen riski lisääntyy vain 3 %. Viimeisessä osatyössä selvitimme eri alatiesynnytysten vaikutusta ponnistus- ja pakkovirtsankarkailuun pitkällä aikavälillä. Aineistona käytettiin norjalaista väestöpohjaista kohorttitutkimusta (The Nord Trøndelag Health Study, HUNT-tutkimus), jonka tiedot yhdistettiin Norjan syntymärekisteriin. Lopullisessa aineistossa oli yhteensä 13 694 naista. Monimuuttuja-analyysissa totesimme, että alle 50-vuotiailla naisilla pihtisynnytys lisää ponnistusvirtsankarkailun riskiä verrattuna normaaliin alatiesynnytykseen (OR 1.42, 95% CI 1.09-1.86, absoluuttinen riski 5%), mutta imukuppisynnytyksen ja spontaanin alatiesynnytyksen välillä eroa ei ole. Pihtisynnytys lisää ponnistuskarkailun riskiä myös verrattuna imukuppisynnytykseen (OR 1.76, 95% CI 1.20-2.60). Yli 50-vuotiailla naisilla eroa eri alatiesynnytysten välillä ei enää ollut todettavissa. Tutkimuksen tulokset korostavat virtsaamisoireiden syiden monimuotoisuutta. ja tuovat tärkeää uutta lisätietoa haitallisimmista virtsaamisoireista.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4729-5
http://hdl.handle.net/10138/261360
Päiväys: 2018-12-05
Avainsanat: Lääketieteellinen tiedekunta
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
TheImpac.pdf 1.407MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot