Pispalan ars poetica : Lauri Viidan runojen metalyyrisyydestä

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4688-5
Julkaisun nimi: Pispalan ars poetica : Lauri Viidan runojen metalyyrisyydestä
Tekijä: Laamanen, Erika
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto
Filosofian, taiteiden ja yhteiskunnan tutkimuksen tohtoriohjelma
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (monografia)
Tiivistelmä: This dissertation explores poetics in the work of Lauri Viita (1916−1965), as it appears in his four books of poetry: Betonimylläri (“The Concrete Mixer,” 1947); Kukunor (1949); Käppyräinen (1954), and Suutarikin, suuri viisas (“And the Cobbler, Great Wise Man,” 1961). Poetry that deals with its own essence is called metalyricism, self-reflexive poetry, or metapoetry. By employing Eva Müller-Zettelmann’s theory of metalyricism and the analysis model of literary themes by Shlomith Rimmon-Kenan, this study addresses the following questions: How does Viita bring forth his poetics in his poems? Which poetic themes does Viita highlight and why? These questions explore the problems and challenges of Viita’s poetics in 1950s’ modernism. This study examines five central categories of poetics: the literary tradition, the poet, the creative process, the work of art, and the reception of poetry in five analysis chapters respectively. In Chapter 2, poems in which Viita discusses his relationship to the previous literary epoch and his contemporaries are analyzed. Chapter 3 examines how Viita depicts poets in his works, and how he understands the role of the poet in society. Chapter 4 focuses on the creative process, and Chapter 5 considers poems that have the notion of a work of art, the poem, as their theme. Finally, Chapter 6 examines satirical poems in which Viita comments on his contemporaries’ ways of reading poetry and their general attitudes towards literature. The analysis chapters show that Viita’s aspiration to unify an ideal world order with the actual outside world is central to his poetics. This feature is closely related to Viita’s relationship with modernism and traditions of symbolism and romanticism. While the notion of an ideal world order can be traced to the tradition of literature, living in a modern world prevents Viita from fully believing in achieving the ideal; this conflict is also crucial to modernism. Even though Viita’s solution to the problem is different from the ones proposed by other modernists such as Paavo Haavikko, this study argues that despite all their differences, other modernists shared the same poetic problems that Viita struggled with and thus their commonality is revealed.Väitöskirja käsittelee Lauri Viidan (1916−1965) poetiikkaa sellaisena kuin se ilmenee hänen runoteoksissaan Betonimylläri (1947), Kukunor. Satu ihmislapsille (1949), Käppyräinen (1954) ja Suutarikin, suuri viisas (1961). Runoja, jotka tarkastelevat omaa poeettista olemustaan, kutsutaan metalyriikaksi. Hyödyntämällä Eva Müller-Zettelmannin metalyriikan teoriaa ja Shlomith Rimmon-Kenanin kirjallisuuden teemojen analyysimalleja tutkimus kysyy, miten Viita käsittelee poetiikkaansa runoissaan, mitä poetiikan teemoja hän korostaa ja miksi. Lisäksi tutkimus pohtii, mikä on Viidan poetiikan suhde 1950-luvun modernismiin. Tutkimus tarkastelee viittä keskeistä poetiikan kategoriaa: suhdetta kirjallisuuden traditioon, tekijää eli runoilijaa, luomisprosessia, artefaktia eli runoa ja runouden vastaanottoa. Väitöskirjan viisi analyysilukua jakautuvat kategorioiden mukaan. Luku 2 käsittelee runoja, joissa Viita pohtii suhdettaan edeltävään kirjalliseen epookkiin sekä aikalaisiinsa. Luku 3 tutkii sitä, miten Viita kuvaa runoilijoita teoksissaan ja miten hän ymmärtää runoilijan roolin yhteiskunnassa. Luku 4 keskittyy luomisprosessiin, luku 5 puolestaan koskee runoja, joiden teemana on taideteos, runo. Luku 6 käsittelee satiirisia runoja, joissa Viita kommentoi aikalaistensa tapoja lukea runoutta ja heidän suhdettaan kirjallisuuteen yleensä. Analyysiluvut osoittavat, että pyrkimys yhdistää ideaali maailmanjärjestys reaaliseen ulkomaailmaan on keskeinen Viidan poetiikassa. Piirre liittyy läheisesti kysymykseen siitä, mikä on Viidan suhde niin romantiikan ja symbolismin traditioihin kuin modernismiinkin. Siinä missä ajatus ideaalista maailmanjärjestyksestä palautuu kirjallisuuden traditioon, moderni maailmankuva estää Viitaa täysin uskomasta siihen, että ideaali on saavutettavissa. Konflikti on keskeinen myös modernismissa. Vaikka Viidan ratkaisu ongelmaan on toinen kuin esimerkiksi sellaisen modernistin kuin Paavo Haavikko, tutkimus väittää, että eroavaisuuksista huolimatta Viitaa askarruttivat samat poeettiset ongelmat kuin hänen aikalaisiaan.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4688-5
http://hdl.handle.net/10138/263696
Päiväys: 2018-12-14
Avainsanat: Kotimainen kirjallisuus
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Pispalan.pdf 1.337MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot