Sijoittajan velvollisuudet

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4607-6
Julkaisun nimi: Sijoittajan velvollisuudet
Tekijä: Luukkonen, Marja
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta
Oikeustieteen tohtoriohjelma
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: The purpose of this doctoral thesis is to identify the kinds of duties that can be required of investors at different stages of the investment process. The study’s main research questions are as follows: What kinds of responsibilities and duties can be imposed on investors at different stages of the investment process de lege lata? How do these duties differ between investor profiles and investment products? What kind of responsibilities and duties should investors have de lege ferenda? The research method used in this thesis combines approaches from legal dogmatics and law and economics. The research consists of two parts: a general part and five articles. Regarding investors’ obligations de lege lata, the study demonstrates that investors have no obligation to provide information about themselves before making an investment. By contrast, the study shows that the investor’s due diligence duty is relatively extensive in principle. The investor must explore the material provided on the investment product with reasonable diligence, irrespective of the quantity of this material. However, the investor’s due diligence duty is affected by various factors, including an investor’s investment profile, other subjective features, and possibly other conditions related to the product or investor. On the other hand, our court and board practices show that the product provider’s obligation to provide information often overrides the investor’s due diligence duty. If the information is given, for example, orally, or in a short marketing brochure, this information takes precedence over material provided in other formats. Regarding an investor’s duty to know and understand, investors have no obligation to obtain knowledge on their own initiative prior to receiving information about the investment product from the product provider. However, the extent of the obligation to provide information to the investor depends on whether the investor is defined as a retail or professional client. Here, some guidelines can be drawn: as a starting point, regardless of their investment experience, investors should know that an investment always involves a risk. If investors have prior investment experience with a comparable investment product, they are presumed to know the risks and features of the product, regardless of whether the product provider has provided all the information on that product. Moreover, according to the notice rule, investors must inform the product provider in a timely fashion of a breach of contract from the moment they noticed or should have noticed that breach. If investors fail to comply with the notice rule, they usually lose the right to receive any remedy based on the breach of contract. Providing notice within a reasonable period of time is essential. The general part of the study concerns an investor’s duties and responsibilities de lege ferenda. Investors’ current duties are evaluated in the light of research from the field of behavioral economics and finance. According to the study, investors’ behavior is not always aligned with their responsibilities. Therefore, investors’ behavior should be taken into account in regulations and in the duties required of investors. Moreover, in view of the EU’s active investor protection regime, investors’ duty to provide notice of a breach of contract is harsh compared to their other duties. Consideration should be given to whether this obligation is necessary or whether a general period of limitation would suffice.Väitöskirjassa tutkitaan, mitä velvollisuuksia sijoittajalla on Suomen lainsäädännön nojalla ja mitä velvollisuuksia sijoittajalla pitäisi olla. Sijoitustuotteen tarjoajan on usein selvitettävä sijoittajan sijoittajaprofiili ja kysyttävä muun muassa tämän sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä. Sijoittajalla ei ole varsinaista tiedonantovelvollisuutta tuotteen tarjoajalle. Jos tuotteen tarjoaja täyttää lain mukaisen selonottovelvollisuutensa, sijoittajan vastuulla on, mitä tietoja hän itsestään antaa tuotteen tarjoajalle. Sijoittajaprofiilin selvittäminen on sijoittajan omaksi parhaaksi: tarkoituksena on, että sijoittajalle myydään sijoittajaprofiiliin soveltuva sijoitustuote. Sijoittajan selonottovelvollisuus on lähtökohtaisesti laaja: sijoittajan tulee tutustua kaikkeen hänelle annettuun materiaaliin. Sijoittajan selonottovelvollisuus voi kuitenkin tapauskohtaisesti supistua, jos sijoittajalle annetaan esimerkiksi suullisesti tai markkinointiesitteessä hänen sijoituspäätökseensä vaikuttavaa harhaanjohtavaa tai virheellistä tietoa. Sijoittajan selonottovelvollisuuden laiminlyönti ei ole käytännössä harvinaista. Nykymuotoista tuotteen tarjoajan laajaa tiedonantovelvollisuutta on kritisoitu jo vuosien ajan. Tutkimukset osoittavat, että laajaan materiaalimäärään tutustuminen on sijoittajille haastavaa. Sijoittajan tietämisvelvollisuus on melko suppea. Tuotteen tarjoajan laaja tiedonantovelvollisuus tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että ei-ammattimaisen sijoittajan ei odoteta tietävän sijoitustuotteesta juuri mitään ennen sijoitusta koskevan informaation saamista. Lähtökohtaisesti jokaisen suomalaisen sijoittajan perustietoihin kuuluu, että sijoittamiseen liittyy aina riski ja että yksinkertaisiin osakesijoituksiin ja velkakirjasijoituksiin liittyy riski pääoman menettämisestä. Koska useat sijoitustuotteet ovat rakenteeltaan ja ehdoiltaan nykyään monimutkaisia, ja kun epätietoisuus liittyy siihen, mihin riski tosiasiassa kohdistuu, ei mainituilla peruslähtökohdilla aseteta kovin suuria vaatimuksia sijoittajan tietotasolle. Tilanne muuttuu, jos sijoittajalla on aiempaa sijoituskokemusta tai -tietämystä. Sijoittajan pitää reklamoida sijoitustuotteen tarjoajalle kohtuullisessa ajassa siitä, kun sijoittaja havaitsi tai hänen olisi pitänyt havaita tuotteen tarjoajan sopimusrikkomus. Tällainen sopimusrikkomus on käsillä esimerkiksi silloin, kun tuotteen tarjoaja on antanut sijoittajalle virheellistä tietoa tuotteesta. Jos sijoittaja ei reklamoi kohtuullisessa ajassa, hän menettää pääsääntöisesti oikeutensa vedota virheeseen ja kantaa itse vastuun mahdollisista epäedullisista seurauksista. Ottaen huomioon sijoittajansuojalainsäädännön tarkoituksen on reklamaatiovelvollisuus nykymuodossaan ankara. Vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi se, että jos sijoittaja laiminlyö kohtuullisen reklamaatioajan, hänelle tiedonantovirhetapauksessa maksettava vahingonkorvauksen määrä alenisi. Toinen vaihtoehto olisi poistaa reklamaatiovelvollisuus ja jättää seuraamus lainsäädäntömme vanhentumista koskevien säännösten varaan. Sijoitustuotteen tarjoajan menettelytapoja sijoitustuotteiden myynnissä säännellään tänä päivänä vahvasti. Selvää on, että myös sijoittajalla pitää olla velvollisuuksia. Sijoittajan vastuulla on, että hän antaa itsestään sijoittajaprofiilin selvittämistä varten oikeat ja riittävät tiedot ja että hän tutustuu annettuun materiaaliin sekä tekee harkitun sijoituspäätöksen. Sijoittajan on ymmärrettävä, että sijoittamiseen liittyy aina riski.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4607-6
http://hdl.handle.net/10138/264540
Päiväys: 2018-12-08
Avainsanat: Oikeustiede, velvoiteoikeus
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
SIJOITTA.pdf 1.424MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot