Selection for welfare and feed efficiency in Finnish blue fox

Abstract

The aim in blue fox selection is to improve reproduction traits, fur quality and size. Animal health, welfare, conformation traits or feed efficiency also show genetic variation and can be selected along with these traits. Due to unfavourable changes in blue fox conformation and health traits, there is a need to investigate how the focus in current selection should be changed to improve the situation. In addition to welfare traits, an important new breeding goal is feed efficiency, given that feeds form a major production cost and the inefficient utilization of feed may lead to poor growth and to nutrients being leaked into environment. The main objectives of the thesis research were to estimate genetic variation for new conformation, health and production traits, and to determine their correlation with the production traits currently used in ranking animals for selection. These results are needed to reform the selection programme. Animal assessment and scoring systems for the new traits were created in the thesis research, namely for feed efficiency, body condition (fatness), animal body length, leg conformation, ability to move about and susceptibility to eye infection. While the current emphasis on selection for larger animal and pelt size does improve feed efficiency indirectly, it is unlikely to lead to lower feed intake. Selection for feed efficiency and larger pelts tends to favour fast-growing and fat individuals, simultaneously increasing the feed intake and, hence, feeding costs. Fast growth rate and extreme fatness also pose a risk to blue fox welfare because better growth and larger size (body weight and fatness) often cause leg weakness and impair the ability to move about in less than six-month-old blue foxes. However, no genetic connection was observed between eye health and animal size or fatness, whereas selection for thicker fur density can increase eye infection risk. The use of body length as a selection criterion can open up the possibility to breed well-structured, slim foxes, since such selection does not increase the risk of fatness or susceptibility to eye infection nor does it have unfavourable effects on pelt quality traits. Estimates on the amount of genetic variation in conformation, health and feed efficiency show that these traits are heritable and that genetic improvement through selection has considerable potential to improve the health status and feed efficiency in Finnish blue foxes along with production traits. This requires broadening of current breeding goals to include diverse traits, changing the selection focus to new welfare traits and extending the coverage of national recording and breeding scheme.

Keywords: Alopex lagopus, animal breeding, fur animals, heritability

Siniketun valinnalla parannetaan lisääntymistä, nahan laatua ja kokoa. Näiden ohella voidaan jalostaa terveys-, rakenne- tai rehuhyötysuhdeominaisuuksia. Siniketun rakenne- ja terveysominaisuuksissa on tapahtunut eläinten lihavuuden lisääntyessä epäedullisia muutoksia, ja on tärkeä tutkia, miten valintaa pitää muuttaa tilanteen korjaamiseksi. Rehu on tuotannon suurin kustannustekijä, minkä vuoksi rehujen parempi hyödyntäminen on noussut kiinnostavaksi valinnan kohteeksi. Rehun tehoton käyttö voi heikentää kasvua ja lisätä lannan kautta tulevien hukkaravinteiden kuormitusta ympäristöön. Väitöskirjatyön tavoitteena oli arvioida uusien rakenne-, terveys- ja tuotanto-ominaisuuksien geneettinen vaihtelu ja niiden korrelaatiot nykyisessä valintaohjelmassa olevien ominaisuuksien kanssa. Nämä monipuoliset tiedot tarvitaan valintaohjelman uudistamista varten. Tutkimushankkeessa luotiin eläinten arviointia varten menetelmät ja asteikot seuraaville uusille ominaisuuksille: rehunkäyttökyky, kuntoluokka (lihavuus), eläinten pituus, etujalkojen asento, liikuntakyky ja silmätulehdusalttius. Nykyinen eläimen ja nahan koon painotus valinnassa parantaa epäsuorasti myös siniketun rehunkäyttökykyä. Rehunkäyttökyvyn tai nahkaominaisuuksien parantaminen valinnan avulla ei kuitenkaan saisi johtaa ketun terveyden heikentymiseen tai koon ja lihavuuden kasvuun, sillä nopeasti kasvavat ja isokokoiset eläimet kuluttavat enemmän rehua, jolloin rehukustannukset nousevat. Lisäksi nopea kasvu, suuri elopaino ja lihavuus ovat riskitekijöitä alle kuuden kuukauden ikäisen siniketun hyvinvoinnille, sillä ne aiheuttavat usein etujalkojen taipumista ja liikuntakyvyn heikentymistä. Ison koon tai lihavuuden ja silmäterveyden välille ei löydetty geneettistä yhteyttä, mutta tiheän ja massakkaan turkin valinta voi lisätä silmätulehdusalttiutta. Eläimen pituus uutena valintakriteerinä avaa mahdollisuuden kasvattaa hyvärakenteisia, solakoita kettuja, sillä pituuden valinnasta ei seuraa lihavuutta tai silmäterveyden heikentymistä eikä sillä ole epäedullisia vaikutuksia turkin laatuun. Sinikettujen rakenteessa, terveysominaisuuksissa ja rehuhyötysuhteessa on perinnöllistä vaihtelua, joten sinikettujen hyvinvointia voidaan tehokkaasti edistää eläinjalostuksen menetelmin tuotanto-ominaisuuksien rinnalla. Tämä kuitenkin edellyttää, että jalostustavoitteet laajennetaan uusiin terveys- ja rakenneominaisuuksiin, valinnan painotusta siirretään hyvinvointiominaisuuksiin ja valinnan apuna käytetään valtakunnallista tietojenkeruujärjestelmää ja jalostusohjelmaa.

Asiasanat: Alopex lagopus, kotieläinjalostus, periytyvyys, turkiseläimet