Poly(dialkyyliaminoetyylimetakrylaattien) faasikäyttäytyminen vedessä

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201804208584
Julkaisun nimi: Poly(dialkyyliaminoetyylimetakrylaattien) faasikäyttäytyminen vedessä
Tekijä: Salminen, Linda
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Kemian laitos
University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Chemistry
Helsingfors universitet, Matematisk-naturvetenskapliga fakulteten, Kemiska institutionen
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2018
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201804208584
http://hdl.handle.net/10138/273606
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Oppiaine: Polymer Chemistry
Polymeerikemia
Polymerkemi
Tiivistelmä: Työssä syntetisoitiin poly(di-isopropyyliaminoetyylimetakrylaattia) ja tutkittiin sen alemman kriittisen liuoslämpötilan riippuvuutta puskurista, pH:sta ja ionivahvuudesta. Lisäksi valmistettiin dimetyyliaminoetyylimetakrylaatista ja di-isopropyyliaminoetyylimetakrylaatista koostuva lohkopolymeeri ja tutkittiin sen pH- ja lämpöherkkyyttä. Kaikki polymeerit syntetisoitiin reversiibelillä additio-fragmentaatio ketjunsiirto -polymeroinnilla ja karakterisoitiin NMR-spektroskopialla ja kokoekskluusiokromatografisesti. Poly(di-isopropyyliaminoetyylimetakrylaatin) faasitransitioita tutkittiin transmittanssimittauksin, differentiaalisella pyyhkäisykalorimetrialla, valonsironnalla ja fluoresenssimittauksin. Faasitransitioita seurattiin eri pH-arvoissa, puskuriliuoksissa ja ionivahvuuksissa. Lisäksi tutkittiin bis(trifluorometyylisulfonyyli)imidi-ionien lisäyksen vaikutusta polymeerin liuoskäyttäytymiseen. Tärkeä havainto oli, että poly(di-isopropyyliaminoetyylimetakrylaatilla) ei havaittu faasitransitiota puhtaassa vedessä. Faasien erottumisen nähtiin riippuvan voimakkaasti liuoksen pH-arvosta, käytetystä puskurista ja/tai ionivahvuudesta. Sitraatin käyttö puskurina johti teräviin ja helposti havaittaviin transitioihin. Fosfaatilla puskuroidulla poly(di-isopropyyliaminoetyylimetakrylaatilla) havaittiin myös transitio, mutta laajemmalla lämpötilavälillä hystereesin ollessa huomattavaa. Koska sitraatin ionivahvuus on fosfaattia suurempi, mitattiin natriumkloridia käyttäen mittaussarja, jossa ionivahvuus ylitti sitraatilla puskuroitujen näytteiden ionivahvuudet merkittävästi. Koska kyseisen mittaussarjan transitiot olivat vielä heikompia, voitiin päätellä, ettei kyse ollut yksinomaan ionivahvuudesta. Pääteltiin, että syy piilee puskurin ja polymeerin välisissä vuorovaikutuksissa; mahdollisesti puskurin kyvystä vastaanottaa protoneita faasitransition aikana ja siten edesauttaa faasierottumista. Bis(trifluorometyylisulfonyyli)imidilisäyksen nähtiin vaikuttavan polymeerin liuoskäyttäytymiseen. Kun lisäys oli riittävä ja liuoksen pH matala, havaittiin ylemmän kriittisen liuoslämpötilan faasikäyttäytymistä. Kun anionin pitoisuus oli pieni ja/tai kun liuoksen pH oli korkeampi, polymeerilla havaittiin alempi kriittinen liuoslämpötila. Lohkopolymeerin niin ikään nähtiin olevan pH- ja lämpöherkkä ja mahdollisesti muodostavan misellejä pH:n ja lämmön vaikutuksesta.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
LindaS_ProGradu.pdf 1.868MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot