“Confine Your Women!” : Diachronic Development of Medieval Sunnī Exegeses on the Creation of Woman

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201809273239
Title: “Confine Your Women!” : Diachronic Development of Medieval Sunnī Exegeses on the Creation of Woman
Author: von Schöneman, Katja
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2018
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201809273239
http://hdl.handle.net/10138/277506
Thesis level: master's thesis
Degree program: Kielten maisteriohjelma
Master's Programme in Languages
Magisterprogrammet i språk
Specialisation: Afrikan ja Lähi-idän kielet

Afrikanska språk och Mellanösterns språk
Abstract: Ensimmäisen naisen luomisen yksityiskohtia ei juurikaan ole kuvattu muslimien pyhässä kirjassa, Koraanissa. Parhaiten tunnettu tekstijakso, joka ymmärretään ensimmäisen parin luomisena, on Naisten suuran (Sūrat al-Nisāʾ) alussa oleva maininta. Sen mukaan ihmiset luotiin yhdestä sielusta (nafs wāḥida), josta Jumala loi sille myös kumppanin (zawj). Varhaisessa islamilaisessa tulkintaperinteessä (tafsīr) tätä täsmennettiin niin, että nafs alettiin ymmärtää Aadamina (Ādam) ja zawj puolestaan miehen kylkiluusta luotuna ja täten häneen nähden toissijaisena Eevana (Ḥawwāʾ). Tähän tulkintaan vaikutti todennäköisesti varhaisten muslimiyhteisöjen uskonnollis-kulttuurinen ympäristö juutalaisine ja kristillisine perinteineen. Koraanin tulkintaan liittyvä eksegeettinen tieto kumuloitui ja muuntui edelleen myöhemmissä keskiaikaisissa Koraani-kommentaareissa (tafāsīr). Tässä tutkimuksessa arvioidaan yllä kuvattuun tekstijaksoon (ẖalaqakum min nafsin wāḥidatin wa-ẖalaqa minhā zawjahā) liittyvän, keskiaikaisessa sunnalaisessa tulkintaperinteessä muodostuneen diskurssin historiallista kehitystä. Tutkimuksen aikaikkuna on myöhäiseltä 800-luvulta 1400-luvulle, joten siinä keskitytään tafsīrin kehityksen klassiseen kauteen. Tutkittavaksi valittiin kaikkiaan kymmenen tunnetun eksegeetin Koraani-kommentaarit. Heidän tulkintansa työn keskiössä olevasta tekstijaksosta analysoidaan kvalitatiivisesti genealogisen ja kriittisen lingvistisen analyysin teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Painopiste on naisen luomista käsittelevän eksegeesin tyylissä ja sisällössä mahdollisesti ilmenevien misogynististen elementtien sekä niiden kertymisen jäljittämisessä. Ilmiselvien sukupuolihierarkian ilmenemismuotojen lisäksi työssä pyritään osoittamaan piilomerkityksiä, joilla on todennäköisesti ollut vaikutusta tulkintaperinteelle tyypillisen patriarkaalisen sävyn kehittymisessä. Tutkimuksen kohteena oleva tekstijakso ymärretään kaikissa analysoiduissa kommentaareissa ensimmäisen parin luomisena. Käsite nafs wāḥida, yksi sielu, tulkitaan ensimmäiseksi mieheksi, Ādamiksi, ja siitä luotu kumppani, zawj, Ḥawwāʾksi. Nämä ihmisen luomiseen liittyvät käsitykset vahvistuvat entisestään läpi klassisen aikakauden, jonka aikana esitetään toistuvasti myös johtopäätelmänomainen kehotus pitää naiset sisätiloissa. Keskiaikaisen sunnalaisen tulkintaperinteen historiallinen kehitys voidaan tutkimuksen tulosten perusteella jakaa kolmeen diskursiiviseen vaiheeseen. Näistä ensimmäiselle on tunnusomaista käsitteiden normativisointi niin että nafs wāḥida aletaan ymmärtää kiinteästi Ādamiksi ja siitä luotu kumppani, zawj, Ḥawwāʾksi, jonka puolestaan käsitetään luodun juuri Ādamin kylkiluusta. Kertomukseen lisätään myös monia muita raamatullisen Paratiisikertomuksen yksityiskohtia. Toinen vaihe vahvistaa edellä esitetyn kehityksen, ja samalla kylkiluu, josta nainen on luotu, aletaan ymmärtää kierona – kuten naisetkin. Kolmannessa diskursiivisessa vaiheessa konseptia laajennetaan lisäämällä uusia misogynistisiä huomioita aiempiin tulkintoihin ja rinnastamalla naisen luominen jopa pahuuden syntyyn.Details concerning the creation of the first woman are not described in the sacred book of Muslims, the Qurʾān. The best-known passage, usually understood as a description of the creation of the primeval couple, is in the beginning of Sūrat al-Nisāʾ, Chapter of women, which mentions people being created from a single soul, nafs wāḥida, from which God also created its mate, zawj. In early Islamic exegesis, tafsīr, this notion was elaborated and the nafs became understood as Adam (Ādam) and the zawj as Eve (Ḥawwāʾ), the latter being made from the former’s rib – thus, secondarily to him. This interpretation was most likely influenced by the religio-cultural milieu, particularly its Jewish and Christian traditions. The interpretive information further accumulated and transformed in medieval Qurʾānic commentaries, tafāsīr. The present study is designed to analyze the diachronic development of the discourse in medieval Sunnī tafāsīr on the passage “ẖalaqakum min nafsin wāḥidatin wa-ẖalaqa minhā zawjahā”, described above. The time frame of the study is from the late 9th to the 15th century, thus, concentrating on the classical period of the development of Islamic exegesis. Ten well-known exegetes and their tafāsīr were selected for the study. Their exegetic accounts regarding the passage of interest are analyzed with a theoretical framework of genealogical and critical linguistic analysis. The focus is on tracing the accumulation of potential misogynous elements in the overall style and content of exegeses on the creation of the first woman. In addition to obvious manifestations of gender hierarchy, the study aims at addressing some implicatures which are likely to contribute to the patriarchal ethos typical for many interpretative accounts. The passage of interest is understood as the creation of the primeval couple in all commentary accounts examined in the study. The concept of nafs wāḥida, single soul, is interpreted as the first man, Ādam, and the mate created form this soul, zawj, as Ḥawwāʾ. These elaborated exegetic suppositions on human creation are further strengthened throughout the classical period during which a conclusive command to keep women indoors is repeated time and again. Based on the analyses performed in the study, the diachronic development of medieval Sunnī exegesis can be divided into three consecutive discursive stages. The first stage is characterized by normativization of the concept so that nafs wāḥida, single soul, becomes established as Ādam and the mate created form this soul, zawj, as Ḥawwāʾ. The woman is interpreted being made from Ādam’s rib, adding details somewhat equivalent to the Biblical Garden narrative. The second stage in the development of exegeses on the passage consolidates the normative concept described above. The rib becomes crooked – as do the women. The third discursive stage is characterized by expanding the normativized and consolidated concept. This is done by adding misogynous notions to earlier interpretations on the creation and parallelizing the creation of the first woman with that of wickedness and evil.
Subject (yso): islam
Koraani
diskurssianalyysi
eksegetiikka
tulkinta
luominen
naiset
muslimit
islam
muslimer
diskursanalys
Koranen
exegetik
kvinnor
skapande
tolkning (uttydning)


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
vonSchoneman_Katja_Pro_gradu_2018.pdf 910.7Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record