Sokratisk dialog : En filosofisk undersökning av en praktiks teoretiska premisser

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201810113342
Title: Sokratisk dialog : En filosofisk undersökning av en praktiks teoretiska premisser
Author: Airisniemi, Marianne
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2018
Language: swe
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201810113342
http://hdl.handle.net/10138/277511
Thesis level: master's thesis
Discipline: filosofia (opetus ruotsiksi)
Philosophy (teaching in Swedish)
filosofi (undervisning på svenska)
Abstract: Sokraattinen dialogi on keskustelumetodi, joka tarjoaa puitteet ryhmässä tapahtuvalle, fasilitaattorin avustamalle filosofoinnille. Keskustelijoiden tulee ajatella yhdessä ja tutkia yhtä, tarkasti rajattua ja filosofisesti mielenkiintoista aihetta. Menetelmällä on tietty ennaltamäärätty rakenteensa ja osallistujien tulee noudattaa joitakin, verrattaen tiukasti määriteltyjä sääntöjä. Kyseinen keskustelumuoto on saanut alkunsa saksalaisen filosofin Leonard Nelsonin, ja myöhemmin Gustav Heckmannin, 1900-luvulla kehittämästä sokraattisesta metodista, joka nojaa vahvasti niin Sokrateen filosofiseen perintöön kuin Kantin transsendentaaliseen idealismiin. Nykyään esiintyy näkemyksiä, joiden mukaan kyseinen dialogimenetelmä olisi teoreettisesti riippumaton ja neutraali lähtökohta filosofoiville keskusteluille. Tutkimuksessani asetan tämän käsityksen kyseenalaiseksi ja analysoin sitä tarkemmin. Tutkielmani tärkeimpänä päämääränä on syventää ja terävöittää ymmärrystämme sokraattisesta dialogista yhtenä filosofisen praktiikan muotona. Työssäni hahmottelen ja tutkin kyseisen menetelmän metafyysisiä ja epistemologisia premissejä, ehtoja ja rajoja. Kuvailen sokraattisen dialogin historiaa, analysoin metodin käytännön toteutusta sekä esittelen muutamia erilaisia variaatioita siitä. Merkittävä osa tutkimuksestani painottuu niiden paradigmojen erittelemiseen, kriittiseen tarkastelemiseen ja keskinäiseen vertailemiseen, joihin edellämainittujen variaatioiden voidaan katsoa kuuluvan, sekä niiden kysymysten käsittelemiseen, jotka täten nousevat esiin. Työni tärkeimmät kysymykset käsittelevät (i) sokraattisen metodin epistemologisia perusteita, (ii) totuuden roolia sokraattisen dialogin regulatiivisena periaatteena, (iii) filosofisten oivallusten luonnetta ja filosofoinnin päämääriä tässä kontekstissa sekä (iv) sokraattisen dialogin suhdetta teoreettiseen, akateemiseen filosofiaan. Tutkielmassani tarkastelen kolmea sokraattisen dialogin kannalta keskeistä paradigmaa (transsendentalistinen paradigma, arkipäiväisen filosofoinnin paradigma sekä transformatiivisen filosofian paradigma). Näistä viimeksi mainittu nojaa vahvasti Wittgensteinin myöhempään filosofiaan, ja osoittautuu tutkimukseni analyysin perusteella käyttökelpoisimmaksi teoreettiseksi viitekehykseksi sokraattisen dialogimenetelmän kannalta. Johtopäätökseni on, että tämän paradigman soveltaminen voisi kahta muuta vaihtoehtoa paremmin ratkoa tai purkaa sellaisia filosofisesti kiperiä kysymyksiä, joita sokraattinen dialogimenetelmä kohtaa. Tutkimus selkeyttää, odotetusti, millä tavalla sokraattisen dialogin praktiikka on sidoksissa joihinkin perustavanlaatuisiin teoreettis-filosofisiin lähtökohtiin ja oletuksiin - ja toisaalta millä tavalla se irtisanoutuu tai etääntyy joistakin niistä – sekä minkälaisia filosofisia ongelmia tähän liittyy. Tätä yllättävämpi loppputulos on se, että kyseiset yhteydet ja niistä juontuvat ongelmat voivat jossain määrin olla dialogipraktiikan kannalta vähemmän merkittäviä kuin mitä ensi alkuun oli nähtävissä. Tämä löydös liittyy työni aikana syntyneeseen ja asteittain syvenevään oivallukseen siitä, että käytäntö ei ole teorian tekemistä.Socratic Dialogue is a method developed and used for conducting philosophical discussions in a group setting where the participants, assisted by a facilitator, together reflect upon and examine a specific and philosophically interesting topic. The examination is grounded on and proceeds from the participants own personal experiences. The discussion follows a strictly regulated procedure. The method dates back to 20th century Germany to philosophers Leonard Nelson and, later, Gustav Heckmann both of whom acknowledge Socrates and Kant as the main sources of inspiration for the development of their socratic method. Today Socratic Dialogue is commnly taken to be a neutral method, i.e. as being applicable in a theoretically independent and unbiased way. This view, and the implications it has, are challenged and thoroughly discussed in the current study. The aim of my thesis is to deepen and sharpen the understanding of Socratic Dialogue as a form of philosophical practice through expressing and examining fundamental metaquestions concerning the metaphysical and epistemological premisses, conditions and limits of this practice as well as unveiling any possible unclarities they might hold. The origin and the practical implementation of Socratic Dialogue are described and analyzed, and a few different variations of the method - in the manner they are used today - are presented. A large part of the study is devoted to the recognition and critical examination of and the comparison between the different paradigms the method can be coupled with, and to the discussion of questions that thus emerge. The central topics include (i) the epistemological premisses of the method, (ii) the role of truth as a regulative ideal in Socratic Dialogue, (iii) the question of how the nature of philosophical insight and the aim of philosophizing is to be understood in exactly this context and (iv) Socratic Dialogue in relation to theoretical, academic philosophy. Three different paradigms of Socratic Dialogue (the transcendental paradigm, the paradigm of everyday philosophizing and the transformative paradigm) are considered, examined and compared. The latter one builds strongly on the philosophy of the later Wittgenstein, and of the three alternatives it is judged to be the one best suited for Socratic Dialogue. The application of the transformative paradigm could possibly overcome many of the immanent problems the other two paradigms are likely to give rise to. The examination results, as expected, in greater clarity concerning the way the practice in question can be seen as tied to – or to renounce and distance itself from – different fundamental theoretical-philosophical premisses, and the kind of philosophical problems these affiliations might generate. A more suprising outcome is that these links and the problems they cause might be less significant for the dialogical practice than was initially assumed to be the case. This finding is connected with another one, i.e. the gradually deepening insight that practice does not equal 'doing theory'.Sokratisk dialog är en metod som används för filosofiska samtal i grupp där deltagarna med hjälp av en facilitator tillsammans diskuterar och undersöker ett välavgränsat tema. Undersökningen utgår från deltagarnas egna erfarenheter. Samtalet följer en strikt reglerad procedur. Metoden utvecklades ursprungligen i Tyskland under 1900-talet av filosofen Leonard Nelson, och sedermera av Gustav Heckmann, med Sokrates och Kant som de viktigaste inspirationskällorna. I dagens läge uppfattas sokratisk dialog av en del av dess utövare som en tämligen neutral (i betydelsen teoretiskt obunden) metod för filosoferande samtal. Detta synsätt och dess implikationer utmanas och granskas i min undersökning. Avhandlingens syfte är att fördjupa och skärpa förståelsen av sokratisk dialog som en form av filosofisk praktik genom att formulera och undersöka grundläggande metafrågor gällande praktikens metafysiska och epistemologiska utgångspunkter, villkor och gränser samt synliggöra eventuella otydligheter däri. I arbetet beskrivs och analyseras den sokratiska dialogens historia och det praktiska genomförandet av dessa dialoger samt redogörs för några olika utformningar av metoden såsom de förekommer idag. Merparten av forskningen tillägnas åt att urskilja, kritiskt granska och jämföra de olika paradigmen metoden kan inordnas under samt diskutera de frågor som uppstår genom detta. De viktigaste frågorna som behandlas berör (i) metodens epistemologiska grunder, (ii) sanningens roll som ett regulativt ideal för sokratisk dialog, (iii) frågan om hur man uppfattar filosofiska insikters natur och filosoferandets mål i precis denna kontext samt (iv) den sokratiska dialogens relation till teoretisk, akademisk filosofi. Av de tre olika paradigmen som diskuteras, granskas och jämförs (sokratisk dialog inom ett transcendentalt paradigm, sokratisk dialog som vardagligt filosoferande och sokratisk dialog som transformativ filosofi) bedöms det sistnämnda, med en koppling till den senare Wittgensteins filosofi, som det mest användbara för sokratisk dialog. Tillämpningen av detta transformativa paradigm skulle kunna överkomma flera av de inneboende problem de andra två paradigmen förmodas ge upphov till i dialogpraktiken. Undersökningen resulterar, som väntat, i större klarhet i på vilket sätt den sokratiska dialogpraktiken kan anknyta till vissa - och frånsäga sig eller ta avstånd från andra - fundamentala teoretisk-filosofiska premisser och hurdana filosofiska problem dessa anknytningar kan ge upphov till. En mer överraskande slutsats är att dessa samband och dessa problem kan i viss mån vara mindre betydelsefulla för dialopraktiken än vad som initialt antogs. Denna upptäckt sammanhänger med den under arbetets gång uppkomna och gradvis fördjupade insikten att praktik inte är att göra teori.
Subject: filosofisk praktik
sokratisk dialog
Leonard Nelson
Gustav Heckmann
epistemologi
metafilosofi
Subject (yso): metafilosofia
tietoteoria
kunskapsteori
metafilosofi


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record