Religiosity and recidivism among juvenile offenders

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201810193383
Julkaisun nimi: Religiosity and recidivism among juvenile offenders
Tekijä: Kuivaniemi, Antti
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2018
Kieli: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201810193383
http://hdl.handle.net/10138/278372
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Tiivistelmä: Tavoitteet: Yleisen turvallisuuden ja rikoksentekijöiden kuntouttamisen näkökulmasta on tärkeää kehittää jatkuvasti entistä tehokkaampia uusintarikollisuuden ehkäisyyn tarkoitettuja ohjelmia. Uskonnollisuutta on usein tarjottu ratkaisuksi uusintarikollisuuden vähentämiseksi, ja vankiloissa käytetäänkin monia uskonnollisia elementtejä sisältäviä ohjelmia rikoksentekijöiden kuntouttamiseksi. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia, millaisia vaikutuksia uskonnollisuudella on uusintarikollisuuteen, ja meditoiko tätä vaikutusta tovereiden antisosiaalinen vaikuttaminen. Menetelmät: Tässä opinnäytetyössä hyödynnetään kattavaa Pathways to Desistancepitkittäistutkimuksen aineistoa, jonka osallistujia seurattiin seitsemän vuotta heidän saaman tuomion jälkeen. Tutkimuksen otantaan kuului 1354 nuorta törkeistä rikoksista tuomittua rikoksentekijää Yhdysvalloista Phoenixista ja Philadelphiasta. Uusintarikollisuutta mitattiin Self-Reported Offending (SRO) -mittarilla ja tässä opinnäytetyössä hyödynnettiin mittauksia, jotka tehtiin vuosi ja kaksi vuotta tutkimuksen alkamisen jälkeen. Uskonnollisten uskomusten määrää ja kirkossa käymisen yleisyyttä tutkittiin Importance of Spirituality -mittarilla. Sekä uskonnollisten uskomusten ja kirkossa käymisen vaikutusta uusintarikollisuuteen, että toverien antisosiaalisen vaikuttamisen mahdollista meditoivaa vaikutusta tutkittiin binäärisellä logistisella regressiolla. Tulokset ja johtopäätökset: Uskonnollisilla uskomukset olivat yhteydessä vähentyneeseen uusintarikollisuuteen kahden vuoden mittauspisteessä, mutta tämä vaikutus ei ollut havaittavissa yhden vuoden mittauspisteessä. Korkeampi kirkossa käymisen määrä ennusti lisääntynyttä uusintarikollisuutta sekä yhden ja kahden vuoden mittauspisteissä sen jälkeen, kun toverien antisosiaalinen vaikutus ja demografiset taustamuuttujat oli kontrolloitu. Lisäksi, vastoin sosiaalisen kontrollin teoriaa, uskonnollisten uskomusten tai kirkossa käymisen yhteyttä uusintarikollisuuteen ei medioinut toverien antisosiaalinen vaikuttaminen. Myöskään kirkossa käyminen ei moderoinut uskonnollisen uskomusten yhteyttä uusintarikollisuuteen, eivätkä uskonnolliset uskomukset kirkossa käymisen yhteyttä uusintarikollisuuteen. Kokonaisuudessaan tutkimustieto uskonnollisuuden ja uusintarikollisuuden suhteen on edelleen hyvin rajallista ja ristiriitaista, ja aihepiirin tutkimisessa on käytetty useita erilaisia mittareita. Tämän opinnäytetyön tulokset lisäävät olemassa olevaa tutkimustietoa, joka kokonaisuudessaan viittaa siihen, että uskonnollisuuden vaikutus uusintarikollisuuteen on parhaimmillaankin vähäistä, ja että tämän vaikutuksen suunta ja voimakkuus riippuu käytetyistä käsitteistä ja mittareista. Uusintarikollisuuden ehkäisyohjelmien kehittämisen tulisi keskittyä menetelmiin, joilla on enemmän empiiristä näyttöä.Objectives: From the viewpoint of public safety and offender rehabilitation, there is a constant need for a development of more effective recidivism prevention programs. Religion has been offered as a solution to prevent recidivism and at the moment, many religious programs are run in the offender population. The objective of thesis is to examine the associations of religion on recidivism and whether this association is mediated by antisocial peer influence. Methods: This thesis utilizes a comprehensive longitudinal Pathways to Desistance data, in which participants were followed for seven years. The sample used in this thesis includes 1354 juvenile offenders, convicted of a serious offence, from Phoenix and Philadelphia, United States. The recidivism was examined with Self-Reported Offending (SRO) measure, and for the purposes of this thesis, both 1- year and 2-year measurements were used. The extent of religious beliefs and the frequency of church attendance were assessed with Importance of Spirituality scale. The associations of both religious beliefs and church attendance with recidivism in 1-year and 2-year measurements, and the mediating effects of antisocial peer influence, were assessed via binary logistic regression. Results and conclusions: It was found that religious beliefs predicted a decrease in recidivism two years after the religious beliefs were measures, but that association was not present in the 1-year follow-up. Higher church attendance was associated with a higher amount of recidivism at both 1-year and 2-year follow-ups after religious beliefs, antisocial peer influence and demographic variable were controlled for. Also, contrary to the framework of the social control theory, it was found that the association of religious beliefs or church attendance with recidivism was not mediated by the antisocial peer influence. In addition, the association of the religious beliefs on recidivism was not moderated by church attendance and vice versa. Overall, the body of literature on this subject is still very limited, with mixed results and with different types of measurements used. The findings of this thesis add to the evidence base and suggest that the effect of religion on recidivism is small at best, and that it is dependent on the constructs and measurements used. The development of recidivism prevention programs should focus on elements that have more empirical evidence and have been proven to work.
Avainsanat: religiosity
recidivism
reoffending
religious beliefs
church attendance
juvenile offenders


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot