Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Sanomattakin selvää? : "Ja", "mutta" ja "että" puheenvuoron lopussa

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos, suomen kieli fi
dc.contributor Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, Finska, finskugriska och nordiska institutionen sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies en
dc.contributor.author Koivisto, Aino fi
dc.date.accessioned 2011-11-14T12:38:05Z
dc.date.available 2011-11-29 fi
dc.date.available 2011-11-14T12:38:05Z
dc.date.issued 2011-12-09 fi
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-952-10-7323-6 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/28211
dc.description.abstract This study describes the use of utterances ending in the conjunctions "ja" (‘and’), "mutta" (‘but’) or "että" (‘that’/‘so’) in Finnish conversation. It argues that in spoken interaction, these conjunctions are not only used as linking elements but also as final elements in interactional and linguistic units. In contrast to more traditional views, the study shows that final conjunctions do not always indicate incompleteness or project continuation, but that they can also form recognizable points for turn-transition. In these contexts they can be reanalyzed as final particles that leave some aspect of the turn implicit. The data for the study consist of audio-taped telephone conversations and videotaped service encounters. Situated within the framework of conversation analysis and interactional linguistics, the study discusses the interactional uses of conjunction-final turns and their recognizability as possibly complete units in talk-in-interaction. The analysis of conjunction-final utterances focuses on 1) participant orientation, and 2) their recurrent contexts of use. The results show that the recipients of conjunction-final utterances often treat them as sufficient and complete in their contexts by displaying understanding or agreement. When the same speaker continues after a pause, it is not always clear that the continuation was "planned" in advance; it can also be reactive to lack of expected uptake. In these cases, a turn can be analyzed as potentially complete even if the same speaker decides to continue after a pause. In the light of these observations, the study confirms the incremental nature of spoken language. All the final conjunctions under examination have recurrent and recognizable contexts of use. Most typically, a conjunction-final utterance is produced in the service of some earlier claim by the same speaker. The conjunction-final utterance may 1) specify the earlier claim with a detailing list ("ja"), 2) legitimize it by presenting grounds ("että") or 3) partly back down from it by making a concession ("mutta"). Together with the earlier claim, conjunction-final utterances form recognizable discourse patterns that are used for argumentative purposes. In these contexts, conjunctions are used to relinquish the floor instead of functioning as turn-holding devices. In conclusion, the study discusses the emergence of conjunctions as final particles – how their development can be explained. Conjunction-type final particles emerge from recurring situations in which the future course of the conjunction-final turn-so-far is clear enough to remain unsaid, to be left to inference. More specifically, this ability to leave something to inference often lies in the fixed discourse patterns that are conventionalized and predictable and thus reducible. en
dc.description.abstract Tutkimuksessa tarkastellaan konjunktioina tunnettujen sanojen "ja", "mutta" ja "että" käyttöä puheenvuoron lopussa. Lähtökohtana on, että keskustelupuheessa konjunktioita ei käytetä yksinomaan kielen rakenteita kytkevinä elementteinä vaan ne voivat myös toimia puheenvuoron päättävinä loppupartikkeleina, jotka jättävät jonkin puolen sanotusta tulkinnanvaraiseksi. Tässä käytössä ne eivät osoita vuoron keskeneräisyyttä tai puhujan jatkoaikeita vaan mahdollistavat vuoron vaihtumisen. Tutkimus liittyy vuorovaikutuslingvistiikan ja keskustelunanalyysin tutkimustraditioihin. Aineistona on aitoja, nauhoitettuja keskusteluja: puhelinkeskusteluja sekä videoituja asiointikeskusteluja. Tutkimuksessa selvitetään, 1) mikä mahdollistaa sen, että vuoro voi päättyä konjunktioon, ja 2) millaisia vuorovaikutustehtäviä konjunktioon päättyvillä vuoroilla on. Näihin seikkoihin etsitään vastauksia kartoittamalla loppukonjunktioiden tyypillisiä esiintymäkonteksteja sekä sitä, miten osallistujat itse orientoituvat konjunktioon päättyviin puhejaksoihin: keskeneräisinä vai loppuunsaatettuina. Tutkimuksessa selviää, että konjunktioon lopettaminen ei välttämättä ole vuorovaikutuksessa ongelmallista: usein vuoro vaihtuu sujuvasti, ja vastaanottaja osoittaa sanotulle ymmärrystä. Pysäyttämällä puheensa konjunktioon puhuja voi myös jättää avoimeksi ja neuvoteltavaksi sen, kumpi keskustelijoista jatkaa. Toisaalta käy ilmi, että konjunktioille "ja", "mutta" ja "että" on kullekin osoitettavissa tietynlainen diskurssikuvio, jonka osina ne toimivat tunnistettavina vuoron lopetuksina. "Ja" esiintyy havainnollistavissa listarakenteissa, "mutta" perääntyvissä myönnytyksissä ja "että" aiemman toiminnan selityksissä. Diskurssikuvioiden tunnistamisen kautta selviävät paitsi loppukonjunktioiden tehtävät myös se, miten konjunktioon lopettaminen on ylipäätään mahdollista ja vastaanottajan ennakoitavissa. Johtopäätöksenä esitetään, että kyse on laajempien diskurssikuvioiden redusoitumisesta: konjunktion ennakoima jatko on pääteltävissä aiemmin sanotun perusteella tai muuten ilmeinen. Tutkimus osoittaa, että kirjoitetun kielen näkökulmasta keskeneräinen tai puutteellinen voi olla vuorovaikutuksen kannalta riittävää ja motivoitua. Samaan aikaan tutkimus havainnollistaa kieliopin dynamiikkaa keskustelupuheessa: puheen yksiköiden rajat voivat olla perustavalla tavalla neuvottelunvaraisia ja tilanteisesti muokkautuvia. fi
dc.format.mimetype application/pdf fi
dc.language.iso fi fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-952-10-7322-9 fi
dc.relation.isformatof Helsinki: 2011 fi
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject suomen kieli fi
dc.title Sanomattakin selvää? : "Ja", "mutta" ja "että" puheenvuoron lopussa fi
dc.title.alternative Goes without saying? Finnish conjunctions "ja", "mutta" and "että" in turn-final position en
dc.type.ontasot Väitöskirja (monografia) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (monograph) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (monografi) sv
dc.ths Sorjonen, Marja-Leena fi
dc.ths Seppänen, Eeva-Leena fi
dc.opn Vilkuna, Maria fi
dc.type.dcmitype Text fi

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
sanomatt.pdf 1.347Mb PDF View/Open
This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account