QUALITY OF TREATMENT OF SUPRACONDYLAR HUMERUS FRACTURES IN CHILDREN

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor Helsingfors universitet, medicinska fakulteten sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Medicine en
dc.contributor Kliininen tohtoriohjelma fi
dc.contributor Doktorandprogrammet i klinisk forskning sv
dc.contributor Doctoral Program in Clinical Research en
dc.contributor.author Tuomilehto, Noora
dc.date.accessioned 2019-01-14T08:59:58Z
dc.date.available 2019-01-29
dc.date.available 2019-01-14T08:59:58Z
dc.date.issued 2019-02-08
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-951-51-4611-3
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/291871
dc.description.abstract Two-thirds of children’s fractures occur in the upper extremity. The humerus is the second most common fracture location after the radius. Supracondylar humerus fractures (SCHFs) are the most common distal humerus fractures, followed by lateral condyle and medial epicondyle fractures. Medial condyle and lateral epicondyle fractures are rare. Displaced SCHF is commonly treated with internal fixation, and it is the most common operatively treated fracture type in children. Reduction and pin fixation of distal humerus fractures in children can be technically challenging, especially in inexperienced hands. Consultant assistance, for both diagnostic purposes and operative treatment, is usually more guaranteed during office hours. The quality of the reduction of SCHF has traditionally been assessed in radiographs by evaluating frontal alignment with respect to the Baumann angle (BA) and by evaluating sagittal alignment with respect to the anterior humeral line (AHL) crossing point with the capitellum or the lateral capitellohumeral angle (LCHA). Postoperative radiographic follow-up with radiographs 1–2 weeks after surgery and at pin removal is generally used without evidence of an effect on treatment. Vascular injuries are a rarity, even though up to one in seven children with dislocated SCHF has compromised blood circulation at admission to hospital. Displaced SCHF is associated with the highest risk of nerve injury among pediatric fractures. Most injuries are caused by the trauma itself, but an incidence of iatrogenic injuries related to pin fixation of up to 4% has been reported. Postoperative infections are mostly superficial and heal with pin removal and oral antibiotics. The most well-known complication of SCHF is varus (gun-stock) deformity, which is mostly considered a cosmetic problem, even though functional limitations and a risk of lateral condyle fractures have been reported. In Finland, treatment complications are compensated for by the Patient Insurance Centre (PIC). Long-term outcome of displaced SCHF has not been well documented. Objective long-term outcome is usually assessed using Flynn’s criteria and subjective outcome is assessed with validated outcome measures. Our objective is to improve the treatment of pin-fixed SCHF in children by formulating guidance for pin fixation of SCHF based on the conclusion of our study. The purpose of this study is to assess whether operative treatment of SCHF can safely be postponed to office hours with improved fracture reduction and pin fixation. The objective is also to assess the clinical significance of postoperative radiographic follow-up and to determine whether primary radiographic parameters have prognostic value for long-term outcome. Our goal is to identify the most common reasons for compensated treatment injuries in pediatric distal humerus fractures and to assess the quality of treatment of these fractures in Finland. We also want to determine the objective and subjective long-term outcomes in operatively treated SCHF in the Children’s Hospital, Helsinki. en
dc.description.abstract Lapsuusajan murtumat ovat yleisiä. Arviolta kaksi viidestä pojasta ja yksi kolmesta tytöstä saa vähintään yhden luunmurtuman ennen 16 vuoden ikää. Värttinäluu on yleisin murtunut luu, olkaluu toiseksi yleisin. Olkaluun suprakondylaarinen murtuma on yleisin olkaluun alaosan murtuma. Virheasentoinen olkaluun suprakondylaarimurtuma hoidetaan pääasiallisesti murtuman sisäisellä kiinnityksellä, siksi se on yleisin leikkauksellisesti hoidettava murtumatyyppi lapsilla. Leikkauksenjälkeisiä kontrolleja röntgenkuvineen on yleisesti järjestetty 1¬-2 viikon sisällä leikkauksesta ja piikin poiston yhteydessä, vaikkakaan niillä ei ole osoitettu olevan merkitystä murtuman hoidossa. Verisuonivammat ovat harvinaisia. Virheasentoisiin suprakondylaarimurtumiin liittyy korkein hermovamman riski muihin lapsuusajan murtumiin verrattuna. Valtaosa hermovammoista on murtumasta johtuvia, mutta on raportoitu jopa 4% hoitoon liittyvä hermovammariski. Tunnetuin suprakondylaarimurtumasta johtuva komplikaatio on varusvirheasento, jota pääosin pidetään kosmeettisena haittana. Potilasvakuutuskeskus korvaa Suomessa hoitoon liittyvät virheet. Virheasentoisten olkaluun suprakondylaarimurtumien pitkäaikaistulokset ovat heikosti dokumentoituja. Tässä retrospektiivisessä tutkimussarjassa potilasaineistona käytettiin Helsingin yliopistollisessa sairaalassa Lastenklinikalla leikkauksellisesti hoidettuja olkaluun alaosan suprakondylaarimurtumapotilaita. Hoitovirheitä koskevassa osatutkimuksessa aineistona käytettiin Potilasvakuutuskeskuksen saamia vahinkoilmoituksia. Tutkimuksemme tavoitteena on parantaa piikkikiinnitettävien lasten olkaluun suprakondylaarimurtumien hoitoa luomalla leikkausohjeistus tutkimushavaintojemme pohjalta. Pyrimme selvittämään, voiko leikkaushoidon tuloksia (murtumareduktio, piikkikiinnitys) parantaa siirtämällä toimenpide virka-aikaan. Tarkoituksenamme on määrittää leikkauksenjälkeisten radiologisten kontrollien merkitystä hoitoon ja selvittää, onko röntgenkuvista mitattavilla suureilla ennustearvoa potilaiden pitkäaikaistuloksiin. Tavoitteenamme on selvittää yleisimmät syyt korvattaviin hoitovirheisiin lasten olkaluun alaosan murtumissa ja määrittää näiden murtumien hoidon laatu Suomessa. Haluamme myös määrittää objektiiviset ja subjektiiviset pitkäaikaistulokset Helsingin Lastenklinikalla leikkauksellisesti hoidetuilla olkaluun alaosan suprakondylaarimurtumapotilailla. fi
dc.format.mimetype application/pdf
dc.language.iso en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-951-51-4610-6
dc.relation.isformatof Unigrafia Oy: 2019
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject lastenkirurgia
dc.title QUALITY OF TREATMENT OF SUPRACONDYLAR HUMERUS FRACTURES IN CHILDREN en
dc.type.ontasot Väitöskirja (artikkeli) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (article-based) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (sammanläggning) sv
dc.ths Nietosvaara, Yrjänä
dc.ths Sommarhem, Antti
dc.opn Hasler, Carol
dc.type.dcmitype Text

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
qualityo.pdf 3.081Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record