Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Ympäristövaikutusten arviointi, projektit ja kestävä kehitys : Tutkimus 2000-luvun ympäristövaikutusten arviointimenettelyistä Suomessa

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
ymparist.pdf 2.533Mb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201311277
Vie RefWorksiin
Title: Ympäristövaikutusten arviointi, projektit ja kestävä kehitys : Tutkimus 2000-luvun ympäristövaikutusten arviointimenettelyistä Suomessa
Author: Rosberg, Eira
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geosciences and Geography
Thesis level: Licentiate thesis
Abstract: This study examined the field of Finnish Environmental Impact Assessment procedures from years 2000-2008 in Finland. In addition two case studies of critical cases revealed insights into projects and their context. The theoretical background of the research included Popper s philosophy of three worlds: knowledge can be absolute, relative and symbolic. In addition the theory of values and process thinking was utilized.

One of the most important findings was that Finnish Environmental Impact Assessment procedures display large regional variation. This variation was obvious in the amount and types of projects in different regions. Furthermore, the duration of procedures as well as the types of competent authorities statements showed regional variation. Variation in the competent authorities opinions indicates that the quality of procedures in Finland also had regional variation. The study also found the EIA process is inconsistent and has regional variation. The knowledge of some key EIA personnel expanded during the procedure, yet for some there can be a conflict in their environmental values. Some practices inhibited learning, which prevented deliberative planning practice and caused a quality risk to planning. Variation in the EIA process complicates the process predictability and can harm trust creation in the temporary project network which causes another quality risk to urban and regional planning.

Environmental Impact Assessment procedure is a steering method for society. But it has not developed from a ´toolbox´ level to a systemic level to promote sustainable development in a region. The effects of environmental impact assessments on decision-making, such as land-use planning, environmental permits, the responsible developer s plans and municipal decision-making are guiding, at best. But worse, it can almost paralyze the decision-making process. The weak link between EIA in projects and other processes of urban and regional planning complicates the way in which procedures operate.

To conclude, it is important to understand how EIA can better respond to its demands. Rather than following strict protocols, one should focus on the ultimate purpose of the procedure and how the procedure and its results may systemically advance sustainable development in the region. By applying similar protocols one can enhance sustainable development in other regional planning processes in our project-intensive society.

Strengthening process and quality thinking does not mean that the procedure should be a mechanistic tool or a strict recipe for implementation. In urban and regional planning one needs communicative and methodical participation and context sensitivity. It is possible to strengthen the quality of planning in a changing context and in project networks, which are of limited duration and temporary organization.Tutkimuksessa selvitettiin vuosien 2000-2008 projekteille tehtyjen ympäristövaikutusten arviointien suomalainen kenttä. Lisäksi perehdyttiin syvällisesti kahden projektin ympäristövaikutusten arviointimenettelyihin kriittisten tapausten tapaustutkimuksena. Tutkimuksen tieteenfilosofisena taustana on Popperin filosofia kolmesta maailmasta; tiedon luonne voi olla absoluuttinen, relatiivinen ja symbolinen. Lisäksi hyödynnettiin arvologiikoiden teoriaa ja prosessiajattelua.

Tutkimuksen yksi keskeisimmistä tuloksista on, että suomalaisissa ympäristövaikutusten arviointi-menet¬telyissä on alueellista vaihtelua. Alueellista vaihtelua on menettelyjen määrissä ja millaisiin projekteihin ympäristövaikutusten arviointimenettelyjä tehdään. Alueellista vaihtelua on myös menettelyjen kestossa ja menettelyistä annetuissa viranomaislausunnoissa. Viranomaislausuntojen tyypeistä voidaan päätellä, että myös menettelyjen laadussa eli menettelylle asetettujen tavoitteiden mukaisuudessa on alueellista vaihtelua. Tutkimuksessa todettiin myös alueellisesti epäyhtenäinen projektin ympäristövaikutusten arvioinnin prosessi. Osalla YVA-avainhenkilöistä tiedon luonne alueesta laajenee menettelyn kuluessa. YVA-avainhenkilöillä voi kuitenkin olla myös ristiriitaa ympäristökäsityksessään. Suomalaisessa YVA-kentässä tunnistettiin oppimista estäviä käytänteitä, jotka vaikeuttavat neuvot¬televaa suunnitteluotetta ja aiheuttavat laaturiskin. YVA-prosessin vaihtelu vaikeuttaa yhteistyön ja luottamuksen syntyä väliaikaisessa projektiverkostossa, mikä osaltaan aiheuttaa laaturiskiä alue- ja yhdyskuntasuunnittelun prosessissa.

Ympäristövaikutusten arviointi on yhteiskunnan ohjausmenetelmä, mutta se ei ole noussut menetel-mä- tai työkaluluonteestaan systeemiselle tasolle edistämään kestävää kehitystä alueella. Ympäristövaikutusten arvioinnin vaikutus päätöksentekoon kuten kaavoitukseen, ympäristölupamenettelyihin, hankkeesta vastaavan suunnitelmiin tai kunnalliseen päätöksentekoon on parhaimmillaan ohjaava, huonoimmillaan lähes halvauttava. Projektien vaikutusarvioinnin heikko kytkös muihin alue- ja yhdyskuntasuunnittelun ja päätöksenteon prosesseihin vaikeuttaa menettelyn tavoitteiden saavuttamista.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voimme ymmärtää, kuinka ympäristövaikutusten arviointimenettely voi entistä paremmin vastata sille asetettuihin vaatimuksiin. Lain ja asetuksen kirjaimen täyttämisen sijasta menettelyssä on keskityttävä sen perimmäiseen tarkoitukseen ja kuinka menettely ja sen tutkimustulokset voivat entistä systemaattisemmin edistää kestävää kehitystä alueella. Samoja keinoja soveltamalla alue- ja yhdyskuntasuunnittelun muillakin osa-alueilla voidaan edistää kestävää kehitystä projekti-intensiivisessä yhteiskunnassa.

Prosessi- ja laatuajattelun vahvistaminen ei tarkoita, että menettelyjä jähmetetään entisestään meka-nististen luettelojen toteuttamisen työkaluksi. Alue- ja yhdyskuntasuunnittelun prosesseissa tarvitaan sekä kommunikatiivista, mutta myös menetelmällistä osallistumista ja kontekstin huomioimista. Suun-nittelun laatua on mahdollista edistää muuttuvassa kontekstissa ja projektiverkostoissa, joille on tyypillistä rajattu kesto ja organisaation väliaikaisuus.
URI: URN:NBN:fi-fe201201311277
http://hdl.handle.net/10138/29522
Date: 2012-01-27
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account