The Finnish Environment Institute - Publications archive

 

The Finnish Environment Institute (SYKE) is both a research institute, and a centre for environmental expertise. SYKE's research focuses on changes in the environment, and seeks ways to control these changes. The repository contains publications of SYKE as well as the offices preceding it such as the National Board of Waters, The National Board of Waters and the Environment and the Finnish Institute of Marine Research. The repository consists of articles, professional and scientific series and monographs.  Further information: syke.fi/publications ; syke.fi/library

Collections in this community

Recent Submissions

  • Helminen, Ville; Nurmio, Kimmo; Vesanen, Sampo (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 21/2020
    Tässä raportissa kuvataan paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutu-luokituksen päivitys. Raportti keskittyy kuvaamaan päivityksen myötä menetelmän periaatteisiin, luokitukseen ja siitä laskettuihin tilastoihin tulleet muutokset. Ensimmäinen paikkatietopohjainen kaupunki-maaseutu-luokitus julkaistiin vuonna 2013 ja se korvasi aiemman kuntarajoihin perustuneen luokituksen. Luokituksen menetelmä kehitettiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Oulun yliopiston maantieteen laitoksen kanssa laajan asiantuntijoista kootun ohjausryhmän tukemana. Alkuperäinen luokittelumenetelmä, käytetyt aineistot ja tulokset ovat kuvattu yksityiskohtaisesti Kaupunki-maaseutu-alueluokitus -raportissa. Päivityksen tuloksena on uusi Suomen kaupunki-maaseutu-luokitus, joka korvaa aiemman vuosien 2010–2011 tilannetta kuvanneen luokituksen. Päivitys on tehty aiemmin määritellyllä menetelmällä ja on tältä osin lähinnä tekninen. Myös alueluokat pysyvät samana. Raja-arvojen määrittelyyn tehtiin pieniä täsmennyksiä, ja tietyt uudet aineistot edellyttivät uutta estimointia menetelmän puitteissa. Tämä on luokituksen ensimmäinen päivitys, joten samalla on voitu havainnoida luokitusmenetelmän toimivuutta. Kokonaiskuva näyttää pääosin samalta kuin aiemmin. Pääsääntöisesti muutokset johtuvat todellisesta lähtöaineistojen osoittamasta alueellisesta kehityksestä. Kaupunkiluokissa sisempi kaupunkialue on kasvanut aiemmalle ulommalle kaupunkialueelle ja ulompi kaupunkialue on laajentunut kehysalueelle. Sisemmän kaupunkialueen pinta-alan kasvu johtuu siitä, että kaupunkien täydennysrakentaminen laajentaa yhtenäistä keskustoihin kytkeytynyttä tiiviisti rakennettua aluetta. Pääkaupunkiseudulla ulompi kaupunkialue on kaupungin reuna-aluetta ja pienemmillä kaupunkiseuduilla keskustan ulkopuolista yhtenäistä kaupunkirakennetta sisältäen lähiöt. Pinta-alaltaan eniten ovat laajentuneet kaupungin läheinen maaseutu ja kaupungin kehysalue, mikä kertoo kaupunkien vaikutusalueiden kasvusta. Kaupunkien kehysalueen muutoksista osa on tapahtunut kaupunkiseutuun kytkeytyvien uusien lähitaajamien vaikutuksesta. Muualla kehysalue on laajentunut pienipiirteisemmin heijastellen ydinkaupunkialueiden kasvua ja parantuneita tieverkkosaavutettavuuksia. Uuden luokituksen kaupunkiluokkien perusteella laskettuna Suomen kaupungistumisaste vuonna 2018 oli 72,3 prosenttia. Ydinmaaseutu on pienentynyt eniten ja se on menettänyt alueita sekä kaupungin läheiselle maaseudulle että harvaan asutulle maaseudulle. Tästä huolimatta ydinmaaseutu on kuitenkin myös laajentunut harvaan asutulle maaseudulle ja näiden luokkien nettomuutos on ydinmaaseudulle positiivinen. Kokonaisuutena harvaan asutun maaseudun pinta-ala on pienentynyt, koska ydinmaaseudun lisäksi sitä on siirtynyt kaupungin läheiseen maaseutuun. Ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun väliset luokkamuutokset ovat kolmen muuttujan päällekkäisanalyysin tulos, jossa merkittävin muutostekijä on ollut Corine-maankäyttöaineistoon perustuva maankäytön intensiteetti. Maaseudun paikalliskeskuksissa on myös tapahtunut muutoksia. Luokkaan on noussut uusia taajamia mutta vanhoja on myös tippunut pois. Luokitus on ladattavissa avoimena aineistona Suomen ympäristökeskuksen latauspalveluista.
  • Riekkinen, Venla; Saikku, Laura; Karhinen, Santtu; Aro, Riikka; Helonheimo, Teemu; Peltomaa, Juha; Pitkänen, Kati; Lounasheimo, Johannes; Kokkonen, Ville; Seppälä, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2020
    Kunnilla on suuri rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Yhä useampi kunta on asettanut itselleen merkittäviä päästövähennystavoitteita. Tavoitteilla ja suunnitelmilla nähdään olevan tärkeä rooli kansallisen ilmastopolitiikan toteuttamisessa. Kuntien strategioiden yhteyttä päästövähennyksiin on ollut kuitenkin vaikea osoittaa. Edes lisääntyneen ilmastotyön yhteyttä päästövähennyksiin ei ole pystytty suoraan todentamaan. Tässä työssä selvitettiin Kohti hiilineutraalia kuntaa (Hinku) -verkoston vaikutusta kuntien kasvihuonekaasupäästöihin, aurinkosähkön käyttöönottoon ja kuntien ilmastotyöhön. Verkostoon liittyneet kunnat pyrkivät saavuttamaan 80 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennyksen vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2007 päästöihin. Työssä tarkasteltiin Manner-Suomen kuntien päästökehitystä tilastollisella analyysillä, jossa useita muun muassa kuntien rakenteeseen, energiajärjestelmään ja maantieteeseen liittyviä tekijöitä kontrolloitiin niin, että Hinku-verkoston vaikutukseen päästiin käsiksi. Tämän lisäksi haastateltiin 40 ennen vuotta 2019 verkostoon liittyneen Hinku-kunnan edustajat. Haastatteluissa kysyttiin Hinku-verkoston roolista kunnan ilmastotyössä. Lisäksi kysyttiin kuntien kohtaamista ilmastotyön haasteista ja onnistumisista, sekä eri toimijoiden rooleista kunnan ilmastotyössä. Työn tulokset osoittavat, että Hinku-verkoston jäsenyydellä ja kunnan kasvihuonekaasupäästöjen välillä on tilastollisesti merkitsevä yhteys. Analyysin mukaan Hinku-verkostoon liittyminen pienentää kunnan päästöjä, niiden ollessa noin 3,1 prosenttia alemmalla tasolla kuin mitä ne olisivat ilman Hinku-verkostoa, kun muut päästöihin vaikuttavat tekijät on huomioitu. Hinkuun liitytään kunnanvaltuuston päätöksellä, usein aktiivisen kunnan avainhenkilön tai verkostoa koordinoivan Suomen ympäristökeskuksen edustajan kannustuksesta. Haastattelujen mukaan johdon sitoutuminen on ollut tärkeää. Usein verkostoon liittyminen on ollut luonnollinen jatkumo kunnassa jo tehdylle ilmastotyölle, mutta liittyminen on voitu nähdä myös uutena avauksena tai imagoa nostattavana tekijänä. Haastattelujen mukaan verkostolta on saatu motivaatiota, inspiraatiota ja vertaistukea. Lähes puolessa haastatelluista kunnista verkoston kautta saatu asiantuntijatuki koettiin arvokkaaksi. Verkostolta oltiin saatu myös viestintätukea ja medianäkyvyyttä. Muutamassa kunnassa Hinkun myötä kunnan strategioihin oltiin lisätty ilmastotyön kirjauksia, joskin monissa kunnissa konkreettiset toimenpiteet olivat lähteneet liikkeelle hitaasti. Ilmastotyön haasteina oli koettu muun muassa organisaatiomuutosten ja henkilövaihdosten vaikutukset Hinku-työn eteenpäin viemiseen, sekä niukat taloudelliset resurssit. Konkreettisia ilmastotoimia oli toisaalta edistänyt se, että niitä oli voitu perustella päättäjille Hinku-jäsenyydellä. Kuntien edustajista 60 prosenttia koki, että Hinku-verkostoon liittyminen on edistänyt päästövähennyksiä konkreettisten toimenpiteiden kautta. Haastattelujen mukaan tärkeimpien konkreettisten toimien joukossa on ollut muun muassa energiantuotantoon, rakennusten energiatehokkuuteen, liikenteeseen ja aurinkosähköön liittyviä toimia. Hinku-kunnat eroavat keskenään suuresti ilmastotyön suunnitelmallisuudessa ja toimeenpanossa. Tässä työssä tunnistetut, ilmastotyössä onnistuneiden kuntien käyttöön ottamat toimenpiteet liittyvät käytännössä kunnan johdon sitoutumiseen, henkilöstön aktiivisuuteen ja työn riittävään resurssointiin. Onnistumisia on koettu, kun ilmastotyö on jalkautettu läpi toimialojen, kokemuksia on vaihdettu, ja ilmastotyöhön on osallistettu useita eri toimijoita. Työn tulosten perusteella Hinku-verkoston keskitetylle tuelle ja kuntien yhteistoiminnalle voidaan suunnitella uusia toimintamalleja.
  • Marttunen, Mika; Mustajoki, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2020
    Tässä raportissa kuvataan ympäristöministeriön vuonna 2019 käynnistämän vesiensuojelun tehostamisohjelman vaikuttavuuden arvioinnin tukemiseksi tehdyn esiselvityksen tulokset. Esiselvityksessä tuotettiin viitekehys vaikuttavuuden arvioinnin seurantaohjelman laatimiseen ja tunnistettiin mahdollisia mittareita vaikuttavuustavoitteiden toteuttamiselle. Lisäksi arvioitiin erilaisia seurantaohjelmavaihtoehtoja ja kuvattiin mallien, kaukokartoituksen ja datafuusion hyödyntämismahdollisuuksia seurannan toteuttamisessa. Esiselvityksen toteutti Suomen ympäristökeskus ympäristöministeriön tilaamana tiiviissä yhteistyössä keskeisten sidosryhmien ja SYKEn tutkijoiden kanssa. Vaikuttavuuden arvioinnin haasteena on tehostamisohjelman moniulotteisuus, sillä sen kuuden teema-alueen puitteissa rahoitetaan useita hyvin erityyppisiä ja kokoisia hankkeita. Lisäksi hankkeiden vaikutukset voivat näkyä vasta vuosien päästä ja seurannan toteuttaja voi vaihdella. Esiselvityksen aluksi tunnistettiin hyvän seurantaohjelman ominaisuuksia sekä tavoitteita vaikuttavuuden arvioinnille ja seurantaan. Näiden perusteella laadittiin viitekehys ja mittaristoja tehostamisohjelman ja sen puitteissa rahoitettavien hankkeiden vaikuttavuuden arvioinnin ja seurannan toteuttamiseen. Seurantamittarit ryhmiteltiin hanketyypin mukaan seitsemään eri ryhmään: 1) ohjelman/hankkeen toteutus, 2) paineiden seuranta, 3) tilan ja käytön seuranta, 4) yhteistyön ja verkostojen vahvistuminen, 5) viestinnän ja koulutuksen edistäminen, 6) vesistökunnostustoiminnan edistäminen ja 7) menetelmien ja käytäntöjen kehittäminen. Kunkin ryhmän mittareiden soveltuvuutta arvioitiin muun muassa niiden tärkeyden ja kustannusten suhteen. Arvioinnissa hyödynnettiin kahdessa sidosryhmätyöpajassa ja erillisissä teemakohtaisissa työpajoissa saatuja ajatuksia hankkeiden ja tehostamisohjelman seurannasta. Mittarien tunnistamisen ja ryhmittelyn jälkeen tarkasteltiin, miten seuranta tulisi toteuttaa tehostamisohjelman eri teema-alueissa ottaen teema-alueen ominaispiirteet huomioon. Kullekin teema-alueelle ehdotettiin kaksi eri seurantaohjelmavaihtoehtoa (suppea ja laaja), joista suppea sisältää mittareita, joita tulisi seurata kaikissa hankkeissa ja laaja mittareita, joita olisi hyvä seurata, mikäli seuranta halutaan toteuttaa mahdollisimman laadukkaasti mutta silti kustannustehokkaasti. Lisäksi esitettiin yleisiä suosituksia seurannan toteuttamiseksi.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2020)
    Reports of the Finnish Environment Institute 18/2020
    Proftest SYKE carried out proficiency test (PT) for analysis of alkalinity, conductivity, nutrients and pH in natural waters in February 2020. In total, there were 31 participants in the PT. Either the calculated concentration or the robust mean or the median of the reported results was used as the assigned value for the measurands. The overall performance of the participants was evaluated by using z scores. In this proficiency test 89 % of the results evaluated with z scores were satisfactory when total deviation of 0.2 pH units for pH values and 5–25 % for the other determinations was accepted from the assigned value. Warm thanks to all the participants in this proficiency test!
  • Kontula, Tytti; Lehtomaa, Leena; Pykälä, Juha (Suomen ympäristökeskus, 2000)
    Suomen ympäristö 306
  • Koljonen, Saija; Sammalkorpi, Ilkka; Vilmi, Annika; Hellsten, Seppo (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13/2020
    Järviemme pinta-alasta 87 prosenttia ja jokivesistä 68 prosenttia on luokiteltu hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan, mutta vesistöjen kunnostuksille on silti tarvetta, sillä useita vesistöjä on heikossa tilassa tai riskissä heikentyä. Tilaltaan heikentyneitä virtavesiä ja järviä on alettu kunnostaa jo muutamia vuosikymmeniä sitten virkistys- ja muun käytön sekä vedenlaadun parantamiseksi, mutta kunnostustoimiin on enenevissä määrin ryhdytty vasta 2000-luvulla vesistöjen ekologisen tilan kohentamiseksi EU:n vesipuitedirektiivin mukaisesti. Näiden kunnostustoimien seuranta ja niiden vaikutusten arviointi on kuitenkin jäänyt huomattavasti toimenpiteitä vähemmälle huomiolle. Kunnostustoimenpiteet ovat aina riippuvaisia kunnostettavan kohteen ominaispiirteistä ja kunnostuksen tavoitteista. Vesistökunnostuksen toteuttaminen on yleensä pitkäaikainen ja monitahoinen prosessi, jossa yhdellä toimenpiteellä ei välttämättä päästä lopulliseen päämäärään. Tähän raporttiin on koottu menetelmäkohtaiset ohjeet vesistökunnostusten seurannoille, joiden avulla voidaan tehdä päätelmiä kunnostusten tuloksellisuudesta. Kunnostushankkeet on jaoteltu seurantaohjeistuksia varten neljään eri luokkaan: 1) virtavesien kunnostushankkeisiin, 2) pienten virtavesien kunnostushankkeisiin, 3) järvikunnostuksiin sekä 4) lintuvesikunnostuksiin. Vesistökunnostushankkeiden seuranta kohdistuu sekä tehtäviin toimenpiteisiin että niiden vaikutuksien arviointiin. Jatkossa kaikenkokoisiin kunnostushankkeisiin tulee liittää vaikutuksia arvioiva seurantasuunnitelma. Seuranta ja sen toteutus varsinaisen kunnostuksen toimenpidevaiheen jälkeen tulisi jatkossa ottaa selkeästi huomioon myös rahoituspäätöksissä. Merkittävää julkista rahoitusta hakevissa hankkeissa tulisi budjetoida riittävästi myös seurantaan, ottaen huomioon hankkeen koko ja tavoite. Seurannan tulosten avulla voidaan jakaa kokemuksia hyvistä ja vältettävistä käytännöistä sekä kehittää toimintaa vaikuttavammaksi ja kustannustehokkaammaksi ja parhaimmassa tapauksessa jopa ennustaa tuloksia jatkotarpeita ajatellen.
  • Hadzic, Mirkka; Nystrand, Miriam; Auri, Jaakko; Österholm, Peter; Korppoo, Marie; Laamanen, Tiina; Korhonen, Anne; Räisänen, Jukka; Huttunen, Markus; Vento, Tiia; Ihme, Raimo (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 16/2020
    Sulfa II -hankkeessa tuotettiin keinoja happamien sulfaattimaiden aiheuttamien ongelmien käsittelyyn viranomaisten ja turvetuottajien toiminnan tueksi. Hankkeen tavoitteena oli: 1) kehittää malli, joka ennustaa happamuuspiikkien esiintymistä valuma-aluetasolla, 2) kehittää toimintatapoja happaman valumaveden syntymisen ehkäisemiseksi turvetuotannossa, 3) kehittää ja testata menetelmiä, joilla voitaisiin hallita jo syntyneitä happamuusongelmia ja 4) luoda yhtenäinen ohjeistus sulfaattimaaongelman laajuuden määrittämiseksi turvetuotannon lupaprosessin yhteydessä. Happamien sulfaattimaiden aiheuttamien happamuusongelmien arvioimiseksi Suomen ympäristökeskuksen VEMALA -työkaluun kehitettiin malli sulfaatin kulkeutumisesta ja sen vaikutuksesta veden happamuuteen järvi- ja uomaverkostossa. Mallinkehityksen tueksi Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalla pilottivaluma-alueella suoritettiin vedenlaadun seurantaa ja tarkennettu sulfaattimaiden kartoitus. Turvetuotantoalueiden happamuuden syntymekanismia tarkennettiin olemassa olevaa aineistoa hyödyntäen, ojareunuksiin ja tuotantosaroille kohdistuvalla maanäytteenotolla ja hapettumiskokein laboratorio-olosuhteissa. Tulosten perusteella havaittiin, että ohut yhtenäinen turvekerros suojaa pohjamaata hapettumiselta ja tuotannon aikana hapettumista tapahtuu vain pienillä rajatuilla alueilla ojien reunavyöhykkeillä. Jo muutaman kymmenen sentin yhtenäisen turvekerroksen havaittiin suojaavan sen alla olevaa mineraalimaata merkittävästi hapettumiselta. Maankuivatuksen tehostaminen jälkikäyttövaiheessa voi kuitenkin aiheuttaa merkittävää hapanta vesistökuormitusta, ja riskit tulisi aina tiedostaa toimittaessa happamien sulfaattimaiden vaikutuspiirissä. Neutralointimateriaaleja ja -menetelmiä testattiin hankkeessa sekä laboratoriossa, että maastossa pilot- ja täyden mittakaavan kokeina. Täyden mittakaavan kokeina testattiin ojien vuoraamista paperitehtaan sivulietteellä, OPA-sakalla, sekä niin kutsuttua neutralointikaivoa, jossa neutralointimateriaalina oli granuloitu kalsiumhydroksidi. Hankkeessa julkaistiin myös opas happamien sulfaattimaiden kartoittamiseen turvetuotantoalueilla.
  • Mäkelä, Ari (Suomen ympäristökeskus, 1999)
    Publication of the Finnish Environment Institute
  • Мякеля, Ари; Антикайнен, Сари; Мякинен, Ирма; Кивинен, Ярмо; Леппянен, Туула (Государственный центр печатания, 1992)
    Издания главного управления водных ресурсов и окружающей среды финляндии – серия Б 10
  • Jalkanen, Kaisa; Ojala, Mervi; Hyvärinen, Anne; Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2020
    Pätevyyskokeeseen osallistui 16 laboratoriota. Näytteet olivat rakennusmateriaalinäyte ja suspensionäyte sekä tunnistettavat puhdaskannat maljalla. Lisäksi alustavana arvioitiin ensimmäistä kertaa rakennusmateriaalinäytteen suoraviljelynäyte sekä suoramikroskopointimenetelmä valokuvien avulla. Pätevyyden arvioinneissa käytettiin vertailuarvoina osallistujatulosten robustia keskiarvoa. Kvantitatiivisista tuloksista 87 % oli hyväksyttäviä (z-arvo ≤ ±2) kun sallittiin 10-25 % poikkeama vertailuarvosta. Kaikki laboratoriot, lukuun ottamatta yhtä suorittivat hyväksyttävästi vertailukierroksen kvalitatiivisen osan, eli tunnistivat vähintään 2/3 kannoista tarvittavalle tasolle oikein.
  • Silvo, Kimmo; Lehtoranta, Virpi; Savolahti, Mikko; Attila, Mikko; Marttunen, Mika; Hjerppe, Turo; Forsius, Kaj; Jouttijärvi, Timo (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2020
    Raportissa kuvataan hyviä käytäntöjä parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) päästötasoja lievempien päästöraja-arvojen (ympäristönsuojelulain 78 §) hakemiseen ja arvioimiseen teollisuuspäästödirektiivin mukaisten ns. direktiivilaitosten (teollisuuspäästödirektiivi 2010/75/EU) ympäristölupaprosesseissa. Keskeiset suositukset hyviksi käytännöiksi ovat: 1) Päästöjen vähentämisen kustannukset (nettoarvo kokonaiskustannuksista eli pääoma- ja käyttökustannukset yhteensä) tulisi arvioida nykyarvona. 2) Ympäristöhyödyt tulisi arvioida rahamääräisesti silloin kun yleisesti hyväksyttyjä, tapaukseen soveltuvia menetelmiä on käytettävissä. Muussa tapauksessa ympäristöhyödyt arvioidaan laadullisesti. 3) Ilmapäästöjen menetettyjen ympäristöhyötyjen arvioinnissa suositellaan käytettäväksi ensisijaisesti alueellisesti tarkennetun IHKU-mallin (Suomen oloihin laadittu ilmapäästöjen haittakustannusmalli) tuloksia. Niille ilman epäpuhtauksien päästöille, joille ei voida soveltaa IHKUmallia, voidaan käyttää Euroopan ympäristökeskuksen julkaisemia ympäristökustannuksia Suomen oloissa. 4) Vesipäästöjen aiheuttamien ympäristöhaittojen euromääräiseen arvottamiseen BAT-poikkeamien yhteydessä ei ole toistaiseksi käytettävissä EU-tasolla yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä tai lähestymistapoja. Vesipäästöjen osalta arvioidaan ensimmäisessä vaiheessa, syntyykö rahamääräisesti arvotettavissa olevaa ympäristöhaittaa. Jos tällaista ympäristöhaittaa arvioidaan syntyvän, sovelletaan tapauskohtaisesti Suomessa käytettyjä arvottamismenetelmiä ja yksikköhaittakustannuksia, esimerkiksi vesienhoidollisia kunnostuskustannuksia. Kaikissa tapauksissa rahamääräistä arvottamista ei kuitenkaan pystytä tekemään ja on tyydyttävä ympäristövaikutusten ja niistä aiheutuvien haittojen kuvaamiseen ilman arvottamista. 5) Jotta poikkeama voidaan myöntää, tulisi investoinnin kustannusten olla selvästi ympäristöhyötyjä suuremmat. BAT-poikkeuksen käsittelyn kokonaisharkinnassa lupaviranomainen voi ottaa huomioon myös muita näkökohtia kuten tasapuolisuus suhteessa muihin laitoksiin sekä tilan puutteen ja prosessin erityispiirteiden vaikutukset BAT-tekniikan käyttöönottoon. Joissakin tapauksissa laadulliset arviot ja tapauskohtainen harkinta voivat olla tarkoituksenmukaisin lähestymistapa kokonaisarvion tekemiseksi.
  • Leivuori, Mirja; Tyrväinen, Sami; Sarkkinen, Mika; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 14/2020
    Proftest SYKE carried out the proficiency test for the determination of chlorine, KMnO4, NO3, pH, turbidity, and urea in swimming pool waters in January-February 2020 (SPW 01/2020). In total, 26 participants joined in the proficiency test. In this proficiency test 88 % of the results evaluated with z scores were satisfactory when deviation of 0.2 pH units for pH determination and 10–25 % for the other determinations was accepted from the assigned value. The calculated value or the robust mean or the median of the results reported by the participants was chosen as the assigned value for the concentration of measurands. Warm thanks to all the participants in this proficiency test!
  • Suikkanen, Johanna; Nissinen, Ari (Finnish Environment Institute, 2020)
    Reports of the Finnish Environment Institute 15en/2020
    Carbon footprint describes a product’s climate impacts over the course of its life cycle. According to a report published by the Finnish Environment Institute (SYKE) in 2019, the carbon footprint of public procurements in Finland was 8.3 Mt CO2e in 2015, more than half of which was caused by municipal procurements. Therefore, municipalities have an enormous potential to lead the way by creating markets for products with reduced climate impacts. This Canemure report was prepared in collaboration with the City of Helsinki Urban Environment – Environmental Services Division. The City of Helsinki promotes low-carbon procurement as part of the LIFE-IP Canemure project. The project examines the possibility of developing carbon footprint criteria and compares various methods of carbon footprint calculation. The report discusses topics at a general level, and its findings can be applied by other municipalities and public bodies implementing procurements. The report examines whether the product environmental footprint (PEF) is suitable for calculating the carbon footprint data requested in connection with public procurements. The PEF is a harmonised method based on life cycle assessment, and it was developed by the European Commission. It is used to assess the environmental impacts of products over the course of their life cycles, taking into consideration sixteen environmental impact classes. According to the recommendation published in the Official Journal of the European Commission (2013/179/EU), the PEF method can be used to support environmentally friendly procurement, but concrete guidance or practical experience does not yet exist. The report describes the use of the method for carbon footprint calculation in connection with public procurement and discusses its use in connection with the product categories of dairy products and IT equipment separately. In addition, the report describes the materials and databases made available to the public by the European Commission to support the calculation process. In order to be able to use PEF information as part of tendering processes, product category-specific rules (PEFCRs) must be applied, but currently, such rules have been drawn up only for 17 product categories. In addition, PEFCRs for another five product categories are being developed. A decision on the wider use of the PEF as part of the European integrated product policies is likely to be made in 2021.
  • Suikkanen, Johanna; Nissinen, Ari (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2020
    Hiilijalanjälki kuvaa tuotteen elinkaarisia ilmastovaikutuksia. Suomen ympäristökeskus SYKEn vuonna 2019 julkaiseman selvityksen mukaan julkisten hankintojen hiilijalanjälki oli vuonna 2015 8,3 Mt CO2e, josta yli puolet aiheutui kuntien hankinnoista. Kunnilla on siis valtava potentiaali osoittaa suuntaa ja luoda markkinoita ilmastovaikutuksiltaan pienemmille tuotteille. Tämä raportti toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön ympäristöpalveluiden toimialan kanssa. Helsingin kaupunki edistää LIFE-IP Canemure -hankkeessa vähähiilisiä hankintoja. Hankkeessa tarkastellaan mahdollisuutta kehittää kriteerejä hiilijalanjäljelle ja vertaillaan erilaisia hiilijalanjäljen laskentamenetelmiä. Raportissa tulokset esitetään yleisellä tasolla, ja ne ovat sovellettavissa muiden kuntien ja hankintoja toteuttavien julkisten tahojen käyttöön. Tässä raportissa selvitetään, soveltuuko tuotteiden ympäristöjalanjälki (Product Environmental Footprint, PEF) laskentatavaksi julkisten hankintojen yhteydessä pyydettävään hiilijalanjälkitietoon. PEF on Euroopan komission luoma yhdenmukainen, elinkaariarviointiin perustuva menetelmä. Sen avulla arvioidaan tuotteiden elinkaarisia ympäristövaikutuksia kuudessatoista ympäristövaikutusluokassa. Euroopan komission virallisessa lehdessä julkaistun suosituksen (2013/179/EU) mukaan PEF-menetelmää voi käyttää ympäristöystävällisten hankintojen tukena, mutta konkreettista ohjeistusta tai käytännön kokemusta ei tästä vielä ole olemassa. Raportissa kuvaillaan PEF-menetelmän käyttöä hiilijalanjälkilaskentaan julkisen hankinnan yhteydessä ja käsitellään erikseen sen käyttöä maitotuotteiden ja IT-laitteiden tuoteryhmiin liittyen. Lisäksi raportissa kuvataan Euroopan komission avoimesti saatavilla olevat ohjeistukset ja tietokannat, joita voi käyttää laskennan tukena. Jotta PEF-tietoa voisi käyttää osana kilpailutusta, on oltava tuoteryhmäkohtaiset PEFCR-säännöt, joita on tällä hetkellä vain seitsemälletoista tuoteryhmälle. Lisäksi PEFCR-säännöt viidelle uudelle tuoteryhmälle ovat parhaillaan valmistelussa. Ympäristöjalanjäljen laajemmasta käytöstä osana Euroopan yhdennettyä tuotepolitiikkaa päätettäneen EU:ssa vuonna 2021.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Sarkkinen, Mika; Lanteri, Sari; Tervonen, Keijo; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen Ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2020
    Proftest SYKE järjesti marraskuussa 2019 pätevyyskokeen jätevesiä analysoiville laboratorioille. Pätevyyskokeessa määritettiin ravinteet, kloridi, pH, sulfaatti, sähkönjohtavuus ja väri synteettisestä näytteestä ja viemärilaitoksen sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevesistä. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 59 laboratoriota. Testisuureen vertailuarvona käytettiin laskennallista pitoisuutta tai osallistujien tulosten robustia keskiarvoa tai niiden mediaania. Osallistujien pätevyyden arviointi tehtiin z- ja osittain En-arvojen avulla. Koko tulosaineistossa oli z-arvoilla arvioituna 88 % hyväksyttäviä tuloksia, kun vertailu-arvosta sallittiin pH-määrityksissä 0,2 pH-yksikön ja muissa määrityksissä 5–20 %:n poikkeama. Tuloksista, jotka arvioitiin En-arvoilla, hyväksyttäviä oli 79 %. Kiitos pätevyyskokeen osallistujille!
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen Ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2020
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in waste waters in October-November 2019 (MET 11/19). The measurands for the synthetic and waste water samples were: Al, As, B, Ba, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, K, Mg, Mn, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, Sn, Sr, Ti, V, and Zn. In total 23 laboratories participated in the PT. In total, 89 % of the results evaluated with z scores were satisfactory when total deviation of 10–25 % from the assigned value was accepted. Of the results evaluated with En scores, 91 % were satisfactory. Basically, either the metrologically traceable concentration, the calculated concentration, the robust mean, the mean or the median of the results reported by the participants was used as the assigned value for measurands. Warm thanks to all the participants in this proficiency test

View more