The Finnish Environment Institute - Publications archive

 

The Finnish Environment Institute (SYKE) is both a research institute, and a centre for environmental expertise. SYKE's research focuses on changes in the environment, and seeks ways to control these changes. The repository contains publications of SYKE as well as the offices preceding it such as the National Board of Waters, The National Board of Waters and the Environment and the Finnish Institute of Marine Research. The repository consists of articles, professional and scientific series and monographs.  Further information: syke.fi/publications ; syke.fi/library

Collections in this community

Recent Submissions

  • Kauppi, Sari; Räisänen, Milja; Fjäder, Päivi (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2020
    Vuonna 2018 julkaistiin jätteenkäsittelyn parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT, Best Available Techniques) koskevat päätelmät (BAT-päätelmät), joissa on muun muassa suositeltu tehtäväksi jätevesien ja jätekaasujen inventaario. Siinä tulisi esittää tiedot sekä laitoksen toiminnan kannalta, että niiden prosesseissa muodostuvien merkityksellisten haitallisten aineiden päästöjen keskimääräisistä pitoisuuksista, näiden kuormitusarvot sekä niiden vaihtelu. Ympäristöministeriö on julkaissut ohjeen jätteenkäsittelyn parhaita käyttökelpoisia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien soveltamisesta (Ympäristöministeriö 5.11.2018). Vaikka ohjeen mukaan inventaariossa onkin tarkoituksenmukaista hyödyntää olemassa olevia tarkkailutietoja, on selvityksemme perusteella syytä varmistaa kemikaalien tarkkailun ajantasaisuus. POP-yhdisteiden, SVHC-, ja VPD-aineiden listat päivittyvät, kun kemikaalitieto kasvaa. Samoin kasvaa tieto eri jätejakeiden sisältämistä vaarallisista aineista. Selvitimme jätteenkäsittelylaitosten ympäristöluvista, vastaavatko kerättävät tarkkailutiedot olemassa olevaa kemikaalitietoa. Inventaario on hyvä hetki päivittää tarkkailu nykytietoa vastaavaksi. Jätteenkäsittelylaitoksilla päästö-, käyttö- ja vaikutustarkkailun lähtökohta on teollista tuotantoprosessia haasteellisempi, koska jätteenkäsittelyyn tulevien materiaalien koostumusta ei tunneta. Peruslähtökohtana tulisi ympäristölupahakemuksessa olla perusteellinen selvitys jätteenkäsittelyyn tulevien materiaalien laadusta (ml. materiaalien sisältämät kemikaalit), vaihtelevuudesta ja prosessissa mahdollisesti syntyvistä vaarallisista ja haitallisista aineista. Kattava haitallisten aineiden inventaarion tekeminen laitoksen ilma- ja vesipäästöistä tukisi ympäristönsuojelulain mukaista toiminnanharjoittajien selvilläolovelvollisuuden toteutumista.
  • Vattenstyrelsen (Vattenstyrelsen, 1985)
    Vesihallituksen monistesarja 323 S
  • Vesihallitus (Vesihallitus, 1985)
    Vesihallituksen monistesarja 323
  • Karvonen, Jaakko; Niemistö, Johanna; Salmi, Sanna (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020
    Kestävän liiketoiminnan edistäminen Pohjois-Karjalan kiertobiotaloudessa (KELIPK) -hanke toteutettiin vuosien 2018 – 2020 aikana. Kestävien liiketoimintamallien kehittämistä edistettiin muun muassa suorin yrityskontaktein, joissa tarjottiin sekä apua ympäristöviestintään että ympäristöjalanjälkilaskentaa. Lisäksi vastattiin yritysten esittämiin kysymyksiin toimintansa ympäristövaikutuksista. Kohderyhmänä olivat pk-yritykset. Hankkeessa pilotoitiin ympäristökädenjälkijärjestelmää yritysten ympäristötyön tueksi. Järjestelmällä on kolme tasoa: 1) Ympäristövaikutusten ja tekojen tunnistaminen, 2) kehittämistavoitteiden asettaminen ja 3) tavoitteiden seuranta, toteuttaminen ja uusien tavoitteiden asettaminen. Yrityksille luovutettiin viestinnän välineeksi kädenjälkimerkki, ja toimet ja tavoitteet ilmoitettiin avoimesti järjestelmän internetsivuilla. Osalle mukaan lähteneistä yrityksistä toteutettiin myös tarkempaa elinkaarilaskentaa niin sanotun elinkaariklinikan kautta. Elinkaariklinikassa tehdään tietyiltä osin suoraviivaistettu elinkaariarviointi (life cycle assessment, LCA), jossa on keskitytty ilmastovaikutuksiin. Laskenta kiinnosti erityisesti kansainvälisesti toimivia yrityksiä, vaikkei kyse olekaan kolmannen osapuolen varmistamasta LCA-arviosta. Hankkeen aikana järjestettiin muutamia omia ja muiden hankkeiden kanssa toteutettuja yhteistapahtumia. Tapahtumien teemoina olivat muun muassa ympäristövaikutusten laskenta ja siihen tarkoitetut laskentatyökalut sekä vastuullisuusmarkkinointi ja niin sanottu viherpesu. Hanke toimi yhteistyössä esimerkiksi Ilmastokorttelit- ja Kohti vähähiilistä rakentamista -hankkeiden kanssa ja osallistui osaajayhteisöihin kuten Green HUB:iin. Palaute hankkeesta kerättiin kevään 2020 aikana, ja sen mukaan toiminnasta oli yrityksille hyötyä. Se innosti, oli riittävän kevyt, lisäsi tietoisuutta ja antoi yritykselle tukiresurssin toiminnan kehittämiseen. Kehityskohteet olivat erityisesti viestinnässä, johon toivottiin tulevaisuudessa sosiaalisen median hyödyntämistä sekä selkeyttä hyvästä kädenjälkimerkin käyttötavasta.
  • Rytkönen, Anne-Mari; Järvenpää, Lasse; Marttunen, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2020
    Valtiolla on ollut keskeinen rooli lukuisten laajojen vesitaloushankkeiden toteutuksessa ja valtion vastuulla on edelleen hankkeisiin liittyviä tarkkailu-, hoito- ja kunnossapitovelvoitteita. Hankkeilla hoidetaan yhteiskunnan turvallisuudelle ja toiminnalle tärkeitä tehtäviä, kuten vesistöjen säännöstelyjä ja tulvariskien hallintaa sekä parannetaan olosuhteita virkistyskäytölle ja vesieliöstölle. Vesitaloushankkeisiin kohdistuu monenlaisia muutospaineita ilmasto- ja vesiolosuhteiden, lainsäädännön ja yhteiskunnan arvostusten muuttuessa. Tässä selvityksessä on muodostettu valtakunnallisesti yhdenmukainen ja kattava kokonaiskuva valtion omistamien ja ylläpitämien hankkeiden ajantasaisuudesta ja kehittämistarpeista. Selvitys toteutettiin SYKEn, ELY-keskusten ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä. Selvityksessä arvioitiin 431 valtion vesitaloushankkeen ajantasaisuutta ja kehittämistarpeita. Taustalla on vajaassa puolessa (44 %) hankkeista uiton loppuminen ja siihen liittyvät toimenpiteet vesistössä. Kolmasosassa hankkeita alkuperäisenä tavoitteena on vesistön kunnostus ja neljäsosassa tulvasuojelu. Selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa valtion vesitaloushankkeista on ajantasaisia ja tarpeellisia, eikä niihin liittynyt merkittävää kehittämistarvetta. Hankkeita on myös aktiivisesti kehitetty vastaamaan ilmasto- ja vesiolojen sekä yhteiskunnan arvostusten muutoksia. 72 hankkeessa on muutettu rakenteita, velvoitteita tai lupaa ja muutoksia on käynnissä tai suunnitteilla yhteensä 65 hankkeessa. 17 %:ssa hankkeita on kuitenkin tarvetta ottaa paremmin huomioon vesistöjen käytössä, yhteiskunnan arvostuksissa ja toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Useimmiten samaan hankkeeseen liittyi useita kehittämistarpeita. Ajantasaistamisen tarvetta liittyi hankkeen tavoitteisiin (37 hanketta), lupiin (27) tai sopimuksiin (21). Vain muutamassa hankkeessa velvoitteiden arvioitiin olevan vanhentuneita. Sen sijaan 29 hankkeessa voisi olla aihetta asettaa uusia tarkkailu-, kalatalous- tai teknisiä velvoitteita hankkeen haittojen kompensoimiseksi. Osassa hankkeita on tarvetta ottaa paremmin huomioon vesistöjen käytössä, yhteiskunnan arvostuksissa ja toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Merkittävää kehittämistarvetta arvioitiin olevan yhteensä 89 hankkeessa. Muut merkittävät kehittämistarpeet liittyivät erityisesti rakenteiden kuntoon, mitoitukseen ja käyttöön (50 hanketta), kalankulun turvaamiseen (38) sekä säännöstelyn tai muun hydrologian kehittämiseen (30). Lisäksi virkistyskäytön lisääntymisestä aiheutuu vähäistä tai merkittävää kehittämispainetta lukuisille hankkeille. Tärkeimpiä kehittämispaineiden taustalla olevia tekijöitä olivat luvanhaltijan itse tunnistamat tarpeet, vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen, asukkaiden ja sidosryhmien tarpeet sekä kalatiestrategia tai muu kalatalouden kehittäminen. Merkittävässä osassa ajantasaistamista tai muuta kehittämistä edellyttävissä hankkeessa on kuitenkin jo käynnissä tai vireillä kehittämishanke. Selvitystyön perusteella on ehdotettu useita jatkotoimenpiteitä, jotka liittyvät muun muassa rakenteiden kunnossapidon määrärahoihin, kalojen kulun parantamiseen, säännöstelyjen kehittämiseen ja hankkeiden toimivuuden säännölliseen seurantaan.
  • Kananoja, Tapio (Ympäristöministeriö, 1999)
    Suomen ympäristö 333
  • Kleemola, Sirpa; Forsius, Martin (Finnish Environment Institute, 2020)
    Reports of the Finnish Environment Institute 31/2020
    The Integrated Monitoring Programme (ICP IM) is part of the effect-oriented activities under the 1979 Convention on Long-range Transboundary Air Pollution, which covers the region of the United Nations Economic Commission for Europe (UNECE). The main aim of ICP IM is to provide a framework to observe and understand the complex changes occurring in natural/semi natural ecosystems. This report summarises the work carried out by the ICP IM Programme Centre and several collaborating institutes. The emphasis of the report is in the work done during the programme year 2019/2020 including: A short summary of previous data assessments - A status report of the ICP IM activities, content of the IM database, and geographical coverage of the monitoring network - A report on temporal trends and input - output budgets of heavy metals in ICP IM catchments - An interim assessment of the impact of internal nitrogen-related parameters and exceedances of critical loads of eutrophication on long-term changes in the inorganic nitrogen output in European ICP Integrated Monitoring catchments - National Reports on ICP IM activities are presented as annexes.
  • Strandell, Anna; Tiitu, Maija; Ijäs, Asko; Lappalainen, Juho; Oinonen, Kari (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 32/2020
    Euroopassa ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävälle rannikko- ja merimatkailulle nähdään olevan paljon potentiaalia. Pohjanlahdella asiantuntijat arvioivat matkailun voivan kasvaa noin 30-50 % nykyisestä sekä potentiaalisen kysynnän että kestävän kasvun näkökulmasta. Vapaa-ajan asumisen arvioitiin yleisesti voivan kasvaa kestävästi enintään 30 % nykyisestä tasosta. Tunnistetuista potentiaalisista matkailun kehittämiskohteista suurin osa on luontomatkailun ja kulttuuriympäristön kohteita. Myös veneilyn ja purjehduksen sekä kalastusmatkailun ja kaupunkimatkailun kehittämiseen nähdään potentiaalia. Jotta matkailusta saataisiin Pohjanlahden alueella paikallisesti enemmän taloudellista hyötyä, alueen pääosin matalan profiilin matkailun liiketoimintamallia (low-profile tourism) tulisi pyrkiä kohottamaan räätälöidyn matkailun liiketoimintamalliksi (niche tourism). Räätälöidyn matkailun malli tarkoittaa pidemmälle jalostettuja ja kohdennettuja matkailupalveluita, jotka liittyvät esimerkiksi kokemuksellisuuteen, yksilöllisyyteen, ylellisyyteen, luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämiseen ja paikallisiin erityispiirteisiin. Räätälöidyn matkailun kehittäminen voi tuoda lisää työpaikkoja ja monipuolistaa elinkeinorakennetta monissa Pohjanlahden rannikkokunnissa. Pohjanlahden alueen matkailun kehittämisen suurimmat esteet liittyvät innovaatioiden, tuotteistamisen ja markkinoinnin puutteisiin, alueiden vahvuuksien tunnistamatta ja hyödyntämättä jättämiseen sekä matkailun kausiluontoisuuteen. Ratkaisukeinot matkailun kehittämiseen alueella liittyvät erityisesti yhteistyön ja verkostojen luomiseen sekä palveluketjuihin. Matkailun kestävyyttä tulee edistää laajalla keinovalikoimalla. Alueidenkäytön suunnittelulla ja toimintojen sijoittamisella luodaan puitteet arvokkaiden kohteiden turvaamiseen ja haitallisten vaikutusten minimointiin. Taloudellisilla ohjauskeinoilla matkailua voidaan suunnata kestävämpiin matkailumuotoihin ja saada hyvityksiä haitoista. Vastuullisen tai kestävän matkailun ohjelmat ja sertifioinnit voivat edistää matkailun kestävyyttä paikallistasolla. Käytännön toimet matkailukohteissa keskittyvät erityisesti eri jätelajien keräykseen ja lajittelumahdollisuuksiin, kestäviin hankintoihin, matkailijoiden opastamiseen ja matkailijavirtojen ohjaamiseen. Kohdekohtaisten toimenpiteiden lisäksi toimijoiden tulisi pitkäjänteisesti edistää alueen matkailuympäristöjen suojelua ja hoitoa. Matkailutoimijat tarvitsevat myös tietoa ja työkaluja eri toimien ja hankintojen vaikutusten arviointiin ja vertailuun sekä hiilijalanjäljen laskentaan. Kestävyystavoitteiden systemaattinen seuranta ja seurannan vastuiden sopiminen on tärkeää sekä paikallisesti, valtakunnallisesti että globaalisti. Matkailutapojen ja -muotojen muutosten ennakointi on keskeistä matkailutoiminnan pitkäjänteiselle kehittämiselle ja matkailun kestävyys on matkailuyritysten tulevaisuuden elinehto. Parhaimmillaan matkailu lisää ympäristötietoisuutta ja edistää tärkeiden luonnon- ja kulttuuriympäristöjen säilyttämistä.
  • Kalinowski, Radoslaw; Kondzielski, Igor (2020)
    This database was created in the CWPharma project which was co-funded by EU's Interreg Baltic Sea Region Programme 2014-2020.
  • Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Sara-Aho, Timo; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku; Koivikko, Riitta (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2020
    Proftest SYKE järjesti maaliskuussa 2020 pätevyyskokeen jätevesiä analysoiville laboratorioille. Pätevyyskokeessa määritettiin BOD7, CODCr, CODMn, kiintoaine, Na ja TOC synteettisestä näytteestä ja viemärilaitoksen sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevesistä. BOD7 ja CODMn määritettiin myös luonnonvedestä. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 58 laboratoriota. Testisuureen vertailuarvona käytettiin teoreettista (laskennallista) pitoisuutta tai osallistujien tulosten robustia keskiarvoa. Osallistujien pätevyyden arviointi tehtiin z-arvojen avulla. Koko tulosaineistossa oli 91 % hyväksyttäviä tuloksia, kun vertailuarvosta sallittiin 10–30 %:n poikkeama.
  • Jantunen, Jorma; Pietilä, Tuula (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2020
  • Lounasheimo, Johannes; Karhinen, Santtu; Grönroos, Juha; Savolainen, Hannu; Forsberg, Tommi; Munther, Joonas; Petäjä, Jouko; Pesu, Janne (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25/2020
    Kuntien ja alueiden merkitys kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on suuri. Valtio osaltaan ohjaa ilmastonmuutosta hillitsevän politiikan toimeenpanoa lainsäädännön tasolla, mutta useat käytännön toimet toteutetaan kunnissa. Kuntien tulee keskimäärin olla hiilineutraaleja vuonna 2035, joka on Suomen itselleen asettama hiilineutraaliuden tavoitevuosi. Useat kunnat, kaupungit sekä jotkin maakunnat tavoittelevat päästövähennyksiä jopa kansallisia ja Euroopan Unionin tavoitteita nopeammin. Yksi keskeisimmistä työkaluista hiilineutraaliuden tavoittelussa on kasvihuonekaasupäästöjen vuosiseuranta, jonka avulla päästövähennystoimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan mitata suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Tässä raportissa kuvataan uuden, kuntien ja alueiden kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan tarkoitetun Alueellinen Laskenta (ALas) -mallin laskentaperiaatteet sekä luodaan katsaus mallilla laskettuihin Suomen kuntien kasvihuonekaasupäästöihin vuosina 2005–2018. ALas-malli noudattaa kansainvälisen GPC-päästölaskentastandardin (GHG Protocol 2014) ohjeistusta. Mallilla lasketut kuntien päästöt summautuvat IPCC:n (2006) ohjeiden mukaisiin, YK:lle ja EU:lle raportoitaviin Suomen virallisiin päästöihin. Laskentaperiaate on käyttöperusteinen, jossa lähtökohtana ovat alueen tuotantoperusteiset päästöt, mutta osa päästöjä aiheuttavista toiminnoista lasketaan kulutuksen perusteella, riippumatta niiden maantieteellisestä syntypaikasta. ALas sisältää 80 päästösektoria, joiden laskennassa pyritään käyttämään paikallista dataa aina kun mahdollista, mutta joidenkin sektorien kohdalla kansallisia päästötietoja on allokoitu kunnille erilaisin jakoperustein. Päästöistä lasketaan hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöt sekä F-kaasut omana kokonaisuutenaan, ja tulokset esitetään hiilidioksidiekvivalentteina. Bioperäiset polttoaineet ovat hiilidioksidin osalta laskennallisesti nollapäästöisiä. Kuntien tavoitteiden seurantaan tarkoitettua oletuslaskentamallia kutsutaan Hinku-laskennaksi. Tällöin seurannan ulkopuolelle jätetään sellaisia päästöjä, joihin kunnassa ei välttämättä pystytä kovin paljon vaikuttamaan. Laskentaan eivät tässä tapauksessa kuulu päästökauppaan kuuluvan teollisuuden polttoaineiden käytön, teollisuuden koko sähkönkulutuksen, teollisuuden jätteiden käsittelyn eivätkä paketti-, linja- ja kuorma-autojen läpiajoliikenteen aiheuttamat päästöt. Lisäksi kunnan alueella tapahtuvasta tuulivoiman tuotannosta lasketaan päästökompensaatio. Hinku-laskennan ohella ALas-mallilla tuotetaan päästötulokset myös ilman kompensaatiota tai muita rajauksia. Päästöjä voidaan lisäksi tarkastella erikseen päästökauppa- ja taakanjakosektoreilla. Kuntien Hinku-laskennan tulokset osoittavat, että lähes kaikissa Suomen kunnissa päästöt ovat vähentyneet vuodesta 2005. Muutos on ollut kunnissa keskimäärin -15 %, mutta kuntien ja alueiden välinen vaihtelu on erittäin suurta. Keskeiset syyt myönteiseen, mutta ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta toistaiseksi hitaaseen kehitykseen ovat öljylämmityksen väheneminen, muutokset kaukolämmön tuotannon polttoainekäytössä sekä tuulivoiman tuotanto. Myös sähkönkulutuksen, teollisuuden, tieliikenteen ja jätteiden käsittelyn päästöt ovat yleisesti vähentyneet. Sen sijaan maatalouden ja F-kaasujen päästöissä ei ole nähtävissä vastaavaa kehitystä.
  • Ahkola, Heidi (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 24/2020
    Hankkeen tavoitteena oli tutkia ja kehittää passiivinäytteenoton edellytyksiä pilaantuneen maaperän ja pohjaveden kestävässä riskienhallinnassa. Hankkeessa tutkittiin passiivikeräinten käyttämistä pilaantuneen pohjaveden seurantamenetelmänä ja verrattiin tällä tavoin tuotettavaa tietoa kertavesinäytteenotolla mitattuihin pitoisuuksiin. Hankkeen kaksi tutkimuskohdetta sijaitsivat kemialliselta tilaltaan huonoiksi luokitelluilla pohjavesialueilla, joissa pilaantuneisuuden oli aiheuttanut teollinen toiminta. Pääasialliset haitta-aineet maaperässä ja pohjavedessä olivat klooratut liuottimet tri- ja tetrakloorieteeni. Hankkeessa käytettiin kahta markkinoilla olevaa passiivikeräintä ja tutkittiin oman keräimen kehittämismahdollisuuksia. Keräimien avulla arvioitiin haitta-ainepitoisuuksia ja massavirtoja leviämän eri osa-alueilla ennen aktiivisia kunnostustoimenpiteitä sekä niiden jälkeen. Hankkeen loppuraportti sisältää tutkijoille, konsulteille ja viranomaisille suunnattua menetelmien ohjeistusta, jossa käsitellään passiivinäytteenottoa ja sen toteutuksessa sekä tulosten tulkinnassa huomioitavia seikkoja.
  • Jantunen, Jorma; Leskinen, Paula; Liukko, Ulla-Maija; Raunio, Anne; Turunen, Topi (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2020
    Tässä selvityksessä tarkastellaan luonnonsuojelulain toimivuutta aiemman, vuonna 2010 tehdyn luonnonsuojelulain toimivuusarvioinnin jälkeen. Selvitys tarkastelee itse lain toimivuutta, mutta luonnonsuojelulaki ei toimi tyhjiössä, vaan sen toimeenpanoon liittyvät käytännöt ja resurssit ovat keskeisiä lain toimivuuden kannalta. Vuoden 2010 jälkeen toimintaympäristössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Elinympäristöjen ja lajien uhanalaisuudesta on saatu uutta tietoa, ymmärrys ilmastonmuutoksen merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle on lisääntynyt, ja muu lainsäädäntö, ohjauskeinot ja hallinto ovat muuttuneet. Luonnonsuojelulain keinovalikoima on sidottu lain nykyiseen rakenteeseen. Luonnonsuojelulaki on erityislaki, jolla on suojeltu erityisen arvokkaita luontokohteita ja rauhoitettu eliölajeja. Vaikka suojelualueilla on olennainen asema luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa, luonnon monimuotoisuutta ja merkittäviä luontoarvoja on olemassa myös suojelualueiden ulkopuolella. Lain edellisessä toimivuusarvioinnissa esitettiin perustellusti, että luonnonsuojelun keinovalikoimaa tulisi laajentaa. Erityisesti arvokkaiden luontokohteiden kytkeytyvyys, niiden ulkopuolisten alueiden maankäyttö ja metsien käsittely ja muu luonnonvarojen käytön ohjaus kaipaa uusia ja vahvempia keinoja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ekologisten prosessien turvaamiseksi. Selvitykseen sisältyy 65 johtopäätöstä tai toimenpide-ehdotusta luonnonsuojelulain tai muun lainsäädännön ja ohjauskeinojen kehittämiseksi tehostamaan luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Selvitys on tehty pääosin dokumenttianalyysinä.
  • Leivuori, Mirja; Parshintsev, Evgeny; Kammonen, Outi; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2020)
    Reports of the Finnish Environment Institute 22/2020
    Proftest SYKE organized in cooperation with Finnish Institute of Occupational Health (FIOH) an interlaboratory comparison (ILC) for the analysis of PAH compounds of the indoor air collected into XAD adsorbent tubes (Orbo 43) in March 2020 (IAPAH 18/2020). The measurements of anthracene, acenaphthene, acenaphthylene, fluoranthene, fluorene, 1-metylnaphthalene, 2-metylnaphthalene, naphthalene, phenanthrene, and pyrene were tested from the synthetic sample. In total five participants took part in the comparison. The calculated values were used as the assigned values for the results of the synthetic samples. The performance evaluation was based on the z scores. In total 68 % of the results reported by the participants were satisfactory when deviation of 20–30 % from the assigned value was accepted.
  • Kostamo, Jouko; Punttila, Pekka; Valkonen, Sauli; Koistinen, Arto (Metla, Tapio & SYKE, 2012)
  • Helminen, Ville; Nurmio, Kimmo; Vesanen, Sampo (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 21/2020
    Tässä raportissa kuvataan paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutu-luokituksen päivitys. Raportti keskittyy kuvaamaan päivityksen myötä menetelmän periaatteisiin, luokitukseen ja siitä laskettuihin tilastoihin tulleet muutokset. Ensimmäinen paikkatietopohjainen kaupunki-maaseutu-luokitus julkaistiin vuonna 2013 ja se korvasi aiemman kuntarajoihin perustuneen luokituksen. Luokituksen menetelmä kehitettiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Oulun yliopiston maantieteen laitoksen kanssa laajan asiantuntijoista kootun ohjausryhmän tukemana. Alkuperäinen luokittelumenetelmä, käytetyt aineistot ja tulokset ovat kuvattu yksityiskohtaisesti Kaupunki-maaseutu-alueluokitus -raportissa. Päivityksen tuloksena on uusi Suomen kaupunki-maaseutu-luokitus, joka korvaa aiemman vuosien 2010–2011 tilannetta kuvanneen luokituksen. Päivitys on tehty aiemmin määritellyllä menetelmällä ja on tältä osin lähinnä tekninen. Myös alueluokat pysyvät samana. Raja-arvojen määrittelyyn tehtiin pieniä täsmennyksiä, ja tietyt uudet aineistot edellyttivät uutta estimointia menetelmän puitteissa. Tämä on luokituksen ensimmäinen päivitys, joten samalla on voitu havainnoida luokitusmenetelmän toimivuutta. Kokonaiskuva näyttää pääosin samalta kuin aiemmin. Pääsääntöisesti muutokset johtuvat todellisesta lähtöaineistojen osoittamasta alueellisesta kehityksestä. Kaupunkiluokissa sisempi kaupunkialue on kasvanut aiemmalle ulommalle kaupunkialueelle ja ulompi kaupunkialue on laajentunut kehysalueelle. Sisemmän kaupunkialueen pinta-alan kasvu johtuu siitä, että kaupunkien täydennysrakentaminen laajentaa yhtenäistä keskustoihin kytkeytynyttä tiiviisti rakennettua aluetta. Pääkaupunkiseudulla ulompi kaupunkialue on kaupungin reuna-aluetta ja pienemmillä kaupunkiseuduilla keskustan ulkopuolista yhtenäistä kaupunkirakennetta sisältäen lähiöt. Pinta-alaltaan eniten ovat laajentuneet kaupungin läheinen maaseutu ja kaupungin kehysalue, mikä kertoo kaupunkien vaikutusalueiden kasvusta. Kaupunkien kehysalueen muutoksista osa on tapahtunut kaupunkiseutuun kytkeytyvien uusien lähitaajamien vaikutuksesta. Muualla kehysalue on laajentunut pienipiirteisemmin heijastellen ydinkaupunkialueiden kasvua ja parantuneita tieverkkosaavutettavuuksia. Uuden luokituksen kaupunkiluokkien perusteella laskettuna Suomen kaupungistumisaste vuonna 2018 oli 72,3 prosenttia. Ydinmaaseutu on pienentynyt eniten ja se on menettänyt alueita sekä kaupungin läheiselle maaseudulle että harvaan asutulle maaseudulle. Tästä huolimatta ydinmaaseutu on kuitenkin myös laajentunut harvaan asutulle maaseudulle ja näiden luokkien nettomuutos on ydinmaaseudulle positiivinen. Kokonaisuutena harvaan asutun maaseudun pinta-ala on pienentynyt, koska ydinmaaseudun lisäksi sitä on siirtynyt kaupungin läheiseen maaseutuun. Ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun väliset luokkamuutokset ovat kolmen muuttujan päällekkäisanalyysin tulos, jossa merkittävin muutostekijä on ollut Corine-maankäyttöaineistoon perustuva maankäytön intensiteetti. Maaseudun paikalliskeskuksissa on myös tapahtunut muutoksia. Luokkaan on noussut uusia taajamia mutta vanhoja on myös tippunut pois. Luokitus on ladattavissa avoimena aineistona Suomen ympäristökeskuksen latauspalveluista.

View more