The Finnish Environment Institute

 

The Finnish Environment Institute (SYKE) is both a research institute, and a centre for environmental expertise. SYKE's research focuses on changes in the environment, and seeks ways to control these changes. The repository contains publications of SYKE as well as the offices preceding it such as the National Board of Waters, The National Board of Waters and the Environment and the Finnish Institute of Marine Research. The repository consists of articles, professional and scientific series and monographs.  Further information: syke.fi/publications ; syke.fi/library

Collections

Recent Submissions

  • Kauppila, Jussi; Silvo, Kimmo; Attila, Mikko; Kautto, Petrus (Finnish Environment Institute, 2015)
  • Unknown author (Tie- ja vesirakennushallitus, Hydrologinen toimisto, 1948)
  • Unknown author (Tie- ja vesirakennushallitus, Hydrologinen toimisto, 1954)
  • Unknown author (Tie- ja vesirakennushallitus, Hydrologinen toimisto, 1963)
  • Unknown author (Tie- ja vesirakennushallitus, Hydrologinen toimisto, 1938)
  • Unknown author (Tie- ja vesirakennushallitus, Hydrologinen toimisto, 1944)
  • Unknown author (Tie- ja vesirakennushallitus, Hydrologinen toimisto, 1957)
  • Unknown author (Tie- ja vesirakennushallitus, Hydrologinen toimisto, 1962)
  • Unknown author (Tie- ja vesirakennushallitus, Hydrologinen toimisto, 1965)
  • Unknown author (Tie- ja vesirakennushallitus, Hydrologinen toimisto, 1968)
  • Unknown author (Tie- ja vesirakennushallitus, Hydrologinen toimisto, 1970)
  • Sironen, Susanna; Mäenpää, Ilmo; Myllyviita, Tanja; Leskinen, Pekka; Seppälä, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Alueellisten materiaalivirtojen kartoittaminen ja resurssitehokkuuden määrittely on välttämätön lähtökohta ennen kuin voidaan muodostaa käytännön toimenpiteitä ja resurssitehokkuutta palvelevia toimintoja. Resurssitehokkuuden keinot ja toimenpiteet voidaan tiivistää 3 samanaikaiseen tavoitteeseen; vähennetään luonnonvarojen käyttöä, vähennetään muita ympäristövaikutuksia ja lisätään tuotteiden arvoa. Hankkeessa selvitettiin Pohjois-Karjalan talouden tuotos, resurssivirrat ja ympäristönäkökohdat. Tuotannosta ja kulutuksesta luodun kokonaiskuvan avulla pyrittiin tunnistamaan kriittisimmät resurssivirrat maakunnan tasolla sekä toimialoittain. Keinoina olivat panos-tuotosanalyysi sekä materiaalivirta-analyysi. Resurssitehokkuuden mittaamiseen käytettyjen materiaalivirtaindikaattoreiden lisäksi otettiin huomioon ympäristövaikutuksia kuvaavia ja hyvinvointia määritteleviä sosiaalis-kulttuurisia indikaattoreita. Pohjois-Karjalan raaka-aineiden käytön intensiteetit olivat koko maan keskimääräisiä intensiteettejä suuremmat jokaisessa loppukäytön ryhmässä. Ero oli suurin erityisesti investoinneissa. Pohjois-Karjalassa kaikissa loppukäytön ryhmissä euroa kohden kulutettiin enemmän raaka-aineita kuin koko maassa keskimäärin. Pohjois-Karjalan raaka-aineiden käytön intensiteetin voidaankin siten sanoa olevan korkeampaa kuin koko maassa keskimäärin. Suurimmat toimialat raaka-aineiden käytöltään olivat maa- ja vesirakentaminen, metsänhoito, muu kaivostoiminta ja louhinta sekä paperi- ja kartonkituotteiden valmistus. Oman raaka-aineoton osuus oli suuri rakennusmineraalien sekä puun osalta. Tuonnin käytetty otto muodostui metallien sekä fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Asukaslukuun suhteutettuna raaka-ainekäyttö oli noin 7 % koko Suomen keskimääräistä tuotantolähtöistä raaka-ainekäyttöä suurempi. Kulutuslähtöinen raaka-ainekäyttö oli Pohjois-Karjalassa asukaslukuun suhteutettuna 20 % suurempi kuin koko maassa. Pohjois-Karjalassa nousi erittäin tärkeäksi kiertotalous ja uudistuvan jätehuollon hierarkia etenkin maa-ainesten, tuotannon sivutuotteiden ja rakennus- ja purkujätteen hyödyntäminen. P-K:n KHK-päästöt ovat jo nyt asukaslukuun suhteutettuna noin puolet koko maan keskimääräisistä päästöistä. Maatalous ja energianhuolto tuottivat suurimmat suorat KHK-päästöt. Alueen omat loppukäytön KHK-päästöt olivat 63% ja viennistä johtuvat 37%. Hankkeessa testattiin alustavasti ns. resurssientehostamispolkua. Tämä osoitti, että raaka-aineiden kulutusta pienentämällä, käyttämällä uudelleen sekä korvaamalla vähemmän ympäristölle haitallisilla voidaan saada tuotosta paranemaan, raaka-aineiden käyttöä vähenemään sekä KHK-päästöjä pienenemään. Käytännön toteuttaminen vaatii kuitenkin eri toimijatasojen ratkaisuja lainsäädännön ja yhteiskunnan tuen lisäksi muun muassa kunnilta.
  • Myllyviita, Tanja; Mattila, Tuomas; Leskinen, Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Järviruoko on yleistynyt Suomessa siinä määrin, että tiheät kasvustot haittaavat rantojen virkistyskäyttöä. Tässä raportissa arvioitiin elinkaariarvioinnin avulla järviruo’on niiton, ja niittomassan hyödyntämisen ympäristövaikutuksia. Arvioidut hyödyntämisvaihdot olivat kuivikepelletit ja rakennuseriste. Tulosten perusteella järviruo’on niittäminen hillitsee ilmastonmuutosta vähentämällä ruovikon aiheuttamia metaanipäästöjä. Niittämisen hiilijalanjäljen arvioiminen oli kuitenkin erityisen haastavaa puutteellisen tutkimustiedon vuoksi. Lisäksi ruovikon mukana voidaan poistaa huomattavia määriä fosforia, mikä puolestaan hillitsee rehevöitymistä. Järviruo’on jatkojalostus lisäsi myönteisiä ympäristövaikutuksia, sillä järviruoko voi korvata turvetta kuivikekäytössä ja mineraalivillaa rakennusmateriaalina. Hankkeen aikana todettiin, että järviruo’on niittäminen on myös erittäin hyväksyttävää asiantuntijoiden näkökulmasta ja erityisesti jatkokäyttöä tulisi edistää. Suomessa järviruo’on hyödyntäminen ei kuitenkaan ole toistaiseksi taloudellisesti kannattavaa. Järviruokoyrittäjyys olisi kuitenkin ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna erittäin kannattavaa.
  • Vuorio, Kristiina; Björklöf, Katarina; Kuosa, Harri; Jokipii, Reija; Järvinen, Marko; Lehtinen, Sirpa; Leivuori, Mirja; Niemelä, Maija; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    The Finnish Environment Institute (SYKE) organized in 2014 the fourth virtual phytoplankton proficiency test based on filmed material. A total of 39 analysts from 27 organizations and eight countries took part the test. The test material represented phytoplankton that typically occurs in boreal lakes and in the northern Baltic Sea. The test included three components: 1) phytoplankton species identification test, 2) phytoplankton counting test and 3) phytoplankton measurement of cell dimensions. Material for the lake and Baltic Sea phytoplankton identification tests consisted of 20 taxa filmed on 20 video-clips. For the phytoplankton counting test 30 video-clips, representing 30 fields of view in a microscope, were filmed. In the measurement test the cell dimensions (diameter, height/width and length) of three selected taxa were asked to be measured from the Lugol preserved sample. In the lake phytoplankton identification test altogether 81% of the participants reached the good quality target of 75% of the maximum score. The corresponding percentage in the Baltic Sea phytoplankton identification test also was 81%. The success in the counting test was excellent, and all participants performed the counting test successfully. Altogether 92% of the participants did the measurement test successfully. Majority of the participants demonstrated excellent phytoplankton identification skills and proficiency to perform phytoplankton counts and measurements. The results of the proficiency test highlighted to follow the EN 15204 guidance in the quantitative phytoplankton analysis.
  • Kärkkäinen, Päivi; Martikainen, Heli; Jalkanen, Kaisa; Hyvärinen, Anne; Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Kvantitatiivisen vertailukierroksen materiaalinäyte oli autoklavoitua kipsilevyä, joka sisälsi Geomyces pannorum, Aspergillus versicolor ja Penicillium sp. -sienisuspensioita ja Staphylococcus aureus -bakteereja. Suspensionäyte sisälsi Geomyces pannorum, Aspergillus versicolor ja Penicillium sp. (P. brevicompactum) sekä Streptomyces californicus ja Staphylococcus aureus puhdasviljelmiä. Pätevyyskokeeseen osallistui 22 toimijaa. Arvioiduista tuloksista 86 - 100 % oli hyväksyttäviä (z-arvo ≤ ± 2) analyytistä riippuen. Kolmea analyyttiä ei arvioitu ollenkaan. Mikrokasvusta tai vaurioista materiaalinäytteessä tulkinnan antaneet laboratoriot päätyivät samaan tulkintaan. Kvalitatiivinen homeiden tunnistuskierros järjestettiin ensimmäisen kerran tämän vertailukierroksen yhteydessä. Laboratorioille lähetettiin kolme homepuhdasviljelmää morfologista tunnistamista varten. Kaikki 22 laboratoriota tunnistivat homeet hyväksyttävästi. Näytteet eivät olleet vertailukierroksen, menetelmän tai laadun testaamisen kannalta optimaalisia, koska mikrobikasvu materiaalinäytteissä oli runsasta eikä kaikkia lajeja havaittu kaikissa näytteissä.