Suomen ympäristökeskus

 

Suomen ympäristökeskus (SYKE) on tutkimus- ja asiantuntijalaitos. Tutkimme ympäristön muutoksiin liittyviä ilmiöitä ja kehitämme ratkaisuja muutosten hallintaan. Julkaisuarkistoon on tallennettu SYKEn ja sitä edeltävien laitosten, kuten vesihallituksen, vesi- ja ympäristöhallituksen sekä Merentutkimuslaitoksen julkaisuja. Aineisto sisältää artikkeleita, ammatillisia ja tieteellisiä julkaisusarjoja sekä erillisteoksia. Lisätietoja SYKEn julkaisutoiminnasta: syke.fi/julkaisut; syke.fi/kirjasto

Kokoelmat

Uusimmat julkaisut

  • Berg, Annukka; Antikainen, Riina; Hartikainen, Ernesto; Kauppi, Sari; Kautto, Petrus; Lazarevic, David; Piesik, Sandra; Saikku, Laura (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 26/2018
    As a new paradigm for economic development, the circular economy has significant environmental, economic and social benefits at the global scale. The circular economy concept highlights the notion of replacing the ‘end-of-life’ in current production and consumption practices by reducing, reusing, and recycling products and materials in production, distribution and consumption processes. Promoting circularity aims to accomplish sustainable development, and the circular economy has links to many of the 17 Sustainable Development Goals (SDGs) approved by the United Nations in 2015. This report is a background contribution asked by the Independent group of scientists writing the Global Sustainable Development Report (GSDR) 2019. The GSDR 2019 is the first in a series of comprehensive, in-depth Reports that will be produced every four years to inform the High-level Political Forum on Sustainable Development convened under the auspices of the General Assembly. Thus, this background report seeks to provide a condensed package on the circular economy; the concept, its history, potentials, business opportunities, management and measurement. Some of the key messages entail that moving towards a circular economy presents vast opportunities for businesses of various kind, and that increasing the material circularity of economy can also be a way to alleviate poverty. Yet, the systemic and disruptive changes required for a circular economy transition will not take place without significant changes to existing regulatory structures.
  • Kostamo, Kirsi; Pekkonen, Minna; Ahlroth, Petri; Heikkinen, Risto; Kallasvuo, Meri; Kuningas, Sanna; Laamanen, Leena; Lappalainen, Antti; Veneranta, Lari (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 24/2018
    Tarve turvata biologista monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä on maailmanlaajuisesti suuri. Itämeren luonnon tilan heikentyminen johtuu ihmisen toiminnasta merellä, rannikolla ja Itämeren valuma-alueella. Mereiset luonnonsuojelualueet ovat keskeinen keino meriluonnon taantumisen pysäyttämisessä. Suojelualueilla turvataan sekä erilaisia vedenalaisia elinympäristöjä muodostavia avainlajeja että näitä elinympäristöjä elinkierrossaan hyödyntäviä muita lajeja. Luonnon monimuotoisuuden nopeaa heikkenemistä ei kuitenkaan voida pysäyttää yksinomaan perinteisten luonnonsuojelumenetelmien, kuten luonnonsuojelualueverkoston kehittämisen ja lajien tai luontotyyppien suojelun, avulla. Ekologinen kompensaatio on yksi niistä keinoista, joka voisi tuoda lisäkeinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen perinteisten suojelukeinojen rinnalle. Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan menettelyä, jossa ihmistoiminnasta aiheutuva haitta luonnon monimuotoisuudelle hyvitetään turvaamalla vähintään yhtä paljon monimuotoisuutta toisaalla. Menettelyn tavoite on tuottaa hyötyä ekosysteemeille ja ylläpitää niiden tarjoamia keskeisiä ekosysteemipalveluita tilanteissa, joissa ihmistoiminta aiheuttaa luonnonympäristön heikentymistä. Hyvityksien tuottamien ekologisten hyötyjen tulisi olla selkeästi mitattavissa ja luonteeltaan pysyviä. Aiheutetun heikennyksen ja kompensaationa tuotettavan hyvityksen suuruusluokkaa ja vaikutusta tulisi arvioida nimenomaan ekologisilla mittareilla, mikä erottaa ekologiset kompensaatiot esimerkiksi hiili- ja ravinnekompensaatioista. Meriekosysteemien toimintaan ja lajistoon kohdistuvat kompensaatiot ovat haasteellisempia toteuttaa kuin kompensaatiot maaympäristössä. Tämä johtuu siitä, että meriekosysteemit ovat dynaamisesti ja kolmiulotteisesti kytkeytyneitä ekologisia kokonaisuuksia, joita luonnehtii voimakas paikkaan ja aikaan liittyvä biologisten komponenttien ja meriympäristön välinen vuorovaikutus. Tässä raportissa esitellään sekä valuma-alueella että rannikolla ja merellä mahdollisesti käyttökelpoisia periaatteita ja toimenpiteitä kompensaatioiden suunnitteluun ja toteutukseen. Valuma-alueella suoritettavia toimenpiteitä esitellään siksi, että ne voivat muodostaa yhdessä merialueella toteutettavien toimenpiteiden kanssa kokonaisuuden, jonka vaikutukset ylittävät yksinomaan merellä toteutettavien toimenpiteiden vaikutukset pureutuessaan tärkeimmän vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden uhkatekijän, rehevöitymisen, paikallisiin vaikutuksiin erityisesti rannikon matalissa ja suojaisissa sisälahdissa. Tämän jälkeen esitellään rannikolla ja merenlahdissa, avoimemmilla hiekkapohjilla, sekä kalliorannoilla mahdollisesti käyttökelpoisia toimenpiteitä, jotka voisivat soveltua osaksi ekologiseen kompensaatiosuunnitteluun. Lopuksi kuvataan lyhyesti esimerkkejä yksittäisiin lajeihin kohdistuvista kompensaatiomahdollisuuksia. Useimpia raportissa kuvattuja toimenpiteitä voidaan tapauksesta riippuen hyödyntää myös ihmistoiminnan aiheuttamien ekologisten haittojen tai heikennysten vähentämiseksi tai lieventämiseksi. Suunnittelussa on suositeltavaa noudattaa lievennyshierarkiaa ja erottaa selkeästi mitkä toimenpiteet ovat lieventämistä ja mitkä jäljelle jäävien vaikutusten kompensaatio. Olennaista on, että mikäli päädytään esimerkiksi ennallistamaan elinympäristöjä poistamalla kasvillisuutta tai ruoppaamalla merenpohjaa, toimenpiteiden suunnitteluun, toteutukseen ja niiden vaikutusten seurantaan nimenomaan kompensaatioina on kiinnitetty huomiota.
  • Visuri, Mika; Kerätär, Kaisa; Ulvi, Teemu (Suomen ympäristökeskus: Vesi- ja ekotekniikka, 2003)
  • Britschgi, Ritva; Axell, Maj-Britt; Hintsa, Jorma; Iso-Tuisku, Matti; Kurkinen, Ilpo; Lyytikäinen, Ari; Pahtamaa, Tuukka; Peltola, Heikki; Rönkkö, Kyösti; Vuokko, Jouko (Suomen ympäristökeskus, 1999)
    Alueelliset ympäristöjulkaisut 103
  • Häkkinen, Jani; Malk, Vuokko; Lehtonen, Kari K.; Leppänen, Matti (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 23/2018
    The Finnish Environment Institute SYKE and Finland’s Ministry of the Environment initiated a project called EKOMON to prepare guidance on how to monitor the environmental impacts of accidental chemical spills at sea. This publication resulting from the project is intended to guide authorities responsible for post-spill environmental monitoring and assessment, and to help them to understand how complex issues they might be dealing with due to the wide range of chemicals currently transported. The main goal of the publication is to create better preparedness for establishing an effective post-spill monitoring programme especially in the Baltic Sea, area and it is primarily targeted at decision-makers responsible for the planning and implementation of environmental monitoring after a sudden chemical spill at sea. Worldwide, approximately 2,000 chemicals are transported by sea, either in bulk or in packaged form. During this decade particular attention has been focused more and more on the possibility of marine chemical accidents. Although the amount of transported chemicals is much less than that of oil and oil products, the risks related to possible chemical accidents are more difficult to identify. The main issue here is the very high variety and complexity of environmental risk profiles and potentials of the different chemical compounds. Risks posed by marine chemical spills depend on the accident scenario, prevailing environmental conditions, and the intrinsic properties of the spilled chemical. Chemicals can behave in a number of ways once spilled into the sea. Hazards to the environment can vary considerably depending on the chemical in question, and the impact can be acute or long-lasting. The occurrence of accidental chemical spills at sea requires an effective response that must include well-executed monitoring guidelines to assess environmental contamination and damage on the affected marine ecosystem. An impact assessment is crucial for the decision-making process concerning the selection and implementation of a prominent response plan. The objectives of the monitoring vary depending on the specific circumstances and environmental conditions related to the spill, and therefore they have to be set for each spill separately. The size of the spill, properties of the chemical, and the type of discharge (single or continuous spill) as well as the characteristics of the receiving environment are the main factors defining the monitoring requirements. Choosing of similar reference areas and/or comparisons with pre-existing baseline data are key components for post-spill monitoring. Finally, environmental monitoring can be used to demonstrate ecological damage and economic losses in the context of spill-related claims and compensations. The EKOMON report can be seen as the first step for the better preparedness for post-spill monitoring especially in Baltic Sea area. In the future these guidelines should be further developed to be more operational with the practical goal being a monitoring system, which in the event of an accident allows a rapid organization of the team responsible for monitoring and identification of its ecological consequences.
  • IM Programme Centre (ICP IM Programme Centre, Finnish Environment Institute, Helsinki, Finland, 1998)
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 22/2018
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in natural waters and soil in April-May 2018. The measurands for the synthetic, ground and lake water as well as soil samples were: Al, As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Ni, Pb, Se, Sr, Ti, V, and Zn. In addition to the aforementioned, also measurands Ca and Mg were analysed from the soil sample. In total 20 participants joined in the PT. In this proficiency test 88 % of the results were satisfactory when deviation of 10–35 % from the assigned value was accepted. Basically, either the metrologically traceable concentration, the calculated concentration, the robust mean, the mean or the median of the results reported by the participants was used as the assigned value for the measurands. The evaluation of the performance of the participants was carried out using z scores. In some cases the performance evaluation based on z scores was not possible e.g. due to the low number of the participant results or the high deviation of reported results. There, the evaluation of performance was carried out by En scores. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sarkkinen, Mika; Kovru, Olga; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 21/2018
    Proftest SYKE carried out the proficiency test for the determination of chlorophyll a, oxygen, salinity, SiO2, TIC, and TOC in natural waters in May-June 2018. In total, 29 participants joined in the proficiency test. Either the calculated concentration, the robust mean, the mean or the median of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value for the measurands. The mean of the salinometry results was used as the assigned value of the salinity in the synthetic sample. The performance of the participants was evaluated by using z scores. In this proficiency test 82 % of the results were satisfactory when the deviation between 3.5–30 % from the assigned value was accepted. Warm thanks to all the participants!
  • Kleemola, Sirpa; Forsius, Martin (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 20 /2018
    The Integrated Monitoring Programme (ICP IM) is part of the effect-oriented activities under the 1979 Convention on Long-range Transboundary Air Pollution, which covers the region of the United Nations Economic Commission for Europe (UNECE). The main aim of ICP IM is to provide a framework to observe and understand the complex changes occurring in natural/semi natural ecosystems. This report summarizes the work carried out by the ICP IM Programme Centre and several collaborating institutes. The emphasis of the report is in the work done during the programme year 2017/2018 including: - A short summary of previous data assessments - A status report of the ICP IM activities, content of the IM data base, and geographical coverage of the monitoring network - A report on long-term changes in the inorganic nitrogen output fluxes in European ICP Integrated Monitoring catchments and an assessment of the role of internal nitrogen parameters - A progress report on dynamic soil-vegetation modelling - A literature review: Post disturbance vegetation succession and resilience in forest ecosystems - National Reports on ICP IM activities are presented as annexes.
  • Hildén, Mikael; Mäkinen, Kirsi; Seppälä, Jyri; Soimakallio, Sampo; Järvinen, Eija; Putkuri, Eija (Finnish Environment Institute, 2018)
    State of the Environment Report 4/2018
  • Eskelinen, Hanna; Teerihalme, Henna; Lamberg, Viivi; Hämäläinen, Timo; Sahimaa, Olli; Ranta, Valtteri; Alijoki, Tuomas; Eteläaho, Pirkko; Hilli, Meeri (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2018
    Uudelleenkäytön edistäminen on niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti vasta alkutaipaleellaan. Kirpputorit ja kierrätyskeskukset tekevät tällä sektorilla hyvää työtä, mutta niiden toiminnan laajentamismahdollisuudet ovat usein rajallisia muun muassa vähäisistä resursseista johtuen. Tämän selvityksen tavoitteena oli arvioida valittujen tuotteiden osalta niiden uudelleenkäyttöön ohjautuvia määriä Suomen kuuden suurimman kaupungin alueella ja valtakunnallisesti. Lisäksi tavoitteena oli havaita potentiaalisia uudelleenkäytön kehittämiskohteita ja tunnistaa liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa mahdollisia seudullisia eroavaisuuksia analysoimalla. Tuoteryhmiksi päätettiin valita neljä sellaista tuoteryhmää, joita menee uudelleenkäyttöön suuria määriä tai jotka ovat mahdollisesti arvoltaan merkittäviä. Tarkasteluun valittiin seuraavat tuoteryhmät: vaatteet ja kengät, sähkö- ja elektroniikkalaitteet, huonekalut ja urheiluvälineet (mm. luistimet, sukset, polkupyörät). Selvityksessä havaittiin, että kuutoskaupungeissa uudelleenkäytön määrät ja toimijoiden mahdollisuudet vaihtelevat. Esimerkiksi valtakunnallisten kirpputoritoimijoiden osuus uudelleenkäytettävien tuotteiden painosta on pääkaupunkiseudulla noin neljännes, kun se muissa kaupungeissa on suuruusluokkaa 4–7 prosenttia. Palvelutarjonnan osalta voidaan sanoa, että pääkaupunkiseudulla erilaisia uudelleenkäyttövaihtoehtoja on tarjolla kattavammin kuin muualla. Pääkaupunkiseudulla on aktiivista vertaisverkkokauppaa, valtakunnallisten ketjujen kirpputoritoimintaa ja paikallisia kirpputoritoimijoita. Turussa, Tampereella ja Oulussa uudelleenkäyttö on suurelta osin paikallisten toimijoiden hallussa. Tarkastelun perusteella pääkaupunkiseudulla ostetaan ja myydään muita innokkaammin käytettyjä vaatteita ja kenkiä, Tampereella huonekaluja ja Turussa sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Painolla mitattuna suurin volyymi on huonekaluissa, kappalemäärillä mitaten vaatteissa ja kengissä. Arvion mukaan Suomessa netti- ja kirpputorien volyymi tarkastelluissa neljässä tuoteryhmässä on runsaat 56 000 tonnia. Tätä voi verrata esimerkiksi yhdyskuntajätteen määrään, josta 56 000 tonnia on noin 2 prosenttia. Uudelleenkäyttömäärien lisäksi selvityksessä tarkasteltiin uudelleenkäytettävien tuotteiden arvoa ja sen säilymistä. Selvitykseen valittujen tuotteiden hinta laski vähimmillään noin neljäsosan, mutta enimmillään jopa yli 80 prosenttia alkuperäishinnasta. Vähäisintä arvonlasku vaikuttaa olevan korkean brändin tuotteilla, mutta toisaalta hinta vaihteli suuresti yksittäisten myyntitapahtumien välillä. Syitä tavallista suurempaan hinnanlaskuun ovat esimerkiksi vaatteiden heikko laatu, urheiluvälineiden kuluminen tai trendien vaihtelu. Uudelleenkäytön lisääminen kohtaa nykyisessä toimintaympäristössä sekä haasteita että mahdollisuuksia. Haasteena ovat etenkin käytettyihin tavaroihin liittyvät asenteet, logistiikka, toiminnan kannattavuus ja korkeat työvoimakustannukset. Toisaalta uudet liiketoimintamallit voivat tehdä käytettyjen tuotteiden ostamisesta entistä helpompaa, edullisempaa tai muodikkaampaa. Lisäksi ympäristötietoisuuden ja kulutuskriittisyyden kasvu voivat lisätä uudelleenkäytön suosiota. Uudelleenkäyttötietojen kokoaminen edellyttää jatkossakin monien toimijoiden yhteistyötä. Tämä selvitys pyrkii muodostamaan yhden lähtökohdan uudelleenkäytön kattavammalle ja luotettavammalle arvioinnille sekä uusien liiketoimintamahdollisuuksien tarkasteluille ja kehittämiselle.
  • Rehunen, Antti; Ristimäki, Mika; Strandell, Anna; Tiitu, Maija; Helminen, Ville (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13/2018
    Tämän katsauksen tavoitteena on kuvata tiiviisti ja kattavasti yhdyskuntarakenteessa tapahtuneita muutoksia. Katsaukseen on koottu indikaattoreita, jotka kertovat yhdyskuntarakenteen kehityksen pitkän aikavälin kaarista ja viime vuosien suunnasta. Katsaus tarkastelee yhdyskuntarakennetta koko maassa ja erikokoisissa yhdyskunnissa sekä kaupunkiseuduilla että maaseuduilla. Tulosten yhteydessä esitetään tulkinta tapahtuneiden muutosten merkityksestä ja arvioidaan myös tulevaa kehitystä. Katsaukseen koottuja indikaattoreita päivitetään säännöllisesti, joten niiden kautta on saatavilla ajantasainen tieto yhdyskuntarakenteen kehityksestä. Katsauksessa yhdyskuntarakennetta kuvataan kahdeksan teeman kautta: väestönkehitys erilaisissa yhdyskunnissa, taajama-alueiden ja -asutuksen kehitys, yhdyskuntien tiiviys ja infrastruktuuri, palvelujen saavutettavuus, keskustojen asema yhdyskuntarakenteessa, liikkumismahdollisuuksien monipuolisuus ja kestävyys, arkiliikkumisen sujuvuus sekä taajamien viherrakenne ja virkistykseen sopivien alueiden saavutettavuus. Teemojen sisällä yhdyskuntien kehitystä on kuvattu useamman indikaattorin avulla. Katsaus kertoo käänteestä kohti tiivistyvää kehitystä. Yhdyskuntien pitkään jatkunut hajautumiskehitys on tulosten perusteella taittumassa. Taajamien fyysinen rakenne on tiivistynyt täydennysrakentamisen ansiosta ja taajamien asukastiheys on kääntymässä kasvuun erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla. Kaupunkiseutujen kehitys on ollut aiempaa suunnitelmallisempaa. Yhä suurempi osuus uusista asunnoista on viime vuosina sijoittunut asemakaavoitetulle alueelle. Tästä huolimatta asemakaava-alueen ulkopuolisen harvan lievetaajaman ja haja-asutuksen pinta-ala on laajentunut nopeasti. Eri toimintojen väliset etäisyydet, kuten matkat kotoa työpaikalle, ovat kasvaneet edelleen, mutta hitaammin kuin aiemmin. Lähipalvelujen saavutettavuus on säilynyt kaupunkiseuduilla melko vakaana, mutta heikentynyt maaseudulla. Keskusta-alueet ja alakeskukset ovat saaneet uusia asukkaita, mutta palvelutyöpaikkojen osalta keskustat ovat menettäneet suhteellista merkitystään. Työ- ja asiointimatkojen autoriippuvuus on lisääntynyt, mikä heikentää arjen sujuvuutta erityisesti autottomien asuntokuntien keskuudessa. Mahdollisuudet kulkea työmatkat jalkaisin, pyörällä tai joukkoliikenteellä ovat heikentyneet 2000-luvulla jokaisella kaupunkiseuduilla. Kaupunkiseudut ja maaseututaajamat ovat keskenään hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen, miten ne pystyvät vaikuttamaan yhdyskuntarakenteen kehitykseen. Valintoja on mahdollista tehdä erityisesti suurimmilla kasvavilla seuduilla, joille asuntorakentaminen yhä enemmän keskittyy tulevaisuudessa. Myös hitaan kasvun tai supistumisen seuduilla voidaan johdonmukaisella suunnittelulla vaikuttaa ajan mittaan yhdyskuntarakenteen muotoutumiseen.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Kaasalainen, Marika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 18/2018
    Proftest SYKE carried out the proficiency test in cooperation with the KVVY Tutkimus Oy for the laboratories conducting leaching tests for solid waste samples at the turn of the year 2017-2018. The results of the up-flow percolation test (EN 14405:2017) for fly ash samples were compared and evaluated. In total, 8 participants joined in the proficiency test. Either the mean or the median of the results reported by the participants was used as the assigned value for the measurands. The overall performance evaluation was done with the En scores and 64 % of the all the evaluated results were satisfactory. The performance evaluation for the results for pH as well as for the cumulative values L/S 2 and L/S 10 of the measurands was done also with the z scores. In the evaluation based on z scores, 85 % of the results were satisfactory, when deviation was set to 0.5 pH units, to 20 % for SO4 and to 50 % for other measurands. For these same results, 78 % of the results were satisfactory when evaluated with the En scores. Warm thanks to all the participants!
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Sarkkinen, Mika; Sara-Aho, Timo; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2018
    Proftest SYKE järjesti maaliskuussa 2018 pätevyyskokeen jätevesiä analysoiville laboratorioille. Pätevyyskokeessa määritettiin BOD7, Ca, CODCr, CODMn, K, kiintoaine, Mg, Na ja TOC synteettisestä näytteestä, viemälaitoksen sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevesistä, BOD7 määritettiin myös luonnonvedestä. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 60 laboratoriota. Testisuureen vertailuarvona käytettiin teoreettista (laskennallista) pitoisuutta tai osallistujien tulosten robustia keskiarvoa. Määrityksestä ja näytteestä riippuen tuloksissa sallittiin 10–20 %:n poikkeama vertailuarvosta. Koko aineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 91 %. Kiitos osallistujille!
  • Gentin, Sandra; Chondromatidou, Anna Maria; Pitkänen, Kati; Dolling, Ann; Præstholm, Søren; Pálsdóttir, Anna María (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 16/2018
    Nature-based solutions are an efficient way to address simultaneously environmental, economic and social problems especially in urban areas. In the Nordic countries, there has been increasing interest in nature-based integration and a number of practical projects and initiatives have been launched to promote the benefits of nature in integration. This report presents the lessons learned and experiences gathered in these practices. The report analyses the similarities and differences of Nordic nature-based integration practices in terms of aims, environments, target groups and pros and cons. Based on the analysis a working definition of nature-based integration is presented. This definition summarises how nature can be used to support integration of immigrants through building of identity, providing positive experiences and strengthening institutional capabilities. The report concludes in a checklist of key components to be considered when planning, conducting or evaluating nature-based integration practices. In the second part of the report, 16 descriptions from practitioners in Denmark, Finland, Sweden and Norway are described in more detail to illustrate the various ways nature is used for integration across these countries.
  • Hildén, Mikael; Mäkinen, Kirsi; Seppälä, Jyri; Soimakallio, Sampo; Järvinen, Eija; Putkuri, Eija (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Ympäristön tila -katsaus 4/2018
  • Tornivaara, Anna; Räisänen, Marja Liisa; Kovalainen, Heikki; Kauppi, Sari (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2018
    Suomessa kartoitettiin vuosina 2011–2013 EU:n kaivannaisjätedirektiivin mukaiset suljettujen ja hylättyjen vakavaa ympäristön pilaantumista tai ympäristölle mahdollista vaaraa aiheuttavat kaivannaisjätealueet. Hankkeen loppuraportissa esitettiin 30 kaivoksen kaivannaisjätealueelle jatkotoimenpidetarpeet. Tässä jatkohankkeessa (KAJAK II) keskityttiin pääasiallisesti näiden 30 kaivoskohteen ja esille nousseiden kahden lisäkaivoskohteen nykytilan ja jatkotoimenpidetarpeiden selvittämiseen. Raporttiin on koottu tietoa tutkittavien kohteiden kaivostoiminnasta ja kaivannaisjätteistä, läjitysalueiden sijainnista ja tiedossa olevista ympäristövaikutuksista, hankkeen aikana toteutetusta maastotarkastuksista ja kenttämittauksista sekä kaivostoimintaan liittyvistä luvista ja valvonnasta sekä alueen mahdollisesta kaavoituksesta. Lupa-asioihin ja valvontaan liittyvässä kohdassa keskityttiin lähtökohtaisesti ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädäntöihin. Raportissa kuvataan kaivosalueen vaikutusta maankäyttöön ja esitetään suosituksia jatkotoimenpiteiksi. Tämän selvitysten perusteella kaivosalueet ryhmiteltiin ympäristökuormituksen ja -vaikutusten mukaan: 1. happamia valumavesiä tuottavat kaivosalueet, 2. neutraaleja/lähes neutraaleja metallipitoisia vesiä tuottavat kaivosalueet, 3. kaivosalueet, joiden ympäristökuormituksesta on saatavilla vain vähän tutkittua tietoa, 4a. kohteet, joissa on voimassa kaivospiiri tai kunnostus käynnissä ja kunnostukselle ympäristölupa, 4b. kaivosalueet, joiden ympäristökuormitus oli pientä käytössä olleen aineiston perusteella. Raportissa tuodaan myös esille vanhojen ja/tai konkurssiin joutuneiden ja varattomaksi päätyneiden kaivosalueiden kunnostamisen ongelmallisuutta ja esitetään selvennettäväksi näiden kaivosalueiden nykytilaselvityksen, kunnostamisen ja ympäristön tilan tarkkailun toteuttamisen vastuuta.
  • Kemppainen, Eija; Belinskij, Antti; Hellsten, Seppo; Kartano, Linda; Mäkelä, Salla; Ojala, Olli; Sammalkorpi, Ilkka (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2018
    Puruvesi-selvitys toteutettiin Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen aloitteesta vuosina 2017−2018. Työn tavoitteena oli sovittaa erilaisia luonnon-, vesien- ja maisemansuojelun tavoitteita yhteen virkistyskäytön ja rantojen kunnostustavoitteiden kanssa Puruvedellä. Selvitys liittyy läheisesti Metsähallituksen koordinoimaan sisävesien tilan parantamiseen tähtäävään Freshabit LIFE IP -hankkeeseen, jonka osahankkeessa on suunniteltu kunnostuksia Puruveden viidelle toimenpidealueelle. Toimenpidealueet 1, 2 ja 3 sijaitsevat Etelä-Savon, alue 4 Pohjois-Karjalan ja alue 5 molempien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueilla. Puruveden keskeiset osat kuuluvat Puruveden Natura 2000 -alueeseen (FI0500035), jonka suojeluperusteena on luontodirektiivin liitteen I luontotyyppi ’karut kirkasvetiset järvet (3110)’. Puruvesi on rehevöitynyt viime vuosikymmeninä pääasiassa ympäröivien metsien ja soiden ojitusten sekä maatalouden ja haja-asutuksen kuormituksen vuoksi, ja matalat lahdenpohjukat ovat ruovikoituneet. Luontotyypin tilan parantamiseksi suunniteltujen ruovikoiden niittojen ja ruoppausten toteuttamista varten tehdyissä luontoselvityksissä Puruvedeltä löydettiin elinvoimaisiksi arvioitujen, luontodirektiivin liitteeseen IV (a) kuuluvien viitasammakoiden ja lampikorentojen esiintymiä. Kunnostustoimien toteuttaminen edellyttää näiden lajien huomioon ottamista ja suotuisan suojelutason turvaamista. Tässä työssä selvitettiin luontotyypille tyypillisten pohjalehtisten kasvien tärkeimpiä ja luontodirektiivin lajien potentiaalisia esiintymisalueita, pohjalehtiskasvillisuutta uhkaavien ruovikoiden esiintymistä sekä Freshabit LIFE IP -hankkeessa suunniteltujen toimenpiteiden oikeudellisia edellytyksiä. Tavoitteiden yhteensovittamisen suunnittelua varten koottiin paikkatietoaineistoja ArcGIS-pohjaiseen tietokantaan. Mikkelissä helmikuussa 2018 järjestetyssä asiantuntijatyöpajassa valmisteltiin toimintamalli suunniteltuja niittoja varten. Toimintamallissa esitetään suosituksia luontodirektiivin lajien huomioon ottamiseksi sekä lieventävien toimien ja kompensaatioiden käytön mahdollisuuksia erilaisissa vesistöjen kunnostushankkeissa. Toimintamallikaavioiden toivotaan toimivan esimerkkeinä erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisessa myös muissa hankkeissa ja muilla alueilla.
  • Renou-Wilson, Florence; Farrell, Edward P. (Boreal Environment Research Publishing Board, 2007)
    Boreal Environment Research 12(2007): 6, 693-709
  • Callesen, Ingeborg; Raulund-Rasmussen, Karsten; Westman, Carl Johan; Tau-Strand, Line (Boreal Environment Research Publishing Board, 2007)
    Boreal Environment Research 12(2007): 6, 681-692

Näytä lisää