The Finnish Environment Institute

 

The Finnish Environment Institute (SYKE) is both a research institute, and a centre for environmental expertise. SYKE's research focuses on changes in the environment, and seeks ways to control these changes. The repository contains publications of SYKE as well as the offices preceding it such as the National Board of Waters, The National Board of Waters and the Environment and the Finnish Institute of Marine Research. The repository consists of articles, professional and scientific series and monographs.  Further information: syke.fi/publications ; syke.fi/library

Collections

Recent Submissions

  • Unknown author (Vesihallitus, 1984)
    Vesihallitus. Tiedotus 243
  • Unknown author (Vesihallitus, 1980)
    Vesihallitus. Tiedotus 202
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 18/2016
    Proftest SYKE carried out the proficiency test for the determination of alkalinity, pH, nutrients, and conductivity in natural waters in February 2016. In total, 32 laboratories participated in the proficiency test. Either the calculated concentration, the robust mean or the mean of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value for the measurand. The performance of the participants was evaluated by using z scores. In this proficiency test 88 % of the results were satisfactory when in the pH determination 0.2 pH unit and in other determinations the deviation between 5–15 % from the assigned value was accepted. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Kangas, Hanna-Liisa; Ollikka, Kimmo; Weaver, Sally (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 17/2016
    The Paris Agreement starts a new era in global climate policy. The agreement includes a landmark target of limiting global warming to well below 2°C degrees. Since the initial contributions of the Parties do not fulfill that target, additional ways and mechanisms to increase climate change mitigation ambition are required. Increased cooperation and decreased costs of mitigation that result from enhanced policy can help to achieve the current contributions and also increase the ambition of future targets. The objective of this report is to bridge the realities of the UNFCCC negotiations and theoretical academic understanding of increasing the climate change mitigation ambition. Especially we focus on the fields of environmental economics and international environmental agreements. We have analyzed the possibilities which the Paris Agreement opens up for increasing the ambition of climate change mitigation in the form of (1) cyclical improvements, (2) market mechanisms, (3) technology transfer and information sharing, and (4) low-carbon investments and finance to increase the ambition of climate mitigation. We find that the implementation of the Paris Agreement requires increased multilevel cooperation between Parties. Also, the Parties’ climate change mitigation targets and actions should be clearly formulated and comparable. In order for the global ambition enhancements to be measurable, a trustworthy review process is necessary. In addition, new international market and non-market mechanisms are needed. We also find that for their role to be optimal, UNFCCC’s key means of implementation require strengthening. The Green Climate Fund could play an active role in enhancing the maturity and market growth of low-carbon investment instruments. The Climate Technology Centre and Network could help to advance the Parties’ technology cooperation as well as technology transfer to developing countries. The Paris Agreement itself is a significant step towards more ambitious global climate policy. However, the implementation of the agreement will define how well its objectives are met. Upcoming negotiations can help to shape future climate policy design towards a positive cycle of increasing climate change mitigation ambition.
  • Kosola, Reino; Kallio, Kari; Tanskanen, Heikki (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1994)
    Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 614
  • Hakalisto, Sirkka (Vesi- ja ympäristöhallitus & Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri, 1994)
    Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 607
  • Kirkkala, Teija; Ikonen, Iiro (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1994)
    Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 593
  • Kytö, Juhani (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1995)
    Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 635
  • Kytö, Juhani (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1994)
    Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 549
  • Leinonen, Reima; Pöyry, Juha; Söderman, Guy; Tuominen-Roto, Liisa (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2016
    Raportissa esitellään Suomen valtakunnallisen yöperhosseurannan (Nocturna) 20 vuoden seurantakauden 1993–2012 keskeiset tulokset. Seuranta käynnistettiin vuonna 1993 kokonaisen eliöryhmän kattavana luonnon monimuotoisuuden yleisseurantana, mutta havaintoverkoston supistumisen myötä seuranta on ensimmäisen 10 vuoden jälkeen keskittynyt metsäympäristöissä tapahtuneisiin lajiston muutoksiin. Laajimmillaan seurannassa oli mukana 152 pyydystä vuonna 1996, ja 2010-luvulla havaintokohteiden määrä on vaihdellut välillä 42–45. Pyydysten ylläpidosta ovat pääosin vastanneet alueelliset ELY-keskukset, ja aineiston määrittämisestä ja tallennuksesta vapaaehtoiset perhosharrastajat. Seurantaa ovat koordinoineet Kainuun ELY-keskus ja Suomen ympäristökeskus (Syke). Seurannan tuottamaa aineistoa voidaan käyttää monien ympäristössä tapahtuvien laaja-alaisten muutosten, kuten maankäyttö, ilmasto ja ilmansaasteet, vaikutusten tutkimiseksi. Suomen yöperhosyhteisöissä on todettu vuosina 1993–2012 useita merkittäviä ja laaja-alaisia muutoksia. Vuosittain havaittu lajimäärä ja yksilömäärien jakautumisen tasaisuutta kuvaavan alfa-indeksin arvot ovat nousseet, ja nousu on ollut voimakkain maan eteläosassa. Yöperhosten monisukupolvisuus eli useamman kuin yhden sukupolven esiintyminen kesässä on yleistynyt, ja muutos on ollut voimakkain maan eteläosassa. Useat eteläistä alkuperää olevat yöperhoslajit ovat runsastuneet voimakkaasti, samalla kuin pohjoiset lajit ovat vähentyneet. Lajien runsaussuhteissa tapahtuneiden muutosten myötä Suomen yöperhosyhteisöjen lajikoostumus on keskimäärin ”lounaistunut”. Kaikkien yöperhoslajien kokonaisrunsaus on seurantajakson aikana vaihdellut jaksoittaisesti siten, että runsaimman esiintymisen vaiheet ovat kymmenen vuoden välein vuosina 1995–96 ja 2005–06. Todennäköisin selitys useimmille havaituille muutoksille Suomen yöperhosyhteisöissä on Pohjois-Euroopan alueella seurantakauden aikana tapahtunut ilmaston lämpeneminen. Happaman laskeuman pieneneminen on todennäköisesti vaikuttanut myönteisesti jäkälillä toukkana elävien yöperhosten kantoihin. Lisäksi korkeasta maaperän typpipitoisuudesta hyötyvillä kasvilajeilla toukkana elävät yöperhoset ovat voineet hyötyä typpilaskeumasta. Esitämme useita suosituksia seurannan jatkokehittämiseksi. Seurannan verkoston ajallista tai alueellista kattavuutta ei tule enää pienentää nykyisestä, ja seurannan voimavarat tulee varmistaa ELY-keskusten tehtävissä tapahtuvista muutoksista huolimatta. Uusia pyydyspaikkoja tulee mahdollisuuksien mukaan lisätä katvealueille. Seurannan tulosten säännöllinen raportointi ja kansainvälisen yhteistyön käynnistäminen muiden yöperhosten seurantaa ylläpitävien maiden kanssa ovat lähitulevaisuuden tärkeitä tavoitteita.
  • Leivuori, Mirja; Tyrväinen, Sami; Näykki, Teemu; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 16/2016
    Proftest SYKE carried out the proficiency test for the determination of chlorine, KMnO4, NO3, pH, turbidity, and urea in swimming pool waters in February 2016. In total, 23 participants joined in the proficiency test. The robust mean of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value for the concentration of most measurands. The performance of the participants was evaluated by using z scores. In this proficiency test 94 % of the results were satisfactory when in the pH determination 0.2 pH unit and in other determinations the deviation between 8–35 % from the assigned value was accepted. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Lyytimäki, Jari; Peltonen, Lasse (2016)
    Land Use Policy 54: 479-486
    The economic, social and ecological implications of the extraction of mineral resources have been increasingly discussed under the heading of the social licence to operate. In Finland, critical public framings characterized by impressions of failed economic promises, unreliable technology and environmental hazards have dominated the recent mining debate. Operators probing for opportunities to establish new mines have faced critical public reactions. Changes to legislation, natural resource management and corporate responsibility have been demanded in order to effectively address environmental concerns and local social acceptability issues. We studied media representations and planning documents in order to identify the variety of publicly presented concerns related to a planned gold mine and mining company's social licence to operate. Our case study focuses on the planning processes of a gold mine adjacent to an important tourist destination in the Kuusamo municipality in north-east Finland. We highlight the role of public debate on the formation and erosion of legitimacy and the fragility of the social licence to operate.
  • Puolanne, Juhani (Vesihallitus, 1979)
    Vesihallitus. Tiedotus 178
  • Alhola, Katriina; Saramäki, Kaarina; Manninen, Kaisa; Lehtoranta, Suvi; Pursimo, Juho; Judl, Jachym; Linjama, Jarmo; Pietiläinen, Olli-Pekka; Huuhtanen, Juhani; Tainio, Pasi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2016
    Julkisilla hankinnoilla voidaan edistää ympäristön ja talouden kestävyystavoitteiden saavuttamista. Cleantech hankinnat tarkoittavat sellaisia teknologisia ratkaisuja, jotka merkittävästi vähentävät hankinnan elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia, edistävät uusiutuvan energian käyttöä ja materiaalitehokkuutta sekä hyödyntävät digitaalista tiedonhallintaa. Parhaimmillaan cleantech hankinta vastaa hankkijan tarpeisiin tarjoamalla laadukkaan, kustannustehokkaan ja ympäristönäkökulmasta selvästi paremman ratkaisun. Laajimmillaan kyse on innovatiivisten ratkaisujen ja uusien toimintatapojen synnyttämisestä, joilla on välillisesti myös myönteisiä alueellisia ja elinkeinopoliittisia vaikutuksia. Tässä raportissa tarkastellaan, mitä cleantech tarkoittaa julkisen hankkijan näkökulmasta ja mitä cleantech hankinnat ovat eri sektoreilla. Tutkimuksen mukaan julkiset investoinnit suuntautuvat lähitulevaisuudessa pääosin rakentamiseen ja peruskorjaukseen, vesihuollon ja teiden infrastruktuuriin, sekä energiantuotantoon ja jakeluun, joissa kaikissa avautuvat suuret mahdollisuudet cleantech hankinnoille. Myös palveluhankinnoissa cleantechilla on monia mahdollisuuksia. Onnistuneen cleantech hankinnan avaintekijöitä ovat avoin ja laaja markkinavuoropuhelu, verkostojen hyödyntäminen, huolellinen ja riittävän pitkä valmisteluaika, joustava rahoitusratkaisu sekä johdon strateginen tuki. Lisäksi tarvitaan ahkera ja määrätietoinen hankkija. Cleantech ratkaisujen edistäminen hankinnoissa voi käytännössä vaatia hankintakulttuurin muutosta, jotta näkökulma tulee osaksi kaikkien hankintojen suunnittelua. Tutkimushankkeen aikana vahvistui käsitys, että hankkijoiden tarve uusiin ideoihin, niiden käytännön toteuttamiskeinoihin ja muiden kokemuksiin cleantech hankinnoista on suuri. Hankkeessa käytiin läpi onnistuneita esimerkkejä toteutuneista cleantech hankinnoista, haastateltiin suomalaisia hankkijoita sekä edistettiin hankintoja käytännössä. Esimerkit ja haastattelut koottiin tämän raportin lisäksi avoimeen nettiportaaliin: Cleantech Hankintamappi (www.ymparisto.fi/hankintamappi) johon hankkijat voivat myös itse lisätä tekemiään hankintoja.
  • Söderström, Panu (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 14/2016
    Tutkimuksessa analysoidaan kaupunkiympäristön laatua Riihimäen keskustan jalankulkureiteillä sekä esitellään tuloksiin pohjautuvat kehitysehdotukset alueittain. Arviointi perustuu kymmenkohtaiseen kriteeristöön, jonka pohjalta reittien laatutekijät on pisteytetty. Kriteeristön lähtökohtana toimii elävöittämisen kaupunkikehitysstrategia, jossa korostuu aktiivikäytössä olevan julkisen kaupunkitilan rooli jalankulkumyönteisen, eloisan ja turvallisen kaupunkiympäristön perustana. Riihimäen kaupunkiympäristön laatuanalyysityö on osa Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) vetämää Urban Zone 3 -projektia, jossa Riihimäki on 13 muun suomalaiskaupungin kanssa mukana yhteistyökumppanina ja rahoittajana. Hankkeessa arvioidaan yhdyskuntarakenteen tulevaa kehitystä kaupunkiseuduilla.