Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 2829
  • Ekholm, Petri (Finnish Environment Institute, 1998)
  • Mustonen, Seppo E. (Vesihallitus, 1971)
  • Alasaarela, Erkki; Heinonen, Pertti (Vesihallitus. National Board of Waters, 1984)
    Eräiden Suomen jokien alkaliniteetti- ja CODMn-arvoja vuosilta 1911—1931 ja 1962—1979
  • Liikonen, Larri; Leppänen, Paula (Ympäristöministeriö, 2005)
  • Melanen, Matti; Seppälä, Jyri; Myllymaa, Tuuli; Mickwitz, Per; Rosenström, Ulla; Koskela, Sirkka; Tenhunen, Jyrki; Mäenpää, Ilmo; Hering, Frank; Estlander, Alec; Hiltunen, Marja-Riitta; Toikka, Mika; Mänty, Esa; Liljeqvist, Lasse; Pesari, Juha (Suomen ympäristökeskus, 2004)
  • Tiainen, Veli-Matti (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Alueellisen ympäristökeskuksen toiminnan ja johtamisen kehittämiseksi ja vaikuttavuuden lisäämiseksi on tärkeää tunnistaa asiakkaiden tarpeet ja näkemykset. Tutkimus on esitutkimus , jonka tulokset palvelevat osaltaan tavoiteita kehittää toimintatapoja ja tarkistaa voimavarojen kohdentamista. Tutkimusmenetelmää voidaan edelleen kehittää laajempaa asiakasryhmää ja muita alueita varten. Tutkimuksen keskeisen osan muodostaa asiakkaiden haastattelu. Muuna tutkimusaineistona ovat ohjauskeinoihin liittyvät tausta-aineistot, aiheeseen liittyvät tutkimukset, tulossuunnitelmat ja tiedot kohdealueesta. Kohdealueena on Satakunta, joka kuuluu Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimialueeseen. Satakunnasta valittiin kymmenen kuntaa ja niistä jokaisesta neljä toimialaa eli asiakasta. Toimialat ovat ympäristönsuojelu, kaavoitus, jätehuolto ja vesihuolto. Tutkimusaineisto kerättiin kesällä ja syksyllä 2003. Tutkimusraportti ehdotuksineen laadittiin syksyllä ja talvella 2004. Raportissa on kuvaukset kuntien ko. toimialojen saavutuksista ja niihin vaikuttaneista tekijöistä, alueellisen ympäristökeskuksen vaikutuksesta tulosten tekemisessä sekä kuntien ehdotukset eri ohjauskeinojen kehittämiseksi ja toimintatapojen parantamiseksi. Kuntien näkemysten ja kirjallisen aineiston perusteella on tehty ehdotuksia ympäristökeskuksen strategiseen ja tulossuunniteluun sekä toimintojen uudelleen järjestämiseksi. Jatkotutkimuksesta on tehty konkreettisia ehdotuksia kyselykaavakkeineen.
  • Alueellisten jätesuunnitelmien seurantatyöryhmä (Suomen ympäristökeskus, 2000)
    Julkaisussa esitetään ehdotus alueellisten jätesuunnitelmien seurannasta ja tarkistamisesta. Julkaisu on kolmiosainen: osa A Seurannan tausta ja toteutus, osa B Ohjeet seurannan järjestämisestä ja osa C Jätesuunnitelman tarkistaminen. Osa B: Jätehuollon järjestämistä käsitellään luvussa 4. Tietojen koonti seurantajaksolta on esitetty tehtäväksi yhteistyössä jätehuollon järjestämisestä vastaavien tahojen kanssa. Alueellisten jätesuunnitelmien kustannusvaikutuksia (kustannusten kehittymistä) ehdotetaan seurattaviksi yhdyskuntajätehuollon osalta. Valtakunnallisen jätesuunnitelman tietotarpeet on otettu huomioon jätehuollon järjestämisen tarkastelussa. Luvuissa 5, 6 ja 7 käsitellään jätemääräseurantaa, esitetään tiedonkeruun menetelmäkuvaus ja jätemäärätietojen mallitaulukot. Määrällistä tietoa pyritään ensisijaisesti saamaan: jätteiden synnyn ehkäisystä, jätteiden määrän vähentymisestä ja jätteiden hyödyntämisen lisääntymisestä. Tiedot kootaan pääasiassa VAHTI-tietojärjestelmän avulla. Tilastokeskus kokoaa teollisuuden jätemäärätiedot. Luvussa 8 esitetään tavoitteisiin pääsemiseksi käytettyjen ohjauskeinojen vaikuttavuustarkastelu. Luvussa 9 esitetään kokonaisuudet, joihin kootaan tiivistelmäsuunnitelman toteutuneisuudesta. Osa C: Alueellisen jätesuunnitelman tarkistamisella vuonna 2001 tarkoitetaan tämän seurantaoppaan ohjeiden avulla laadittua seurantaraporttia, jonka loppuosassa arvioidaan suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja tarkistetaan toimenpiteiden painotuksia, joilla tavoitteisiin pyritään. Tavoitteita voidaan tarkentaa tai asettaa tarvittaessa uusia tavoitteita.
  • Laitio, Matti; Maijala, Olli (Ympäristöministeriö, 2010)
    Eri yhteyksissä tehdään jatkuvasti valintoja ja päätöksiä, joilla vaikutetaan merkittävällä tavalla alueidenkäyttöön ja elinympäristön toimivuuteen. Näitä päätöksiä tehdään tietysti kaavoituksen yhteydessä maakunnissa ja kunnissa, mutta myös muualla. Alueidenkäyttöön vaikutetaan esimerkiksi elinkeinostrategian valinnoilla, palveluverkon ratkaisuissa, asuntopolitiikan linjanvedoissa ja liikennejärjestelmäratkaisuissa. Muutokset yhdyskunnissa ja elinympäristössä koostuvat monista valinnoista pitkässä ketjussa yleisistä strategisista periaatteista yksittäisiin toteuttamispäätöksiin. Tässä päätösten ketjussa alkuperäinen linjaus voi muuttua ja lopputulos viestiä kokonaan toisenlaisista arvoista kuin mitä alun perin tavoiteltiin. Tässä julkaisussa alueidenkäytön strategisella ohjaamisella tarkoitetaan sellaisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joilla halutaan edistää tärkeiden alueidenkäyttöä koskevien periaatteiden ja linjausten toteutumista. Käsittelyyn nostetaan asioita, joita kaupunkiseuduilla ja kunnissa on hyvä pohtia näitä linjauksia valmisteltaessa ja toteutettaessa. Julkaisun aineisto on syntynyt ympäristöministeriön vuonna 2008 käynnistämässä STRASI -hankkeessa. Siihen on liittynyt useita osaprojekteja, joissa on käyty läpi maakunta- ja yleiskaavoja, haastateltu kuntien ja kaupunkiseutujen toimijoita, pidetty kolme työseminaaria sekä järjestetty pienempien ryhmien teemakeskusteluja keskeisiksi nousseista aiheista.
  • Puustinen, Sari; Hirvonen, Jukka (Ympäristöministeriö, 2005)
  • Eskelinen, Heikki; Hirvonen, Timo; Lapintie, Kimmo; Oinonen, Kari; Schmidt-Thome, Kaisa (Suomen ympäristökeskus, 2001)
  • Kokko, Aira; Mäkelä, Katariina; Tuominen, Seppo (Suomen ympäristökeskus, 2002)
  • Mähönen, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2002)
  • Jokitulppo, Jaana; Lahti, Tapio; Markula, Timo (Ympäristöministeriö, 2007)
    Kirjallisuusselvityksessä tarkastellaan sekä kevyiden että raskaiden aseiden ampumamelun vaikutusten arviointia ampumaratojen ja  -alueiden ympäristössä. Pääpaino on ampumamelun arviointiin käytettävissä tunnusluvuissa sekä melun aiheuttamassa häiritsevyydessä.
  • Naumanen, Petri; Sorvari, Jaana; Pyy, Outi; Rajala, Päivi; Penttinen, Riina; Tiainen, Jari; Lindroos, Sirpa (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2002)
    Ampumaratojen, etenkin haulikkoratojen, on todettu aiheuttaneen paikallisesti varsin laajaa maaperän pilaantumista. Monet radat sijaitsevat harjuilla ja pohjavesialueilla, sillä soranottoalueiden reunoja käytetään kivääriratojen taustavalleina. Maaperän korkea lyijypitoisuus ja suuret luoti- ja haulimäärät uhkaavat siten pohjaveden puhtautta. Taajamissa toimintansa lopettaneita ratoja kaavoitetaan ja rakennetaan mm. asutus- ja virkistyskäyttöön. Terveysriskien poistaminen maankäytön muutoksen yhteydessä edellyttää alueiden kunnostamista. Toteutuneet riskinhallintatoimet ovat usein olleet varsin mittavia ja kalliita. Tässä hankkeessa kartoitetaan ampumaratojen aiheuttamaa maaperän pilaantumista Suomessa sekä koottiin suositukset ratojen tutkimiseen, riskinarviointiin ja kunnostamiseen soveltuvista menetelmistä. Selvityksen aikana arvioitiin alustavasti noin 1 200 radan aiheuttamat ympäristövaarat ja jatkotoimien kiireellisyys. Kolmen esimerkkialueen pilantuneisuus selvitettiin ja niihin liittyvät terveys- ja ekologiset riskit arvioitiin. Lisäksi tarkasteltiin puhdistusvastuuta koskevan lainsäädännön soveltamista ampumarata-alueilla. Raportti on tarkoitettu ampumaseuroille ja muille toiminnanharjottajille, ampumarata-alueiden omistajille ja haltijoille, konsulteille, urakoitsijoille, ympäristöviranomaisille ja muille ampumaratojen maaperän pilaantuneisuudesta kiinnostuneille ryhmille.
  • AMPY-työryhmä (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöluvasta ja sen tarpeesta säädetään ympäristönsuojelulaissa ja asetuksessa. Ympäristölupa tarvitaan toimintaan, josta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa tai kohtuutonta rasitusta naapurustolle. Luettelo niistä toiminnoista, jotka tarvitsevat aina ympäristöluvan, on ympäristönsuojeluasetuksessa. Ulkona sijaitseva ampumarata on tällainen. Suomessa on arviolta 800 ulkona sijaitsevaa, toiminnassa olevaa ampumarataa.Tässä oppaassa esitetään, mitä tietoja ampumaradan luvan hakijan tulisi antaa ympäristöluvan hakemusvaiheessa, mitä upaviranomaisen tulisi lupaharkinnassaan ottaa huomioon ja millaisia määräyksiä hyvän ampumaradan ympäristöluvan tulisi sisältää. Opas on luonteeltaan suositus, ja sitä tulee soveltaa kunkin ampumaradan erityispiirteet huomioon ottaen.
  • Isoaho, Simo; Luonsi, Antero; Rantala, Pentti; Wirola, Hannu (Vesihallitus, 1983)
  • Myrberg, Kai (Finnish Institute of Marine Research, 1998)
  • Grönroos, Juha; Hietala-Koivu, Reija; Kuussaari, Mikko; Laitinen, Pirkko; Lankoski, Jussi; Lemola, Riitta; Miettinen, Antti; Perälä, Paula; Puustinen, Markku; Schulman, Anna; Salo, Tapio; Siimes, Katri; Turtola, Eila (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Hankkeessa pyrittiin tuottamaan arvio Suomessa v. 2000 - 2006 käytössä olleen ympäristötukijärjestelmän vaikuttavuudesta ympäristöön. Työssä arvioitiin yksittäisiä toimenpiteitä sekä järjestelmää kokonaisuutena. Järjestelmän toimivuutta peilattiin sille asetettuja tavoitteita vastaan ja etsittiin parannusmahdollisuuksia. Toimenpiteiden vesiensuojelullisen kustannustehokkuuden lisäksi tarkasteltiin monimuotoisuuskustannustehokkuutta ja kehitettiin siihen liittyvää arviointimenetelmää. Hankkeessa myös kehitettiin menetelmää toimenpiteiden ympäristövaikutusten yhdennettyyn arviointiin. Vesiensuojelullisen tehon lisäämiseksi lannoitukseen ja kasvipeitteisyyteen liittyviä toimenpiteitä tulee edelleen tehostaa ja kohdentaa. Varsinkin lannan käyttöä tulee tehostaa. Väkilannoitteiden pintalannoituksesta tulisi pystyä luopumaan ja lannan levityksessä nopea multaus on tärkeää. Kasvipeitteisyyden lisääminen maan etelä- ja länsiosissa ja varsinkin jyrkillä rantapelloilla on eroosion torjunnan kannalta tärkeää. Korkeita maan helppoliukoisen fosforin pitoisuuksia on alennettava. Luonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta olisi oleellista kehittää perustukeen kuuluva laajasti toteutettava ja vaikuttava toimenpide. Pientareet ja suojakaistat –toimenpiteen merkitys monimuotoisuuden edistämisessä paranisi, jos se sisältäisi vesistöjen reunojen lisäksi myös muita reuna-alueita. Taantuneen ja uhanalaisen maatalousalueiden lajiston säilyttämiseksi perinnebiotooppien erityistuki on periaatteiltaan hyvin toimiva tukimuoto. Hoidettavien perinnebiotooppien määrää tulee edelleen lisätä koko maassa.