Finlands miljöcentral

 

Finlands miljöcentral (SYKE) är ett forsknings- och expertinstitut. Vi undersöker fenomen som har att göra med miljöförändringar och utvecklar lösningar som hjälper oss att kontrollera dessa förändringar. Arkiv innehåller material av SYKE och myndigheter dessförinnan som vattenstyrelsen, vatten- och miljöstyrelsen samt Havsforskningsinstitutet. Materialet innehåller artiklar, professionella och vetenskapliga serier och monografier. Tilläggsinformation: syke.fi/publikationer ; syke.fi/bibliotek

Samlingar

Nyligen publicerat

  • Aapala, Kaisu; Akujärvi, Anu; Heikkinen, Risto; Kuhmonen, Anna; Kuusela, Saija; Leikola, Niko; Mikkonen, Ninni; Ojala, Olli; Punttila, Pekka; Pöyry, Juha; Raunio, Anne; Syrjänen, Kimmo; Vihervaara, Petteri; Virkkala, Raimo (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2017
    Suomen ilmasto tulee muuttumaan jo lähivuosikymmeninä. Vuotuisen sademäärän on ennustettu lisääntyvän Suomessa 8 - 20 % ja lämpötilojen nousevan Suomessa 1,5 - 2 kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin, eli 2 - 6 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Ilmastonmuutoksella ennakoidaan olevan merkittävä vaikutus suojelualueverkoston kykyyn turvata luonnon monimuotoisuutta. Luonnonsuojelu onkin huomattavien haasteiden edessä, sillä suojelualuesuunnittelussa ei ole yleensä varauduttu voimakkaisiin muutoksiin. Näiden haasteiden hallintaa vaikeuttaa myös ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustamiseen liittyvät epävarmuudet. Suojelualueverkoston riittävyyttä ja kykyä säilyttää luonnon monimuotoisuus muuttuvassa ilmastossa voidaan arvioida eliölajiston, luontotyyppien ja ekosysteemien levinneisyyden ja ekologisten piirteiden, sekä ilmaston-muutoksen voimakkuuden alueellisten erojen ja suojelualueiden biogeofysikaalisten tekijöiden avulla. Tietoa tarvitaan erityisesti lajien ja luontotyyppien herkkyydestä ilmastonmuutokselle. Maisematason arvioinneissa voidaan käyttää yleisluonteisia kriteereitä kuten suojelualueiden määrä ja puskurialueiden laajuus, ekologisten käytävien esiintyminen ja maisemamatriisin soveltuvuus lajien leviämiseen. Itse suojelualueita voidaan arvioida niiden koon, maanpinnan muotojen ja elinympäristöjen monipuolisuuden, pienilmastollisten refugioiden esiintymisen sekä paikallisen ilmastonmuutoksen voimakkuuden perusteella. Suojelualueverkoston arvioinnissa tulee huomioida myös verkoston ulkopuolisen maankäytön vaikutuksia, sillä suojelualueiden ulkopuolella monimuotoisuutta turvaavilla toimilla voidaan edistää verkoston sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät toimet (esimerkiksi talousmetsissä) ja muu maankäyttö voivat toisaalta johtaa luonnon monimuotoisuudelle haitallisiin vaikutuksiin suojelualueverkoston sisällä ja laajemminkin. Toimivien ekologisten yhteyksien säilyttäminen on keskeistä muuttuvassa ilmastossa. Suomen lajistoon tulee täydennystä valtion rajojen ulkopuolelta. Siksi olisi tärkeää selvittää, kuinka hyvin erilaiset rajat ylittävät ekologiset käytävät, kuten Fennoskandian vihreä vyöhyke, toimivat lajien liikkumisreitteinä muuttuvassa ilmastossa. Luonnonsuojelualueverkosto on merkittävä ekosysteemipalvelujen tuottaja muuttuvassa ilmastossa. Yksi tärkeä suojelualueiden tuottama ekosysteemipalvelu on toimiminen hiilivarastona ja hiilinieluna. Siten suojelualueverkostolla on merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa, mutta tätä asiaa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa.
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2017
    Tässä kenttämittausvertailussa testattiin ensimmäistä kertaa kenttämittarien käyttöä uima-allasvesien vapaan kloorin, kokonaiskloorin ja pH:n määritykseen uimahallissa. Vertailumittaukseen osallistui 6 osallistujaa. Testisuureiden vertailuarvoina käytettiin referenssimittarin tuloksia. Osallistujien suoriutumista arvioitiin Di %-arvojen avulla vertaamalla tuloksia Allasvesiasetuksen 315/2002 soveltamisohjeen kriteereihin. Arvioilta 2-3 osallistujan kloorimittaukset olisivat ohjeessa kuvatun epävarmuuden rajoissa. Osallistujien pH-mittausten osalta voidaan arvioida niiden tarkkuuden olevan pääosin ohjeen suositusten mukaisia. Kävi selvästi ilmi, että riittävään tarkkuuteen päästään vain ammattikäyttöön tarkoitetuilla kenttämittareilla. Osallistujien kenttätoiminnasta ja laadunvarmistuksesta annettiin osallistujakohtaista palautetta ja yhdessä vertailun asiantuntijaryhmän kanssa kirjattiin lukuisia suosituksia luotettavan kenttämittaustoiminnan varmistamiseksi. Lämmin kiitos kaikille osallistujille!
  • Karjalainen, Satu Maaria; Välimaa, Anna-Liisa; Hellsten, Seppo; Virtanen, Elina (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 18/2017
    Koillismaalla vesistöjen virkistyskäyttöä ja kalastusta on haitannut järviin yhä laajemmin levinnyt kanadanvesirutto (Elodea canadensis). Vesiruton hyötykäyttö – riesasta raaka-aineeksi -hankkeessa vesirutolle etsittiin erilaisia hyötykäyttötapoja, jotta vesistöstä nostettu suuri kasvimateriaali ja sen sisältämät aineet saataisiin hyödynnettyä kierto- ja biotalouden tavoitteiden mukaisesti. Neljällä Koillismaan järvellä tutkittiin kasvibiomassan määrää sekä näytealoilta että veneestä käsin kaikuluotausmenetelmällä. Tutkimusjärvistä kolmella selvitettiin lajin koostumusta sekä sen vaikutusta ihmiselle haitallisiin mikrobeihin ja kasvipatogeeneihin. Lisäksi testattiin kasvimateriaalin sopivuutta biokaasun tuotantoa varten ja tutkittiin tämän prosessin tuloksena syntyvän rejektin eli mädätejäännöksen soveltuvuutta jatkokäyttöön muun muassa maanparannusaineena. Kaikuluotausmenetelmällä pystyttiin arvioimaan suuntaa-antava suuruusluokka järven kaikkien vesikasvien biomassalle. Kuitenkin tarkempaa ja luotettavampaa biomassa-arviota varten tulisi vertailunäytealoja sijoittaa koko uposkasvillisuuden esiintymisen syvyysvyöhykkeille riittävä määrä. Biomassan sisältämät aineet olivat lähes täysin kuiva-aineessa, koska vesirutosta veden mukana poistunut ainemäärä oli vähäinen. Vaikka aineet ovat suurimmaksi osaksi sitoutuneet kasviin, on suositeltavaa poistaa vesirutto vesistöstä siten, etteivät ravinteet pääse valumaan takaisin vesistöä rehevöittämään. Tutkituissa järvissä vesiruton raskasmetallipitoisuudet eivät pääsääntöisesti rajoita vesiruton hyötykäyttöä, johon on monia mahdollisuuksia. Kasvibiomassan havaittiin sopivan hyvin biokaasutuksen syötemateriaaliksi korkean metaanintuottopotentiaalinsa ansiosta. Biokaasutuksen mädätysjäännöksenä syntyvä rejekti sisältää huomattavia määriä pää- ja hivenravinteita, joten se on myös arvokasta lannoitusainetta. Joidenkin ravinteiden osalta rejektin käyttö vaatisi kuitenkin myös täydennyslannoitusta. Rejektin havaittiin estävän siementen itämistä laboratorio-olosuhteissa, joten sillä saattaa olla kasvien kasvua rajoittavia vaikutuksia myös pelto-olosuhteissa, mikä tulisi ottaa huomioon rejektin levityspaikan ja -ajankohdan suunnittelussa. Lisäksi tulee huomioida myös rejektin käyttöä ja levitystä koskeva lainsäädäntö sekä tukiehdot. Vesiruttoa voi olla mahdollista hyödyntää myös viljelykasvien kasvitautien biologisessa torjunnassa. Vesirutolla ja siitä poistuvalla vedellä havaittiin perunarupea aiheuttavien sädebakteerien ja joidenkin kasvipatogeenisten sienten kasvua estäviä/hidastavia biologisia ominaisuuksia laboratorio-oloissa. Torankijärvessä havaittu vesiruton suuri mangaanipitoisuus, Kuusamojärven vesiruton alumiinipitoisuus ja kaikkien tutkittujen järvien vesiruttojen rautapitoisuudet rajoittavat kuitenkin vesiruton elintarvike- ja rehukäyttöä. Rehukäyttöä suunniteltaessa tulisikin aina määrittää kasvimassan kemiallinen koostumus ja erityisesti hivenaineiden pitoisuudet etukäteen. Tutkimustulosten perusteella vesirutto ei ole ravitsemuksellisesti niin arvokasta eikä turvallista käytettäväksi ihmisravintona, että sille kannattaisi hakea työlästä ja kallista uuselintarvikestatusta. Näiden tulosten perusteella vesirutto ei myöskään näyttäisi soveltuvan käytettäväksi säilöntäaineena kosmetiikassa tiettyjen bakteerien kasvunestoon. Tutkimuksessa koottu aineisto koostui neljästä järvestä ja suhteellisen pienistä näytemääristä. Tämän vuoksi suunniteltaessa vesiruton jatkokäyttöä tulisi vielä tehdä tarkentavia ja käyttötarkoitusta varten kohdistettuja analyyseja, sekä esimerkiksi peltokokeita ja maittavuuskokeita eläimille. Vesiruton kerääminen on mahdollista vain avovesikauden aikana, joten sen jatkokäyttöä varten tulisi selvittää tarpeet muun muassa esikäsittelyn, säilönnän ja varastoinnin osalta. Kasvibiomassan poistamisessa ja hyödyntämisessä huomioitavat asiat onkin koottu toimintamalliin, jossa on kuvattu eri hyötykäyttövaihtoehtojen arvoketjujen päävaiheet ja niihin vaikuttavat tärkeimmät tekijät, sekä tarvittavat toimijat eri vaiheissa. Lisäksi toimintamallissa on arvioitu eri vaihtoehtoihin liittyviä riskejä ja kehittämistarpeita. Eri käyttömuotojen kannattavuuden selvittäminen ja laajemman mittakaavan pilotointi tulisikin tehdä tulevissa hankkeissa. Pilotoinnin vetäjäksi tarvittaisiin paikallinen kehittämisyhtiö tai muu riittävän iso toimija.
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Reports of the Finnish Environment Institute 25/2017
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in natural and domestic waters in April-May 2017. The measurands were: Al, As, B, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, Sn, Sr, Stot, Ti, U, V, and Zn. Three sample types were: synthetic, domestic and natural (river) water. In total 20 participants joined in the PT. In this proficiency test 92 % of the results were satisfactory when deviation of 10–25 % from the assigned value was accepted. Basically, either the metrologically traceable concentration, the calculated concentration, the robust mean, or the mean of the results reported by the participants was used as the assigned value for the measurands. The evaluation of the performance of the participants was carried out using z scores. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Kauppinen, Jyrki; Saarinen, Pekka; Dahlqvist, Martti; Hollberg, Matti (Vesi- ja ympäristöhallitus. Sytyke-ohjelma, 1993)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 132
  • Puustinen, Jukka (Vesi- ja ympäristöhallitus. Sytyke-ohjelma, 1993)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 128
  • Vasara, Petri (Vesi- ja ympäristöhallitus. Sytyke-ohjelma, 1992)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 124
  • Malinen, Raimo; Wartiovaara, Ilkka; Välttilä, Olli (Vesi- ja ympäristöhallitus. Sytyke-ohjelma, 1993)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 123
  • Siitonen, Heikki; Wartiovaara, Jyrki; Kasanen, Pirkko; Kommonen, Fjalar (Vesi- ja ympäristöhallitus. Sytyke-ohjelma, 1992)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 122
    Julkaisu sisältää osat: Osa I. Yhteenveto-osa, Osa II. Tehdastutkimus. Osa III. Ympäristövaikutuset, Osa IV. Taloudelliset vaikutukset
  • Pere, J.; Thun, R.; Alén, R.; Kyllönen, H.; Viikari, L. (Vesi- ja ympäristöhallitus. Sytyke-ohjelma, 1992)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 120
  • Laxén, Torolf; Halttunen, Jarmo (Vesi- ja ympäristöhallitus. Sytyke-ohjelma, 1992)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 119
  • Lyly, Olavi (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1992)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 118
  • Myréen, Bertel; Anhava, Juhani (Vesi- ja ympäristöhallitus. Sytyke-ohjelma, 1992)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 117
  • Ettala, Matti; Koskela, Juhani (Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri, 1992)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 116
  • Hyvärinen, Pekka; Salojärvi, Kalervo; Pushkin, Sergei; Ahonen, Mikko (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1992)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 115