Series

Recent Submissions

  • Sironen, Susanna; Mäenpää, Ilmo; Myllyviita, Tanja; Leskinen, Pekka; Seppälä, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Alueellisten materiaalivirtojen kartoittaminen ja resurssitehokkuuden määrittely on välttämätön lähtökohta ennen kuin voidaan muodostaa käytännön toimenpiteitä ja resurssitehokkuutta palvelevia toimintoja. Resurssitehokkuuden keinot ja toimenpiteet voidaan tiivistää 3 samanaikaiseen tavoitteeseen; vähennetään luonnonvarojen käyttöä, vähennetään muita ympäristövaikutuksia ja lisätään tuotteiden arvoa. Hankkeessa selvitettiin Pohjois-Karjalan talouden tuotos, resurssivirrat ja ympäristönäkökohdat. Tuotannosta ja kulutuksesta luodun kokonaiskuvan avulla pyrittiin tunnistamaan kriittisimmät resurssivirrat maakunnan tasolla sekä toimialoittain. Keinoina olivat panos-tuotosanalyysi sekä materiaalivirta-analyysi. Resurssitehokkuuden mittaamiseen käytettyjen materiaalivirtaindikaattoreiden lisäksi otettiin huomioon ympäristövaikutuksia kuvaavia ja hyvinvointia määritteleviä sosiaalis-kulttuurisia indikaattoreita. Pohjois-Karjalan raaka-aineiden käytön intensiteetit olivat koko maan keskimääräisiä intensiteettejä suuremmat jokaisessa loppukäytön ryhmässä. Ero oli suurin erityisesti investoinneissa. Pohjois-Karjalassa kaikissa loppukäytön ryhmissä euroa kohden kulutettiin enemmän raaka-aineita kuin koko maassa keskimäärin. Pohjois-Karjalan raaka-aineiden käytön intensiteetin voidaankin siten sanoa olevan korkeampaa kuin koko maassa keskimäärin. Suurimmat toimialat raaka-aineiden käytöltään olivat maa- ja vesirakentaminen, metsänhoito, muu kaivostoiminta ja louhinta sekä paperi- ja kartonkituotteiden valmistus. Oman raaka-aineoton osuus oli suuri rakennusmineraalien sekä puun osalta. Tuonnin käytetty otto muodostui metallien sekä fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Asukaslukuun suhteutettuna raaka-ainekäyttö oli noin 7 % koko Suomen keskimääräistä tuotantolähtöistä raaka-ainekäyttöä suurempi. Kulutuslähtöinen raaka-ainekäyttö oli Pohjois-Karjalassa asukaslukuun suhteutettuna 20 % suurempi kuin koko maassa. Pohjois-Karjalassa nousi erittäin tärkeäksi kiertotalous ja uudistuvan jätehuollon hierarkia etenkin maa-ainesten, tuotannon sivutuotteiden ja rakennus- ja purkujätteen hyödyntäminen. P-K:n KHK-päästöt ovat jo nyt asukaslukuun suhteutettuna noin puolet koko maan keskimääräisistä päästöistä. Maatalous ja energianhuolto tuottivat suurimmat suorat KHK-päästöt. Alueen omat loppukäytön KHK-päästöt olivat 63% ja viennistä johtuvat 37%. Hankkeessa testattiin alustavasti ns. resurssientehostamispolkua. Tämä osoitti, että raaka-aineiden kulutusta pienentämällä, käyttämällä uudelleen sekä korvaamalla vähemmän ympäristölle haitallisilla voidaan saada tuotosta paranemaan, raaka-aineiden käyttöä vähenemään sekä KHK-päästöjä pienenemään. Käytännön toteuttaminen vaatii kuitenkin eri toimijatasojen ratkaisuja lainsäädännön ja yhteiskunnan tuen lisäksi muun muassa kunnilta.
  • Myllyviita, Tanja; Mattila, Tuomas; Leskinen, Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Järviruoko on yleistynyt Suomessa siinä määrin, että tiheät kasvustot haittaavat rantojen virkistyskäyttöä. Tässä raportissa arvioitiin elinkaariarvioinnin avulla järviruo’on niiton, ja niittomassan hyödyntämisen ympäristövaikutuksia. Arvioidut hyödyntämisvaihdot olivat kuivikepelletit ja rakennuseriste. Tulosten perusteella järviruo’on niittäminen hillitsee ilmastonmuutosta vähentämällä ruovikon aiheuttamia metaanipäästöjä. Niittämisen hiilijalanjäljen arvioiminen oli kuitenkin erityisen haastavaa puutteellisen tutkimustiedon vuoksi. Lisäksi ruovikon mukana voidaan poistaa huomattavia määriä fosforia, mikä puolestaan hillitsee rehevöitymistä. Järviruo’on jatkojalostus lisäsi myönteisiä ympäristövaikutuksia, sillä järviruoko voi korvata turvetta kuivikekäytössä ja mineraalivillaa rakennusmateriaalina. Hankkeen aikana todettiin, että järviruo’on niittäminen on myös erittäin hyväksyttävää asiantuntijoiden näkökulmasta ja erityisesti jatkokäyttöä tulisi edistää. Suomessa järviruo’on hyödyntäminen ei kuitenkaan ole toistaiseksi taloudellisesti kannattavaa. Järviruokoyrittäjyys olisi kuitenkin ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna erittäin kannattavaa.
  • Vuorio, Kristiina; Björklöf, Katarina; Kuosa, Harri; Jokipii, Reija; Järvinen, Marko; Lehtinen, Sirpa; Leivuori, Mirja; Niemelä, Maija; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    The Finnish Environment Institute (SYKE) organized in 2014 the fourth virtual phytoplankton proficiency test based on filmed material. A total of 39 analysts from 27 organizations and eight countries took part the test. The test material represented phytoplankton that typically occurs in boreal lakes and in the northern Baltic Sea. The test included three components: 1) phytoplankton species identification test, 2) phytoplankton counting test and 3) phytoplankton measurement of cell dimensions. Material for the lake and Baltic Sea phytoplankton identification tests consisted of 20 taxa filmed on 20 video-clips. For the phytoplankton counting test 30 video-clips, representing 30 fields of view in a microscope, were filmed. In the measurement test the cell dimensions (diameter, height/width and length) of three selected taxa were asked to be measured from the Lugol preserved sample. In the lake phytoplankton identification test altogether 81% of the participants reached the good quality target of 75% of the maximum score. The corresponding percentage in the Baltic Sea phytoplankton identification test also was 81%. The success in the counting test was excellent, and all participants performed the counting test successfully. Altogether 92% of the participants did the measurement test successfully. Majority of the participants demonstrated excellent phytoplankton identification skills and proficiency to perform phytoplankton counts and measurements. The results of the proficiency test highlighted to follow the EN 15204 guidance in the quantitative phytoplankton analysis.
  • Kärkkäinen, Päivi; Martikainen, Heli; Jalkanen, Kaisa; Hyvärinen, Anne; Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Kvantitatiivisen vertailukierroksen materiaalinäyte oli autoklavoitua kipsilevyä, joka sisälsi Geomyces pannorum, Aspergillus versicolor ja Penicillium sp. -sienisuspensioita ja Staphylococcus aureus -bakteereja. Suspensionäyte sisälsi Geomyces pannorum, Aspergillus versicolor ja Penicillium sp. (P. brevicompactum) sekä Streptomyces californicus ja Staphylococcus aureus puhdasviljelmiä. Pätevyyskokeeseen osallistui 22 toimijaa. Arvioiduista tuloksista 86 - 100 % oli hyväksyttäviä (z-arvo ≤ ± 2) analyytistä riippuen. Kolmea analyyttiä ei arvioitu ollenkaan. Mikrokasvusta tai vaurioista materiaalinäytteessä tulkinnan antaneet laboratoriot päätyivät samaan tulkintaan. Kvalitatiivinen homeiden tunnistuskierros järjestettiin ensimmäisen kerran tämän vertailukierroksen yhteydessä. Laboratorioille lähetettiin kolme homepuhdasviljelmää morfologista tunnistamista varten. Kaikki 22 laboratoriota tunnistivat homeet hyväksyttävästi. Näytteet eivät olleet vertailukierroksen, menetelmän tai laadun testaamisen kannalta optimaalisia, koska mikrobikasvu materiaalinäytteissä oli runsasta eikä kaikkia lajeja havaittu kaikissa näytteissä.
  • Reinikainen, Tapio; Ottelin, Juudit; Finel, Nufar (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Den uppdaterade guiden innehåller anvisningar om myndighetstillsynen för att förhindra utsläpp i atmosfären av gaser som bryter ned ozonskiktet och F-gaser som förstärker växthuseffekten. Tillsynen utgår från Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1005/2009 om ämnen som bryter ned ozonskiktet (ozonförordningen) samt förordning (EG) nr 517/2014 om vissa fluorerade växthusgaser (F-gasförordningen). I Finland har tillsynen enligt dessa förordningar och behörighetsvillkoren i anknytning till dem fastställs i miljöskyddslagen (527/2014) och statsrådets förordning 452/2009 om underhåll av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet samt vissa fluorerade växthusgaser. Förordningarna innehåller bestämmelser om skyldigheterna för ägare eller innehavare av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet eller F-gaser samt om behörighetsvillkoren för personer eller företag som utför underhåll på anläggningarna. Förordningarnas tillsynsmyndigheter är NTM-centralerna och de kommunala miljöskyddsmyndigheterna samt hälsoskyddsmyndigheterna, livsmedelstillsynsmyndigheterna och tillsynsmyndigheterna för konsumtionsvaror och konsumenttjänster, vilka ser till att förordningen efterlevs inom de egna verksamhetsområdena. Denna guide kan användas av alla tillsynsmyndigheterna. Guiden beskriver tillsynsarbetet ur ett praktiskt perspektiv och ger anvisningar för fall där brister observeras vid inspektionen. I guiden finns även kortfattad information om avfallshanteringen av anläggningar som innehåller ozonnedbrytande ämnen och F-gaser.
  • Reinikainen, Tapio; Ottelin, Juudit; Finel, Nufar (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Päivitetyssä oppaassa esitetään ohjeita viranomaisvalvontaan, jonka avulla ehkäistään otsonikerrosta tuhoavien kaasujen ja kasvihuoneilmiötä voimistavien F-kaasujen päästöjä ilmakehään. Valvonta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1005/2009 otsonikerrosta heikentävistä aineista (otsoniasetus) sekä asetukseen (EY) N:o 517/2014 tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista (F-kaasuasetus). Näiden asetusten valvonnasta ja niihin liittyvistä pätevyysvaatimuksista on Suomessa säädetty ympäristönsuojelulaissa (527/2014) sekä valtioneuvoston asetuksella 452/2009 otsonikerrosta heikentäviä aineita ja eräitä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden huollosta. Asetuksissa on säädetty otsonikerrosta tuhoavia aineita tai F-kaasuja sisältävien laitteiden omistajan tai haltijan velvollisuuksista sekä laitteita huoltavan henkilön tai yrityksen pätevyysvaatimuksista. Asetusten valvovia viranomaisia ovat ELY-keskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset sekä terveydensuojeluviranomaiset, elintarvikevalvontaviranomaiset ja kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden valvontaviranomaiset, jotka valvovat asetuksen noudattamista omilla toimialoillaan. Tämä opas sopii kaikille valvontaviranomaisille. Oppaassa kerrotaan käytännönläheisesti valvontatyöstä ja annetaan toimintaohjeet tilanteeseen, jossa tarkastuksessa havaitaan puute. Oppaassa kerrotaan myös lyhyesti otsonikerrosta tuhoavia ja F-kaasuja sisältävien laitteiden jätehuollosta.
  • Tiitu, Maija; Helminen, Ville; Järvenpää, Elise; Härmä, Pekka; Hattunen, Suvi; Rehunen, Antti (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Raportissa kuvataan menetelmä rakennetun maan pinta-alan muutosten ennakointiin. Työn taustalla on erityisesti tarve arvioida maankäytöstä ja sen muutoksista aiheutuvaa kasvihuonekaasujen päästöjen kehitystä kansainvälisten sopimusten mukaisia raportointeja varten. Rakennetun maan kehityksen laskemiseksi hyödynnetään valtakunnallisia paikkatietoaineistoja, joiden muutostiedoilla on saatu lähimenneisyyden kehitystrendi. Tulevan kehityksen lähtötietona on käytetty Tilastokeskuksen väestöennustetta. Laskenta on jaettu kolmeen moduuliin, joista ensimmäisessä tarkastellaan yhdyskuntarakennetason muutosta, jonka ajurina on väestökehitys. Toisessa moduulissa lasketaan trendi vapaa-ajan asutuksen kehitykselle ja kolmannessa muiden, lähinnä taajamien ulkopuolisten rakennetun maan alaluokkien kehitykselle. Laskentamallin mukaan rakennetun maan kokonaispinta-ala kasvaa vuosina 2013–2040 Etelä-Suomessa 13,8 % ja Pohjois-Suomessa 15,29 %. Absoluuttisesti rakennetun alueen ennustettu pinta-ala on Etelä-Suomen maakunnissa noin nelinkertainen verrattuna Pohjois-Suomeen vuonna 2040. Rakennetun alueen kasvu on kuitenkin luonteeltaan hyvin erilaista maan eri osissa maata. Väestönkasvu on tärkein tulevan rakennetun alueen pinta-alaa määrittävä tekijä Etelä-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa rakennetun alueen kasvu perustuu luonnonvarojen hyödyntämisestä johtuviin suuriin hankkeisiin kuten kaivoksiin. Käytetty menetelmä perustuu paikkatietoaineistojen ja erilaisten rekisteritietojen yhdistämiseen. Rakennetun maan pinta-alaennustetta on jatkossa mahdollista tarkentaa menetelmän jatkokehittämisen ohella myös aiempaa tarkemmilla ja laadukkaammilla lähtötiedoilla.
  • Kauppila, Jussi; Silvo, Kimmo; Attila, Mikko; Kautto, Petrus (Suomen ympäristökeskus, 2015)
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Sarkkinen, Mika; Sara-Aho, Timo; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Proftest SYKE järjesti pätevyyskokeen maaliskuussa 2015 jätevesiä analysoiville laboratorioille. Testattavina suureina olivat BOD7, CODCr, CODMn, kiintoaine, Na ja TOC synteettisestä näytteestä, viemärilaitoksen sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevesistä. Lisäksi määritettiin BOD7 luonnonvedestä. Pätevyyskokeesessa oli yhteensä 61 osallistujaa. Koko tulosaineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 89 % kun vertailuarvosta sallittiin 10-25 % poikkeama. Osallistujien pätevyyden arviointi tehtiin z-arvon avulla. Mittaussuureen vertailuarvona käytettiin teoreettista (laskennallista) pitoisuutta tai osallistujien tulosten robustia keskiarvoa.
  • Judl, Jáchym; Mattila, Tuomas; Manninen, Kaisa; Antikainen, Riina (Finnish Environment Institute, 2015)
    In recent years, life cycle assessment (LCA) has become one of the main tools for quantifying environmental sustainability of products and services. The main advantage of LCA is that several environmental impacts are assessed simultaneously over the entire life cycle of a product or a service, across its whole value chain. Its holistic nature makes LCA a laborious and expensive method, less accessible to start-ups and small and medium enterprises (SMEs). However, as most of Finnish companies are of those sizes there is a clear need for a more simple, yet robust, solution. To tackle the challenge, we have developed a concept called the LCA clinic. Our idea is to streamline LCA and make it affordable for SMEs and start-ups. In this report we present the conceptual idea and illustrate its application on a series of trials with real companies. The outcomes of the LCA clinic trials show that it is applicable in practice. Moreover, they provide a valuable feedback for further development of the concept. The trials also proved that LCA clinics have a potential to stimulate life cycle thinking (LCT) in the participating companies.
  • (Vesihallitus, 1987)
  • (Vesihallitus, 1986)
  • (Vesihallitus, 1985)
  • (Vesihallitus, 1984)