Series

Recent Submissions

  • Aaltonen, Juha; Ahopelto, Lauri; Dubrovin, Tanja; Hjerppe, Turo; Kallio, Johanna; Lehtoranta, Virpi; Maunula, Markku; Puustinen, Markku; Väisänen, Sari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2016
    Suomi on vesirikas maa. Moni suomalainen asuu, mökkeilee, harrastaa tai rentoutuu vesien äärellä. Maamme tunnetaan ulkomailla tuhansien järvien maana ja on suosittu ulkomaanlomakohde. Ehkä vasta itsekin ulkomaan matkan jälkeen huomaamme, miten etuoikeutettua on voida juoda ja käyttää puhdasta ja riittoisaa vesijohtovettä. Kun ajattelee tarkemmin, vesi liittyy lähes kaikkeen elämiseen ja taloudelliseen toimintaan. Maatalous tarvitsee vettä kasteluun ja eläinten juomavedeksi. Teollisuus käyttää vettä raaka-aineena, valmistusprosesseissa ja lauhdevetenä. Vedestä saadaan sähköä vesivoimaloiden avulla ja vesistöt tuottavat ravintoa ja virkistystä käyttäjilleen. Vesiympäristöön liittyy myös luontaista tulvasuojelua ja puhdistusmekanismeja, joita voidaan ihmistoiminnalla joko voimistaa tai heikentää. Vaikka Suomessa ei toistaiseksi ole ollut määrällisesti suurta pulaa vedestä, on hyvälaatuisen veden saatavuudessa jo koettu paikallista puutetta. Ilmastonmuutoksen on ennakoitu yleisesti lisäävän veden määrää Suomessa, mutta sääolojen ajalliset ja paikalliset muutokset sekä äärevöityminen voivat kuitenkin tulvien ohella lisätä myös kuivuutta. Hyödynnettävissä olevan veden määrän ja laadun muutosten lisäksi muutokset veden käytössä voivat aiheuttaa paineita käyttökelpoisen veden riittävyyteen. Tiedot saatavilla olevan ja käytetyn veden määrästä ovat tärkeitä ja tulevat korostumaan. Luonnonvarojen kestävä ja ekotehokas hyödyntäminen, siihen liittyvä liiketoimintojen ja osaamisen edistäminen ja päätöksenteko edellyttävät tietoja luonnonvarojen saatavuudesta ja riittävyydestä. Vesien osalta tämä on sinistä biotaloutta, joka kuuluu nykyisen hallituksen kärkihankkeisiin. Tämän selvityksen tavoitteena on tuottaa uudet tai päivitetyt valtakunnalliset arviot veden ja sen käytön määristä sekä vesivarojen käytön välittömistä taloudellisista arvoista. Tavoitteena on myös arvioida veden tarjoamien palveluiden välillisiä arvoja ja mahdollistaa niiden suhteuttaminen muihin biotalouden tuottamiin arvoihin. Selvityksessä tarkastellaan ensisijaisesti makean veden eri käyttömuotojen keskimääräistä vuotuista tuottoarvoa ja/tai vedenhallinnan tuottamaa keskimääräistä lisäarvoa. Selvitystä varten on käyty läpi ja koottu yhteen jo olemassa olevaa kirjallisuutta ja muu aineisto, sekä tehty niistä tarvittaessa uusia arviolaskelmia. Samalla on kartoitettu myös aiheeseen liittyviä tietoaukkoja ja puutteita tilastoinneissa. Raportti esittelee myös uudenlaisia vesiimme liittyviä taloudellisia arviointimenetelmiä ja painotuksia esimerkiksi vesien virkistyskäytön ja loma-asumisen osalta.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Sarkkinen, Mika; Sara-Aho, Timo; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 24/2016
    Proftest SYKE järjesti maaliskuussa 2016 pätevyyskokeen jätevesiä analysoiville laboratorioille. Pätevyyskokeessa määritettiin BOD7, CODCr, CODMn, kiintoaine, Na ja TOC synteettisestä näytteestä, viemärilaitoksen sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevesistä, BOD7 määritettiin myös luonnonvedestä. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 56 laboratoriota. Testisuureen vertailuarvona käytettiin teoreettista (laskennallista) pitoisuutta tai osallistujien tulosten robustia keskiarvoa tai keskiarvoa. Määrityksestä ja näytteestä riippuen tuloksissa sallittiin 10–25 %:n poikkeama vertailuarvosta. Koko aineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 90 %. Kiitos osallistujille!
  • Antikainen, Riina; Salo, Marja; Alhola, Katriina; Berg, Annukka; Kivimaa, Paula (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25/2016
    Tarve siirtyä kohti kestävämpää talousjärjestelmää eli vihreää taloutta on tunnistettu sekä Suomessa että maailmalla. Vihreässä taloudessa on mahdollista tuottaa samanaikaisesti sekä hyötyjä ympäristölle vähentyneiden päästöjen ja resurssien käytön kautta että uudenlaista taloudellista kasvua innovaatioiden myötä. Puhtailla ratkaisuilla, joita kutsutaan usein myös cleantechiksi tai ekoinnovaatioiksi, tarkoitetaan teknologioita ja palveluita, jotka aiheuttavat vähemmän päästöjä ja käyttävät vähemmän luonnonvaroja kuin tavanomaiset vaihtoehdot. Cleantechia ja ekoinnovaatioita edistetään jo monin tavoin. Vähemmän huomiota on kuitenkin kiinnitetty siihen, miten cleantechin innovaatiojärjestelmä kokonaisuudessaan toimii, ja miten eri toimijat vaikuttavat esimerkiksi omaan verkostoonsa tai muihin verkostoihin, ohjauskeinoihin ja yhteiskunnan muutokseen. Start-up -yritykset ja yhteiskehittämisen yhteisöt ekoinnovaatiota tuottavina ekosysteemeinä (SCINNO) -hankkeessa pureuduttiin suomalaiseen cleantech-kenttään systeeminäkökulmasta ja tuotettiin ratkaisuehdotuksia siihen, miten vihreää taloutta siirtymistä ja ekoinnovaatioiden leviämistä voitaisiin edistää. Ekosysteemillä tarkoitetaan tässä hankkeessa liiketoimintaverkostoa, jossa eri alojen yritykset tekevät yhteistyötä, kilpailevat ja luovat yhdessä kyvykkyyksiä uusien innovaatioiden ympärille. Hankkeessa on tutkittu cleantechin edistämistä erityisesti kasvuyrittäjyyden ja kehittyvien yritysekosysteemien näkökulmasta: miten ekoinnovaatiot syntyvät ja leviävät yritysekosysteemeissä, mitkä tekijät vaikuttavat ekoinnovaatioita tuottavien ekosysteemien muodostumiseen ja hallintaan, ja mitkä yhteiskehittämisen mahdollisuudet, prosessit ja työkalut edistävät menestyksekkäitä ekoinnovaatioita? Tähän raporttiin on koottu hankkeen tärkeimmät havainnot ja tuotokset. Hankkeessa hyödynnettiin monipuolista aineistoa ja erilaisia lähestymistapoja, kuten Aalto Centre for Entrepreneurshipin (ACE) keksintötietokantaa, tapaustutkimuksia, haastatteluja, työpajoja, fasilitoituja digitaalisen ympäristön työpajoja (Altogame), yhteiskehittämisprosessia ja kirjallisuutta. Hankkeessa todettiin, että suomalaisessa cleantech-ekosysteemi on heikko erityisesti markkinoiden luonnin ja kokeilujen osalta. Lisäksi start-upien ja pienten ja keskisuurten (pk)-yritysten kaupallistamiseen ja markkinointiin sekä kuntien ja yritysten markkinavuoropuheluun liittyy haasteita. Välittäjäorganisaatioilla on tärkeä rooli keksintöjen kaupallistamisessa ja ekoinnovaatioiden levittämisessä. Tutkimuksissa tuotetun tiedon pohjalta hankkeessa yhteiskehitettiin10 innovaatiopolitiikkaan liittyvää toimenpide-ehdotusta Ne pyrkivät edistämään yritysten kokeilutoimintaa ja innovointia (market push), markkinoiden luomista (market pull) ja tiedon ja tietoisuuden lisäämistä, vuorovaikutusta ja verkostoitumista. Keskeisiä ehdotuksia ovat muun muassa riskitakuumenettelyjen käyttöönotto, ekoinnovaatioiden pilottikohteiden identifiointi fasilitaattorin avulla, uusien rahoitusmallien jalkauttaminen kuntiin, kuntien välisen vaihto-ohjelman toteutus sekä kokeilujen tukeminen pienrahoituksella ja tavoitteellisten kokeilualustojen avulla.
  • Näykki, Teemu; Väisänen, Tero (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 22/2016
    Suomen ympäristökeskus (SYKE) julkaisee laatusuositukset vedenlaaturekistereihin vietävälle tiedolle edistääkseen ympäristömittausten laatutasoa ja jäljitettävyyttä. Rekisteritiedon laatuongelmia on havaittu muun muassa seurantojen EU-raportointien yhteydessä. Laatusuosituksilla pyritään edistämään eri toimijoiden rekistereihin tuottaman tiedon vertailukelpoisuutta. Suositusten taustalla ovat säädösten edellyttämät menettelytavat ja käytössä olevat standardimenetelmät. Ohjeessa on suosituksia vesistä tehtävien analyyttien menetelmien akkreditoinnille, määritysrajoille, mittausepävarmuuksille sekä näytteiden säilytysajoille ja -tavoille. Lisäksi on huomioitu sekä seurantatiedon raportoinnin tarpeita että Suomen ympäristön erityispiirteitä, kuten vesien luontaisesti pienet taustapitoisuudet. Ohjeen toista versiota varten alan toimijoilta pyydettiin palautetta vuonna 2013 julkaistuista laatusuosituksista. Saadut palautteet otettiin valtaosin huomioon tässä versiossa. Määritysraja- ja mittausepävarmuussuosituksia ei kuitenkaan ole muokattu, sillä monissa tapauksissa ympäristönseurannassa tarvitaan menetelmää, jolla on alhainen määritysraja. Ohjeessa on annettu joitakin jätevesiä koskevia suosituksia, mutta ei yhtä kattavasti kuin luonnonvesille. Orgaanisten haitta-aineiden laatusuosituksia on käsitelty tässä ohjeessa vain yleisellä tasolla. Ohje julkaistaan verkkoversiona ja se tullaan päivittämään tarvittaessa, koska vesistöjen seurantatarpeet ja -vaatimukset muuttuvat. Lisäksi analytiikka kehittyy koko ajan ja menetelmästandardien päivitys on jatkuvaa.
  • Nystén, Taina; Hänninen, Tuija (Suomen ympäristökeskus, 1997)
    Suomen ympäristö 57
  • Koivikko, Riitta; Nuutinen, Jari; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksenraportteja 19/2016
    Proftest SYKE järjesti helmikuussa 2016 vertailumittauksen trihalometaanien määrityksistä uima-allas- ja talousvesistä. Vertailumittauksessa oli yhteensä 5 osallistujaa. Koko tulosaineistossa oli z-arvoja käytettäessä hyväksyttäviä tuloksia 70 %, kun vertailuarvosta sallittiin synteettisessä näytteessä 15–25 %, juomavesinäytteessä 25 % ja uima-allasvesissä 25–40 %:n poikkeama. Näytteiden THM-pitoisuuksien vertailuarvoina käytettiin laskennallisia pitoisuuksia. Pätevyyden arvoinnissa käytettiin z-arvoa, lisäksi laskettiin En- ja D%-arvot. Kiitos osallistujille!
  • Jalkanen, Kaisa; Martikainen, Heli; Hyvärinen, Anne; Björklöf, Katarina; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 21/2016
    Kvantitatiivisen vertailukierroksen rakennusmateriaalinäyte oli autoklavoitua kipsilevyä, joka sisälsi Paecilomyces variotii, S copulsriopsis brumptii ja Penicillium brevicompactum sienisuspen-sioita ja Streptomyces californicus -bakteerisuspensiota. Kvantitatiivisen pätevyyskokeen suspensionäyte valmistettiin yhdistelemällä edellä mainituista kannoista valmistetut laimennosliuossuspensiot. Pätevyyskokeeseen osallistui 19 toimijaa. Arvioiduista tuloksista 89 - 100 % oli hyväksyttäviä (|z-arvo| ≤ 2) analyytistä riippuen. Kuutta analyyttiä ei arvioitu ollenkaan. Mikrokasvusta tai vaurioista rakennusmateriaalinäytteessä tulkinnan antaneet laboratoriot päätyivät samaan tulkintaan. Pätevyyskokeen kvalitatiivisessa osassa laboratorioille lähetettiin kolme homepuhdasviljelmää morfologista tunnistamista varten M2- tai DG-18 -maljoilla. Kaikkiaan 18 laboratoriota tunnisti homeet hyväksyttävästi. Näytteet eivät olleet vertailukierroksen, menetelmän tai laadun testaamisen kannalta optimaalisia, koska mikrobikasvu rakennusmateriaalinäytteissä oli runsasta eikä kaikkia lajeja havaittu kaikissa näytteissä.
  • Rääpysjärvi, Jaana; Karjalainen, Satu Maaria; Karttunen, Krister; Kuoppala, Minna; Aroviita, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2016
    Suomen pinta-alasta valtaosa on metsätalousmaata. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutuksia virtavesien biologiseen tilaan on kuitenkin selvitetty vain vähän. Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa metsätalouden vaikutuksista purojen ja jokien ekologiseen tilaan sekä kehittää biologista vaikutusseurantaa pienissä virtavesissä. Hankkeessa tarkasteltiin vedenlaatua ja biologisia laatumuuttujia (päällyslevät, vesisammalet ja pohjaeläimistö) suhteessa metsätalouden intensiteettiin 12 purokohteen (pääasiassa Luken metsätalouden kuormituksen seurantaverkko) ja 40 jokikohteen (pääasiassa MaaMet-seurannan metsätalouskohteet) aineiston avulla. Paikkavalinnoissa pyrittiin minimoimaan maatalouden vaikutus pois. Purokohteiden biologisen tilan kartoittamiseksi tehtiin maastotöitä elo-syyskuussa 2015. Hanke toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen toimesta ja sen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö. Tulosten perusteella metsätalousalueilla sekä puroissa että jokivesissä etenkin typpipitoisuudet olivat selkeästi taustapitoisuuksia suuremmat. Pitoisuuksia selitti valuma-alueen metsäojitusten määrä, mutta myös luontaiset tekijät ja yhteisvaikutukset. Purokohteilla luonnollinen vaihtelu oli hyvin suurta, mikä ilmeni erityisesti biologisissa mittareissa. Hankkeessa tutkituilla Luken seurantaverkon kuudella metsä-talouskohteella päällyslevien, vesisammalten ja pohjaeläinten tila ei ollut merkittävästi heikentynyt. Jokikohteissa vedenlaatu (typpipitoisuus, veden väri) sekä päällyslevien ja vesikasvillisuuden tila heik-kenivät metsätalouden määrän (ojitusten) lisääntyessä. Purokohteilla testattiin päällyslevien määrän mittaamisessa optista, a-klorofylliä mittaavaa Bentho-Torch-fluorometriä, joka on biologisen tilan arviointiin kehitetty uusi laite. Fluorometri soveltuu käytettäväksi kivipintojen päällyslevien kokonaismäärän ajalliseen seurantaan esimerkiksi erilaisten metsäta-loustoimenpiteiden yhteydessä. Fluorometrin käyttöön liittyviä menetelmiä tulee kuitenkin vielä kehittää luotettavan seurantatiedon varmistamiseksi. Erityisesti intensiivisen metsätalouden ja tiheään ojitettujen valuma-alueiden alapuolisissa jokivesissä ekologinen tila oli heikentynyt. Niin kuin muukin ympäristön tilan seuranta, metsätalouden vaikutusten luotettava seuranta edellyttää edustavaa seurantakohteiden ja elinympäristöjen valintaa. Metsätalouden vesiensuojelutoimien vaikuttavuudesta virtavesien ekologiseen tilaan tarvittaisiin lisää tietoa vesienhoidon suunnittelun tueksi.
  • Unknown author (Vesihallitus, 1984)
    Vesihallitus. Tiedotus 243
  • Unknown author (Vesihallitus, 1980)
    Vesihallitus. Tiedotus 202
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 18/2016
    Proftest SYKE carried out the proficiency test for the determination of alkalinity, pH, nutrients, and conductivity in natural waters in February 2016. In total, 32 laboratories participated in the proficiency test. Either the calculated concentration, the robust mean or the mean of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value for the measurand. The performance of the participants was evaluated by using z scores. In this proficiency test 88 % of the results were satisfactory when in the pH determination 0.2 pH unit and in other determinations the deviation between 5–15 % from the assigned value was accepted. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Kangas, Hanna-Liisa; Ollikka, Kimmo; Weaver, Sally (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 17/2016
    The Paris Agreement starts a new era in global climate policy. The agreement includes a landmark target of limiting global warming to well below 2°C degrees. Since the initial contributions of the Parties do not fulfill that target, additional ways and mechanisms to increase climate change mitigation ambition are required. Increased cooperation and decreased costs of mitigation that result from enhanced policy can help to achieve the current contributions and also increase the ambition of future targets. The objective of this report is to bridge the realities of the UNFCCC negotiations and theoretical academic understanding of increasing the climate change mitigation ambition. Especially we focus on the fields of environmental economics and international environmental agreements. We have analyzed the possibilities which the Paris Agreement opens up for increasing the ambition of climate change mitigation in the form of (1) cyclical improvements, (2) market mechanisms, (3) technology transfer and information sharing, and (4) low-carbon investments and finance to increase the ambition of climate mitigation. We find that the implementation of the Paris Agreement requires increased multilevel cooperation between Parties. Also, the Parties’ climate change mitigation targets and actions should be clearly formulated and comparable. In order for the global ambition enhancements to be measurable, a trustworthy review process is necessary. In addition, new international market and non-market mechanisms are needed. We also find that for their role to be optimal, UNFCCC’s key means of implementation require strengthening. The Green Climate Fund could play an active role in enhancing the maturity and market growth of low-carbon investment instruments. The Climate Technology Centre and Network could help to advance the Parties’ technology cooperation as well as technology transfer to developing countries. The Paris Agreement itself is a significant step towards more ambitious global climate policy. However, the implementation of the agreement will define how well its objectives are met. Upcoming negotiations can help to shape future climate policy design towards a positive cycle of increasing climate change mitigation ambition.
  • Leinonen, Reima; Pöyry, Juha; Söderman, Guy; Tuominen-Roto, Liisa (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2016
    Raportissa esitellään Suomen valtakunnallisen yöperhosseurannan (Nocturna) 20 vuoden seurantakauden 1993–2012 keskeiset tulokset. Seuranta käynnistettiin vuonna 1993 kokonaisen eliöryhmän kattavana luonnon monimuotoisuuden yleisseurantana, mutta havaintoverkoston supistumisen myötä seuranta on ensimmäisen 10 vuoden jälkeen keskittynyt metsäympäristöissä tapahtuneisiin lajiston muutoksiin. Laajimmillaan seurannassa oli mukana 152 pyydystä vuonna 1996, ja 2010-luvulla havaintokohteiden määrä on vaihdellut välillä 42–45. Pyydysten ylläpidosta ovat pääosin vastanneet alueelliset ELY-keskukset, ja aineiston määrittämisestä ja tallennuksesta vapaaehtoiset perhosharrastajat. Seurantaa ovat koordinoineet Kainuun ELY-keskus ja Suomen ympäristökeskus (Syke). Seurannan tuottamaa aineistoa voidaan käyttää monien ympäristössä tapahtuvien laaja-alaisten muutosten, kuten maankäyttö, ilmasto ja ilmansaasteet, vaikutusten tutkimiseksi. Suomen yöperhosyhteisöissä on todettu vuosina 1993–2012 useita merkittäviä ja laaja-alaisia muutoksia. Vuosittain havaittu lajimäärä ja yksilömäärien jakautumisen tasaisuutta kuvaavan alfa-indeksin arvot ovat nousseet, ja nousu on ollut voimakkain maan eteläosassa. Yöperhosten monisukupolvisuus eli useamman kuin yhden sukupolven esiintyminen kesässä on yleistynyt, ja muutos on ollut voimakkain maan eteläosassa. Useat eteläistä alkuperää olevat yöperhoslajit ovat runsastuneet voimakkaasti, samalla kuin pohjoiset lajit ovat vähentyneet. Lajien runsaussuhteissa tapahtuneiden muutosten myötä Suomen yöperhosyhteisöjen lajikoostumus on keskimäärin ”lounaistunut”. Kaikkien yöperhoslajien kokonaisrunsaus on seurantajakson aikana vaihdellut jaksoittaisesti siten, että runsaimman esiintymisen vaiheet ovat kymmenen vuoden välein vuosina 1995–96 ja 2005–06. Todennäköisin selitys useimmille havaituille muutoksille Suomen yöperhosyhteisöissä on Pohjois-Euroopan alueella seurantakauden aikana tapahtunut ilmaston lämpeneminen. Happaman laskeuman pieneneminen on todennäköisesti vaikuttanut myönteisesti jäkälillä toukkana elävien yöperhosten kantoihin. Lisäksi korkeasta maaperän typpipitoisuudesta hyötyvillä kasvilajeilla toukkana elävät yöperhoset ovat voineet hyötyä typpilaskeumasta. Esitämme useita suosituksia seurannan jatkokehittämiseksi. Seurannan verkoston ajallista tai alueellista kattavuutta ei tule enää pienentää nykyisestä, ja seurannan voimavarat tulee varmistaa ELY-keskusten tehtävissä tapahtuvista muutoksista huolimatta. Uusia pyydyspaikkoja tulee mahdollisuuksien mukaan lisätä katvealueille. Seurannan tulosten säännöllinen raportointi ja kansainvälisen yhteistyön käynnistäminen muiden yöperhosten seurantaa ylläpitävien maiden kanssa ovat lähitulevaisuuden tärkeitä tavoitteita.
  • Leivuori, Mirja; Tyrväinen, Sami; Näykki, Teemu; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 16/2016
    Proftest SYKE carried out the proficiency test for the determination of chlorine, KMnO4, NO3, pH, turbidity, and urea in swimming pool waters in February 2016. In total, 23 participants joined in the proficiency test. The robust mean of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value for the concentration of most measurands. The performance of the participants was evaluated by using z scores. In this proficiency test 94 % of the results were satisfactory when in the pH determination 0.2 pH unit and in other determinations the deviation between 8–35 % from the assigned value was accepted. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Puolanne, Juhani (Vesihallitus, 1979)
    Vesihallitus. Tiedotus 178