Series

Recent Submissions

  • Alasaarela, Erkki; Hellsten, Seppo; Keränen, Reijo; Kurttila, Terttu; Riihimäki, Juha (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1993)
  • Lehtoranta, Suvi; Laukka, Vuokko; Fjäder, Päivi; Äystö, Lauri; Grönroos, Juha; Ekholm, Petri; Laitinen, Jyrki; Valve, Helena; Alhola, Katriina; Kauppi, Sari (Finnish Environment Institute SYKE, 2022)
    SYKE Policy Brief 30 Nov. 2022
    Water management solutions need to be improved. New technologies in wastewater and sewage sludge treatment would enable more efficient nutrient recovery, allowing them to be utilised in food production and industry due to their greater degree of purity. This would also reduce negative environmental impacts. The recovery of nutrients would increase security of supply in an uncertain world situation, where the availability of nutrients can become even more difficult.
  • Lehtoranta, Suvi; Laukka, Vuokko; Fjäder, Päivi; Äystö, Lauri; Grönroos, Juha; Ekholm, Petri; Laitinen, Jyrki; Valve, Helena; Alhola, Katriina; Kauppi, Sari (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    SYKE Policy Brief 30.11.2022
    Vesihuoltoratkaisuja on muutettava. Uusilla jätevesien ja jätevesilietteen käsittelyn tekniikoilla ravinteet saataisiin talteen nykyistä tehokkaammin ja puhtaampina, ja ne pystyttäisiin hyödyntämään ruuan tuotannossa ja teollisuudessa. Samalla ympäristöhaitat vähenisivät. Ravinteiden talteenotto lisäisi huoltovarmuutta epävarmassa maailmantilanteessa, jossa ravinteiden saatavuus voi entisestään vaikeutua.
  • Ahkola, Heidi; Siimes, Katri (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 46 | 2022
    Haitallisten aineiden pitoisuus vesistä määritetään pääsääntöisesti kertavesinäytteestä, joka antaa hetkellisen kuvan tutkittavien yhdisteiden pitoisuudesta tietyllä ajanhetkellä ja tietyssä paikassa. Passiivikeräimien käyttö tulee ajankohtaiseksi yleensä silloin, kun kertavesinäytteenotolla ei havaita tutkittavia yhdisteitä tai pitoisuudet ovat lähellä määritysrajaa. Erilaiset passiivikeräimet keräävät tarkasteltavaa yhdistettä tietyn pituisen ajan jakson, joka voi olla päivistä viikkoihin tai jopa kuukausiin, keräintyypistä ja altistusolosuhteista riippuen. Tuona aikana kertavesinäytteessä alle määritysrajan jääneet pitoisuudet konsentroituvat mitattavalle tasolle, jolloin voidaan osoittaa yhdisteen esiintyminen näytepaikalla. Passiivikeräimiä voi altistaa hyvin erilaisissa kohteissa kuten pintavesissä, järvi- ja jokivesissä, meri- ja murtovesissä, jätevesissä ja pohjavesissä. Keräimet keräävät tutkittavan yhdisteen liukoista osaa, jolloin niiden avulla määritettävä pitoisuus ei ole aivan suoraan vertailukelpoinen kertavesinäytteestä määritetyn kokonaispitoisuuden kanssa. Yhdisteiden raja-arvot ja ympäristölaatunormit perustuvat hetkellisen kertavesinäytteenoton tuloksiin, mutta passiivikeräimet voivat tarjota edustavamman kuvan vesistön tilasta ja osoittaa läsnä olevaksi yhdisteitä, joiden pitoisuus kertavesinäytteessä jää määritysrajan alle. Passiivikeräimet tarjoavat kertavesinäytteenottoon verrattuna erilaisen menetelmä haitallisten aineiden määritykseen vesistä. Erot eri näytteenottomenetelmien välillä eivät kuitenkaan ole ylitsepääsemättömiä eivätkä menetelmät ole toisiaan poissulkevia. Keräintulosten vertailu riskinarvioinnissa käytettyihin raja-arvoihin vaatii uudenlaisen ajattelu- ja toimintamallin, joka toteutuessaan voi tuoda hyvin paljon lisätietoa haitallisten yhdisteiden ympäristövaikutuksista. Tämä raportti esittelee passiivikeräinmenetelmän periaatteen sekä tavallisimmat passiivikeräintyypit ja niiden käytössä huomioitavia seikkoja. Passive sampling in monitoring harmful substances in aquatic environment Concentrations of harmful substances in water are mainly measured from grab water samples which give an instant chemical concentration at the certain moment of sampling. Passive sampling technique becomes applicable if the concentrations in grab samples remain below the detection limits. Passive samplers are deployed at the sampling site for a time period from days to weeks or even months, depending on the sampler type. During that time the trace concentrations can be enriched to measurable level which enables to indicate the presence of harmful substance at the study site. Passive samplers can be deployed at different locations, such as surface- and groundwaters, rivers, lakes, sea and brackish waters and waste waters. The samplers collect dissolved fraction of the chemical which differs from the total concentration determined from grab water samples. The environmental quality standards are based on instant grab water sample concentrations, but passive samplers can give more representative picture of the status of watercourse by revealing the presence of harmful substances which remain undetectable in grab water samples. Passive samplers provide different sampling technique for detecting harmful substances than grab water sampling. However, the differences are feasible, and the use of one sampling techniques does not exclude the other one. Risk assessment based on passive sampling results requires new way of thinking and new mode of action which can bring novel approach on assessing the environmental effects of harmful chemicals. This guideline provides general information about the passive sampling technique and presents most commonly used passive sampler types. Also, the issues considered at the sampler deployment are discussed.
  • Jerney, Jacqueline; Hällfors, Heidi; Oja, Johanna; Reunamo, Anna; Suikkanen, Sanna; Lehtinen, Sirpa (Finnish Environment Institute, 2022)
    Reports of the Finnish Environment Institute 40 | 2022
    This document is a methodological guide for using a genomic ecosystem survey technique (eDNA metabarcoding) to supplement conventional phytoplankton monitoring of the Finnish marine monitoring program. The guidelines describe the detection of eukaryotic and prokaryotic phytoplankton with 18S and 16S rDNA gene primers, using high-throughput sequencing. The document includes information on sampling, sample processing, molecular biological work, quality control, and bioinformatics so that the method can be applied in addition to standardized light microscopy. The guidelines are based on a first pilot project testing the integration of eDNA metabarcoding in Finnish marine phytoplankton monitoring and will be developed further, according to evolving genetic methods and international guidelines and standards. Suggestions on steps towards introducing eDNA methodology in phytoplankton monitoring are included in the guidelines. Using eDNA metabarcoding to complement standardized light microscopy advances conventional monitoring and research of phytoplankton communities to assess biodiversity and the status of the marine environment. Menetelmäohje DNA-viivakoodaustekniikan käyttöön meren kasviplanktonseurannassa Tässä julkaisussa kuvataan menetelmäohje DNA-viivakoodeihin perustuvan eDNA (ympäristö-DNA) -metaviivakoodaustekniikan käytöstä Suomen merenhoidon seurantaohjelmaan kuuluvan kasviplanktonseurannan tukena. Aitotumaisen kasviplanktonin (mikrolevät) tunnistamiseen soveltuvan 18S rDNA -menetelmän lisäksi ohjeessa kuvataan esitumaisten syanobakteerien (sinilevät) analysointi 16S rDNA -menetelmällä käyttäen korkean käsittelytehon sekvensointia (high-throughput sequencing). Ohje sisältää yksityiskohtaiset tiedot eDNA -näytteiden keräämisestä, näytteiden käsittelystä, molekyylibiologisista työvaiheista, bioinformatiikka-analyyseistä ja laadunvarmennuksesta. Ohje perustuu ympäristöministeriön rahoittaman hankkeen tuloksiin. Ohjeistusta tullaan kehittämään jatkossa sitä mukaa, kun uusia tutkimustuloksia, kansainvälisiä ohjeita ja standardeja julkaistaan. Ohjeistus sisältää ehdotuksen etenemisvaiheista, jotka kannattaa huomioida, kun eDNA-menetelmää ryhdytään ottamaan mukaan kasviplanktonseurantaan. eDNA-menetelmää voidaan käyttää valomikroskopointimenetelmän ohella tarkentamaan ja tehostamaan kasviplanktonyhteisöjen biodiversiteetin seurantaa ja tutkimusta meriympäristön tilan arvioita varten.
  • Hellsten, Seppo (Vesihallitus, 1983)
    Vesihallituksen monistesarja 1983:188
  • Heliölä, Janne; Huikkonen, Ida-Maria; Kuussaari, Mikko (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 44/2022
    Tähän raporttiin on koottu vuodesta 1999 lähtien toimineen Maatalousympäristön päiväperhosseurannan päätulokset vuosilta 1999–2021. Vuonna 2010 julkaistiin vastaava raportti, jossa esiteltiin tulokset vuosilta 1999–2008. Molemmissa julkaisuissa on kuvattu seurannassa käytetyt havainnointi- ja analyysimenetelmät, joihin on viime vuosina tehty joitakin muutoksia. Seurantaa ylläpitää Suomen ympäristökeskus ja havaintojen keräämisestä vastaavat vapaaehtoiset perhosharrastajat. Havainnot tehdään ns. linjalaskentamenetelmää käyttäen. Seuranta tuottaa vuosittaisen arvion yhteensä 51 yleisenä esiintyvän päiväperhoslajin kannankehityksestä. Lisäksi aineistoista on tuotettu muutamia päiväperhoslajistomme tilaa laaja-alaisemmin kuvastavia koosteindeksejä. Seurannassa havaintoja on kertynyt yli 1,1 miljoonaa yksilöä yhteensä 91 päiväperhoslajista. Lisäksi laskennoissa on kirjattu yli 230 000 yksilöä yhteensä 367 muusta suurperhoslajista. Vuosien mittaan havainnointia on tehty kaikkiaan 128 eri havaintopaikalla, joiden määrä on vaihdellut vuosittain 30 ja 60 välillä. Viime vuosina seurannan laajuus on vakiintunut noin 50 havaintopaikkaan. Seurantaverkosto on kattava Etelä- ja Lounais-Suomessa, mutta selvästi puutteellinen maamme keski- ja pohjoisosissa. Tulosten perusteella päiväperhosten kannat ovat olleet 2000-luvulla loivassa laskussa. Vähentyneitä lajeja on ollut enemmän kuin runsastuneita, minkä lisäksi 45 lajin keskimääräistä kannankehitystä kuvaava koosteindeksi on ollut laskussa. Päiväperhoskannat ovat olleet keskimäärin korkeimmillaan vuosina 2002 sekä 2010–2011. Vuodet 2014–2017 olivat seurantajakson heikoimmat, minkä jälkeen koosteindeksi on noussut lähelle 2000-luvun keskimääräistä tasoa. Havaittua perhoskantojen laskua selittänee ainakin osin se, että useimmat seurantajakson sääoloiltaan heikoimmista kesistä osuivat 2010-luvulle. Seurannan toiminta on vakiintunutta, eikä sen menetelmiin ole nähtävissä selviä muutostarpeita. Suurin riski seurannan jatkuvuudelle liittyy säännöllisen ylläpitorahoituksen puuttumiseen. Uusia havainnoijia on myös tarpeen etsiä vuosittain, mikä edellyttää aktiivista viestintää. Viime vuosina seurannan tekninen ylläpito on tehostunut huomattavasti, kun havaintojen tiedonhallinta on siirtynyt Lajitietokeskuksen Laji.fi-palveluun. Resursseja on säästänyt myös se, että vuodesta 2022 alkaen lajien kannankehitystä kuvaavien indeksien laskenta on automatisoitu tapahtumaan suoraan verkkopalvelimella. Butterfly monitoring in Finnish agricultural landscapes 1999–2021 Butterfly monitoring in Finnish agricultural landscapes (BMS Finland) was started in 1999. This report summarizes its main results for the period of 1999–2021. A similar report was published in 2010, reporting the first results for the years 1999–2008. Both reports include a description of the methods used, the latter one describing also the changes made over the years. BMS Finland is coordinated by the Finnish Environment Institute (Syke), while the data collection is done by voluntary lepidopterologists. Butterflies are recorded using the transect counting method, that is widely used in numerous European countries. BMS Finland produces annual estimates on the population changes of 51 commonly observed butterfly species. The data are also used for calculating a few additional indices that provide more generalized information on the status of Finnish butterfly fauna. A total of over 1,1 million butterfly individuals belonging to 91 species have been recorded during the years 1999–2021. In addition to these, over 230 000 individuals of other Lepidopteran species belonging to 367 species have been observed. Over the years recording has been done on a total of 128 sites, with the annual number of sites varying between 30 and 60. During recent years the number of sites has been around 50. The monitoring network is quite comprehensive for Southern and South-Western Finland, but very sparse for the central and northern parts of the country. Our results show that on a general level the Finnish butterfly populations show a moderate decline during the 21st century. The number of decreasing species has been higher than that of increasing ones. In line with this, the geometric mean over the indices of the 45 most common resident species shows a decreasing trend. Generally the butterfly populations were at their highest levels during the years 2002 and 2010–2011. The worst years for butterflies have been 2014–2017, after which the butterfly numbers have recovered near to the average levels of the 21st century. The observed decline in butterfly numbers is likely to be at least partially explained by the generally poorer summer weathers during the latter part of the monitoring period. The functioning of BMS Finland is well established, and there is no evident need to make changes in its methods. The greatest risk for its continuance is the lack of permanent funding for its coordination. There is also a continuous need to recruit new recorders to replace the leaving ones, requiring active public communication. During recent years the technical data management has made considerable advances, thus saving resources for other purposes. In 2022 also the calculation of species indices has been automatized.
  • Karjalainen, Satu Maaria; Vilmi, Annika; Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; llmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2022)
    Reports of the Finnish Environment Institute 43/2022
    Proftest SYKE carried out for the first time an interlaboratory comparison (ILC) on the identification of benthic diatoms in lakes and rivers in spring 2022. Diatom species identification was performed from digital photographs and videos of altogether 30 samples. There were 11 participants in this ILC. The participants of this ILC were experienced in the identification of benthic diatoms as 82% of the participants received satisfactory result. There was no unsatisfactory performance. All participants identified correctly 47% of the samples. Challenges in the identification were connected to the availability of the newest diatom identification literature recommended for the ILC and on the use of the newest taxon names. The used approach in the ILC showed to be suitable when epilithic diatoms are identified for research or monitoring purposes. Warm thanks to all participants in this ILC! Vertailumittaus 04/2022: Pohjan piilevät Proftest SYKE järjesti keväällä 2022 ensimmäistä kertaa pohjoisten virtavesien ja järvien pohjien piilevien lajitason tunnistamisosaamisen vertailumittauksen. Vertailumittauksessa lajintunnistus tehtiin digitaalisista näytteistä (yhteensä 30 näytettä) ja siihen osallistui yhteensä 11 määrittäjää. Vertailumittauksen tulosten perusteella osallistujat olivat kokeneita pohjan piilevien lajintunnistuksessa, sillä osallistuneista 82 % ylsi hyväksyttävään tulokseen (90 % taksoneista oikein määritetty). Yhtään ei-hyväksyttävää suoritusta ei ollut. Kaikki osallistujat tunnistivat taksonit oikein 47 % näytteistä. Tunnistuksen haasteet liittyivät vertailumittauksessa suositellun uusimman pohjan piileviin liittyvän määrityskirjallisuuden sekä taksonien uusimpien nimien käyttöön. Vertailumittauksessa käytetty menettelytapa osoittautui sopivaksi kivien päällä esiintyvien piilevien tunnistamisessa tutkimuksia tai seurantoja varten. Kiitos vertailumittauksen osallistujille!
  • Huttunen, Suvi; Tuovila, Sanja; Turunen, Anni; Järvelä, Marja; Kortetmäki, Teea (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 42/2022
    Ilmastopolitiikka aiheuttaa muutoksia työelämään ja työpaikkoihin. Globaalisti ilmastopolitiikan työllisyysvaikutuksia pidetään yleensä positiivisina, mutta paikallisesti vaikutukset voivat olla hyvinkin negatiivisia. Siirtymä kohti vähähiilistä taloutta tarkoittaa työpaikkojen vähenemistä saastuttavilla aloilla, työpaikkojen lisääntymistä päästöjä vähentävillä aloilla, muutoksia vanhoihin työnkuviin ja täysin uusien työnkuvien syntymistä. Työelämässä tämä tarkoittaa muutoksia työtehtävissä ja sitä, että lähes kukaan ei ole täysin siirtymän ulkopuolella. Ilmastopolitiikan aiheuttamia muutoksia työpaikkoihin voidaan lieventää esimerkiksi panostamalla koulutukseen, kehittämällä työttömyystukea ja eläkejärjestelyjä, myöntämällä verovapautuksia ja suoria taloudellisia tukia tai tukemalla innovaatioita. Reilun siirtymän edistämiseksi on politiikkatoimia suunniteltaessa tärkeää tietää toimien kohteena olevien näkemykset erilaisten keinojen toivottavuudesta. Tutkimme näkemyksiä ilmastopolitiikan työllisyys- ja hyvinvointivaikutuksista sekä erilaisten politiikkatoimien kannatusta valtakunnallisella kyselyllä työvoimaan kuuluvien 18–68-vuotiaiden parissa. Kyselyyn vastanneiden mielestä ilmastopolitiikka ei lähitulevaisuudessa vaikuta merkittävästi heidän omaan työllisyytensä tai hyvinvointiinsa. Koko Suomen osalta kolmannes vastaajista uskoi kuitenkin ilmastopolitiikan parantavan työpaikkojen saatavuutta seuraavan viiden vuoden aikana. Neljännes vastaajista uskoi, että työpaikkojen saatavuus heikkenee. Siitä huolimatta, että vastaajat eivät olleet kovin huolestuneita ilmastopolitiikan työllisyys- ja hyvinvointivaikutuksista he pitivät tarpeellisena hyvittää mahdollisia haittoja erityisesti työpaikan menettämisen vaarassa oleville ja vähävaraisille sekä suhteessa tuloihin. Ilmastopolitiikan aiheuttamien haittojen lieventämiseksi vastaajat kannattivat monenlaisia keinoja. Pienituloisten osalta eniten kannatetut keinot liittyivät nykyisen sosiaalipolitiikan vahvistamiseen. Suoraan ilmastotoimiin kytkettyjä keinoja kannatettiin vähemmän. Työllisyyteen liittyvien vaikutusten lieventämisessä työttömyysturvan ja muiden sosiaalipoliittisten tukien parantaminen ei kuitenkaan saanut laajaa kannatusta. Jos ilmastopolitiikka aiheuttaa työpaikkojen menetyksiä, työntekijöiden taloudellisen aseman katsottiin parhaiten tulevan turvatuksi tukemalla uudelleenkoulutusta toiseen ammattiin. Lisäksi vastauksissa korostui nykyisen työnantajan vastuu huolehtia työntekijöidensä osaamisesta ja työllistymismahdollisuuksista. Kaiken kaikkiaan oikeudenmukainen ilmastopolitiikka työvoimaan kuuluvien näkökulmasta ennemmin kannustaa päästöjen vähentämiseen kuin rajoittaa päästöjä tuottavaa toimintaa. Se myös parantaa työntekijöiden ammattitaitoa ja valmiuksia kohdata muutoksia sekä tukee heikommassa taloudellisessa asemassa olevia. Laajasti yhtenäisistä näkemyksistä huolimatta eri vastaajien vastaukset vaihtelivat esimerkiksi sukupuolen, iän, työaseman ja ilmastohuolen suhteen. Kannatetut keinot olivat yhteydessä vastaajien elämäntilanteisiin ja henkilökohtaisiin hyötyihin. Reilun ilmastopolitiikan suunnittelussa onkin tärkeää huomioida kansalaisten erilaiset tarpeet ja ottaa heidät mukaan keinojen pohdintaan. Ilmastohuolen yhteys politiikkakeinojen kannatukseen on myös huomionarvoinen seikka reilun siirtymän näkökulmasta. Ne vastaajat, jotka eivät olleet huolissaan ilmastonmuutoksesta, olivat yleensä muita enemmän huolissaan ilmastopolitiikan työllisyys- ja hyvinvointivaikutuksista. Samalla he eivät kuitenkaan kannattaneet näitä vaikutuksia lieventävää politiikkaa. Tällaisten henkilöiden osalta ilmastopolitiikan haittavaikutuksia lieventävä politiikka ei välttämättä auta tekemään ilmastopolitiikasta hyväksyttävää. Climate policy, working life and just transition – Policy preferences and perceptions of employment and well-being effects of climate policies in Finland Climate policies cause changes in working life and workplaces. While on a global level the employment effects of climate policies are usually considered positive, the effects can be very different on a local level. Transition to a low-carbon economy moves jobs away from polluting sectors, increases jobs in sectors that reduce emissions and modifies existing jobs and creates completely new job descriptions. In working life, this causes changes in work tasks and means that almost no one is completely outside the transition. Harms caused by climate policies can be mitigated, for example, by investing in education, employment support and pension arrangements, by granting tax exemptions and direct financial support, or by supporting business innovations. In order to promote just transition when choosing between different policy measures, it is important to know the perceptions of those who are targeted by the measures. To shed light on this issue, we conducted a national survey among people participating in the labour force. The majority of the survey respondents considered that climate policy will not affect their own employment or wellbeing in the near future. However, concerning the general availability of jobs, a third of the respondents believed that climate policies will improve the availability of jobs in Finland in the next five years. One quarter of the respondents believed that the availability of jobs will decrease. Despite the low level of concern for the employment and wellbeing effects of climate policies, the respondents considered it necessary to mitigate the possible harms for those who risk losing their job and for low-income earners. In mitigating the harms caused by climate policies, a wide variety of means were supported. Regarding low-income earners, the most supported means were related to strengthening current social policies rather than directly connected to climate policy measures. However, improving unemployment protection and other social policy subsidies did not gain wide support in the context of employment-related effects. If climate policies cause job losses, the economic position of employees was thought to be best secured by supporting training for another profession. Furthermore, the responsibility of the current employer to take care of their employees’ skill development and employment opportunities was emphasized. Thus, from the perspective of those in the workforce, a just climate policy encourages emission reductions rather than restricts activities that produce emissions, improves employees' skills and capacities for facing the changes and supports those in a weaker economic position. Despite the generally uniform views, there was variation in the responses among different respondents regarding for example gender, age, employment position and climate concern. Overall, the policy preferences related to the respondents’ life situations and personal benefit. This implies a need to target and negotiate the policies in collaboration with different actors. Finally, the role of climate concern in explaining the policy preferences is noteworthy from the perspective of just transition. Those who were not concerned about climate change tended to be more worried about the employment and wellbeing effects of climate policies. However, they did not want any policies to mitigate these effects. Thus, for those who are not concerned about climate change, just transition policies to mitigate the adverse effects of climate policies do not necessarily help to make climate policies more acceptable.
  • Rajamäki, Raimo; Saastamoinen, Jouko (Vesi- ja ympäristöhallitus & Kainuun vesi- ja ympäristöpiiri, 1994)
    Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 531
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; llmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2022)
    Reports of the Finnish Environment Institute 45/2022
    Proftest SYKE carried out the interlaboratory comparison (ILC) for the determination of AOX in the synthetic sample, river water as well as pulp and paper industry effluent samples in August-September 2022. In total, there were 5 participants in the comparison. The used assigned values were based on the mean value of the homogeneity tests results of the expert laboratory. The performance of the participants was evaluated by using the scores based on the difference of the participant’s result and the assigned value, D% values, and En scores. In this interlaboratory comparison 90 % of the results based on En scores were satisfactory and 90 % of the D% values of were ≤ |15 %|. Warm thanks to all participants in this interlaboratory comparison! Vertailumittaus 07/2022: AOX luonnon- ja jätevesistä Proftest SYKE järjesti elo-syyskuussa 2022 vertailumittauksen AOX määrityksille synteettisestä vesinäytteestä, jokivedestä sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevedestä. Vertailumittaukseen osallistui yhteensä 5 laboratoriota. Määrityksen vertailuarvoina käytettiin asiantuntijalaboratorion homogeenisuustestauksen mittaustulosten keskiarvoa. Osallistujien tuloksia arviointiin D%- ja En-arvojen avulla. Koko tulosaineistossa oli En-arvoilla arvioituna 90 % hyväksyttäviä tuloksia ja D%-arvoista 90 % oli ≤ |15 %|. Kiitos vertailumittauksen osallistujille!
  • Ahola, Nina (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 41 / 2022
    Maisemissa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla kestävän kehityksen ekologiset, sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset ulottuvuudet. Euroopan neuvoston maisemayleissopimuksen mukaan maisemat ovat oleellinen osa ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointia, elämänlaatua ja identiteettiä. Maisemat ovat tärkeä osa kulttuuri- ja luonnonperintöä. Globaalien ympäristöongelmien ja erilaisten kriisien sekä niihin varautumisen vaikutukset näkyvät ja ilmenevät myös maisemissa. Maisemia hoitamalla, suojelemalla ja laadukkaasti suunnittelemalla voidaan edistää ja tukea useita Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoiteohjelman (Agenda2030) mukaisia tavoitteita. Euroopan neuvoston maisemayleissopimuksessa edellytetään maisemansuojeluun, -hoitoon ja -suunnitteluun tähtäävän kansallisen maisemapolitiikan määrittelyä. Ympäristöministeriö linjasi vuonna 2021, että Suomelle tulee laatia maisemapoliittinen ohjelma. Tämä raportti taustoittaa aihepiiriä. Raportissa tarkastellaan maiseman monikerroksista luonnetta ja maisemia koskevien toimien monialaisuutta. Tavoitteena on muodostaa yleiskuva Suomen maisemia koskevista toimista erityisesti maisemayleissopimuksen näkökulmasta kokonaisvaltaisen maisemapoliittisen ohjelman valmistelun tueksi. Maisemapolitiikkaa ja maisemayleissopimusta on toteutettu Suomessa monin tavoin. Maankäytön suunnittelu ja maisemasuunnittelu ovat keskeisiä maisemapolitiikan keinoja. Lainsäädännön lisäksi maisemien kehitykseen on vaikutettu myös esimerkiksi tietopohjan vahvistamisen, tietoisuuden lisäämisen ja osin sektorikohtaisten strategioiden kautta. Maisemiin liittyvät oikeudet ja vastuut korostavat monitoimijaisuutta, osallisuutta ja toimivaa vuorovaikutusta. Maisemiin kohdistuu hoito-, suojelu- ja suunnittelutarpeita, jotka vaihtelevat eri alueilla ja erityyppisissä maisemissa. Maisemapoliittisen ohjelman yhtenä keskeisenä tehtävänä tulisikin olla sen määrittely, millaista muutosta ja maisemien tilaa tavoitellaan tulevaisuudessa sekä miten asetettuihin tavoitteisiin voidaan päästä. Tarvetta on siten Kulttuuriympäristöstrategian (2014–2020) työtä jatkaville linjauksille kokoamaan ja edelleen kirkastamaan moninaisia risteäviä tavoitteita yhteisiksi päämääriksi. Shared landscapes – Towards a landscape policy programme Landscapes uniquely combine the ecological, social, economic and cultural dimensions of sustainable development. According to the Council of Europe Landscape Convention, landscapes are an essential part of the wellbeing, quality of life and identity of people and communities. Landscapes are an important part of cultural and natural heritage. The impacts of global environmental problems and various crises and preparedness for these are also visible and manifest themselves in our landscapes. By managing and protecting landscapes and implementing their high-standard planning, several goals in the United Nations 2030 Agenda for Sustainable Development can be promoted and supported. The Council of Europe Landscape Convention requires the definition of a national landscape policy aimed at the protection, management and planning of landscapes. In 2021, the Ministry of the Environment outlined that a landscape policy programme must be drawn up for Finland. This report provides background on the topic. The report examines the multi-layered nature of the landscape and the multidisciplinary nature of the landscape measures. The aim is to form an overview of the measures concerning Finnish landscapes, particularly from the perspective of the Convention, to support the preparation of a comprehensive landscape policy programme. Landscape policy and the Convention have been implemented in many ways in Finland. Land use planning and landscape planning are key methods of landscape policy. In addition to legislation, measures to influence the landscape have included strengthening of the knowledge base, raising awareness and in part drafting sector-specific strategies. The rights and responsibilities related to landscapes emphasise multiple actors, inclusion and effective interaction. Landscapes are subject to management, conservation and planning needs, which vary in different areas and types of landscapes. One of the key tasks of the Landscape Policy Programme must therefore be to define what kind of change and the state of landscapes will be sought in the future and how the objectives set can be achieved. For this reason, there is a need for a Policy Programme that continues the work related to the Cultural Environment Strategy (2014-2020) to gather and further clarify the diverse intersectional objectives into common goals.
  • Unknown author (Vesihallitus, 1985)
    Vesihallituksen monistesarja 304
  • Ekholm, Petri; Ollikainen, Markku; Ala-Harja, Venla; Begum, Khaleda; Huttunen, Markus; Järvenranta, Kirsi; Kiirikki, Mikko; Kuosa, Harri; Lötjönen, Sanna; Riihimäki, Juha; Taskinen, Antti; Tikkanen, Tommi; Yli-Halla, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 32 / 2022
    Maataloudesta Itämereen päätyvän fosforikuormituksen vähentäminen edellyttää juurisyihin, kuten peltomaan liian korkeisiin fosforipitoisuuksiin puuttumista. Tämän rinnalle tarvitaan myös nopeavaikutteisia keinoja. Peltojen kipsikäsittelyä testattiin Varsinais-Suomen Savijoella, jossa kipsiä levitettiin 1494 peltohehtaarille ja vaikutuksia seurattiin vajaat viisi vuotta. Kipsikäsittelyn jälkeen fosforin ja orgaanisen hiilen huuhtoumat käsittelyalueella pienenivät suhteessa vertailualueeseen. Jos muutos huuhtoumissa tapahtui yksinomaan kipsin ansiosta, ylemmällä seuranta-alueella huuhtoutui 72 % vähemmän hiukkasmaista fosforia kipsillä käsitellyiltä kuin käsittelemättömiltä pelloilta vajaan viiden vuoden keskiarvona. Alemmalla alueella vähennys oli 19 % ja koko käsittelyalueella 34 %. Liuenneen fosforin huuhtoutuminen oli ylemmän alueen kipsillä käsitellyiltä pelloilta 24 % pienempää, mutta alemmalla alueella 13 % suurempaa, jolloin koko alueella nousua oli 3 %. Liuenneen orgaanisen hiilen osalta vähennykset olivat 88 % (ylempi alue), 54 % (alempi alue) ja 64 % (koko alue). Koska noin puolet kipsistä oli vielä maaperässä vajaan viiden vuoden päästä levityksestä, kipsi saattaa edelleen leikata kuormitusta, tosin ajan myötä yhä vähemmän. Liuenneeseen fosforiin kipsillä näyttäisi olevan lyhytaikaisempi ja epävarmempi vaikutus kuin hiukkasmaiseen fosforiin. Kipsikäsittely nosti voimakkaasti peltojen pintamaan johtolukua ja rikkipitoisuutta, mutta vain noin vuoden ajaksi. Kasvuston rikkipitoisuus kaksinkertaistui noin kahden vuoden ajaksi. Kipsin ei havaittu kulkeutuvan kaivovesiin. Mikäli kaivoa käytetään juomavetenä, kaivon ympärille tulee kuitenkin jättää suojavyöhyke, erityisesti karkeammilla maalajeilla. Lumilevityskoe osoitti, että kipsiä ei tule levittää talviolosuhteissa. Routaisessa maassa fosforia epäpuhtautena sisältävä kipsi voi lisätä rehevöittävän fosforin huuhtoutumista. Malliarvioiden mukaan kipsillä voitaisiin vähentää erityisesti Saaristomereen, mutta myös muille merialueille päätyvää fosforikuormitusta. Tämä vähentäisi sisäsaariston levämääriä, mutta nopeaa parannusta Saaristomeren yleisessä tilassa ei ole odotettavissa. Parhaan vaikutuksen saaminen edellyttää myös typpikuormituksen vähentämistä. Kipsin ja rakennekalkin käytön kustannusvaikuttavuuden tarkastelu tuotti kipsikäsittelyn vuotuiseksi kustannusvaikuttavuusluvuksi 58 € poistettua fosforikiloa kohti, kun vain fosforihuuhtouma huomioidaan. Kierrätysmateriaalista valmistelulle rakennekalkille vastaava luku on 75 € kg-1 P ja sivuvirtapohjaiselle rakennekalkille 96 € kg-1 P. Kun myös ilmastovaikutus huomioidaan, kustannusvaikuttavuus on kipsille 59 € kg−1, kierrätysmateriaalista valmistetulle rakennekalkille 90 € kg−1 ja sivuvirtapohjaiselle rakennekalkille 145 € kg−1. Yhteiskunnallinen nettohyöty ottaa huomioon maataloustuotannosta saatavan yksityisen voiton sekä ravinne- ja ilmastohaittojen yhteiskunnallisen arvon. Kipsikäsittelyn nettohyödyn nykyarvo pelkkä ravinnehuuhtoumahaitta huomioiden on 977 € kg−1, ja kierrätysmateriaalista valmistetun rakennekalkin 929 € kg−1 ja sivuvirtapohjaisen rakennekalkin 874 € kg−1. Rakennekalkin käyttö vesiensuojelun tarpeisiin ei välttämättä ole viljelijälle ensisijainen peruste käyttää rakennekalkkia. Hyvän sadontuottokyvyn takia voi olla tarve vaikuttaa maan pH-arvoon kalkituksella ja käyttää joko maatalouskalkkia tai rakennekalkkia. Vesiensuojelun edistämiseksi yksi vaihtoehto olisi, että yhteiskunta tukisi rakennekalkkia sen tuottaman vesiensuojeluhyödyn mukaisesti edellyttäen, että saatavilla on laatuja, joiden ilmastovaikutus on alhainen. Savijoen seurantaa jatketaan KIPSI-hankkeessa, mikä tarkentaa arviota kipsin vaikutuksen kestosta. Kipsikäsittelyn kustannustehokas kohdentaminen edellyttäisi, että kipsin vaikutusmekanismi ja optimaalinen käyttö eri maalajeilla ja muokkausmenetelmillä tunnettaisiin paremmin. Gypsum amendment of agricultural fields – Pilot in the Savijoki catchment Reducing the agricultural phosphorus (P) load into the Baltic Sea calls for decreasing the use of manure and fertilizers in problem areas. However, as soil P reserves decline slowly, there is also a need for interim measures, such as the use of soil amendments. To this end, a pilot study was conducted in southwestern Finland where 1494 hectares of agricultural fields were amended with gypsum (CaSO4 ∙ 2H2O) in autumn 2016. The Savijoki River, draining the pilot area, was monitored before and for almost five years after the gypsum amendment. Monitoring focused on the control area in the upper reaches and two gypsum affected sites in the middle reaches (upper and lower treatment areas). In comparison to the control area, the gypsum amendment resulted in lower losses of P and dissolved organic carbon (DOC). A source apportionment on riverine P loads suggested that the losses of particulate P were 72% lower from the gypsum amended fields than from the nonamended fields in the upper treatment area as a 4.7-year average. Surprisingly, the reduction was only 19% in the lower treatment area, providing an overall reduction of 34% when both areas were considered. The corresponding reduction in the losses of dissolved reactive P was 24% in the upper area, whereas the losses increased by 13% in the lower area and by 3% in the total area. DOC was reduced by 88% (upper area), 54% (lower area) and 64% (total area), but the estimate was uncertain due to problems in source apportionment. Because only approximately half of the gypsum had flushed away after 4.7 years, gypsum may continue to reduce the losses of particulate P and DOC. However, the efficiency is likely to decrease over time. Gypsum amendment increased the electrical conductivity and sulfur concentration in topsoil for one to two years after the amendment. In addition, the sulfur concentration of the cultivated plants increased for two years, but other effects on the soil and plant chemistry were minor. The monitoring of seven private wells showed that gypsum had not leached into the ground water during the five years. If a well is used as a drinking water source, then an untreated buffer zone should be left around the well as a precautionary measure, especially on coarse soils. A snow simulation study showed that gypsum should not be spread on snow or frozen soil because P, an impurity in the phosphogypsum used, may result in elevated losses of dissolved P. Such a risk is eliminated if P-free gypsum species are used, but the desired effect may still be low if gypsum does not have contact with surface soil in winter. According to a nutrient load model, amending all the potentially eligible field parcels with gypsum would result in a substantial reduction in the P load, especially to the eutrophic Archipelago Sea. Because the sea area is in close contact with the Baltic Proper, a rapid improvement in its state is not possible, although gypsum amendment would decrease the algal biomasses in the inner archipelago. The cost effectiveness and social net benefits of gypsum and structure lime were assessed by considering P loads and greenhouse gas emissions. The cost effectiveness figure is the ratio of treatment costs to the achieved reduction in P load. If only the P load is taken into account, then the cost effectiveness figure is 58 € per kg of reduced P for gypsum, 75 € kg−1 P for structure lime from recycled materials and 96 € kg−1 P for structure lime manufactured using lime kiln dust, which is a byproduct of the lime manufacturing process (structure lime from byproduct, in what follows). Additionally, accounting for climate damage slightly increases the costs of gypsum and structure lime from recycled materials and more so for structure lime from byproduct. Social net benefits (net present value, NPV) comprise private profits from cultivation and social valuation of eutrophication and climate damages. When only P loading is taken into account, NPV without soil amendments is 966 € kg-1, 977 € kg−1 for gypsum and 929 € kg−1 for structure lime from recycled materials. The use of gypsum increases social welfare above the baseline cultivation. Structure lime from byproduct provides benefits of 874 € kg−1. Accounting for greenhouse gas emissions decreases all net benefits but does not change above conclusions. Sensitivity analysis shows that higher erosion, higher soil P values and higher eutrophication damage increase the net benefits and desirability of soil amendments. In contrast, a low reduction in P loads or initially low loading makes the use of soil amendments undesirable. The results suggest targeting soil amendments on fields that have either high erosion rates or high soil P reserves. The results also provide grounds for using gypsum and recycled structure lime as complementary and readily effective soil amendments for water protection. To be effective in terms of water protection, structure lime should be cultivated thoroughly into the soil quickly after spreading. Therefore, society should provide farmers with information and instructions on the use of lime. Future research should target the performance of gypsum in different soil types and tillage practices to further improve the cost efficiency of the method. The mechanism, e.g., the role of calcium in maintaining soil microaggregation, should be evaluated, and the mechanism should be incorporated in field-scale models.
  • Heliölä, Janne; Kuussaari, Mikko; Rytteri, Susu; Holopainen, Salla; Korpela, Eeva-Liisa; Paukkunen, Juho; Suuronen, Anna; Pöyry, Juha (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34
    Tämä raportti esittelee vuosina 2019–2022 toteutetun ”Pölyttäjien kannankehitys, seuranta ja hyönteispölytyksen taloudellinen arvo Suomessa” (PÖLYHYÖTY) -hankkeen tavoitteet ja tuotokset. Hanke sisältyi maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaan MATO -tutkimusohjelmaan. Hanke jakautui kolmeen tavoitteiltaan erilaiseen työpakettiin. Tässä raportissa esitellään kunkin työpaketin tavoitteet ja tulokset, sekä yhteenveto hankkeen tärkeimmistä havainnoista ja suosituksista. Monia hankkeen tuotoksia hyödynnettiin jo ennen tätä loppuraporttia osana kansallisen pölyttäjästrategian valmistelua sekä sen taustadokumenttia. Työpaketissa 1 selvitettiin eri pölyttäjäryhmien aiempia kannanmuutoksia maassamme. Tätä varten mesipistiäisistä, kukkakärpäsistä ja kukkajääristä koottiin yhteen laajat havaintoaineistot eri museo- ja rekisterilähteistä. Aineistot analysoitiin parhailla tämänhetkisillä menetelmillä. Tulokset osoittivat usean sadan pölyttäjälajin esiintyvyydessä tapahtuneet muutokset viimeisen sadan vuoden ajalta. Tarhamehiläisen sekä yö- ja päiväperhosten osalta hankkeessa raportoitiin toisaalla tuotettuja tietoaineistoja sekä seurantatuloksia. Lisäksi työpaketissa arvioitiin kirjallisuuden perusteella eri pölyttäjäryhmien suhteellista merkitystä viljely- ja luonnonkasvien pölyttäjinä. Työpaketissa 2 pilotoitiin kansalaishavainnointiin perustuvaa kimalaisten seurantaa. Tässä sovellettiin menetelmänä linjalaskentaa, jota on käytetty jo pitkään päiväperhosilla. Hyvän menestyksen ansiosta alun perin kaksivuotiseksi suunniteltua pilottia jatkettiin myös vuosina 2021 ja 2022. Raportissa esitetään yhteenveto vuosien 2019–2021 havaintoaineistoista. Pilotin kokemusten pohjalta valmisteltiin lisäksi esitys säännöllisen kimalaisseurannan käynnistämisestä ja sen resurssitarpeista. Työpaketissa 3 tuotettiin laskennallinen arvio hyönteispölytyksen taloudellisesta arvosta Suomen maataloudelle. Tässä arviossa raportoitiin erikseen kunkin viljelykasvin osuus, sekä rahallisen arvon vuosittainen vaihtelu 2000-luvun aikana. Lisäksi kartoitettiin kyselytutkimuksen avulla tarhamehiläiseen perustuvan pölytyspalvelun tarjontaa. Hankkeen tulokset täydentävät merkittävästi tietämystä eri pölyttäjälajien esiintyvyydessä tapahtuneista muutoksista maassamme. Jatkossa olisi tärkeää selvittää myös lajien levinneisyyden muutoksia. Kansallisen pölyttäjästrategian yhteydessä esitettiin monia suosituksia pölyttäjien seurannan kehittämiseksi. Yhtenä osana tätä jatkossa tulisi turvata nyt menestyksellä pilotoidun kimalaisseurannan jatkuvuus. Lisäksi hankkeessa saatiin näkyväksi hyönteispölytyksen maataloudelle tuottama taloudellinen lisäarvo, mitä voidaan käyttää yhtenä perusteluna pölyttäjien suojelua edistävien toimien vahvistamiseksi. Status and monitoring of pollinator populations and the economic value of pollination for agriculture in Finland — Final report of the PÖLYHYÖTY project This report presents the objectives and outputs of the project “Status and monitoring of pollinator populations and the economic value of pollination for agriculture in Finland” (PÖLYHYÖTY) implemented in 2019–2022. The project was part of the MATO research programme funded by the Ministry of Agriculture and Forestry. The project was divided into three work packages with different objectives. This report presents the objectives and results of each work package, as well as a summary of the main findings and recommendations of the project. Many of the project's outputs were already utilized before this final report as part of the preparation of the national pollinator strategy and its background document. In Work Package 1, the previous population changes of different groups of pollinators in Finland were examined. For this purpose, extensive observation data on bees, hover flies and longhorn beetles were collected from various museum and registry sources. The data were analyzed using the best current methods. The results showed changes in the occurrence of several hundred species of pollinators over the past hundred years. With regard to honey bee, as well as moths and butterflies, the project reported monitoring results produced elsewhere. In addition, the relative importance of different groups of insects in pollinating both cultivated and wild plants was assessed based on literature. Work package 2 piloted the monitoring of bumblebees as a citizen science project. Bumblebees were recorded using transect counting method, which has previously been widely used on butterflies. As the pilot proved to be very successful, it was extended for the years 2021 and 2022. The report provides a summary of the observation data for 2019–2021. Based on experience from the pilot, a proposal for the launch of regular bumblebee monitoring and its resource needs was also prepared. Work Package 3 produced an estimate of the economic value of insect pollination for Finnish agriculture. In this estimate, the share of each cultivated plant was reported separately, as well as the annual variation in monetary value during the 2000s. In addition, a survey was carried out to assess the supply of pollination services based on honey bees. The results of this project are an important addition to the knowledge on the changes in the occurrence of a large number of pollinator species in our country. In the future, it would also be important to study changes in the distribution of these species. In the context of the national pollinator strategy, a number of recommendations were made to improve the monitoring of pollinators. As part of this, the continuity of the successfully piloted bumblebee monitoring should be ensured. In addition, the project made visible the economic added value of insect pollination for agriculture, which can be used as one of the arguments for strengthening measures to protect pollinators.
  • Kaljonen, Minna; Karttunen, Kaisa; Kortetmäki, Teea (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2022
    Reilu ruokamurros. Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään Ruokajärjestelmämme kärsivät monista yhteen kietoutuneista kestävyysongelmista. Ongelmia ei korjata yksittäisillä teknologisilla ratkaisuilla, vaan muutoksia tarvitaan läpi koko ruokajärjestelmän. Muutosten laajuuden vuoksi on syytä puhua järjestelmän perustavanlaatuisesta muuttamisesta eli ruokamurroksesta. Tässä julkaisussa tarkastelemme, miten ruokajärjestelmän ilmastopäästöjä voitaisiin vähentää Suomessa siten, että ruokaturva ei vaarannu. Arvioimme ilmastotoimien toteutusta eri murrospoluilla, jotka keskittyvät maankäytön, ruokavalioiden, maatalous- ja ruokateknologioiden muutoksiin. Arvioimme eri murrospolkujen vaikutuksia maatalouteen eri alueilla ja eri väestöryhmien ravitsemukseen. Esittelemme reilun ruokamurroksen periaatteet ja kriteerit, joiden avulla eri murrospolkujen oikeudenmukaisuusvaikutuksia voidaan arvioida. Tarkastelemme myös, millaisia politiikkatoimia tarvitaan ja ruokajärjestelmän toimijoiden näkemyksiä eri toimien oikeudenmukaisuudesta. Reiluuteen liittyvät kysymykset tarvitsevat huomiota kaikilla murrospoluilla, mutta hieman eri painotuksin. Maankäytön murrospolulla keskeiseen asemaan nousevat ilmastopäästöjen vähennys turvemaapelloilla ja viljelijöiden mahdollisuudet toteuttaa vaadittuja ilmastotoimia. Tämä haaste ei liity yksin jako-oikeudenmukaisuuteen, vaan vaatii myös tilojen erilaisten tilanteiden huomioimista sekä muutoskyvykkyyden kehittämistä. Tällä hetkellä viljelijät suhtautuvat vastentahtoisesti turvemaiden viljelystä luopumiseen. Vaatimukset turvepeltojen käytön muutoksista osuvat tuottajien toimeentuloon ja omanarvontuntoon. Koetun oikeudenmukaisuuden parantaminen vaatii huomiota menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen politiikkatoimien suunnittelussa niin, että viljelijät otetaan tasavertaisemmin mukaan päästövähennys- ja politiikkakeinojen suunnitteluun. Ristiriitaiset kannustimet on poistettava. Ympäristöoikeudenmukaisuuden kannalta on tärkeää, että maataloudelle asetetuista ympäristötavoitteista pidetään kiinni. Ruokavaliomuutoksen murrospolku koskettaa koko väestöä. Ravitsemussuositusten ja energiatarpeen mukainen syöminen jo itsessään vähentäisi ruokavalion ilmastovaikutuksia. Sosioekonomiset tarkastelut osoittavat, että koulutetut, kaupunkilaiset naiset ovat etumatkalla kohti kestävämpää ruokavaliota. Heidän on helpompi seurata ison ruokavaliomuutoksen polkua, kun taas joillekin muille väestöryhmille pienemmän ruokavaliomuutospolun seuraaminen voi olla helpompaa. Ruokavaliomuutoksiin tarvittavia kyvykkyyksiä, tietoa, ruoanlaittotapoja ja kulttuurisia merkityksiä on tärkeää kehittää koko väestön tasolla. Samaan aikaan eri väestöryhmien ravitsemusta ja haavoittuvuutta ruoan ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden hinnan muutoksille on tärkeää seurata, jotta sosiaalipolitiikalla pystytään reagoimaan muutoksiin. Ruokapuheen monipuolistaminen on tärkeää ruokavaliomuutokseen liittyvien vastakkainasettelujen purkamiseksi. Teknologiamuutoksessa eri toimijoiden resurssit ja tietotaito eivät jakaudu tällä hetkellä tasaisesti. Pienet startup-yritykset ja elintarviketeollisuuden vahvat toimijat ovat hyvin eri asemassa ruokateknologian kehityksessä. Kannattavuusongelmat vaikuttavat keskeisesti maatilojen mahdollisuuksiin ottaa uutta teknologiaa käyttöön tai vaihtaa tuotantosuuntaa. Eri toimijoiden yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua innovointiin on kehitettävä osana reilua innovaatiopolitiikkaa. Ruokajärjestelmän muutosvaatimukset nostavat koetut epäoikeudenmukaisuudet pintaan, ja riskinä on kokemusten kärjistyminen. Reilun ruokamurroksen periaatteet ja kriteerit auttavat tarkentamaan kestävyystoimien oikeudenmukaisuusvaikutuksia ja suhteuttamaan eri toimijaryhmien kokemuksia ja vaateita toisiinsa. Epäoikeudenmukaisuuksiin on aktiivisesti etsittävä ratkaisuja, siten, että samalla tarkennetaan eri politiikkalohkojen välistä työnjakoa ilmasto-, maatalous- ja sosiaalipolitiikan välillä. Muutoskyvykkyyksien tukeminen on vaikuttavinta oikeudenmukaisuuspolitiikkaa.
  • Härkönen, Laura H.; Ilmonen, Jari; Tolonen, Kimmo T.; Vuorio, Kristiina; Ahola, Marjo; Vaso, Asta; Käki, Tiina; Lehtovaara, Vilma; Haapalehto, Suvi; Koljonen, Saija; Hautamäki, Jouko; Olli, Pentti; Leinonen, Kirsti; Tiusanen, Maria; Leinonen, Antti; Myllykangas, Nina; Hellsten, Seppo (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 37/2022
    Vesienhoidon ja luonnonsuojelun tavoitteet ovat useimmiten yhdenmukaisia. Ne tähtäävät paitsi vesiekosysteemien hyvään tilaan, myös lajien ja luontotyyppien suotuisaan suojelutasoon. Vesien ja luontotyyppien tilan parantamisen ohella vesistökunnostustoimenpiteitä voidaan suunnitella myös virkistyskäyttöedellytysten kohentamiseksi ja maisemansuojelun edistämiseksi. Vesistöjen ekologisen tilan parantaminen edellyttää useimmiten riittävää ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Näin ollen vesiensuojelutoimet valuma-alueella ovat keskeisiä hoitotoimia vesistökunnostuksissa ja valuma-aluetasoisen kunnostussuunnittelun tarve on nostettu esille useissa ohjelmissa ja strategioissa. Toistaiseksi Natura 2000 -alueiden huomioiminen on kuitenkin jäänyt valuma-aluetason kunnostussuunnittelun ohjeistuksessa vähälle huomiolle. Vesienhoidon ja virkistyskäytön toimenpiteet voivat toisinaan aiheuttaa luontodirektiivin lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen paikallista heikentymistä ja maisemansuojelulliset hoitotoimenpiteet voivat puolestaan olla ristiriidassa vesiensuojelutavoitteiden kanssa. Myös luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet saattavat ajoittain olla ristiriidassa toistensa kanssa. Natura 2000 -alueilla tehtävien vesistökunnostusten ja vesiensuojelutoimenpiteiden tulisi parantaa paitsi vesistön tilaa, myös alueen suojeluperusteena olevan luontotyypin tilaa, sekä edistää luontotyypille ominaisten lajien elinmahdollisuuksia. Luontodirektiivin lajien suotuisan suojelutason sekä lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen on turvattava. Freshabit LIFE IP -hankkeessa (2016–2022) toteutettiin vesistö- ja valuma-aluekunnostuksia yhteensä 33 Natura 2000 -alueella, jotka sijoittuivat 11 vesistöalueelle eri puolille Suomea. Hankkeen tavoitteena oli parantaa Suomen sisävesien luonnon monimuotoisuutta ja kohdevesistöjen ekologista tilaa kehittämällä valuma-aluetason suunnittelun toimintatapoja ja testaamalla niitä hankkeen kohdevesistöissä. Hankkeen kokemusten perusteella koottiin tämä toimintamalli, jossa kuvataan vesistö- ja valuma-aluekunnostusten suunnittelun periaatteet Natura 2000 -alueilla, jotta mahdolliset ristiriidat pystytään huomioimaan ja ratkaisemaan. Natura 2000 -alueilla valuma-aluetason kunnostussuunnittelun keskiössä ovat paitsi erityistä huomiota vaativien lajien ja luontotyyppien tunnistaminen ja huomioiminen toimenpiteiden ajoituksessa ja sijoittamisessa, myös sidosryhmien osallistaminen jo suunnittelun alkuvaiheessa. Sidosryhmistä oleellisimpia ovat maa- ja vesialueiden omistajat. Vesistökunnostusmenetelmät valitaan kohdekohtaisesti, seurantatietojen perusteella tunnistettujen ongelmien ja niiden pohjalta muodostettujen tavoitteiden mukaisesti. Kunnostusten seurantaan tulee varata riittävästi resursseja, jotta vaikuttavuutta pystytään arvioimaan. Seurantaa tulisi tehdä niin vedenlaadun ja biologisten tekijöiden kuin direktiivilajien osalta myös kunnostusten jälkeen. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on avainasemassa, jotta kunnostuksilla voidaan saavuttaa vaikuttavuutta pitkällä tähtäimellä. Restoration and water protection of aquatic ecosystems at Natura 2000 sites: framework for planning The goals of water resource management and nature conservation are most often consistent. Both can aim at a good status of aquatic ecosystems, and at a favorable conservation status of species and habitats. In addition to improving the condition of aquatic ecosystems, restoration measures can also be targeted to improve the prerequisites for recreational use and to promote landscape protection. Improving the ecological status of water bodies typically requires a sufficient reduction of the external loading. Consequently, water protection measures in the catchment area are key management measures on a watershed level. The need for planning restoration measures at the catchment scale has been brought up in several national programs and strategies. However, the consideration of Natura 2000 sites has so far received less attention in such guidelines. Some restoration measures targeted to improve the status of water bodies and their recreational value can sometimes cause a local deterioration of breeding and resting habitats for species that are included in the European Union’s Birds and Habitats Directives. Also, some landscape protection measures can, in turn, conflict with the goals of water protection. Additionally, the objectives of the Birds and Habitats Directives may sometimes conflict with each other. The restoration of water bodies and water protection measures carried out at sites under Natura 2000 network should not only improve the status of aquatic ecosystems and certain habitat types to which protection of the areas are based on, but they should also promote the survival of species that are typical for the given habitat types. A favorable conservation status for species and habitats must be secured. In the Freshabit LIFE IP -project (2016–2022), restoration and water protection measures were carried out at a total of 33 Natura 2000 sites located in 11 separate watersheds around the country. The aim of the project was to improve the biodiversity of Finnish inland waters and the ecological status of the target lakes and streams by developing and implementing planning procedures at a catchment scale. Based on the project’s experiences, this framework for planning was put together to describe the principles of planning restoration and water protection measures at Natura 2000 sites, so that possible conflicts can be considered and resolved. At Natura 2000 sites, the focus of planning restorations at the catchment level is not only about identification and consideration of species and habitats that require special attention in the timing and placement of different measures. It is also about the involvement of stakeholders, most importantly the owners of land and water areas, already in the initial stages of planning. The restoration methods are selected site-specifically, according to the problems identified and targets set on the basis of validated monitoring data. Sufficient resources should always be set aside for monitoring the impacts of restorations, that should be carried out before, during and after the easures allowing for evaluating their effectiveness. Monitoring should include both water quality, morphology and the species included in the Directives. Reducing the external loading is always a key to achieve effectiveness in the long term.
  • Grönroos, Päivi; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Kovru, Olga; Kolehmainen, Jaana; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2022)
    Reports of the Finnish Environment Institute 36/2022
    Proftest SYKE carried out the proficiency test for the determination of chlorophyll a, oxygen, salinity, SiO2, TIC, and TOC in natural waters in May 2022. In total, 28 participants joined in the proficiency test. Either the calculated concentration or the robust mean or the mean of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value for the measurands. For the synthetic sample of salinity, the mean of the participants’ and the homogeneity test results measured by the salinometer was used as the assigned value. The performance of the participants was evaluated by using z scores. In this proficiency test 88 % of the results were satisfactory, when deviation 3.5–20 % from the assigned value was accepted. Warm thanks to all the participants in this proficiency test! Pätevyyskoe 06/2022: Luonnonvesianalyysit II Proftest SYKE järjesti luonnonvesiä analysoiville laboratorioille pätevyyskokeen toukokuussa 2022. Määritettävinä testisuureina olivat happi, klorofylli a, saliniteetti, SiO2, TIC ja TOC synteettisestä näytteestä sekä murto- ja jokivedestä. Pätevyyskokeessa oli yhteensä 28 osallistujaa. Testisuureen vertailuarvona käytettiin joko laskennallista pitoisuutta tai osallistujien tulosten robustia keskiarvoa tai keskiarvoa. Saliniteetin synteettiselle näytteelle käytettiin vertailuarvona salinometrimääritysten osallistujatulosten ja homogeenisuustestauksen tulosten keskiarvoa. Tulosten arviointi tehtiin z-arvojen perusteella, jolloin määrityksissä sallittiin 3,5–20 %:n poikkeama vertailuarvosta. Koko aineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 88 %. Kiitos pätevyyskokeen osallistujille!
  • Vuori, Kari-Matti; Kotanen, Juho; Hammar, Taina; Heinonen, Pertti; Herve, Sirpa; Kanninen, Antti; Kauppi, Marja; Koskinen, Marika; Manninen, Pertti; Niinioja, Riitta; Pietiläinen, Olli-Pekka; Törrönen, Jouni; Vaskinen, Esko (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2002)
    Suomen ympäristö 557
  • Äystö, Virpi (Suomen ympäristökeskus, 1997)
    Suomen ympäristö 115

View more