Series

Recent Submissions

  • Brusila, Pekka (Vesihallitus, 1986)
    Vesihallituksen monistesarja 436
  • Lounasheimo, Johannes; Hämäläinen, Ismo; Nissinen, Ari; Seppälä, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 52/2019
    Useat kunnat, kaupungit ja alueet ovat sitoutuneet merkittävään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Suomessa 80 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2030 mennessä pyrkivien hiilineutraalien kuntien Hinku-verkosto kasvaa jatkuvasti. Myös lähes kaikki Suomen suurimmat kaupungit tavoittelevat päästövähennyksiä kansallisia ja Euroopan Unionin tavoitteita nopeammin. Ilmastonmuutoksen hillintä on alettu nähdä myös mahdollisuutena kehittää kaupunkeja, ja ilmastotoimet ovat valtavirtaistumassa osaksi kaupunkisuunnittelua. Kaupunkien ilmasto-ohjelmat ovat hyvin laajoja ja kattavat valtavan suuren kirjon toimenpiteitä yli toimialarajojen, esimerkiksi Helsingin ilmasto-ohjelmassa on 147 toimenpidettä. Toimenpiteiden monipuolinen arviointi on tarpeen, koska pelkkien kasvihuonekaasujen huomiointi saattaa johtaa osaoptimointiin. Vähintäänkin tulisi pyrkiä ymmärtämään toimenpiteiden terveys-, luonto- ja sosiaalisia vaikutuksia kuin myös suoria ja epäsuoria taloudellisia vaikutuksia. Nämä ovat monesti hyvin tärkeitä myös perusteltaessa toimenpiteitä päättäjille ja kansalaisille. Tähän raporttiin on koottu tulokset KILTOVA-hankkeesta (Kaupunkien ilmastotoimenpiteiden vaikutusarviointityökalu – Esitutkimus). KILTOVAn tarkoituksena oli luoda tietopohja ja suunnitelma kaupunkien ilmasto-ohjelmien kokonaisvaltaisen, eri kohderyhmiä ja niiden tietotarpeita palvelevan vaikutusarviointityökalun laadintaan. Esitutkimuksen pohjalta mahdollisesti tehtävän työkalun käyttäjiä voivat olla esimerkiksi suunnittelijat ja muut virkamiehet, poliitikot, elinkeinoelämän toimijat tai kuntalaiset. Esitutkimuksessa käytiin läpi Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Oulun ilmasto-ohjelmat ja HSYn ilmastotavoitteet. Niiden sisältämien toimenpiteiden vaikutusketjuja tunnistettiin. Esitutkimuksessa kartoitettiin laajasti olemassa olevia malleja sekä työkaluja ja analysoitiin niiden soveltuvuutta toimenpiteiden monipuoliseen arviointiin. Yli 200 erilaisen mallin ja työkalun käytettävyys sekä sovelluskohteet käytiin läpi. Raportissa esitetään myös suunnitelma siitä millaisin jatkoaskelin voidaan päästä erilaiset vaikutukset kokoavan KILTOVA-työkalun käyttöönottoon lähitulevaisuudessa. Helppokäyttöisenä verkkopalveluna toteutettavan mallikirjaston ideana on tehdä arvioitavat vaikutusluokat, ja nyt jo käytettävissä olevat mallit ja työkalut tutuiksi ilmastotoimenpiteiden suunnittelijoille. Nykyisessä muodossaan suuri osa malleista vaatii syvällistä asiantuntemusta, mikä tarkoittaa käytännössä kaupunkien ja asiantuntijaorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Mukana on kuitenkin useita kuntien itsenäiseen käyttöön soveltuvia malleja, ja toisaalta monia malleja olisi mahdollista kehittää paremmin ilmastovaikutusten arviointiin soveltuviksi. Mallikirjastoa kehittyneemmän vaihtoehdon, ns. hybridimallin mittaristo taas avaisi vaikutuksia kokonaisvaltaisemmin näkyväksi sekä suunnittelijoille, päättäjille että mahdollisesti suurelle yleisölle. Hybridimallissa voitaisiin käyttää hyväksi edelleen kehitettyjä malleja ja muun muassa niiden avautuvia rajapintoja. Ehdotuksemme on hanke, jossa kuuden kaupungin ja HSY:n yksittäisille, mutta edustaville pilottitoimenpiteille tehdään kokonaisvaltainen vaikutusarviointi, ja samalla kehitetään ja käytetään hybridityökalua pilottitoimenpiteiden erilaisten vaikutusten arviointiin. Lisäksi toteutettaisiin mallikirjasto eli verkkopalvelu.
  • Kontula, Tytti; Raunio, Anne (Finnish Environment Institute and Ministry of the Environment, 2019)
    The Finnish Environment 2/2019
    This publication summarises Part 1 of the final report on threatened habitat types published in Finnish. It presents the assessment method, the results and their justifications as well as a summary of action proposals drawn up by expert groups. The habitat type descriptions, distribution maps, photographs and habitat typespecific justifications can be found in Part 2 of the publication only available in Finnish. The assessment of threatened habitat types covered all natural habitat types and seminatural grasslands and wooded pastures in Finland. Assessment results are presented for 388 habitat types. Habitat types were divided into eight main groups: Baltic Sea (42 habitat types, 24% assessed as threatened), Baltic Sea coast (45, 58%), inland waters and shores (59, 20%), mires (69, 57%), forests (34, 76%), rock outcrops and scree (44, 25%), seminatural grasslands and wooded pastures (42, 100%) and fell habitats (53, 38%). This was the second assessment of threatened habitat types in Finland. This assessment was conducted using the international IUCN Red List of Ecosystems method. The primary assessment criteria were change in habitat type quantity, change in abiotic and biotic quality, and rarity. The current trends for habitat types in terms of their state were also assessed. Altogether 186 habitat types (48% of the total number of habitat types) were assessed as being threatened in the whole of Finland. The percentage of threatened habitat types in Southern Finland (59%) is clearly higher than in Northern Finland (32%). Because of the changes in assessment methodology, the results of the first and second assessment of threatened habitat types are not directly comparable with each other. The results do, however, lend themselves to the interpretation that the risk of habitat type loss has not been reduced.
  • Paavola, Teija; Lehtoranta, Suvi; Luostarinen, Sari; Akujärvi, Anu; Grönroos, Juha (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 50/2019
    Sikatalouden kannattavuushaasteet ovat monin tavoin kehittäneet sianlihantuotantoa tehokkaammaksi, mikä osaltaan on sekä vähentänyt ympäristövaikutuksia että aiheuttanut uusia haasteita. Toisaalta yleiset ihmistoiminnan ympäristövaikutusten vähentämistavoitteet luovat tarpeen kehittää myös sianlihantuotantoa edelleen nykyistä kestävämmäksi. Yksikkökoon ja tuotannon tehokkuuden kasvu sekä tuotannon keskittyminen on aiheuttanut mm. myös lannan alueellista keskittymistä, jolloin sen kestävä hyödyntäminen tuotantokeskittymissä alkaa olla paikoin haasteellista, ja riski ympäristöhaittoihin kasvaa. Toisaalta ympäristöhaasteet myös jarruttavat sikatalouden kehittämistä ja kasvua. Tilanne on erityisen haastava Varsinais-Suomessa, jossa on yli 25 % Suomen sioista ja peltomaan fosforipitoisuudet ovat jo varsin korkeita. Hankkeen tavoitteena oli selvittää sianlihantuotannon mahdollisuuksia toimia nykyistä kestävämmällä tavalla huomioiden energiaomavaraisuus, ravinteiden kierrätys, ympäristövaikutusten minimointi sekä maan rakenteen parantaminen esim. viljelykiertoja ja kehittynyttä lannankäsittelyä hyödyntäen. Erilaisten tehostamistoimenpiteiden vaikutuksia ravinne- ja energiataseisiin, taloudelliseen kannattavuuteen sekä elinkaarisiin ympäristövaikutuksiin arvioitiin agri- ja nurmisymbiooseiksi määriteltyjen toimintamallien avulla. Tulosten perusteella symbioosimuotoiseen toimintaan siirtyminen vähentää sianlihantuotannon ilmaston lämpenemistä aiheuttavia päästöjä noin 35 – 50 % nykytilaan verrattuna riippuen biokaasun hyödyntämistavoista. Symbiooseilla voidaan vähentää myös rehevöittäviä päästöjä ja toimintatapa on tilan kannalta mielekäs sekä ravinne- että energiataseen kannalta. Toimintamalli ei myöskään aiheuta tilalle lisäkustannuksia nykytilaan verrattuna. Symbiooseissa kuitenkin tarvitaan nykytilaa enemmän typpiravinteita ja myös käytetään enemmän orgaanisia lannoitteita, jonka vuoksi ammoniakkipäästöt kasvavat nykytilaan verrattuna. Toimintamallilla saavutettavien hyötyjen täysimääräinen toteutuminen edellyttääkin koko toimintaketjun eri vaiheiden optimointia ja hyvää hallintaa. Nurmen lisääminen viljelykiertoon, lannan prosessointi biokaasulaitoksessa yhdessä kasviperäisten massojen kanssa sekä mädätteen erottaminen neste- ja kuivajakeeseen mahdollistavat tilan omassa kierrossa olevien ravinteiden tehokkaamman hyödyntämisen ja vähentävät fosforihuuhtoumaa nykytilaan verrattuna. Typpihävikkien minimoimiseksi ravinnetuotteet on varastoitava katetuissa varastoissa, nestejakeet levitettävä sijoittamalla ja kuivajakeet mullattava välittömästi levityksen jälkeen. Näillä toimilla hallitaan myös ammoniakkipäästöjä. Metaanipäästöjen vähentämiseksi lanta on käsiteltävä biokaasulaitoksessa tuoreena ilman välivarastointia ja viipymän kaasunkeräyksen piirissä on oltava riittävä. Mikäli biokaasusta jalostetaan liikennepolttoainetta, niin jalostusprosessin tulisi sisältää poistokaasujen polttimen. Nykytiedon valossa symbioosimuotoinen toiminta tarkastelussa käytetyillä oletuksilla ei vielä kääntänyt maaperän hiilen vähenemistä varastoitumiseksi. Maaperän hiilivaraston muutosnopeuteen vaikuttavista toimista tarvitaankin vielä lisää tutkimustietoa. Mallinnuksen perusteella voidaan kuitenkin vahvistaa, että orgaanisella lannoitteella voidaan lisätä pitkään mineraalilannoitteilla viljellyn peltomaan hiilen määrää, ja että symbioosimuotoinen toiminta vähensi hiilipäästöjä kokonaisuutta tarkasteltaessa nykytilaan verrattuna. Maaperän rakennetta parantaa myös kevyempi lannan levityskalusto, mikä voi pitkällä aikavälillä nostaa satotasoja ja vähentää edelleen osaltaan ravinteiden huuhtoutumista.
  • Rehunen, Antti; Strandell, Anna; Oinonen, Kari; Malmi, Päivi; Vesanen, Sampo; Peltola, Anna (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 51/2019
    Tässä raportissa on laadittu ehdotus maakuntatason indikaattoreista, jotka kuvaavat kattavasti alueidenkäyttöä ja kulttuuriympäristön hoitoa. Indikaattoreiden avulla voidaan seurata kehitystä maakuntien alueella ja arvioida asetettujen tavoitteiden tuloksellisuutta. Indikaattoreita voidaan hyödyntää esimerkiksi ministeriöiden keskusteluissa maakuntien liittojen ja elinkeino-, liikenne ja ympäristö (ELY) -keskusten kanssa. Mittariston kehittämisen taustalla oli alun perin maakuntauudistuksen valmistelu sekä uudistuksessa perustettaville maakunnille kaavaillut tehtävät. Uudistuksen jäätyä toteutumatta mittaristoa voidaan käyttää myös ELY-keskusten ja maakuntien liittojen toiminnan kehittämisessä. Mittariston kohteena on koko maakunnan alueidenkäyttö, käsittäen sekä kaupunki- että maaseutualueet. Osa mittareista kohdistuu vain taajamiin tai kaupunkiseuduille, osa painottuu haja-asutusalueen tarkasteluun. Alueidenkäytön kysymyksinä tarkastellaan alue- ja yhdyskuntarakennetta, maankäyttöä, infrastruktuuria sekä viherrakennetta ja luonnonvarojen käyttöä. Kulttuuriympäristön kysymyksinä tarkastellaan rakennusperinnön ja kulttuurimaiseman säilymistä ja kestävää käyttöä. Mittareita on kehitetty vuorovaikutuksessa ELY-keskusten ja maakuntien liittojen kanssa. Mittareiden pohjana on käytetty jo olemassa olevia indikaattoreita, mutta raportissa ehdotetaan myös uusien indikaattoreiden kehittämistä. Mittareiden lähtötietoina käytetään valtakunnallisia tilasto- ja rekisteriaineistoja. Pääosa tietolähteistä on paikkatietomuotoisia. Mittarit lasketaan lähtökohtaisesti koko maakunnan tasolla, mutta niitä on mahdollista tarkastella myös tarkemmin kunta- tai taajamatasolla. Alueidenkäytön ja kulttuuriympäristön ehdotetut mittarit on koottu seitsemän aihepiirin alle. Teemoja ovat: rakentaminen ja infrastruktuuri, taajamien maankäyttö ja asutus, arkimatkat ja saavutettavuus, kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne, ilmastonmuutos alueidenkäytössä, kulttuuriympäristö sekä luonnonympäristö ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Jokainen teema sisältää muutaman avainindikaattorin, joita ehdotetaan seurattavaksi säännöllisesti. Avainindikaattoreista esitetään kuvaus, perustelut indikaattorin valinnalle, laskentamenetelmät, tulosten tulkinnassa huomioon otettavia asioita sekä indikaattoriin liittyviä kehittämistarpeita. Avainindikaattoreiden lisäksi teemoissa esitellään suppeasti myös muita mittareita, joita voidaan hyödyntää ELY-keskuksissa ja maakuntien liitoissa. Avainindikaattoreita on yhteensä 21 ja muita mittareita 35. Avainindikaattoreiden joukosta on nostettu esille seitsemän kärki-indikaattoria, jotka kuvaavat alueidenkäytön keskeisimpiä ja ajankohtaisimpia kysymyksiä. Raportissa esitetään suunnitelma mittareiden käyttöönotolle ja raportoinnille. Avainindikaattoreiden osalta on arvioitu tietojen tuottamisen vaatimia resursseja ja tietojen päivitystaajuutta. Osa indikaattoreiden lähtötiedoista ja laskentamenetelmistä edellyttää kehitystyötä. Indikaattoritiedon tärkeimmäksi julkaisukanavaksi esitetään Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämää Elinympäristön tietopalvelu Liiteriä. Lisäksi maakunnittaisia koosteita ehdotetaan koottavaksi erilliselle verkkosivulle. Tämän raportin kokoaminen on toteutettu ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen rahoittamassa hankkeessa Maakuntien alueidenkäytön ja kulttuuriympäristön mittarit.
  • Leivuori, Mirja; Hatanpää, Eliisa; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 48/2019
    Proftest SYKE arranged the proficiency test (PT) for the measurements of the gross and net calorific value, the content of ash, carbon, nitrogen, hydrogen, moisture, sulphur, and volatile matter in peat, wood pellet (not sulphur) and coal samples in August-September 2019. In total, there were 34 participants in the PT. The participants could also estimate the emission factor for the peat and coal samples. The robust mean or the median of the results reported by the participants was used as the assigned value for measurements. The performance evaluation was based on the z scores. In total, 90 % of the reported results were satisfactory, when the deviation of 1–30 % from the assigned value was accepted. For the gross calorific value measurements 93 % of the peat sample results, 76 % of the wood pellet sample results, and 86 % of the coal sample results were satisfactory. For the net calorific value measurements 82 % of the peat sample results, 88 % of the wood pellet results, and 93 % of the coal sample results were satisfactory. The performance evaluation was not done for the measurements of Mad in all samples, Nd in the wood pellet sample, and emission factor in peat and coal sample. Warm thanks to all the participants in this proficiency test!
  • Malila, Riikka; Viskari, Eeva-Liisa; Kallio, Johanna (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 49/2019
    MORTTI -hankkeessa (Mobiili ravinteiden talteenotto kenttäolosuhteissa) selvitettiin ratkaisuja kenttäolosuhteissa syntyvien käymälätuotosten ravinteiden talteenottoon ja hyödyntämiseen. Virtsa ja uloste sisältävät paljon ravinteita ja niiden erottelu muista jätevesistä jo syntypaikalla mahdollistaa tehokkaan ravinteiden talteenoton ja hyötykäytön. Samalla säästetään käymäläjätevesien kalliissa kuljetuskustannuksissa jätevedenpuhdistamolle ja pienennetään kuljetuksista aiheutuvia päästöjä. Hankkeessa testattiin uudenlaisella virtsan käsittelytekniikalla varustettua kenttäkäymälää. Virtsan ja ulosteen käsittelymenetelmien kartoituksen tuloksena pilotoitavaksi virtsan käsittelymenetelmäksi valikoitui Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston (SLU) kehittämä alkalinen haihdutusmenetelmä, jossa virtsa imeytettiin tuhka-kalkkiseokseen ja ylimääräinen neste haihdutettiin pois. Ulosteen käsittelyyn valittiin tavanomainen kompostointi. Hankkeen pilotointi toteutettiin Porin prikaatin (PORPR) harjoitusalueella Säkylässä. Kolmen kuukauden pilotointijakson aikana MORTTI -kenttäkäymälään rekisteröityi tuhatkunta käyttökertaa ja käymälässä käsiteltiin satoja litroja virtsaa. Virtsasta syntyi jauhemaista lopputuotetta, joka painoi alle kymmenesosan alkuperäiseen virtsaan verrattuna. Etenkin virtsan sisältämä typpi konsentroitui tehokkaasti lopputuotteeseen. Lopputuotteesta (tuhka-kalkkiseos, johon virtsa imeytettiin) analysoitiin yli 300 orgaanista haitta-ainetta, lääkeainetta ja hormonia, ja niistä löytyi seitsemän määritysrajan ylittävää pitoisuutta. Suurin yksittäinen löydös oli ibuprofeeni, jonka pitoisuus oli yhdessä näytteessä lähes 20 mg/kg ka. Kadmiumin pitoisuus sen sijaan oli jo pelkässä tuhkassa korkeampi, kuin mitä maa- ja puutarhataloudessa käytettäviin lannoitevalmisteisiin sallitaan. Jotta lopputuotetta voitaisiin käyttää lannoitevalmisteena maa- ja puutarhataloudessa, niin tuhka-kalkkiseoksessa käytettävä tuhka ei saisi ylittää lainsäädännön kadmium -raja-arvoa. Metsälannoituksessa raja-arvo on korkeampi, mutta virtsaa sisältävää tuhka-kalkkiseosta ei olisi mahdollista käyttää, koska orgaanisen aineksen käyttö metsälannoituksessa ei ole nykylainsäädännön mukaan sallittua. Säkylän käymäläpilotin lisäksi hankkeessa tutkittiin virtsan konsentrointia ultrasuodatus- ja käänteisosmoosilaitteistolla sekä ulosteen pyrolysointia laboratoriomittakaavassa. Kalvosuodatuksessa syntyi tilavuudeltaan noin kymmenesosaan konsentroitua virtsakonsentraattia, johon virtsan ravinteet, mutta myös suolat konsentroituivat. Pyrolyysikokeissa ulostejae saatiin onnistuneesti käsiteltyä biohiiltä muistuttavaksi jakeeksi. Sitran rahoittama hanke toteutettiin 1.9.2017 – 15.10.2019 Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK), Käymäläseura Huussi ry:n (KSH) ja Puolustushallinnon rakennuslaitoksen (PHRAKL) yhteistyönä. Hankkeessa oli tiiviisti mukana myös Puolustusvoimien logistiikkalaitos (PVLOGL) sekä SLU.
  • Pekkonen, Minna; Koljonen, Saija; Raunio, Anne; Kostamo, Kirsi; Soimakallio, Sampo (Finnish Environment Institute, 2019)
    SYKE POLICY BRIEF / 20.11.2019
  • Pekkonen, Minna; Koljonen, Saija; Raunio, Anne; Kostamo, Kirsi; Soimakallio, Sampo (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    SYKE POLICY BRIEF / 20.11.2019
  • Attila, Mikko; Huotari, Essi; Johansson, Annika (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 44/2019
    Valtion ympäristölupaviranomainen eli neljä aluehallintovirastoa antoi vuonna 2016 yhteensä 758 ja vuonna 2017 yhteensä 550 ympäristönsuojelulain mukaista lupapäätöstä. Näiden lisäksi myös kunnissa annettiin huomattava määrä ympäristölupia ympäristövaikutuksiltaan pienemmille toiminnoille. Eniten lupia annettiin jätteiden käsittelylle, eläinsuojille sekä turvetuotannolle, jotka yhdessä kattoivat lähes 60 % kaikista annetuista luvista. Lupia annettiin runsaasti myös jätevedenpuhdistamoille sekä kemianteollisuuteen ja kemikaalien tai polttoaineiden varastointiin, käyttöön tai käsittelyyn. Ympäristölupahakemusten keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2016 oli 19,0 kuukautta ja vuonna 2017 15,5 kuukautta. Asianosaisten muistutuksia ja mielipiteitä jätettiin lukumääräisesti eniten turvetuotannon hakemuksiin liittyen. Valitus jätettiin kuudesosasta lupapäätöksiä, ja eniten valitettiin turvetuotannon luvista.
  • Attila, Mikko; Hyvärinen, Heini; Nguyen, Emmi (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 43/2019
    Valtion ympäristölupaviranomainen eli neljä aluehallintovirastoa antoi vuonna 2014 yhteensä 818 ja vuonna 2015 yhteensä 852 ympäristönsuojelulain mukaista lupapäätöstä. Näiden lisäksi myös kunnissa annettiin huomattava määrä ympäristölupia ympäristövaikutuksiltaan pienemmille toiminnoille. Eniten lupia annettiin eläinsuojille, jätteiden käsittelylle sekä turvetuotannolle, jotka yhdessä kattoivat 46–56 % kaikista annetuista luvista. Lupia annettiin runsaasti myös energiantuotantoon, jätevedenpuhdistamoille, malmien ja mineraalien kaivamiseen ja tuotantoon, kemianteollisuuteen sekä kemikaalien tai polttoaineiden varastointiin, käyttöön tai käsittelyyn. Ympäristölupahakemuksista noin neljäsosa käsiteltiin alle kahdeksassa kuukaudessa ja noin 55 %:ssa käsittelyaika oli yli vuoden. Keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2014 oli 17,7 kuukautta ja vuonna 2015 17,2 kuukautta. Asianosaisten muistutuksia ja mielipiteitä jätettiin lukumääräisesti eniten turvetuotannon hakemuksiin liittyen. Valitus tehtiin 18–20 %:sta lupapäätöksiä. Eniten valituksia jätettiin turvetuotannon luvista.
  • Turunen, Jarno; Marttila, Hannu; Kämäri, Maria; Saari, Markus; Heikkinen, Kaisa; Postila, Heini; Koljonen, Saija (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 46/2019
    Valuma-alueiden eroosio ja vedessä kulkeutuvan kiintoaineen sedimentaatio ovat luonnollisia prosesseja virtavesissä. Ne ylläpitävät virtavesien elinympäristöjen monimuotoisuutta. Ihmistoiminta, erityisesti maankäyttö, on kuitenkin merkittävästi lisännyt eroosiota ja hienon kiintoaineksen määrää virtavesissä, millä on lukuisia haitallisia vaikutuksia virtavesien ekosysteemeihin. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvataan virtavesien luontaisen sekä ihmistoiminnan muuttaman kiintoaineen eroosion ja sedimentaation merkitystä virtavesissä. Katsauksessa käsitellään liiallisen kiintoainekuormituksen ja sedimentaation vaikutuksia virtavesien perustuotantoon ja vesikasvillisuuteen, pohjaeläimiin, kaloihin sekä mikrobeihin ja hajotusprosesseihin. Lisäksi käsitellään kiintoainekuormituksen ja sedimentaation arvioinnin ja vesienhoidon kannalta keskeisiä seuranta-, vesiensuojelu- ja kunnostusmenetelmiä sekä tutkimustarpeita.
  • Björklöf, Katarina; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 47/2019
    Proftest SYKEn järjestämään pätevyyskokeeseen talous- ja kaivovesimääritysten testisuureille osallistui 40 osallistujaa. Tuloksia arvioitiin z-arvon avulla käyttäen tavoitehajontana pH-määrityksissä 0,2 pH-yksikköä ja muissa määrityksissä 5-40 % 95 %:n luottamusvälillä. Koko tulosaineistossa oli hyväksyttäviä tuloksia 91 %. Hyväksyttävien tulosten määrä oli hieman korkeampi kuin edellisessä talousvesivertailussa. Näytteiden homogeenisuus ja säilyvyys täyttivät laatukriteerit testattujen testisuureiden osalta (pH, NH4 ja alkaliniteetti). Menetelmävertailuissa todettiin talousvesinäytteen nitriittituloksissa tilastollisesti merkitsevä ero manuaalisen ja automaattisen sulfaniiliamidimenetelmän ja muiden menetelmien välillä. Kiitos pätevyyskokeen osallistujille!
  • Alhola, Katriina; Sankelo, Paula; Antikainen, Riina; Helonheimo, Teemu; Kaljonen, Minna; Karjalainen, Linda; Linjama, Jarmo; Lounasheimo, Johannes; Peltomaa, Juha; Pesu, Janne; Sederholm, Camilla; Tainio, Pasi (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 45/2019
    Kaupungit ja kunnat ovat keskeisiä toimijoita hiilineutraalin kiertotalouden edistämisessä. Kuntatasolla tehtävät julkiset hankinnat ovat vuodessa lähes 20 miljardia euroa, mikä on kaksi kolmasosaa julkisen sektorin hankinnoista. Julkisten varojen kohdentamisella vähähiilisiin ja kiertotaloutta edistäviin ratkaisuihin voidaan vauhdittaa niiden markkinoita ja hyvien käytäntöjen leviämistä. Kiihdyttämö-hankkeen tavoite oli tuoda vähähiilisyys ja kiertotalous mukaan kuntien hankintoihin erityisesti hankesuunnitteluvaiheessa. Tässä raportissa kuvataan Kiihdyttämön tulokset, opit ja kokemukset siitä, miten kiertotalous ja vähähiilisyys voidaan ottaa keskeisiksi tavoitteiksi jo hankintojen suunnitteluvaiheessa ja kytkeä tavoitteet kilpailutukseen. Raportissa tuodaan esiin tarkasteltujen hankintakohteiden tärkeimmät vähähiilisyys- ja kiertotalousnäkökohdat sekä niiden odotettavissa olevat hyödyt ja tehdään toimenpide-ehdotuksia näiden huomioimiseksi suunnitteluprosessissa. Kiihdyttämössä tarkasteltiin kymmentä hankintakohdetta rakentamisen, liikkumisen ja ruokapalveluiden teemoissa. Lisäksi vauhditettiin kahta yhteishankintaa, sekä edistettiin EUn tarjoamaa ELENA-rahoituksen käyttöä hankintojen valmisteluun. Kiihdyttämön keskeisenä menetelmänä oli toimintatutkimus, jonka puitteissa pidettiin yhteiskehittämiseen pohjautuvia sparraus- ja työpajatilaisuuksia. Parhaat edellytykset vähähiilisyys- ja kiertotalousnäkökohtien huomioimiselle hankintaprosessissa on silloin, kun ne on asetettu tavoitteeksi jo mahdollisimman varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi rakentamisen hankkeissa päälämmitysjärjestelmän valinta osoittautui vähähiilisyyden näkökulmasta merkittäväksi. Jos se oli päätetty jo ennen kilpailutusta, niin hiilijalanjälkeen ei voitu enää kilpailutuksessa merkittävästi vaikuttaa. Myöhäisemmässä vaiheessa voidaan toki vaikuttaa materiaalivalintoihin ja pienentää hiilijalanjälkeä omalla uusiutuvan energian tuotannolla, mutta vain rajallisesti. Hiilijalanjälkilaskentaa käytettiin Kiihdyttämössä osoittamaan eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia, mutta se ei kuitenkaan ole ainoa kestävyyden mittari. Muuntojoustavuus ja tilatehokkuus ovat kiertotalouden mukaisia tavoitteita ja toteutuessaan pienentävät rakennetun ympäristön päästöjä, vaikka vaikutus ei näkyisikään yksittäisen rakennuksen hiilijalanjälkilaskelmassa. Samoin kiertotalouden resurssitehokkuuden näkökulmasta on tärkeää edistää uusiomateriaalien käyttöä ja säästää neitseellisiä luonnonvaroja, vaikka se ei näkyisikään merkittävänä vaikutuksena rakennuksen hiilijalanjäljessä. Liikennejärjestelmissä on käynnissä useita muutostrendejä. Tavoitteena on lisätä sähkö- ja biokaasukäyttöisten autojen osuutta liikenteessä ja niitä tukevaa latausinfrastruktuuria. Kiihdyttämössä toteutettiin tätä tukevia yhteishankintoja yhdessä KL-Kuntahankintojen kanssa. Lisäksi edistettiin yhteiskäyttöautojen hankintaa, jossa ajatuksena on pienentää kuntien omistamaa autokantaa ja tehostaa kaluston käyttöä. Korttelikilpailutuksessa kiertotalous tuli esiin muun muassa rakentamisen ja liikenteen infrastruktuurin edistämisenä sekä uusien toimintatapojen, palveluiden ja yhteisöllisyyden kehittämisenä. Ruokapalveluiden hankintoihin Kiihdyttämössä kehitettiin hiilijalanjälkilaskuri, jonka avulla ruokapalveluiden päästöt ja hävikin merkitys tehtiin näkyviksi. Laskurin avulla pystytään paremmin tarttumaan konkreettisiin mahdollisuuksiin ruokapalveluiden hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Päästölaskuri on avoimesti ladattavissa ja sen avulla kunnat pystyvät arvioimaan hiilineutraalisuustavoitteidensa saavuttamista. Kestävyystavoitteiden läpivienti julkisessa hankinnassa edellyttää paitsi tietoa ja osaamista niin myös toimijoiden sitoutumista monella tasolla. Kuntapäättäjien ja esittelevien virkamiesten ymmärryksen lisääminen elinkaarinäkökulmasta sekä tuki ja sitoutuminen kestävyystavoitteisiin hankkeen eri vaiheissa on ensiarvoisen tärkeää. Tuomalla tutuksi EUn ELENA-rahoitusta ja muita rahoitusmahdollisuuksia, voidaan hankkijoita kannustaa kestäviin hankintoihin. Kiihdyttämön tapauskohtainen asioiden työstäminen hankesuunnitteluvaiheessa koettiin hyödylliseksi erityisesti silloin, kun siihen osallistuvat hankkeen toteutuksen ja päätösten kannalta keskeiset henkilöt yhdessä asiantuntijoiden kanssa.
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 42/2019
    Hankkeen tavoite oli selvittää pohjavedenoton velvoitetarkkailun nykytilaa ja kehittämistarpeita sekä esittää suositusehdotuksia velvoitetarkkailun järjestämiseksi. Hanke käsitti kirjallisuusselvityksen sekä vesihuoltolaitoksille ja ELY-keskuksille suunnatut kyselytutkimukset ja ryhmätapaamiset. Lisäksi tarkasteltiin viimeaikaisia vedenoton lupapäätöksiä ja niihin liittyviä vedenoton tarkkailusuunnitelmia. Pohjavedenottoa koskevassa vesitalousluvassa on edellytetty vedenottajaa yleensä tarkkailemaan vedenoton mahdollisia vaikutuksia lähiympäristön pohjavesioloihin ja luonnonolosuhteisiin. Tarkkailusuunnitelmien laajuus ja sisältö ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Monet voimassa olevat tarkkailusuunnitelmat ovat peräisin 1970 - 80 luvuilta ja niissä tarkkailuvelvoitteet koskevat lähinnä otettua vesimäärää sekä pohjavedenpinnan korkeutta. Uusimmissa tarkkailusuunnitelmissa on velvoitettu yhä useammin tarkkailemaan lisäksi pohjaveden laatua sekä biologisia kohteita. Tarkkailusuunnitelmien laajuus ja sisältö vaihtelevat merkittävästi. Niihin vaikuttavat laatimisajankohdan lisäksi vedenottoalueen luonnonolosuhteet ja ihmistoiminnot, vedenottohankkeen koko sekä osin myös tarkkailusuunnitelman laatija ja tilaaja sekä suunnitelman hyväksyvä viranomainen. Keskeiset pohjavedenoton velvoitetarkkailun kehittämistarpeet koskivat vanhojen tarkkailusuunnitelmien päivitystarvetta, tarkkailukriteerien yhtenäistämistä, tarkkailutulosten toimittamista valtakunnallisiin tietojärjestelmiin ja näiden tietojärjestelmien kehittämistä. Lisäksi vedenoton velvoitetarkkailu tulisi mahdollisuuksien mukaan liittää osaksi pohjavesialueen yhteistarkkailuohjelmaa ja jatkuvatoimisten automaattimittarien käyttöä tulisi lisätä pohjaveden korkeuden mittaamisessa ja laadun tarkkailussa.
  • Aroviita, Jukka; Mitikka, Sari; Vienonen, Sanna (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 37/2019
    Vesienhoitotyö on osa vesienhoitolain (1299/2004) soveltamista ja vesienhoitosuunnitelmien täytäntöönpanoa. Oleellinen osa vesienhoitotyötä on kuuden vuoden välein toteutettava joki-, järvi- ja rannikkovesien ekologisen ja kemiallisen tilan arviointi ja luokittelu. Tilaa arvioidaan ihmisten toiminnan aiheuttaman muutoksen voimakkuuden perusteella. Luokittelutyön avulla saadaan tieto vesistä, jotka tarvitsevat toimia hyvän tilan saavuttamiseksi tai sen ylläpitämiseksi. Vesistöjen ekologinen ja kemiallinen tila on Suomessa luokiteltu kolme kertaa. Ensimmäinen pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelu valmistui vuonna 2008 ja toinen vuonna 2013 ohjeistusten (Ympäristöhallinnon ohjeita OH 3/2009, OH 7/2012) mukaisesti. Tässä oppaassa esitetään päivitetyt arviointiperusteet vesienhoidon kolmatta suunnittelukautta varten tehtyyn tila-arviointiin. Kolmannen kauden arviointi toteutettiin SYKEn, Luken ja ELY-keskusten yhteistyönä vuosina 2018–2019 ja se perustui pääasiassa vuosien 2012–2017 seurantatietoihin. Julkaisuun on koottu yhteen kaikki keskeiset 1. ja 2. kauden ohjeistukset ja täydennetty ne niiltä osin, kuin kriteerejä ja ohjeistuksia on tarkennettu ja kun ne ovat olleet käytössä 3. luokittelukaudella. Kaikki luokittelutekijöiden arviointiperusteet (vertailuarvot ja luokkarajat) ovat tässä julkaisussa eikä vanhoja ohjeistuksia tule käyttää. Ohje on ensisijaisesti tarkoitettu ELY-keskuksille. Vesien tilan luokittelussa käytettäviä parametreja on tapauskohtaisesti sisällytettävä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuihin ja YVA-selvityksiin.
  • Koskela, Iida-Maria (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 32/2019
    Sustainable Development is a contested concept, yet some major transformations towards a more sustainable world must occur to ensure global wellbeing within planetary boundaries. The United Nations’ Agenda2030 provides a global vision for pathways towards sustainability. For achieving its goals, learning and education are in a crucial role. This report is a conceptual literature review synthesising international and mainly peer-reviewed research on sustainable behaviour and Education for Sustainable Development (ESD). The aim is to explore what kinds of factors explain sustainable behaviour and how learning and education can further sustainability transformations. There are several factors that explain commitment to sustainable behaviour, including demographic factors (such as age and gender), internal factors (for example nature connectedness and self-efficacy), as well as external factors (such as cultural and social norms). There seems to be a positive connection between education and sustainable behaviour, yet higher income may also result in adopting individual behaviours with a negative environmental impact. Moreover, it is typical that people’s behaviours demonstrate a value-action, attitude-action, concern-action, or knowledge-action gap. The aim of ESD is to support developing the knowledges, skills, competencies and attitudes needed to live in an ecologically, socially and economically sustainable manner in the changing world. ESD has potential to drive sustainability transformations through providing meaningful learning experiences for people at all ages both in formal education from early childhood education to higher education and outside formal education systems in everyday life, at work, in communities and generally in the society. Pedagogical solutions that enable critical deliberation, experiential learning, authentic participation and multi-actor collaboration while maintaining hope seem to support implementing transformative ESD. However, individual learning experiences are undermined if the surrounding society does not support sustainable behaviour and sustainability transformations. Thus, the magnitude and urgency of the current local and global problems require a joint and continuous learning process, which involves all societal actors to collaboratively seek for sustainable solutions.
  • Tolonen, Janne; Leka, Jarkko; Yli-Heikkilä, Katariina; Hämäläinen, Liisa; Halonen, Lea (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2019
    Pienvedet – eli purot, norot, lähteet, lähteiköt, fladat ja kluuvijärvet - ovat tärkeä osa luonnon vesitaloutta ja monimuotoisuutta. Vuonna 2011 uudistettu vesilaki korostaa pienvesien suojelun tarvetta. Sekä luonnontilaisten että luonnontilaisen kaltaisten pienvesiluontotyyppien tilan heikentäminen on kiellettyä. Pienvesiin kohdistuu monenlaisia maankäyttöpaineita, joista yleisimpiä ovat maa- ja metsätalous sekä rakentaminen. Pienvesien herkän luonteen vuoksi pienetkin muutokset lähiympäristössä voivat heikentää niiden tilaa. Vesilain lisäksi pienvesiä turvaavat useat muut eri lait, joista tärkeimpiä ovat metsälaki, ympäristönsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä luonnonsuojelulaki. Lainsäädäntö suojaa pienvesimuodostumien lisäksi myös niiden lähiympäristöä. Lainsäädännön vaikeaselkoisuus ja toimeenpanon puutteet ovat osaltaan hankaloittaneet pienvesien suojelua ja huomioimista. Yhdeksi pienvesien suojelun haasteeksi on osoittautunut luonnontilaisen kaltaisten pienvesien tunnistaminen ja huomioiminen. Luonnontilaltaan voimakkaastikin muuttuneet pienvedet voivat ajan saatossa palautua luonnontilaisen kaltaiseksi, jolloin niitä koskee lainsuoja samalla tavalla kuin alkuperältään luonnontilaisia pienvesiä. Pienvedet ovat vahvasti kytkeytyneitä lähiympäristöönsä, ja ne tulisikin huomioida kokonaisuutena, johon kuuluu vesimuodostuman lisäksi sen välitön lähiympäristö. Pienveden luonnontilaisuutta tai luonnontilaisuuden kaltaisuutta arvioitaessa on oleellista tunnistaa pienveden ominaispiirteet. Kunkin pienvesityypin ominaispiirteet muodostuvat muun muassa maa- ja kallioperästä, vesimuodostuman rakenteesta, lajistosta ja lähiympäristön vaikutuksesta. Tämän oppaan tarkoituksena on selventää pienvesiä koskevan lainsäädännön tulkitsemista. Opas on osa ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2015 julkaiseman pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategian täytäntöönpanoa. Oppaassa esitellään keskeinen pienvesiin liittyvä lainsäädäntö ja annetaan ohjeita pienvesien tunnistamiseen. Oppaaseen on koottu yleisimpiä pienvesiin kohdistuvia toimenpiteitä ja tarkasteltu niiden luvanvaraisuutta. Lisäksi oppaaseen on sisällytetty suosituksia pienvesien paremmaksi huomioimiseksi maankäytössä.
  • Mustajoki, Jyri; Marttunen, Mika; Liesiö, Juuso; Lehtonen, Eeva (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 40/2019
    Maatalouden ravinnekierto on monimutkainen ongelmakokonaisuus, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan sys-teemistä näkökulmaa. Systeemianalyysi on yleiskäsite järjestelmälliselle lähestymistavalle, joka auttaa hahmottamaan systeemeissä olevia monimutkaisia syy–seuraussuhteita. Tarkastelun myötä saadaan jäsennelty kokonaiskuva systeemistä sekä voidaan paremmin ymmärtää vaikutusten välisiä mittasuhtei-ta. Tässä esiselvityksessä tarkasteltiin, miten systeemianalyyttisiä menetelmiä on tarkoituksenmukaista soveltaa ravinteiden kierron eri ongelmakokonaisuuksien ratkaisemiseksi. Aluksi tunnistettiin maatalou-den ravinteiden kiertoon liittyviä keskeisiä tutkimuskysymyksiä ja arvioitiin erityyppisten menetelmien hyödyntämismahdollisuuksia näiden ratkaisemisessa. Tarkastelun avulla menetelmien soveltajat voivat tunnistaa heidän käyttötarkoituksiinsa parhaiten soveltuvia menetelmiä. Tarkastelu voi antaa uusia ideoita ja näkökulmia myös henkilöille, joilla ei ole aiempaa kokemusta menetelmien soveltamisesta. Usein parhaat tulokset saavutetaan luomalla looginen menetelmäjatkumo, jossa tarkoituksenmukaisesti hyö-dynnetään eri menetelmien ominaispiirteitä. Menetelmiä testattiin kahden tapaustutkimuksen avulla. Ohjauskeinojen monitavoitearvioinnissa luotiin järjestelmällinen arviointikehikko, joka ottaa huomioon muun muassa epävarmuuden liittyen ohjauskei-nojen vaikutuksen realisoitumiseen. Toisessa tarkastelussa luotiin biomassojen käsittelylaitosten sijoitte-lulle optimointimalli, jossa samanaikaisesti optimoidaan biomassojen kuljetusmatkoja käsittelylaitokselle ja biomassojen käsittelylaitosten optimaalista sijoittelukombinaatiota. Hankkeessa ei suoritettu varsinaista mallin laskennallista optimointia, mutta sitä suositellaan tehtäväksi esimerkiksi pilottina käytännön hankkeessa hyödyntäen Biomassa-atlaksesta saatavaa paikkatietoa eri biomassoille. Esiselvityksen perusteella systeemianalyyttisiä menetelmiä on sovellettu ravinteiden kierron ongelmien tarkasteluun Suomessa jo melko laajalti, ja menetelmille on selvästi tarvetta. Suomessa on myös paljon menetelmiin liittyvää osaamista ja esimerkkejä onnistuneista käytännön sovelluksista sekä ravinteiden kierrossa että muilla aloilla. Menetelmäosaaminen hajaantuu kuitenkin monien eri tutkimuslaitosten ja yksikköjen alle. Sen vahvistamiseksi suositellaan tutkimuslaitosten eri yksiköiden menetelmäosaamisesta kartoituksia sekä menetelmiä hyödyntävien hankkeiden yhteisiä tapaamisia. On tärkeää, että substanssiin liittyvien tulosten lisäksi hankkeissa raportoidaan myös menetelmien soveltamiseen liittyviä kokemuksia ja hyviä käytäntöjä, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä menetelmien myöhemmän soveltamisen kannalta.
  • Bäck, Jaana; Forsius, Martin; Heiskanen, Jouni; Inkeroinen, Jouko; Juurola, Eija; Karjalainen, Juha; Kaukolehto, Marjut; Kolström, Taneli; Latola, Kirsi; Lohila, Annalea; Mäkipää, Raisa; Paavola, Riku; Parland-von Essen, Jessica; Pumpanen, Jukka; Pursula, Antti; Rasilo, Terhi; Suominen, Otso; Tuittila, Eevastiina (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 41/2019
    This White Paper presents a vision of globally leading, scientifically important and socially relevant environmental research infrastructures (RIs) in Finland, and identifies what we consider as the key issues to be developed to improve the impact and to support the Finnish national infrastructures in their international visibility. The focus is on: 1. The scientific questions driving the terrestrial ecosystem and environmental research globally and in Finland; 2. Specific requirements by different user groups in Finland for ecological and environmental RIs; and 3. Roadmap for the sustainable ecological and environmental RI in Finland. We also present the strategies of organizations regarding their RI development, and the existing infrastructures and networks which form the basis for future development. The final goal of this document is to encourage the development of a coherent vision at national level, and to increase the scientific significance, national synergies and benefits towards a stronger research community. The need for developing a national RI strategy for environmental field arises from the global challenges, which threaten the ecosystems’ functioning. Human activities are imposing many identified, but also previously unknown pressures to ecosystem properties and functions, which are also feeding back to the societies via the quality and quantity of ecosystem services. However, the ecosystem responses to changes in environment are in many cases poorly quantified and the studies only cover short time scales. In order to succeed in providing answers to the grand challenges (ICSU 2010), integrated research infrastructures and efficient analysis tools are crucially needed. The request to improve our knowledge of the state of the environment and the complex biosphere-hydrosphere-atmosphere interactions, and to detect and analyze the impact of global change on these systems has been recognized as a general priority in developing environmental research infrastructures in EU and globally. Currently, Finland is one of the world leaders in atmospheric and environmental sciences, both in terms of research and in coordinating the European and global observation station networks and infrastructures. With this existing experience from close-by research fields and the high research outputs from ecology and ecophysiology in our research organizations, Finland has also the potential to actively promote the ecosystem RI concept, and to act as an example of integrated RIs for other countries. The vision is to develop the capacity of the Finnish ecosystem research community to integrate, upscale and synthesize the observations with relevant holistic process understanding as well as open and reliable data management practices. This can be implemented by creating functional and cost-efficient in-situ platforms and by providing quality-checked data in findable, accessible, interoperable and reusable (FAIR) manner for high-level environmental research. This White paper was made in connection with the INAR Ecosystems initiative funded by Academy of Finland and updated with proceeding of European processes, and it provides a starting point for national cooperation in environmental research infrastructures.

View more