Sarjat

Recent Submissions

  • Alhola, Katriina; Sankelo, Paula; Antikainen, Riina; Helonheimo, Teemu; Kaljonen, Minna; Karjalainen, Linda; Linjama, Jarmo; Lounasheimo, Johannes; Peltomaa, Juha; Pesu, Janne; Sederholm, Camilla; Tainio, Pasi (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Kaupungit ja kunnat ovat keskeisiä toimijoita hiilineutraalin kiertotalouden edistämisessä. Kuntatasolla tehtävät julkiset hankinnat ovat vuodessa lähes 20 miljardia euroa, mikä on kaksi kolmasosaa julkisen sektorin hankinnoista. Julkisten varojen kohdentamisella vähähiilisiin ja kiertotaloutta edistäviin ratkaisuihin voidaan vauhdittaa niiden markkinoita ja hyvien käytäntöjen leviämistä. Kiihdyttämö-hankkeen tavoite oli tuoda vähähiilisyys ja kiertotalous mukaan kuntien hankintoihin erityisesti hankesuunnitteluvaiheessa. Tässä raportissa kuvataan Kiihdyttämön tulokset, opit ja kokemukset siitä, miten kiertotalous ja vähähiilisyys voidaan ottaa keskeisiksi tavoitteiksi jo hankintojen suunnitteluvaiheessa ja kytkeä tavoitteet kilpailutukseen. Raportissa tuodaan esiin tarkasteltujen hankintakohteiden tärkeimmät vähähiilisyys- ja kiertotalousnäkökohdat sekä niiden odotettavissa olevat hyödyt ja tehdään toimenpide-ehdotuksia näiden huomioimiseksi suunnitteluprosessissa. Kiihdyttämössä tarkasteltiin kymmentä hankintakohdetta rakentamisen, liikkumisen ja ruokapalveluiden teemoissa. Lisäksi vauhditettiin kahta yhteishankintaa, sekä edistettiin EUn tarjoamaa ELENA-rahoituksen käyttöä hankintojen valmisteluun. Kiihdyttämön keskeisenä menetelmänä oli toimintatutkimus, jonka puitteissa pidettiin yhteiskehittämiseen pohjautuvia sparraus- ja työpajatilaisuuksia. Parhaat edellytykset vähähiilisyys- ja kiertotalousnäkökohtien huomioimiselle hankintaprosessissa on silloin, kun ne on asetettu tavoitteeksi jo mahdollisimman varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi rakentamisen hankkeissa päälämmitysjärjestelmän valinta osoittautui vähähiilisyyden näkökulmasta merkittäväksi. Jos se oli päätetty jo ennen kilpailutusta, niin hiilijalanjälkeen ei voitu enää kilpailutuksessa merkittävästi vaikuttaa. Myöhäisemmässä vaiheessa voidaan toki vaikuttaa materiaalivalintoihin ja pienentää hiilijalanjälkeä omalla uusiutuvan energian tuotannolla, mutta vain rajallisesti. Hiilijalanjälkilaskentaa käytettiin Kiihdyttämössä osoittamaan eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia, mutta se ei kuitenkaan ole ainoa kestävyyden mittari. Muuntojoustavuus ja tilatehokkuus ovat kiertotalouden mukaisia tavoitteita ja toteutuessaan pienentävät rakennetun ympäristön päästöjä, vaikka vaikutus ei näkyisikään yksittäisen rakennuksen hiilijalanjälkilaskelmassa. Samoin kiertotalouden resurssitehokkuuden näkökulmasta on tärkeää edistää uusiomateriaalien käyttöä ja säästää neitseellisiä luonnonvaroja, vaikka se ei näkyisikään merkittävänä vaikutuksena rakennuksen hiilijalanjäljessä. Liikennejärjestelmissä on käynnissä useita muutostrendejä. Tavoitteena on lisätä sähkö- ja biokaasukäyttöisten autojen osuutta liikenteessä ja niitä tukevaa latausinfrastruktuuria. Kiihdyttämössä toteutettiin tätä tukevia yhteishankintoja yhdessä KL-Kuntahankintojen kanssa. Lisäksi edistettiin yhteiskäyttöautojen hankintaa, jossa ajatuksena on pienentää kuntien omistamaa autokantaa ja tehostaa kaluston käyttöä. Korttelikilpailutuksessa kiertotalous tuli esiin muun muassa rakentamisen ja liikenteen infrastruktuurin edistämisenä sekä uusien toimintatapojen, palveluiden ja yhteisöllisyyden kehittämisenä. Ruokapalveluiden hankintoihin Kiihdyttämössä kehitettiin hiilijalanjälkilaskuri, jonka avulla ruokapalveluiden päästöt ja hävikin merkitys tehtiin näkyviksi. Laskurin avulla pystytään paremmin tarttumaan konkreettisiin mahdollisuuksiin ruokapalveluiden hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Päästölaskuri on avoimesti ladattavissa ja sen avulla kunnat pystyvät arvioimaan hiilineutraalisuustavoitteidensa saavuttamista. Kestävyystavoitteiden läpivienti julkisessa hankinnassa edellyttää paitsi tietoa ja osaamista niin myös toimijoiden sitoutumista monella tasolla. Kuntapäättäjien ja esittelevien virkamiesten ymmärryksen lisääminen elinkaarinäkökulmasta sekä tuki ja sitoutuminen kestävyystavoitteisiin hankkeen eri vaiheissa on ensiarvoisen tärkeää. Tuomalla tutuksi EUn ELENA-rahoitusta ja muita rahoitusmahdollisuuksia, voidaan hankkijoita kannustaa kestäviin hankintoihin. Kiihdyttämön tapauskohtainen asioiden työstäminen hankesuunnitteluvaiheessa koettiin hyödylliseksi erityisesti silloin, kun siihen osallistuvat hankkeen toteutuksen ja päätösten kannalta keskeiset henkilöt yhdessä asiantuntijoiden kanssa.
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 42/2019
    Hankkeen tavoite oli selvittää pohjavedenoton velvoitetarkkailun nykytilaa ja kehittämistarpeita sekä esittää suositusehdotuksia velvoitetarkkailun järjestämiseksi. Hanke käsitti kirjallisuusselvityksen sekä vesihuoltolaitoksille ja ELY-keskuksille suunnatut kyselytutkimukset ja ryhmätapaamiset. Lisäksi tarkasteltiin viimeaikaisia vedenoton lupapäätöksiä ja niihin liittyviä vedenoton tarkkailusuunnitelmia. Pohjavedenottoa koskevassa vesitalousluvassa on edellytetty vedenottajaa yleensä tarkkailemaan vedenoton mahdollisia vaikutuksia lähiympäristön pohjavesioloihin ja luonnonolosuhteisiin. Tarkkailusuunnitelmien laajuus ja sisältö ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Monet voimassa olevat tarkkailusuunnitelmat ovat peräisin 1970 - 80 luvuilta ja niissä tarkkailuvelvoitteet koskevat lähinnä otettua vesimäärää sekä pohjavedenpinnan korkeutta. Uusimmissa tarkkailusuunnitelmissa on velvoitettu yhä useammin tarkkailemaan lisäksi pohjaveden laatua sekä biologisia kohteita. Tarkkailusuunnitelmien laajuus ja sisältö vaihtelevat merkittävästi. Niihin vaikuttavat laatimisajankohdan lisäksi vedenottoalueen luonnonolosuhteet ja ihmistoiminnot, vedenottohankkeen koko sekä osin myös tarkkailusuunnitelman laatija ja tilaaja sekä suunnitelman hyväksyvä viranomainen. Keskeiset pohjavedenoton velvoitetarkkailun kehittämistarpeet koskivat vanhojen tarkkailusuunnitelmien päivitystarvetta, tarkkailukriteerien yhtenäistämistä, tarkkailutulosten toimittamista valtakunnallisiin tietojärjestelmiin ja näiden tietojärjestelmien kehittämistä. Lisäksi vedenoton velvoitetarkkailu tulisi mahdollisuuksien mukaan liittää osaksi pohjavesialueen yhteistarkkailuohjelmaa ja jatkuvatoimisten automaattimittarien käyttöä tulisi lisätä pohjaveden korkeuden mittaamisessa ja laadun tarkkailussa.
  • Aroviita, Jukka; Mitikka, Sari; Vienonen, Sanna (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 37/2019
    Vesienhoitotyö on osa vesienhoitolain (1299/2004) soveltamista ja vesienhoitosuunnitelmien täytäntöönpanoa. Oleellinen osa vesienhoitotyötä on kuuden vuoden välein toteutettava joki-, järvi- ja rannikkovesien ekologisen ja kemiallisen tilan arviointi ja luokittelu. Tilaa arvioidaan ihmisten toiminnan aiheuttaman muutoksen voimakkuuden perusteella. Luokittelutyön avulla saadaan tieto vesistä, jotka tarvitsevat toimia hyvän tilan saavuttamiseksi tai sen ylläpitämiseksi. Vesistöjen ekologinen ja kemiallinen tila on Suomessa luokiteltu kolme kertaa. Ensimmäinen pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelu valmistui vuonna 2008 ja toinen vuonna 2013 ohjeistusten (Ympäristöhallinnon ohjeita OH 3/2009, OH 7/2012) mukaisesti. Tässä oppaassa esitetään päivitetyt arviointiperusteet vesienhoidon kolmatta suunnittelukautta varten tehtyyn tila-arviointiin. Kolmannen kauden arviointi toteutettiin SYKEn, Luken ja ELY-keskusten yhteistyönä vuosina 2018–2019 ja se perustui pääasiassa vuosien 2012–2017 seurantatietoihin. Julkaisuun on koottu yhteen kaikki keskeiset 1. ja 2. kauden ohjeistukset ja täydennetty ne niiltä osin, kuin kriteerejä ja ohjeistuksia on tarkennettu ja kun ne ovat olleet käytössä 3. luokittelukaudella. Kaikki luokittelutekijöiden arviointiperusteet (vertailuarvot ja luokkarajat) ovat tässä julkaisussa eikä vanhoja ohjeistuksia tule käyttää. Ohje on ensisijaisesti tarkoitettu ELY-keskuksille. Vesien tilan luokittelussa käytettäviä parametreja on tapauskohtaisesti sisällytettävä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuihin ja YVA-selvityksiin.
  • Koskela, Iida-Maria (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 32/2019
    Sustainable Development is a contested concept, yet some major transformations towards a more sustainable world must occur to ensure global wellbeing within planetary boundaries. The United Nations’ Agenda2030 provides a global vision for pathways towards sustainability. For achieving its goals, learning and education are in a crucial role. This report is a conceptual literature review synthesising international and mainly peer-reviewed research on sustainable behaviour and Education for Sustainable Development (ESD). The aim is to explore what kinds of factors explain sustainable behaviour and how learning and education can further sustainability transformations. There are several factors that explain commitment to sustainable behaviour, including demographic factors (such as age and gender), internal factors (for example nature connectedness and self-efficacy), as well as external factors (such as cultural and social norms). There seems to be a positive connection between education and sustainable behaviour, yet higher income may also result in adopting individual behaviours with a negative environmental impact. Moreover, it is typical that people’s behaviours demonstrate a value-action, attitude-action, concern-action, or knowledge-action gap. The aim of ESD is to support developing the knowledges, skills, competencies and attitudes needed to live in an ecologically, socially and economically sustainable manner in the changing world. ESD has potential to drive sustainability transformations through providing meaningful learning experiences for people at all ages both in formal education from early childhood education to higher education and outside formal education systems in everyday life, at work, in communities and generally in the society. Pedagogical solutions that enable critical deliberation, experiential learning, authentic participation and multi-actor collaboration while maintaining hope seem to support implementing transformative ESD. However, individual learning experiences are undermined if the surrounding society does not support sustainable behaviour and sustainability transformations. Thus, the magnitude and urgency of the current local and global problems require a joint and continuous learning process, which involves all societal actors to collaboratively seek for sustainable solutions.
  • Tolonen, Janne; Leka, Jarkko; Yli-Heikkilä, Katariina; Hämäläinen, Liisa; Halonen, Lea (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2019
    Pienvedet – eli purot, norot, lähteet, lähteiköt, fladat ja kluuvijärvet - ovat tärkeä osa luonnon vesitaloutta ja monimuotoisuutta. Vuonna 2011 uudistettu vesilaki korostaa pienvesien suojelun tarvetta. Sekä luonnontilaisten että luonnontilaisen kaltaisten pienvesiluontotyyppien tilan heikentäminen on kiellettyä. Pienvesiin kohdistuu monenlaisia maankäyttöpaineita, joista yleisimpiä ovat maa- ja metsätalous sekä rakentaminen. Pienvesien herkän luonteen vuoksi pienetkin muutokset lähiympäristössä voivat heikentää niiden tilaa. Vesilain lisäksi pienvesiä turvaavat useat muut eri lait, joista tärkeimpiä ovat metsälaki, ympäristönsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä luonnonsuojelulaki. Lainsäädäntö suojaa pienvesimuodostumien lisäksi myös niiden lähiympäristöä. Lainsäädännön vaikeaselkoisuus ja toimeenpanon puutteet ovat osaltaan hankaloittaneet pienvesien suojelua ja huomioimista. Yhdeksi pienvesien suojelun haasteeksi on osoittautunut luonnontilaisen kaltaisten pienvesien tunnistaminen ja huomioiminen. Luonnontilaltaan voimakkaastikin muuttuneet pienvedet voivat ajan saatossa palautua luonnontilaisen kaltaiseksi, jolloin niitä koskee lainsuoja samalla tavalla kuin alkuperältään luonnontilaisia pienvesiä. Pienvedet ovat vahvasti kytkeytyneitä lähiympäristöönsä, ja ne tulisikin huomioida kokonaisuutena, johon kuuluu vesimuodostuman lisäksi sen välitön lähiympäristö. Pienveden luonnontilaisuutta tai luonnontilaisuuden kaltaisuutta arvioitaessa on oleellista tunnistaa pienveden ominaispiirteet. Kunkin pienvesityypin ominaispiirteet muodostuvat muun muassa maa- ja kallioperästä, vesimuodostuman rakenteesta, lajistosta ja lähiympäristön vaikutuksesta. Tämän oppaan tarkoituksena on selventää pienvesiä koskevan lainsäädännön tulkitsemista. Opas on osa ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2015 julkaiseman pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategian täytäntöönpanoa. Oppaassa esitellään keskeinen pienvesiin liittyvä lainsäädäntö ja annetaan ohjeita pienvesien tunnistamiseen. Oppaaseen on koottu yleisimpiä pienvesiin kohdistuvia toimenpiteitä ja tarkasteltu niiden luvanvaraisuutta. Lisäksi oppaaseen on sisällytetty suosituksia pienvesien paremmaksi huomioimiseksi maankäytössä.
  • Mustajoki, Jyri; Marttunen, Mika; Liesiö, Juuso; Lehtonen, Eeva (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 40/2019
    Maatalouden ravinnekierto on monimutkainen ongelmakokonaisuus, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan sys-teemistä näkökulmaa. Systeemianalyysi on yleiskäsite järjestelmälliselle lähestymistavalle, joka auttaa hahmottamaan systeemeissä olevia monimutkaisia syy–seuraussuhteita. Tarkastelun myötä saadaan jäsennelty kokonaiskuva systeemistä sekä voidaan paremmin ymmärtää vaikutusten välisiä mittasuhtei-ta. Tässä esiselvityksessä tarkasteltiin, miten systeemianalyyttisiä menetelmiä on tarkoituksenmukaista soveltaa ravinteiden kierron eri ongelmakokonaisuuksien ratkaisemiseksi. Aluksi tunnistettiin maatalou-den ravinteiden kiertoon liittyviä keskeisiä tutkimuskysymyksiä ja arvioitiin erityyppisten menetelmien hyödyntämismahdollisuuksia näiden ratkaisemisessa. Tarkastelun avulla menetelmien soveltajat voivat tunnistaa heidän käyttötarkoituksiinsa parhaiten soveltuvia menetelmiä. Tarkastelu voi antaa uusia ideoita ja näkökulmia myös henkilöille, joilla ei ole aiempaa kokemusta menetelmien soveltamisesta. Usein parhaat tulokset saavutetaan luomalla looginen menetelmäjatkumo, jossa tarkoituksenmukaisesti hyö-dynnetään eri menetelmien ominaispiirteitä. Menetelmiä testattiin kahden tapaustutkimuksen avulla. Ohjauskeinojen monitavoitearvioinnissa luotiin järjestelmällinen arviointikehikko, joka ottaa huomioon muun muassa epävarmuuden liittyen ohjauskei-nojen vaikutuksen realisoitumiseen. Toisessa tarkastelussa luotiin biomassojen käsittelylaitosten sijoitte-lulle optimointimalli, jossa samanaikaisesti optimoidaan biomassojen kuljetusmatkoja käsittelylaitokselle ja biomassojen käsittelylaitosten optimaalista sijoittelukombinaatiota. Hankkeessa ei suoritettu varsinaista mallin laskennallista optimointia, mutta sitä suositellaan tehtäväksi esimerkiksi pilottina käytännön hankkeessa hyödyntäen Biomassa-atlaksesta saatavaa paikkatietoa eri biomassoille. Esiselvityksen perusteella systeemianalyyttisiä menetelmiä on sovellettu ravinteiden kierron ongelmien tarkasteluun Suomessa jo melko laajalti, ja menetelmille on selvästi tarvetta. Suomessa on myös paljon menetelmiin liittyvää osaamista ja esimerkkejä onnistuneista käytännön sovelluksista sekä ravinteiden kierrossa että muilla aloilla. Menetelmäosaaminen hajaantuu kuitenkin monien eri tutkimuslaitosten ja yksikköjen alle. Sen vahvistamiseksi suositellaan tutkimuslaitosten eri yksiköiden menetelmäosaamisesta kartoituksia sekä menetelmiä hyödyntävien hankkeiden yhteisiä tapaamisia. On tärkeää, että substanssiin liittyvien tulosten lisäksi hankkeissa raportoidaan myös menetelmien soveltamiseen liittyviä kokemuksia ja hyviä käytäntöjä, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä menetelmien myöhemmän soveltamisen kannalta.
  • Bäck, Jaana; Forsius, Martin; Heiskanen, Jouni; Inkeroinen, Jouko; Juurola, Eija; Karjalainen, Juha; Kaukolehto, Marjut; Kolström, Taneli; Latola, Kirsi; Lohila, Annalea; Mäkipää, Raisa; Paavola, Riku; Parland-von Essen, Jessica; Pumpanen, Jukka; Pursula, Antti; Rasilo, Terhi; Suominen, Otso; Tuittila, Eevastiina (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 41/2019
    This White Paper presents a vision of globally leading, scientifically important and socially relevant environmental research infrastructures (RIs) in Finland, and identifies what we consider as the key issues to be developed to improve the impact and to support the Finnish national infrastructures in their international visibility. The focus is on: 1. The scientific questions driving the terrestrial ecosystem and environmental research globally and in Finland; 2. Specific requirements by different user groups in Finland for ecological and environmental RIs; and 3. Roadmap for the sustainable ecological and environmental RI in Finland. We also present the strategies of organizations regarding their RI development, and the existing infrastructures and networks which form the basis for future development. The final goal of this document is to encourage the development of a coherent vision at national level, and to increase the scientific significance, national synergies and benefits towards a stronger research community. The need for developing a national RI strategy for environmental field arises from the global challenges, which threaten the ecosystems’ functioning. Human activities are imposing many identified, but also previously unknown pressures to ecosystem properties and functions, which are also feeding back to the societies via the quality and quantity of ecosystem services. However, the ecosystem responses to changes in environment are in many cases poorly quantified and the studies only cover short time scales. In order to succeed in providing answers to the grand challenges (ICSU 2010), integrated research infrastructures and efficient analysis tools are crucially needed. The request to improve our knowledge of the state of the environment and the complex biosphere-hydrosphere-atmosphere interactions, and to detect and analyze the impact of global change on these systems has been recognized as a general priority in developing environmental research infrastructures in EU and globally. Currently, Finland is one of the world leaders in atmospheric and environmental sciences, both in terms of research and in coordinating the European and global observation station networks and infrastructures. With this existing experience from close-by research fields and the high research outputs from ecology and ecophysiology in our research organizations, Finland has also the potential to actively promote the ecosystem RI concept, and to act as an example of integrated RIs for other countries. The vision is to develop the capacity of the Finnish ecosystem research community to integrate, upscale and synthesize the observations with relevant holistic process understanding as well as open and reliable data management practices. This can be implemented by creating functional and cost-efficient in-situ platforms and by providing quality-checked data in findable, accessible, interoperable and reusable (FAIR) manner for high-level environmental research. This White paper was made in connection with the INAR Ecosystems initiative funded by Academy of Finland and updated with proceeding of European processes, and it provides a starting point for national cooperation in environmental research infrastructures.
  • Berg, Annukka; Antikainen, Riina; Kauppi, Sari; Kautto, Petrus; Myllymaa, Tuuli; Ruokamo, Enni; Salo, Hanna; Savolainen, Hannu (Finnish Environment Institute, 2019)
    SYKE Policy Brief 30.09.2019
  • Berg, Annukka; Antikainen, Riina; Kauppi, Sari; Kautto, Petrus; Myllymaa, Tuuli; Ruokamo, Enni; Salo, Hanna; Savolainen, Hannu (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    SYKE Policy Brief 30.09.2019
  • Laamanen, Tiina; Mäkinen, Jari; Koivuhuhta, Auri; Nilivaara-Koskela, Ritva; Karppinen, Anssi; Hellsten, Seppo (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2019
    Kaivosten vesistövaikutukset ja niiden ennakointi ja hallinta ovat olleet viime vuosina julkisuudessa eri-tyisen paljon Talvivaaran pato-onnettomuuden jälkeen. Kaivosvesien hallinnan kannalta merkittävimmät kehittämistä vaativat kysymykset ovat olleet päästöjen leviämisen ennakkoarvioiminen, kuormituksen aiheuttamien vesistöjen kerrostuneisuuden muutosten ennustaminen, päästöjen ekologiset vaikutukset vesistöissä, kuormituksen kertyminen ja vaikutukset pohjasedimenteissä sekä kuormittuneiden vesistöjen turvallinen kunnostus ja hoito. Osaamisen lisääminen on myös kestävän ja ympäristön kannalta tur-vallisen kaivostoiminnan edellytys maassamme. Kaivosvesiä vastaanottavien vesistöjen hallinta ja kunnostaminen (KaiHali) hankkeen tavoitteena oli ke-hittää osaamista ja liiketoimintaa kaivosvesien turvallisesta johtamisesta järviin ja jokiin. Hankkeen ta-voitteena oli myös kehittää kaivosvaikutteisten järvien hoitoa ja kunnostamista huomioiden kaivosvesien erityispiirteet kuten reaktiivisuuden, korkean suolapitoisuuden ja eliöihin kertyvät aineet sekä kohde-vesistöjen ominaisuudet kuten ympäristölaatunormeihin liittyvät taustapitoisuudet ja kerrostuneisuuden muodostumiseen vaikuttavat tekijät. Hankkeessa on mallinnettu kaivosvesien leviämistä VEMALA-vesistömalliin pohjautuen. Mallinnuksen ansiosta kaivosvesien sekoittumisen ja laimenemisen arviointitavat ovat parantuneet sekä kaivosvesien aiheuttamien vesistöpäästöjen leviämisen arvioinnin työkalut ovat kehittyneet. Kaivosten suolapitoisten vesien aiheuttamaa järvien pysyvän kerrostuneisuuden syntyä mallinnettiin MyLake-ohjelmalla. Hank-keessa myös arvioitiin nikkelin, sinkin ja kuparin biosaatavuutta mittaavien bioligandimallien (BLM) toimi-vuutta suomalaisissa vedenlaatuolosuhteissa ja sovellettiin malleja paikallisissa kaivoskohteissa. Metallien yhteisvaikutusmallin periaatteita demonstroitiin pintavesissä ja sedimenteissä sekä tuotettiin onnistuneesti toksisuustestiaineistoa BLM-mallien validointiin ja jatkokehittämiseen nikkelin ja sinkin osalta. Hankkeessa on tutkittu miten voidaan arvioida kaivosten haitta-aineiden kertymistä sedimentteihin sekä julkaistu ohjeistusmuotoinen raportti sedimenttitutkimuksen toteuttamiseksi kaivoskohteessa. Hankkeessa on tuotettu laajalti taustatietoa sedimentin geokemiallisten olojen muutoksista ja huomioimisesta sekä kerrostuneisuuden purkamisen haitallisten vaikutusten arviointiin kaivoskohteissa sekä kehitetty au-tonomisten mittausalusten käyttömahdollisuuksia vesistötutkimuksen apuvälineinä. Hankkeessa selvitettiin sekä kemiallisen mallinnuksen että pilot-mittakaavan kenttäkokein kerrostuneiden järvien kemiallisen kerrostuneisuuden purkamisen vaikutuksia. Tutkitut menetelmät soveltuvat kun-nostustoimien suunnittelun tueksi. Sedimentin luontaisen puhdistumisen tehostamista selvitettiin, mutta menetelmät vaativat vielä lisää tutkimusta eivätkä ole vielä taloudellisesti kannattavia kunnostusmene-telmiä. Hankkeen tuottamia tausta-aineistoja voivat käyttää tutkimuslaitokset, yritykset, konsultit sekä viran-omaiset tukena kaivosvaikutteisten vesistöjen tilan selvittämisessä ja kaivosvesien vaikutusten arvioin-nissa. Hanke on tuottanut monipuolisesti uutta tietoa, osaamista ja liiketoimintaa kaivosvesiä vastaanot-tavien vesistöjen hallinnan menetelmistä ja vesistöjen kunnostamisesta.
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34/2019
    Kierrätyslannoitteiden avulla voidaan kehittää maatalouden kannattavuutta ja maan kasvukuntoa. Hyötyjen saavuttaminen vaatii kuitenkin uusien menetelmien opettelua. Yleisiin lannoitteisiin verrattuna monissa kierrätyslannoitteissa on erilainen ravinnekoostumus, ja useissa tuotteissa suurin hyöty saadaan sivuravinteiden ja kaliumin kautta. Kierrätyslannoitteiden käyttöön liittyy myös riskejä. Osa riskeistä liittyy suurten ravinnemäärien mahdollistamiin ravinne-epäsuhtiin, mutta monien tuotteiden osalta vakavampi riski liittyy maan tiivistymiseen. Maan tiivistymisen haitta voi olla suurempi kuin lannoituksen hyöty, jos tiivistymisriskejä ei oteta vakavasti. Toisaalta säännöllinen eloperäisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttö voi lisätä maan tiivistymisenkestävyyttä. Tässä raportissa käydään läpi hyviä käytäntöjä kierrätyslannoituksen suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan liittyen.
  • Newman, Peter; Thomson, Giles; Helminen, Ville; Kosonen, Leo; Terämä, Emma (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 39/2019
    This paper investigates how influential urban planning is in delivering sustainable cities. We discuss the impact of different urban fabrics – walking, transit and automobile urban fabric - on cities’ ecological footprints and demonstrate it via case studies. We show significant advantages in terms of resource efficiency that walking and transit urban fabric offer over automobile fabric when it comes to urban metabolism. The basic raw material demand of walking fabric has the potential to improve urban efficiencies almost thirty times over the conventional automobile urban fabric in the same city. Also, combining urban fabrics with the Finnish national travel survey revealed clear differences in mobility patterns and related CO2 emissions across urban areas and urban fabrics: walking and transit fabrics support and encourage least carbon intensive modes of mobility. In informal settlements across the globe, with many of the qualities of the walking urban fabric, community cohesion must be safeguarded when considering infrastructure development for effective urban metabolism and supporting the SDG’s. The differences in urban metabolism with urban fabric suggest that cities can make major contributions to sustainable development through urban planning and design that respects and regenerates walking and transit urban fabrics. The paper also shows how this approach can assist the emerging regenerative cities agenda.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1997)
    Suomen ympäristö 129
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1996)
    Suomen ympäristö 41/1996
  • Puustinen, Markku; Tattari, Sirkka; Väisänen, Sari; Virkajärvi, Perttu; Räty, Mari; Järvenranta, Kirsi; Koskiaho, Jari; Röman, Elina; Sammalkorpi, Ilkka; Uusitalo, Risto; Lemola, Riitta; Uusi-Kämppä, Jaana; Lepistö, Ahti; Hjerppe, Turo; Riihimäki, Juha; Ruuhijärvi, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 22/2019
    KiertoVesi -hanke oli kiertotalousteeman alle kuuluva laaja maatalouden ympäristökysymyksiä, ravinteiden käyttöä ja niiden hallintaa käsittelevä hanke. Hankkeen johtoajatuksena oli muodostaa erilaisista maatalouden käytännöistä, niiden muutoksista ja tulevista muutospaineista kattava kokonaiskuva mitta-suhteiltaan erilaisten skaalojen välisten yhteyksien sekä maatalouden nykyisen ympäristötilan hahmottamiseksi. Hanke muodostui viidestä työpaketista, joissa - tuotettiin erilliset ravinteiden kierrätystä kuvaavat skenaariot - koottiin ravinteiden liikkeitä kuvaavat koekenttien, valuma-alueiden ja vesistöalueiden aineistot yhteen tietokantaan - tehtiin mallitarkasteluina pilottialueilla skenaariotarkastelut ravinteiden kierrätyksen vaikutuksista - arvioitiin ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteiden vaikuttavuus koko maatalousmaalla ja vertailtiin vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteiden vaikuttavuuteen - koottiin työpakettien tulokset yhteen ja tehtiin kokonaisvaltainen tarkastelu maatalouden ravinnevirroista ja mahdollisuuksista vaikuttaa niihin kiertotalouden keinoin Hankkeessa selvitettiin lisäksi, kuinka paljon lannan ja mineraalilannoitteiden ravinteiden vastaavuus poikkeaa toisistaan erilaisissa lannan käyttötilanteissa, mihin ravinteet näissä erilaisissa tilanteissa päätyvät ja missä suhteessa – satoon, maaperään, ilmaan vai vesistöön. Tavoitteena oli tuottaa monipuolista tietoa edellä mainittujen tekijöiden välisistä yhteyksistä ja hahmottaa kokonaiskuva kiertotalouden näkökulmasta. Työssä maatalouden ympäristötoimenpiteiden vaikutusarvioiden laskenta koski talviaikaista kasvipeitteisyyttä, muokkaus- ja viljelymenetelmien muutosta, suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja sekä erillisenä tarkasteluna karjanlannan kestävää käyttöä ja kipsin levityksen vaikutuksia. Esitetyt mallitulokset eivät sisällä mineraalilannoitteiden viljelykäytön ja ravinnetaseiden pienenemisen suoria vaikutuksia ravinnehuuhtoumiin ja arviot voivat olla tästä syystä aliarvioita. Erityisen mielenkiintoinen lähestymistapa maatalouden kiertotaloudessa on ravinteiden poistaminen suoraan vesistöistä systemaattisella kalastuksen lisäämisellä. Sisävesien nykyinen kotitarvekalastus palauttaa vain noin kolmasosan siitä ravinnepotentiaalista, joka kalastukseen sisältyy. Systemaattisella hoitokalastuksella on mahdollista poistaa merkittävä määrä ravinteita vesistöistä. Vaikka ravinteiden poistolla suoraan vesistöistä ja ravintoketjun kunnostamisella saadaankin nopeammin näkyviä vaikutuksia aikaisesti, sitä tulee edistää rinnakkaisena toimena valuma-aluetoimien kanssa. Hankkeen tavoitteena oli laajentaa käsitystä maatalousympäristön nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista ja tuottaa tietoa niin vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden suunnittelun kuin maatalouden ympäristöohjelman kehittämisen tueksi.
  • Silvo, Kimmo; Jouttijärvi, Timo; Nystén, Taina; Kauppi, Sari; Kontula, Tytti; Oinonen, Kari; Jantunen, Jorma; Hellsten, Seppo; Krogerus, Kirsti; Leppänen, Matti; Lehtoranta, Jouni (Finnish Environment Institute, 2019)
    SYKE Policy Brief 28.8.2019
  • Silvo, Kimmo; Jouttijärvi, Timo; Nystén, Taina; Kauppi, Sari; Kontula, Tytti; Oinonen, Kari; Jantunen, Jorma; Hellsten, Seppo; Krogerus, Kirsti; Leppänen, Matti; Lehtoranta, Jouni (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    SYKE Policy Brief 28.8.2019
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 35/2019
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in ground and domestic waters as well as in sediment in April 2019. The measurands for the synthetic sample and domestic and ground water samples were: Al, As, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Ni, Pb, Se, Ti, U, V, and Zn. In addition to the aforementioned, also measurands Ntot, Ptot, Stot, TC, and dry weight (Drw) were analysed from the sediment sample. In total 20 participants joined in the PT. In this proficiency test 91 % of the results valuated based on z score were satisfactory when deviation of 10–25 % from the assigned value was accepted. From the results evaluated with En scores, 90 % were satisfactory. Basically, either the metrologically traceable concentration, the calculated concentration, the robust mean or the median of the results reported by the participants was used as the assigned value for the measurands. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Belinskij, Antti; Hepola, Matti; Hollo, Erkki; Kauppila, Jussi; Mäenpää, Milla; Määttä, Tapio; Römpötti, Essi; Valve, Helena; Soininen, Niko (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2019
    Vesienhoidon ympäristötavoitteina ovat vesienhoitolain (1299/2004) ja sen taustalla olevan EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) mukaan, että 1) vesimuodostumien tila ei heikkene, 2) pinta- ja pohjavesimuodostumien tila on vähintään hyvä ja 3) keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien ekologinen tila on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ja kemiallinen tila hyvä. Vesipuitedirektiivissä ympäristöllisten lupien muuttaminen on yksi keino ympäristötavoitteiden saavuttamiseen. Suomen lainsäädäntöä on syytä kehittää siten, että vesilain (587/2011) ja ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisia lupia voidaan muuttaa vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella. Kansallisen sääntelyn mukaan vesienhoitosuunnitelmassa tulee tarvittaessa esittää toimenpiteitä lupien saattamiseksi ajan tasalle, mutta ympäristötavoitteita ei mainita lupien muuttamisen perusteena. Raportissa arvioidaan Suomen nykytilaa, EU-oikeuden vaatimuksia ja perustuslaillisia reunaehtoja lupien muuttamiselle ympäristötavoitteiden perusteella. Lisäksi tarkastellaan Itävallan, Ruotsin ja Saksan oikeusjärjestelmiä. Sääntelyn kehittämiseksi esitetään seuraavia ehdotuksia: - lisätään vesienhoidon ympäristötavoitteet luvan muuttamisen perusteeksi vesilakiin ja ympäristönsuojelulakiin - lievennetään vesilain mukaisen luvan muuttamisen rajoitteita - sovitetaan lupien muuttamisen menettely yhteen vesienhoidon suunnittelun kanssa.
  • Kleemola, Sirpa; Forsius, Martin (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 33/2019
    The Integrated Monitoring Programme (ICP IM) is part of the effect-oriented activities under the 1979 Convention on Long-range Transboundary Air Pollution, which covers the region of the United Nations Economic Commission for Europe (UNECE). The main aim of ICP IM is to provide a framework to observe and understand the complex changes occurring in natural/semi natural ecosystems. This report summarizes the work carried out by the ICP IM Programme Centre and several collaborating institutes. The emphasis of the report is in the work done during the programme year 2018/2019 including: - A short summary of previous data assessments - A status report of the ICP IM activities, content of the IM database, and geographical coverage of the monitoring network - An interim report on aluminium fractions in surface waters draining catchments of ICP Integrated Monitoring network - National Reports on ICP IM activities are presented as annexes.

View more