Sarjat

Uusimmat julkaisut

  • Mäkinen, Irma; Sainio, Pirjo (Suomen ympäristökeskus, 2005)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 326
  • Mäkinen, Irma; Korhonen, Kaija; Näykki, Teemu; Järvinen, Olli; Tervonen, Keijo; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 325
  • Mäkinen, Irma; Järvinen, Olli; Korhonen, Kaija; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2005)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 324
  • Mäkinen, Irma; Järvinen, Olli; Pönni, Seppo; Joutti, Anneli; Tervonen, Keijo; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2005)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 322
  • Mäkinen, Irma; Järvinen, Olli; Korhonen, Kaija; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2005)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 321
  • Mäkinen, Irma; Sainio, Pirjo; Pönni, Seppo (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 314
  • Mäkinen, Irma; Järvinen, Olli; Korhonen, Kaija; Näykki, Teemu; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2005)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 313
  • Mäkinen, Irma; Sainio, Pirjo; Erkomaa, Kirsti; Huhtala, Sami (Suomen ympäristökeskus, 2005)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 312
  • Mäkinen, Irma; Huhtala, Sami; Järvinen, Olli; Korhonen, Kaija; Tervonen, Keijo; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 307
  • Mäkinen, Irma; Huhtala, Sami; Järvinen, Olli; Korhonen, Kaija; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 305
  • Mäkinen, Irma; Huhtala, Sami; Nuutinen, Jari; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 304
  • Mäkinen, Irma; Huhtala, Sami; Järvinen, Olli; Korhonen, Kaija; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 301
  • Mäkinen, Irma; Huhtala, Sami; Korhonen, Kaija; Näykki, Teemu; Järvinen, Olli; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Suomen ympäristökeskuksen moniste 296
  • Maunuksela, Liisa; Pelkonen, Aija; Björklöf, Katarina; Ilmakunnas, Markku; Kartio, Mirja; Leivuori, Mirja (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 25/2018
    Evira and Proftest SYKE carried out this interlaboratory comparison in May 2018 for assessing phytotoxicity, chemical composition and maturity of green waste and sewage sludge compost samples. In total 11 participants took part. Participants measured altogether 14 measurands, which are used for determining composition, phytotoxicity, stability and maturity of soil improvers, caused for instance by ammonia, ethylene oxide or short chain fatty acids. The mean of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value for the measurands. The performance of the participants was evaluated by using z scores. In this interlaboratory comparison, 96 % of the results were satisfactory when deviation of 1 pH units and 25–80 % (for other measurands) from the assigned value was accepted. According to the results, many participants have good practices and manage these analyses well. Some participants still need more experience. More detailed guidance on procedures that may affect the results is needed. Warm thanks to all the participants of this interlaboratory comparison!
  • Veijalainen, Noora; Ruosteenoja, Kimmo; Uusikivi, Jari; Mäkelä, Antti; Vehviläinen, Bertel (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2018
    Ilmastonmuutoksen myötä Suomessa lämpötila keskimäärin nousee ja sademäärä kasvaa. Vuoden keskilämpötilan on ennustettu nousevan jaksoon 2020–2049 mennessä noin 1,5–2 asteella ja sademäärän kasvavan 5–7 % verrattuna vertailujaksoon 1981–2010. Pääsääntöisesti lämpötilat nousevat ja sateet lisääntyvät eniten talvella. Vielä jakson 2020–2049 aikana eri kasvihuonekaasuskenaarioiden (RCP-skenaariot) tuottamat muutokset eivät poikkea toisistaan kovinkaan paljoa. Vuosisadan edetessä skenaarioitten väliset erot käyvät yhä selvemmiksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös virtaamiin; tulevia muutoksia arvioitiin SYKEn Vesistömallijärjestelmän hydrologista mallia käyttäen. Mallinnetut muutokset keskivirtaamassa Kemijoella, Kymijoella ja Lieksanjoella eli Kemijoki Oy:n toimialueella ovat melko pieniä: jaksolla 2020–2049 keskivirtaamat kasvavat 2–7 %, jaksolla 2040–2069 4–11 % ja jaksolla 2070–2099 4–19 %. Vuosisadan lopulla erot eri RCP-skenaarioiden välillä sen sijaan muodostuvat varsin suuriksi, koska suurimpia kasvihuonekaasupäästöjä vastaava skenaario ennakoi sadannan kasvavan voimakkaasti. Eri vuodenaikojen virtaamat muuttuvat enemmän kuin koko vuoden keskiarvot. Talven ja kevään virtaamat kasvavat kaikissa tarkastelluissa vesistöissä. Vastaavasti kesän virtaamat pienenevät, kun kevään virtaamahuiput aikaistuvat. Syksyn virtaamien muutoksen suunta taas vaihtelee vesistöalueittain. Vaikka keskilämpötilat ilmastonmuutoksen edetessä kohoavatkin, kylmiä sääjaksoja koetaan edelleen ajoittain. Sääolot vaihtelevat suuresti vuodesta toiseen tulevaisuudessakin. Talvella lämpötilojen vaihteluitten ennustetaan pitkällä tähtäimellä tasaantuvan, jolloin kovimmat pakkaset leudontuisivat enemmän kuin mitä keskilämpötila kohoaa. Kesällä lämpötilan vaihteluissa ei ole odotettavissa suurta muutosta. Tulvien suuruus määräytyy lumen kertymisen, lämpötilan ja sademäärän mukaan, joten myös tulvien esiintyminen ja voimakkuus muuttuvat ilmastonmuutoksen seurauksena. Kemijoella tulvat pysyvät keskimääräisillä skenaarioilla ennallaan tai pienenevät hieman, mutta märimmillä skenaarioilla tulvat voivat lähitulevaisuudessa myös kasvaa. Lieksanjoella tulvat pienenevät, mutta Kymijoella ne kasvavat etenkin talvitulvien yleistyessä. Eri ilmastoskenaariot tuottavat varsin erilaisia arvioita tulvien muuttumisesta, mikä kuvastaa ilmastonmuutokseen liittyvää epävarmuutta. Epävarmuutta liittyy myös mm. työssä käytetyn SYKEn Vesistömallijärjestelmän laskelmiin.
  • Berg, Annukka; Antikainen, Riina; Hartikainen, Ernesto; Kauppi, Sari; Kautto, Petrus; Lazarevic, David; Piesik, Sandra; Saikku, Laura (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 26/2018
    As a new paradigm for economic development, the circular economy has significant environmental, economic and social benefits at the global scale. The circular economy concept highlights the notion of replacing the ‘end-of-life’ in current production and consumption practices by reducing, reusing, and recycling products and materials in production, distribution and consumption processes. Promoting circularity aims to accomplish sustainable development, and the circular economy has links to many of the 17 Sustainable Development Goals (SDGs) approved by the United Nations in 2015. This report is a background contribution asked by the Independent group of scientists writing the Global Sustainable Development Report (GSDR) 2019. The GSDR 2019 is the first in a series of comprehensive, in-depth Reports that will be produced every four years to inform the High-level Political Forum on Sustainable Development convened under the auspices of the General Assembly. Thus, this background report seeks to provide a condensed package on the circular economy; the concept, its history, potentials, business opportunities, management and measurement. Some of the key messages entail that moving towards a circular economy presents vast opportunities for businesses of various kind, and that increasing the material circularity of economy can also be a way to alleviate poverty. Yet, the systemic and disruptive changes required for a circular economy transition will not take place without significant changes to existing regulatory structures.
  • Kostamo, Kirsi; Pekkonen, Minna; Ahlroth, Petri; Heikkinen, Risto; Kallasvuo, Meri; Kuningas, Sanna; Laamanen, Leena; Lappalainen, Antti; Veneranta, Lari (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 24/2018
    Tarve turvata biologista monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä on maailmanlaajuisesti suuri. Itämeren luonnon tilan heikentyminen johtuu ihmisen toiminnasta merellä, rannikolla ja Itämeren valuma-alueella. Mereiset luonnonsuojelualueet ovat keskeinen keino meriluonnon taantumisen pysäyttämisessä. Suojelualueilla turvataan sekä erilaisia vedenalaisia elinympäristöjä muodostavia avainlajeja että näitä elinympäristöjä elinkierrossaan hyödyntäviä muita lajeja. Luonnon monimuotoisuuden nopeaa heikkenemistä ei kuitenkaan voida pysäyttää yksinomaan perinteisten luonnonsuojelumenetelmien, kuten luonnonsuojelualueverkoston kehittämisen ja lajien tai luontotyyppien suojelun, avulla. Ekologinen kompensaatio on yksi niistä keinoista, joka voisi tuoda lisäkeinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen perinteisten suojelukeinojen rinnalle. Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan menettelyä, jossa ihmistoiminnasta aiheutuva haitta luonnon monimuotoisuudelle hyvitetään turvaamalla vähintään yhtä paljon monimuotoisuutta toisaalla. Menettelyn tavoite on tuottaa hyötyä ekosysteemeille ja ylläpitää niiden tarjoamia keskeisiä ekosysteemipalveluita tilanteissa, joissa ihmistoiminta aiheuttaa luonnonympäristön heikentymistä. Hyvityksien tuottamien ekologisten hyötyjen tulisi olla selkeästi mitattavissa ja luonteeltaan pysyviä. Aiheutetun heikennyksen ja kompensaationa tuotettavan hyvityksen suuruusluokkaa ja vaikutusta tulisi arvioida nimenomaan ekologisilla mittareilla, mikä erottaa ekologiset kompensaatiot esimerkiksi hiili- ja ravinnekompensaatioista. Meriekosysteemien toimintaan ja lajistoon kohdistuvat kompensaatiot ovat haasteellisempia toteuttaa kuin kompensaatiot maaympäristössä. Tämä johtuu siitä, että meriekosysteemit ovat dynaamisesti ja kolmiulotteisesti kytkeytyneitä ekologisia kokonaisuuksia, joita luonnehtii voimakas paikkaan ja aikaan liittyvä biologisten komponenttien ja meriympäristön välinen vuorovaikutus. Tässä raportissa esitellään sekä valuma-alueella että rannikolla ja merellä mahdollisesti käyttökelpoisia periaatteita ja toimenpiteitä kompensaatioiden suunnitteluun ja toteutukseen. Valuma-alueella suoritettavia toimenpiteitä esitellään siksi, että ne voivat muodostaa yhdessä merialueella toteutettavien toimenpiteiden kanssa kokonaisuuden, jonka vaikutukset ylittävät yksinomaan merellä toteutettavien toimenpiteiden vaikutukset pureutuessaan tärkeimmän vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden uhkatekijän, rehevöitymisen, paikallisiin vaikutuksiin erityisesti rannikon matalissa ja suojaisissa sisälahdissa. Tämän jälkeen esitellään rannikolla ja merenlahdissa, avoimemmilla hiekkapohjilla, sekä kalliorannoilla mahdollisesti käyttökelpoisia toimenpiteitä, jotka voisivat soveltua osaksi ekologiseen kompensaatiosuunnitteluun. Lopuksi kuvataan lyhyesti esimerkkejä yksittäisiin lajeihin kohdistuvista kompensaatiomahdollisuuksia. Useimpia raportissa kuvattuja toimenpiteitä voidaan tapauksesta riippuen hyödyntää myös ihmistoiminnan aiheuttamien ekologisten haittojen tai heikennysten vähentämiseksi tai lieventämiseksi. Suunnittelussa on suositeltavaa noudattaa lievennyshierarkiaa ja erottaa selkeästi mitkä toimenpiteet ovat lieventämistä ja mitkä jäljelle jäävien vaikutusten kompensaatio. Olennaista on, että mikäli päädytään esimerkiksi ennallistamaan elinympäristöjä poistamalla kasvillisuutta tai ruoppaamalla merenpohjaa, toimenpiteiden suunnitteluun, toteutukseen ja niiden vaikutusten seurantaan nimenomaan kompensaatioina on kiinnitetty huomiota.
  • Häkkinen, Jani; Malk, Vuokko; Lehtonen, Kari K.; Leppänen, Matti (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 23/2018
    The Finnish Environment Institute SYKE and Finland’s Ministry of the Environment initiated a project called EKOMON to prepare guidance on how to monitor the environmental impacts of accidental chemical spills at sea. This publication resulting from the project is intended to guide authorities responsible for post-spill environmental monitoring and assessment, and to help them to understand how complex issues they might be dealing with due to the wide range of chemicals currently transported. The main goal of the publication is to create better preparedness for establishing an effective post-spill monitoring programme especially in the Baltic Sea, area and it is primarily targeted at decision-makers responsible for the planning and implementation of environmental monitoring after a sudden chemical spill at sea. Worldwide, approximately 2,000 chemicals are transported by sea, either in bulk or in packaged form. During this decade particular attention has been focused more and more on the possibility of marine chemical accidents. Although the amount of transported chemicals is much less than that of oil and oil products, the risks related to possible chemical accidents are more difficult to identify. The main issue here is the very high variety and complexity of environmental risk profiles and potentials of the different chemical compounds. Risks posed by marine chemical spills depend on the accident scenario, prevailing environmental conditions, and the intrinsic properties of the spilled chemical. Chemicals can behave in a number of ways once spilled into the sea. Hazards to the environment can vary considerably depending on the chemical in question, and the impact can be acute or long-lasting. The occurrence of accidental chemical spills at sea requires an effective response that must include well-executed monitoring guidelines to assess environmental contamination and damage on the affected marine ecosystem. An impact assessment is crucial for the decision-making process concerning the selection and implementation of a prominent response plan. The objectives of the monitoring vary depending on the specific circumstances and environmental conditions related to the spill, and therefore they have to be set for each spill separately. The size of the spill, properties of the chemical, and the type of discharge (single or continuous spill) as well as the characteristics of the receiving environment are the main factors defining the monitoring requirements. Choosing of similar reference areas and/or comparisons with pre-existing baseline data are key components for post-spill monitoring. Finally, environmental monitoring can be used to demonstrate ecological damage and economic losses in the context of spill-related claims and compensations. The EKOMON report can be seen as the first step for the better preparedness for post-spill monitoring especially in Baltic Sea area. In the future these guidelines should be further developed to be more operational with the practical goal being a monitoring system, which in the event of an accident allows a rapid organization of the team responsible for monitoring and identification of its ecological consequences.
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 22/2018
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in natural waters and soil in April-May 2018. The measurands for the synthetic, ground and lake water as well as soil samples were: Al, As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Ni, Pb, Se, Sr, Ti, V, and Zn. In addition to the aforementioned, also measurands Ca and Mg were analysed from the soil sample. In total 20 participants joined in the PT. In this proficiency test 88 % of the results were satisfactory when deviation of 10–35 % from the assigned value was accepted. Basically, either the metrologically traceable concentration, the calculated concentration, the robust mean, the mean or the median of the results reported by the participants was used as the assigned value for the measurands. The evaluation of the performance of the participants was carried out using z scores. In some cases the performance evaluation based on z scores was not possible e.g. due to the low number of the participant results or the high deviation of reported results. There, the evaluation of performance was carried out by En scores. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sarkkinen, Mika; Kovru, Olga; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 21/2018
    Proftest SYKE carried out the proficiency test for the determination of chlorophyll a, oxygen, salinity, SiO2, TIC, and TOC in natural waters in May-June 2018. In total, 29 participants joined in the proficiency test. Either the calculated concentration, the robust mean, the mean or the median of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value for the measurands. The mean of the salinometry results was used as the assigned value of the salinity in the synthetic sample. The performance of the participants was evaluated by using z scores. In this proficiency test 82 % of the results were satisfactory when the deviation between 3.5–30 % from the assigned value was accepted. Warm thanks to all the participants!

Näytä lisää