Series

Recent Submissions

  • Leinonen, Reima; Pöyry, Juha; Söderman, Guy; Tuominen-Roto, Liisa (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2016
    Raportissa esitellään Suomen valtakunnallisen yöperhosseurannan (Nocturna) 20 vuoden seurantakauden 1993–2012 keskeiset tulokset. Seuranta käynnistettiin vuonna 1993 kokonaisen eliöryhmän kattavana luonnon monimuotoisuuden yleisseurantana, mutta havaintoverkoston supistumisen myötä seuranta on ensimmäisen 10 vuoden jälkeen keskittynyt metsäympäristöissä tapahtuneisiin lajiston muutoksiin. Laajimmillaan seurannassa oli mukana 152 pyydystä vuonna 1996, ja 2010-luvulla havaintokohteiden määrä on vaihdellut välillä 42–45. Pyydysten ylläpidosta ovat pääosin vastanneet alueelliset ELY-keskukset, ja aineiston määrittämisestä ja tallennuksesta vapaaehtoiset perhosharrastajat. Seurantaa ovat koordinoineet Kainuun ELY-keskus ja Suomen ympäristökeskus (Syke). Seurannan tuottamaa aineistoa voidaan käyttää monien ympäristössä tapahtuvien laaja-alaisten muutosten, kuten maankäyttö, ilmasto ja ilmansaasteet, vaikutusten tutkimiseksi. Suomen yöperhosyhteisöissä on todettu vuosina 1993–2012 useita merkittäviä ja laaja-alaisia muutoksia. Vuosittain havaittu lajimäärä ja yksilömäärien jakautumisen tasaisuutta kuvaavan alfa-indeksin arvot ovat nousseet, ja nousu on ollut voimakkain maan eteläosassa. Yöperhosten monisukupolvisuus eli useamman kuin yhden sukupolven esiintyminen kesässä on yleistynyt, ja muutos on ollut voimakkain maan eteläosassa. Useat eteläistä alkuperää olevat yöperhoslajit ovat runsastuneet voimakkaasti, samalla kuin pohjoiset lajit ovat vähentyneet. Lajien runsaussuhteissa tapahtuneiden muutosten myötä Suomen yöperhosyhteisöjen lajikoostumus on keskimäärin ”lounaistunut”. Kaikkien yöperhoslajien kokonaisrunsaus on seurantajakson aikana vaihdellut jaksoittaisesti siten, että runsaimman esiintymisen vaiheet ovat kymmenen vuoden välein vuosina 1995–96 ja 2005–06. Todennäköisin selitys useimmille havaituille muutoksille Suomen yöperhosyhteisöissä on Pohjois-Euroopan alueella seurantakauden aikana tapahtunut ilmaston lämpeneminen. Happaman laskeuman pieneneminen on todennäköisesti vaikuttanut myönteisesti jäkälillä toukkana elävien yöperhosten kantoihin. Lisäksi korkeasta maaperän typpipitoisuudesta hyötyvillä kasvilajeilla toukkana elävät yöperhoset ovat voineet hyötyä typpilaskeumasta. Esitämme useita suosituksia seurannan jatkokehittämiseksi. Seurannan verkoston ajallista tai alueellista kattavuutta ei tule enää pienentää nykyisestä, ja seurannan voimavarat tulee varmistaa ELY-keskusten tehtävissä tapahtuvista muutoksista huolimatta. Uusia pyydyspaikkoja tulee mahdollisuuksien mukaan lisätä katvealueille. Seurannan tulosten säännöllinen raportointi ja kansainvälisen yhteistyön käynnistäminen muiden yöperhosten seurantaa ylläpitävien maiden kanssa ovat lähitulevaisuuden tärkeitä tavoitteita.
  • Leivuori, Mirja; Tyrväinen, Sami; Näykki, Teemu; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 16/2016
    Proftest SYKE carried out the proficiency test for the determination of chlorine, KMnO4, NO3, pH, turbidity, and urea in swimming pool waters in February 2016. In total, 23 participants joined in the proficiency test. The robust mean of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value for the concentration of most measurands. The performance of the participants was evaluated by using z scores. In this proficiency test 94 % of the results were satisfactory when in the pH determination 0.2 pH unit and in other determinations the deviation between 8–35 % from the assigned value was accepted. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Puolanne, Juhani (Vesihallitus, 1979)
    Vesihallitus. Tiedotus 178
  • Alhola, Katriina; Saramäki, Kaarina; Manninen, Kaisa; Lehtoranta, Suvi; Pursimo, Juho; Judl, Jachym; Linjama, Jarmo; Pietiläinen, Olli-Pekka; Huuhtanen, Juhani; Tainio, Pasi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2016
    Julkisilla hankinnoilla voidaan edistää ympäristön ja talouden kestävyystavoitteiden saavuttamista. Cleantech hankinnat tarkoittavat sellaisia teknologisia ratkaisuja, jotka merkittävästi vähentävät hankinnan elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia, edistävät uusiutuvan energian käyttöä ja materiaalitehokkuutta sekä hyödyntävät digitaalista tiedonhallintaa. Parhaimmillaan cleantech hankinta vastaa hankkijan tarpeisiin tarjoamalla laadukkaan, kustannustehokkaan ja ympäristönäkökulmasta selvästi paremman ratkaisun. Laajimmillaan kyse on innovatiivisten ratkaisujen ja uusien toimintatapojen synnyttämisestä, joilla on välillisesti myös myönteisiä alueellisia ja elinkeinopoliittisia vaikutuksia. Tässä raportissa tarkastellaan, mitä cleantech tarkoittaa julkisen hankkijan näkökulmasta ja mitä cleantech hankinnat ovat eri sektoreilla. Tutkimuksen mukaan julkiset investoinnit suuntautuvat lähitulevaisuudessa pääosin rakentamiseen ja peruskorjaukseen, vesihuollon ja teiden infrastruktuuriin, sekä energiantuotantoon ja jakeluun, joissa kaikissa avautuvat suuret mahdollisuudet cleantech hankinnoille. Myös palveluhankinnoissa cleantechilla on monia mahdollisuuksia. Onnistuneen cleantech hankinnan avaintekijöitä ovat avoin ja laaja markkinavuoropuhelu, verkostojen hyödyntäminen, huolellinen ja riittävän pitkä valmisteluaika, joustava rahoitusratkaisu sekä johdon strateginen tuki. Lisäksi tarvitaan ahkera ja määrätietoinen hankkija. Cleantech ratkaisujen edistäminen hankinnoissa voi käytännössä vaatia hankintakulttuurin muutosta, jotta näkökulma tulee osaksi kaikkien hankintojen suunnittelua. Tutkimushankkeen aikana vahvistui käsitys, että hankkijoiden tarve uusiin ideoihin, niiden käytännön toteuttamiskeinoihin ja muiden kokemuksiin cleantech hankinnoista on suuri. Hankkeessa käytiin läpi onnistuneita esimerkkejä toteutuneista cleantech hankinnoista, haastateltiin suomalaisia hankkijoita sekä edistettiin hankintoja käytännössä. Esimerkit ja haastattelut koottiin tämän raportin lisäksi avoimeen nettiportaaliin: Cleantech Hankintamappi (www.ymparisto.fi/hankintamappi) johon hankkijat voivat myös itse lisätä tekemiään hankintoja.
  • Söderström, Panu (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 14/2016
    Tutkimuksessa analysoidaan kaupunkiympäristön laatua Riihimäen keskustan jalankulkureiteillä sekä esitellään tuloksiin pohjautuvat kehitysehdotukset alueittain. Arviointi perustuu kymmenkohtaiseen kriteeristöön, jonka pohjalta reittien laatutekijät on pisteytetty. Kriteeristön lähtökohtana toimii elävöittämisen kaupunkikehitysstrategia, jossa korostuu aktiivikäytössä olevan julkisen kaupunkitilan rooli jalankulkumyönteisen, eloisan ja turvallisen kaupunkiympäristön perustana. Riihimäen kaupunkiympäristön laatuanalyysityö on osa Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) vetämää Urban Zone 3 -projektia, jossa Riihimäki on 13 muun suomalaiskaupungin kanssa mukana yhteistyökumppanina ja rahoittajana. Hankkeessa arvioidaan yhdyskuntarakenteen tulevaa kehitystä kaupunkiseuduilla.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13/2016
    Proftest SYKE järjesti joulukuussa 2015 pätevyyskokeen jätevesiä analysoiville laboratorioille. Pätevyyskokeessa testattiin ravinteet (NNH4, NNO2+NO3, Ntot, PPO4, Ptot), kloridi, pH, sulfaatti ja sähkönjohtavuus synteettisestä näytteestä, viemärilaitoksen sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevesinäytteistä. Pätevyyskokeessa oli yhteensä 59 osallistujaa. Koko tulosaineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 88 %, kun vertailuarvosta sallittiin pH-määrityksissä 0,2 pH-yksikön ja muissa määrityksissä 5–15 %:n poikkeama. Osallistujien pätevyyden arviointi tehtiin z-arvon avulla. Mittaussuureen vertailuarvona käytettiin laskennallista pitoisuutta, osallistujien tulosten robustia keskiarvoa tai keskiarvoa. Hyväksyttävien tulosten määrä oli samaa tasoa kuin edellisessä vastaavassa vertailussa, jolloin hyväksyttäviä tuloksia oli 89 %.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 11/2016
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in waste waters and sludge in October 2015. The measurements were: Al, As, B, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, V, and Zn. Additional measurands for sludge were: Sn, Ntot, Ptot, Stot, and dry weight. Four sample types were: synthetic, municipal and industrial effluents as well as sludge samples. In total 23 laboratories participated in the PT. In this proficiency test 90 % of the results were satisfactory when deviations of 5 - 30 % from the assigned values were accepted. Basically, the metrologically traceable concentration, calculated concentrations or the robust mean or mean of the results reported by the participant were used as the assigned values for measurements. The evaluation of the performance of the participants was carried out using z score. In some cases the evaluation of the performance was not possible e.g. due to the low number of the participants or the high deviation of reported results.
  • Koivikko, Riitta; Nuutinen, Jari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 12/2016
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of PCB compounds in soil in November-December 2015 (PCB 09/2015). Two types of samples were delivered to the participants, synthetic and soil samples. In total, 8 laboratories participated in the PT. The evaluation of the performance was based on the z scores, which were calculated using the standard deviation for proficiency assessment at 95 % confidence level. In this proficiency test 79 % of the data was regarded to be satisfactory when the standard deviation of 20 to 30 % from the assigned value was accepted. For the synthetic sample the calculated concentration and for the soil sample the mean of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value. The uncertainty for the assigned value was estimated at the 95 % confidence interval and for calculated assigned values it was 0.5–1.2 %, for assigned values based on the mean it varied from 6.8 to 21.3 %.
  • Juvonen, Harri; Järvinen, Eija; Kauppi, Lea; Pietilä, Tuula (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 9/2016
    Julkaisu sisältää raportin Suomen ympäristökeskuksen toiminnasta ja tuloksista vuodelta 2015. Se sisältää johdon katsauksen toimintaan sekä kuvauksen toiminnasta ja sen vaikuttavuudesta, toiminnallisesta tuloksellisuudesta sekä tuotoksista ja laadunhallinnasta teema-alueittain. Julkaisu sisältää kuvauksen henkisistä voimavaroista sekä henkilöstöä ja työajan käyttöä samoin kuin kustannuksia ja määrärahojen käyttöä kuvaavia laskelmia ja analyyseja. Julkaisussa on myös kuvaus SYKEn sisäisestä valvonnasta sekä toimintaan ja palveluihin kohdistuneista arvioinneista. Julkaisu sisältää SYKEn tilinpäätöslaskelmat vuodelta 2015 ja niiden tarkastelun, johto-organisaation kuvauksen, listauksen kansainvälisiin sopimuksiin liittyvistä tehtävistä, yhteenvedon tutkimusinfrastruktuurista sekä kuvauksia vuonna 2015 valmistuneista tutkimuksista ja hankkeista.
  • Nordqvist, Lena (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8/2016
    Alusöljyvahingon korvaus- ja kustannusselvitysohje on laadittu meri-, rannikko- ja saaristoalueilla tapahtuvien alusöljyvahinkojen öljyntorjuntakustannusten takaisin perinnän varmistamiseksi silloin, kun torjunnasta vastaavana viranomaisena toimii Suomen ympäristökeskus (SYKE). Näissä vahinkotapauksissa öljyvahingot ovat usein laajoja ja niihin osallistuu useita torjunta- ja virka-apuviranomaisia sekä mahdollisesti myös muita tahoja. Ohjeen avulla SYKE pyrkii yhdenmukaistamaan torjuntatöihin osallistuvien viranomaisten kustannusten laskentaperusteita sekä viranomaisilta laskujen liitteeksi vaadittavaa dokumentaatiota. Näillä yhdenmukaistamistoimenpiteillä viranomaisille aiheutuneiden torjuntakustannusten takaisinperintä vahingosta vastuussa olevalta nopeutuu ja helpottuu. Ohje on pyritty laatimaan yksinkertaiseksi, jotta myös ne torjuntatehtäviin osallistuvat viranomaiset, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta tai on ainoastaan vähäistä kokemusta torjuntatöihin osallistumisesta, saavat tarvitsemana tiedon kustannustensa takaisinperimiseksi SYKEltä. Ohjeessa on käyty läpi öljyvahinkojen torjuntaan liittyvää lainsäädäntöä. Lisäksi siinä on kerrottu, mistä torjuntatoimenpiteistä korvausta on mahdollista saada. Ohjeessa on myös käyty läpi yleisimmät torjuntatoimenpiteistä aiheutuneet kustannuslajit, niiden laskentaperusteet ja SYKEltä laskutettavilta torjuntakustannuksilta vaadittu dokumentaation vähimmäistaso. Ohjeeseen on lisätty kaksi liitettä, joita tulisi käyttää torjuntakustannusten korvauksen hakemisen yhteydessä. Ohjeen laatimiseen on osallistunut SYKEn ympäristövahinkojen torjunta -ryhmän sekä talouspalveluiden henkilöstöä. Lisäksi ohje on ollut kommenteilla ympäristöministeriössä, öljysuojarahastossa ja alueen pelastustoimilla.
  • Kasvio, Pinja; Ulvi, Teemu; Koskiaho, Jari; Jormola, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2016
    Hulevedet voivat olla merkittävä vesistöjen kuormituslähde. Nykyisen lainsäädännön mukaan hulevesiä ei tulisi johtaa suoraan viemäriverkon kautta vesistöihin, vaan niitä pitää imeyttää, viivyttää ja käsitellä tulva- ja vedenlaatuhaittojen vähentämiseksi. Näiden toimenpiteiden kokonaisuutta kutsutaan hulevesien hallinnaksi. HULE-hankkeessa tutkittiin kahden käsittelymenetelmän toimivuutta hulevesien laadun hallinnassa. Tutkimuksessa oli mukana kolme kosteikkokohdetta ja yksi biosuodatusalue, joiden avulla on mahdollista sekä viivyttää hulevesiä ennen niiden johtamista vesistöön että puhdistaa niistä erilaisia haitta-aineita ja osittain myös imeyttää vesiä maaperään. Espoon kosteikkoon johdettiin liikenne- ja teollisuusalueen hulevesiä, kun taas Järvenpään ja Kuopion kosteikoilla käsiteltiin pientaloalueilta tulevia vesiä. Tampereen biosuodatusalueella puhdistettiin Lielahden lumenkaatopaikan sulamisvesiä. Rakenteiden toimintaa seurattiin kaikilla kohteilla vesinäytteiden avulla. Espoossa ja Tampereella tehtiin myös jatkuvatoimisia mittauksia automaattilaitteistoilla. Tutkimuksissa sameuden, kiintoaineen, kokonais- ja fosfaattifosforin ja metallien osalta parhaat puhdistustulokset saavutti Tampereen biosuodatusalue. Typpeä biosuodatuksessa ei kuitenkaan poistunut, vaan sitä huuhtoutui lisää. Kosteikkojen toimivuudessa oli vaihtelua kohteiden välillä. Tulokset osoittavat, että myös kosteikoilla on mahdollista vähentää veden sameutta ja poistaa kiintoainetta ja fosforia, mutta reduktiot olivat biosuodatusaluetta alhaisempia. Osasyynä heikkoihin tuloksiin olivat pientaloalueilta tulevien vesien erittäin matalat pitoisuudet. Kaksi tutkimuskosteikkoa pystyi poistamaan jonkin verran myös typpeä. Hulevesissä usein esiintyviä, tiesuolasta peräisin olevia klorideja kumpikaan menetelmä ei pystynyt pidättämään. Kosteikkoja on Suomessa käytetty ja tutkittu erityisesti maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon valumavesien käsittelyssä. Myös hulevesikosteikkoja on rakennettu jonkin verran. Kokemukset ja tutkimukset osoittavat, että ne voivat olla hyvin käyttökelpoisia valumavesien puhdistuksessa. Biosuodatus on sen sijaan Suomessa vielä harvinainen menetelmä, jonka toimivuudesta ei ole toistaiseksi tarpeeksi tietoa. Tässä hankkeessa saadut tulokset sen käytöstä ovat rohkaisevia, mutta Suomesta on myös tuoreita esimerkkejä, joissa väärin valituista rakennemateriaaleista liukeni ravinteita ja metalleja käsiteltäviin vesiin. Biosuodatus on osoittautunut useissa ulkomaisissa tutkimuksissa parhaimmillaan erinomaiseksi hulevesien käsittelymenetelmäksi. Suomessa tarvitaan vielä jatkotutkimuksia, että opitaan suunnittelemaan, toteuttamaan ja käyttämään menetelmää parhaiden puhdistustulosten saavuttamiseksi.
  • Lunkka-Hytönen, Maria; Lohtander-Buckbee, Katileena; Ruohonen-Lehto, Marja (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2016
    Biotalous tarjoaa vaihtoehdon fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalle taloudelle ja sen avulla luonnonvaroja hyödynnetään kestävällä, liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla. Biotalous voi osaltaan olla ratkaisu luonnonvarojen ehtymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin globaaleihin haasteisiin. Bioteknologia puolestaan tarjoaa biotaloudelle monia mahdollisuuksia teollisuusprosesseissa, lääketieteessä, elintarvike- ja energiantuotannossa, maa- ja metsätaloudessa sekä ympäristönsuojelussa. Biotalous on käsitteenä laaja ja kehittyy nopeasti. Levät ovat esimerkki nopeasti kasvavasta biomassasta, joka on herättänyt paljon kiinnostusta sen monista sovellusmahdollisuuksista johtuen. Levät voivat tulevaisuudessa olla merkittävä biomassan lähde ja niitä hyödyntämällä voidaan tuottaa sähkö- ja lämmitysenergiaa sekä erilaisia biopolttoaineita liikenteen ja teollisuuden käyttöön. Leväbiomassasta voidaan myös saada monia erilaisia kaupallistettavia sivutuotteita biopolttoainetuotannon ohessa. Biomassan tuotanto polttoaineiksi painottuu tällä hetkellä ns. energiakasvien viljelyyn. Ollakseen kestävää energiabiomassan tuotanto ei saisi kuitenkaan perustua ravinnoksi kelpaaviin kasveihin tai viedä tilaa niiden viljelyltä. Levät tarvitsevat kasvaakseen vettä, auringon valoa, hiilidioksidia ja ravinteita. Leviä voidaan kasvattaa ruoantuotantoon kelpaamattomalla maalla ja ne kasvavat nopeammin kuin maalla elävät kasvit. Ne voivat lisäksi saada tarvitsemiaan ravinteita jätevesistä ja niiden hiilenlähteenä voidaan käyttää tehdastuotannon savukaasuja. Leväkasvatuksen avulla voitaisiinkin tulevaisuudessa mahdollisesti puhdistaa jätevesiä sekä pienentää hiilidioksidipäästöjä biopolttoainetuotannon yhteydessä. Tässä selvityksessä kartoitettiin levätutkimuksen kansallista ja kansainvälistä tilannetta ja toimintaympäristöä sekä pyrittiin laajentamaan ymmärrystä biotalouden mahdollisuuksista ja haasteista.
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Väisänen, Tero; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2016
    Proftest SYKE järjesti lokakuussa 2015 vesistöjen kenttämittausvertailun Kuopion Siikalahdessa, jossa testattavina suureina olivat veden happipitoisuus, lämpötila, pH, sameus ja sähkönjohtavuus. Vertailumittaukseen osallistui 9 toimijaa ja 13 mittaria. Hyväksyttäviä tuloksia vertailumittauksessa oli 97 %, kun sallittiin 2-15 % poikkeama asetetusta vertailuarvosta. Vuonna 2014 Oulunjoessa järjestetyssä vertailumittauksessa hyväksyttäviä tuloksia oli koko aineistossa 88 %. Vertailumittaus osoittaa, että kenttämittareilla saadaan luotettavaa ja toistettavaa tulosta, kun laadunvarmistustoimenpiteet on suoritettu riittävän huolellisesti. Kenttämittarit oli usein kalibroitu valmistajan ohjeiden mukaisesti. Lisäksi useimmilla toimijoilla oli hyviä laadunvarmistuskäytäntöjä. Usein mittareille oli määritelty vastuuhenkilö, mutta perehdytykseen ja mittareiden oikeaoppiseen käyttöön sekä antureiden toimintaperiaatteisiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Mittausepävarmuuksia ei mittareille ollut laskettu. Kenttämittareiden tuottamien tulosten luotettava laadunvarmistus on välttämätöntä ennen kuin mittareita voidaan laajemmin hyödyntää esimerkiksi ympäristön tilan seurannassa. Mittausepävarmuuden tunteminen on avainasemassa tulosten käyttökelpoisuuden kannalta. Kenttämittareiden tulosten mittausepävarmuuden arviointiin tarvitaan ohjeistusta. Hyödyllistä tietoa siihen saadaan laadunvarmistustoimenpiteiden säännöllisestä seurannasta.
  • Kaljonen, Minna; Lyytimäki, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2016
    Ruokavaliota ja ruokailutottumuksia muuttamalla voidaan vaikuttaa merkittävästi ruoan tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuviin ympäristövaikutuksiin. Tässä selvityksessä tarkastelemme ilmastovalintamerkinnän soveltuvuutta ruoan ympäristövaikutuksista viestimiseen ja ruokavalintojen ohjaamiseen lounasruokailussa. Tarkastelemme miten ilmastovalinnan käyttöönotto Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) henkilöstöravintolassa on vaikuttanut ruokailijoiden lounasvalintoihin sekä ravintolakeittiön toimintaan vuoden aikana. Lähtöoletuksemme on, että aiemmat tottumukset ja rutiinit ohjaavat vahvasti lounasruokailua. Tarkastelemme miten ilmastovalintamerkintä tiedollisen ohjauksen muotona voi vaikuttaa tällaiseen rutinoituneeseen toimintaan. Selvityksen pohjalta arvioimme merkinnän toimivuutta ja tunnistamme keskeisiä kehittämiskohteita. Asiakaskyselystä ja ryhmähaastatteluista saatujen tulosten mukaan ilmastovalinnan käyttöönotto on saanut aikaan joitakin positiivisia muutoksia. Se on nostanut ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutukset keskusteluun sekä lisännyt merkin kriteerit täyttävien annosten määrää henkilöstöravintolan lounastarjonnassa. Merkintä on kuitenkin vain harvoin tärkein lounasvalintaa ohjaava tekijä. Asiakkaiden merkintään kiinnittämä huomio on jopa heikentynyt ajan myötä. Sekavaksi koettu ja osin huomaamaton viestintä ovat vahvistaneet tätä ilmiötä. Ilman viestinnällisiä väliintuloja ja herätteitä ilmastovalintamerkintä katoaa muun ravintolassa olevan informaation sekaan. Asiakaskyselyn mukaan SYKEn henkilöstöravintolassa on kasvispainotteisen ruokavalion noudattajia enemmän kuin Suomen väestössä keskimäärin. Kyselyn tulosten mukaan kasvisruokavaliota noudattavat ja ympäristöystävällisyyttä ruokavaliossaan painottavat asiakkaat huomioivat ilmastovalintamerkin muita aktiivisemmin. He kuitenkin näkivät kasviruokareseptien ja monipuolisuuden kehittämisen tärkeämpänä kuin merkinnän sinänsä. Keittiön henkilökunnan mukaan ilmastovalintamerkin välivaiheeseen kehitetyt tiukat raaka-ainepohjaiset kriteerit kuitenkin rajoittavat monipuolisen kasvisruoan kehittämistä. Selvityksen tulokset korostavat aistinvaraisen arvioinnin merkitystä kasvisten käytön edistämisessä. Ilmastoystävällisten ruokien valinnasta on tehtävä helppoa ja viesti ilmastovalinnasta on vietävä konkreettisesti linjastolle, lämpimien ruokien ääreen. Lisäksi on panostettava kasvisruokien herkullisuuteen. Merkin kriteerejä on kehitettävä, jotta kasvisten monipuolinen käyttö olisi mahdollista. Parhaimmillaan ilmastovalintamerkintä voi kannustaa ravintoloita kasvisruokareseptien kehittämiseen ja luovuuteen, ja asiakkaita hyödyntämään merkin välittämää tietoa ilmastoystävällisestä ruoanlaitosta myös kotona.
  • Anttila, Susanna; Koskela, Terhi; Löfström, Irja; Paloniemi, Riikka; Syrjänen, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2016
    Yksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) tavoitteista on suojella 7 000 hehtaaria kuntien ja seurakuntien metsiä vuoteen 2025 mennessä. Vuoden 2015 kevääseen mennessä kunnat ovat suojelleet METSO-ohjelmalla 2 120 hehtaaria ja seurakunnat 1 025 hehtaaria metsiä. Kunnille ja seurakunnille on maksettu korvauksia suojelusta yhteensä 11,4 miljoonaa euroa. Kuntien pysyvästi suojelemat alueet ovat noin kolme kertaa suurempia kuin METSO-kohteet keskimäärin. Kuntien ja seurakuntien laajat METSO-kohteet ovat tehostaneet ohjelman toteuttamista. Ympäristöministeriö rahoitti vuosina 2010–2012 yhteensä 764 000 eurolla hankkeita, joissa inventoitiin METSO-ohjelmaan soveltuvia alueita kuntien ja seurakuntien metsistä. Yhteensä 50 kuntaa ja kahdeksan seurakuntaa ja seurakuntayhtymää osallistui hankkeisiin. Tuloksena löytyi yli 10 300 hehtaaria METSO-ohjelmaan soveltuvia metsiä. Inventoinneissa löytyneiden METSO-kohteiden pinta-alasta oli kevääseen 2015 mennessä päätetty suojella, turvata metsäsuunnittelussa tai esittää suojeluun kunnissa noin 78 % ja seurakunnissa 65 %. Monessa kunnassa ja seurakunnassa kohteiden pysyvää suojelua harkitaan edelleen. Noin kolmasosa inventoinneissa löytyneistä kohteista aiotaan turvata osana metsäsuunnittelua. Tähän mennessä kunnat ovat suojelleet inventoinneissa tunnistetuista METSO-kohteista suojelualueina noin 900 hehtaaria ja seurakunnat 84 hehtaaria. Lisäksi kunnissa ja seurakunnissa on päätetty esittää pysyvään suojeluun yhteensä noin 1 100 hehtaaria inventoinneissa löydettyjä kohteita. Inventointien antamat hyvät pohjatiedot ovat helpottaneet päätöksentekoa kohteiden turvaamisesta. Kunnissa ja seurakunnissa on tahtoa luontoarvojen turvaamiseen, mutta halu säilyttää alueiden maanomistus ja maankäytön päätösvalta itsellä vähentää kiinnostusta pysyvään suojeluun. Suojelu nähdään myös virkistyskäyttöä rajoittavana tekijänä. Kunnissa ja seurakunnissa tarvitaan lisää tietoa mm. suojelukeinon valinnasta, suojelun korvauksista, suojelun aiheuttamista käyttörajoituksista sekä suojelun ja muiden käyttömuotojen kustannusten ja hyötyjen vertailusta. Julkisyhteisöille suunnattua tietoa METSOsta on saatavilla metsonpolku.fi –sivustolla. Tietoa eri suojelukeinoista ja METSOsta tulee lisätä ja kynnystä ottaa yhteyttä ELY-keskukseen tulisi edelleen madaltaa. Viestintää METSOsta kuntiin ja seurakuntiin tulee jatkaa. Keskeisessä roolissa tiedonvälityksessä ovat ympäristöministeriö, Suomen Kuntaliitto, ELY-keskukset sekä metsänhoitoyhdistykset. Myös kuntien luonnonhoidon osaamista sekä mahdollisuutta osallistua luonnonhoidon ja ekosysteemien ennallistamisen hankkeisiin tulisi vahvistaa.