Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 91-110 of 1700
  • Niemi, Maarit; Niemi, Jorma (Vesihallitus. National Board of Waters, 1980)
    Tiivistelmä: Bakteerit ja faagit joessa ja asumisjätevedessä
  • Lahti, Kirsti (Vesihallitus, 1980)
  • Kauppila, Päivi; Räsänen, Marja Liisa; Myllyoja, Sari (Finnish Environment Institute, 2013)
    Over the past few years, important new mines have been opened in Finland (Suurikuusikko, Talvivaara) while existing ones have upscaled their operations and new mining projects have been started. The mining industry produces the raw materials on which many other industries depend, including the metal, chemical and pulp and paper industries, as well as agriculture and a number of other sectors. Unavoidably, the metal ore mining has impacts on the environment. Prevention of negative environmental impacts calls for the application of BAT (Best Available Techniques) in the mining, starting from ore prospecting and mine planning and extending to mine closure - throughout the mine life cycle. This publication discusses the environmental aspects of metal ore mines throughout the mine life cycle, ranging from the relevant legislation, emissions and environmental impacts of the mining, to the required environmental surveys, methods and techniques used to decrease emissions and diminish environmental impacts. With Finnish conditions in focus, the publication proposes latest solution models for the best environmental practices for the metal ore mining. The publication is a joint project between the Geological Survey of Finland, the Kainuu and Lapland Centres for Economic Development, Transport and the Environment, the Regional State Administrative Agency for Northern Finland, the Finnish Association of Extractive Resources Industry and the Finnish Environment Institute. The publication is intended to use in planning, implementing and closing of the mines for operators and permit and supervisory authorities, as well as for consultants.
  • Sipari, Pekka; Nykänen, Esa; Heinonen, Reijo (Ympäristöministeriö, 2005)
  • Urho, Niko (Ympäristöministeriö, 2007)
    Biologisen monimuotoisuuden suojelu ja sen täyshyödyntäminen voidaan nähdä toistensa vastakohtina. Kestävä käyttö voidaan löytää näiden kahden ääripään välillä – se on kuin veteen piirretty viiva – luonnon järkiperäistä käyttämistä niin, että pitkällä tähtäimellä päästään suurimpaan mahdolliseen hyödynnykseen köyhdyttämättä kuitenkaan itse luonnon rikkautta. Biodiversiteetin kestävän käytön periaatteet luotiin YK:n biodiversiteettisopimuksen puitteissa edistämään kestävää käyttöä. Periaatteet saivat alkunsa havainnosta, että suojeluun keskittyvä ympäristöpolitiikka ei riitä puskuroimaan intensiivisen luonnonvaratalouden tuhoisaa vaikutusta biodiversiteettiin. Tämä raportti on johdanto kestävän käytön periaatteisiin ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin jotta biodiversiteetin köyhtymisen saataisiin pysäytetyksi vuoteen 2010 mennessä.
  • Auvinen, Ari-Pekka; Toivonen, Heikki (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Vuosina 2004-2005 toteutetun Suomen biodiversiteettiohjelman arvioinnin yhteydessä maamme biodiversiteetin kehitystä tarkasteltiin 75 hanketta varten kehitetyn indikaattorin avulla. Arvioinnin tukena käytetyt indikaattorit oli jäsennetty niin sanotun DPSIR-viitekehyksen mukaan ja ne käsittelivät biodiversiteetin tilaa ja muutosta sekä muutoksen taustalla olevista tekijöitä. Indikaattorien laatimisen yhteydessä todettiin useita tiedollisia puutteita ja havaittiin muita kehittämistarpeita. Erityisesti maassa käynnissä olevien biodiversiteettiseurantojen tuloksia ei voitu hyödyntää täysimittaisesti. Tässä raportissa tarkastellaan eräissä Euroopan maissa käynnissä olevia biodiversiteettiseurantoja ja niiden tulosten raportointikäytäntöjä sekä kansainvälisiä biodiversiteettiin liittyviä indikaattorihankkeita edellä mainituista lähtökohdista. Tarkastelun tavoitteena on ollut löytää sellaisia käytäntöjä, joita voitaisiin hyödyntää myös Suomessa sekä varautua kansainvälisten velvoitteiden synnyttämiin tietotarpeisiin. Raportissa käsitellään lisäksi keskeisiä Suomessa käynnissä olevia biodiversiteetin yleisseurantoja ja aikaisemmin kehitettyjä biodiversiteetin tilaa kuvaavia indikaattoreita. Työssä ehdotetaan eräiden biodiversiteettiseurantojen kehittämistä sekä tarkastellaan, mitä biodiversiteetin tilasta kertovia uusia indikaattoreita voitaisiin käynnissä olevien seurantojen tuottamien tietojen perusteella kehittää. Raportin lopussa on alustava ehdotus kansalliseksi biodiversiteetti-indikaattorien kokoelmaksi. Tämä kokoelma tulisi päivittää säännöllisesti ja julkaista muun muassa Internetissä.
  • Antikainen, Riina; Tenhunen, Jyrki; Ilomäki, Mika; Mickwitz, Per; Punttila, Pekka; Puustinen, Markku; Seppälä, Jyri; Kauppi, Lea (Suomen ympäristökeskus, 2007)
  • Tuovinen, Henriikka (Suomen ympäristökeskus, 2002)
    Tämän selvityksen tarkoituksena on ollut taustatiedon etsiminen ja ideointi Suomen varsinaista kansallista strategiaa varten, joka on määrä luovuttaa Euroopan Neuvostolle heinäkuussa 2003. Tutkimus perustuu EU:n kaatopaikkadirektiivin vaatimukseen, jonka mukaan kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan yhdyskuntajätteen määrää pitäisi vähentää 25 % vuoteen 2006 mennessä, 50 % vuoteen 2009 mennessä ja 65 % vuoteen 2016 mennessä. Vertailuvuodeksi on valittu vuosi 1994. Työssä on pyritty löytämään parhaat mahdolliset toimenpiteet biohajoavan jätteen saamiseksi pois kaatopaikoilta. Se on tärkeää etenkin kasvihuonekaasujen muodostumisen vuoksi, sillä biohajoavan jätteen anaerobisessa hajoamisessa syntyy metaanikaasua, joka on 20 kertaa haitallisempaa kuin hiilidioksidi. Strategiavaihtoehdoiksi on ehdotettu mm. biokaasutuksen (muu biohajoava kuin biojäte) yhdistämistä laitos- ja kotikompostointiin (biojäte) tai pelkkään laitoskompostointiin syntypaikkalajittelun pohjalta. Toisena vaihtoehtona on biohajoavan jätteen (muu biohajoava kuin biojäte) hyödyntäminen energiana (REF) ja biojätteen käsittely laitos- ja/tai kotikompostoinnilla. Kummassakin vaihtoehdossa jäännösjäte käsitellään mekaanis-biologisesti. Kolmanneksi on esitetty optiseen lajitteluun perustuvaa strategiaa. Käsittelyvaihtoehtoina toimivat biokaasutus ja laitoskompostointi (biohajoava, sis. biojätteen) tai märän jakeen biokaasutus (biojäte) ja kuivan jakeen terminen hyödyntäminen (muu kuin biojäte). Vertailuissa on käytetty apuna mm. ympäristövaikutusten arviointia ja kustannuksia. Biohajoavan jätteen hallinta ja sen määrän minimointi kaatopaikoilla ei onnistu entisillä keinoilla. Jatkossa jätteen synnyn ehkäisy, lopputuotteen markkinointi sekä poikkitieteellisen yhteistyön lisääminen nousevat yhä ratkaisevampaan osaan. Kokonaisuuden kannalta on hyvä muistaa, että biohajoavan jätteen määrän vähentäminen kaatopaikoilta vaikuttaa ratkaisevasti myös kasvihuonekaasujen vähenemiseen ilmakehässä.
  • Naskali, Arto; Hiedanpää, Juha; Suvantola, Leila (Ympäristöministeriö, 2006)
    Biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä -raportissa selvitetään biologisen monimuotoisuuden talouskytköksiä, turvaamisen hyötyjä ja kustannuksia sekä taloudellisen toiminnan aiheuttamaa monimuotoisuuden hupenemista. Lisäksi selvitetään talouspoliittisia keinoja vähentää biologisen monimuotoisuuden häviämistä. Samalla hahmotetaan biologisen monimuotoisuuden tehtävä ja mahdollisuudet taloudessa, erityisesti kiinnittäen huomiota markkinaperustaisiin lähestymistapohin ja etenkin markkinoiden luomiseen eli uudenlaisten liiketoimintamuotojen kehittämiseen monimuotoisuuden varaan.
  • Kettunen, Marianne; Walls, Mari; Seppälä, Juhani; Salo, Jukka (Ympäristöministeriö, 2005)
  • Rantanen, Pirjo; Aurola, Anne-Mari; Hakkila, Kirsi; Hernesmaa, Anne; Jørgensen, Kirsten; Laukkanen, Risto; Melasniemi, Hannes; Meriluoto, Jukka; Nikander, Sami; Pelkonen, Markku; Renko, Esa; Valve, Matti; Pauli, Anneli (Suomen ympäristökeskus, 1999)
  • Salmela, Kaija (Vesihallitus, 1978)
  • Laine, M. Minna (Finnish Environment Institute, 1998)
  • Häikiö, Elina; Kangasjärvi, Jaakko (Pohjois-Savon ympäristökeskus, 1998)
  • Retkin, Risto (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin bromattujen palonestoaineiden määriä eri jätejakeissa ja näistä muodostuvien palonsuojattujen materiaalien käsittelyä ja hyödyntämistä. Tutkitut bromatut palonestoaineet olivat kaupallisesti valmistetut polybromidifenyylieetteriseokset (PeBDE, OBDE ja DBDE) ja heksabromisyklododekaani (HBCD). Näiden yhdisteiden on todettu olevan haitallisia terveydelle ja ympäristölle. Kyseisillä yhdisteillä on pääosin suojattu sähkö- ja elektroniikkalaitteita sekä ajoneuvojen sisäosia. Tarkempaa ainetaseanalyysia varten tarkasteltaviksi jätejakeiksi valittiin tuottajavastuun piiriin kuuluvat sähkö- ja elektroniikkaromu (SER) ja romuajoneuvot (ELV). Työ toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen SYKEn ulkopuolisen tutkijan toimesta Ekokem Oy Ab:ltä saadun henkilökohtaisen apurahan avulla pro gradu-työnä. Aiheeltaan työ kytkeytyi VTT:n koordinoimaan tutkimushankkeeseen "Uusien materiaalien kestävä kierrätys" (NeReMa), jonka toteutukseen SYKE osallistui. Kaupallisten polybromidifenyylieettereiden käyttö on kielletty kulutustuotteissa ja PeBDE:ä ja OBDE:ä sisältäville jätteille ollaan asettamassa raja-arvot, jotka rajoittavat jätteiden hyödyntämistä. Kenttämittauksissa tarkasteltiin bromattujen palonestoaineiden esiintymistä sähkö- ja elektroniikkaromussa ja romuajoneuvoissa. Ainetaselaskelmien avulla tarkasteltiin yhdisteiden pitoisuuksia SER-muovimurskassa ja ELV:n kevyessä jakeessa, sekä tutkittujen palonestoaineiden poistumista jätejakeissa. Kenttämittauksissa ja laboratorioanalyyseissä SE-laitteista havaittiin polybromattuja difenyylieettereitä, mutta havainnot kaupallisesta PeBDE-seoksesta eivät olleet merkittäviä. Eniten bromattuja palonestoaineita sisälsivät tele- ja tietotekniset laitteet. SE-laitteista eroten henkilöautot eivät analyysien perusteella sisältäneet bromattuja palonestoaineita tai seosten pitoisuudet olivat hyvin pieniä. Bromattujen palonestoaineiden päätyminen jätehuoltoon on riippuvainen tuotteiden käyttöiästä. Esimerkiksi tele- ja tietoteknisissä laitteissa ei kiellettyjä palonestoaineita pitäisi enää esiintyä, mutta niitä kuitenkin havaittiin kyseisistä laitteista. Ainetaselaskelmien perusteella palonestoaineseosten pitoisuudet kuitenkin ylittävät niille ehdotetut alemmat jäteraja-arvot SER-muovissa sekä ELV:n käsittelyssä syntyvässä kevyessä jakeessa. Sähkö- ja elektroniikkaromuissa yhdisteiden pitoisuudet eivät ole yhtä korkeita kuin ELV:ssä. Kaupallisen PeBDE:n ja OBDE:n oletetaan poistuneen SE-laitteista vuoteen 2015 mennessä. Ajoneuvoista PeBDE ja OBDE on poistunut arviolta vuoteen 2025 mennessä. Bromatut palonestoaineet on mahdollista poistaa muun materiaalin seasta, jolloin palonestoaineet eivät pääse likaamaan raaka-aineena käytettävää kierrätysmateriaalia.
  • Hatva, Tuomo; Lapinlampi, Toivo; Gustafsson, Juhani; Hiisvirta, Leena; Liimatainen, Jouko; Salonen, Laina; Santala, Erkki; Seppänen, Harri (Finlands miljöcentral, 1997)
    Brunnsguiden har gjorts särskilt med tanke på dem som planerar att bygga en ny brunn eller restaurera en gammal. I guiden har man samlat information om grundvattenförekomst i mark och i berggrund, grundvattnets kvalitet och faktorer som försämrar kvaliteten samt valet av brunnsplatsens geografiska läge. Byggande av vanliga brunnar med cementringar finns detaljerat beskrivet och detta har illustrerats med bilder. Det finns också bilder av borrbrunnar och några övriga brunnstyper. I guiden finns dessutom beskrivet restaurerings- och underhållsåtgerder för gamla brunnar. I bilagorna finns förevisat kvalitetskrav och rekommedationer för hushållsvatten från privata brunnar, de vanligaste kvalitativa bristerna i vattnet samt åtgerder för att avhjälpa dem.
  • Lönnroth, Malin; Holttinen, Katja (Sydvästra Finlands miljöcentral, 2007)
    Finland, Åland och Sverige har ett gemensamt hav, där vattenkvaliteten de senaste årtiondena har försämrats. Det behövs bättre metoder för att hantera avloppsvattnen i skärgårdsförhållanden och de bästa resultaten uppnås genom samarbete. Projektet Bättre vattenkvalitet – hållbar hantering av avloppsvatten i skärgården genomfördes 2003 - 2007 i det EU-finansierade programmet Interreg IIIA Skärgården, som stod för 50 % av finansieringen. Huvudsökande och ansvarig projektinstans var Sydvästra Finlands miljöcentral. Övriga medsökande var Nylands miljöcentral, Ålands landskapsregering och Skärgårdsstiftelsen i Stockholms län. I praktiken genomfördes projektet som fem delprojekt, där delprojekten genom olika teman jobbade med den övergripande målsättningen; en avloppsvattenhantering i skärgården som är både ekonomiskt och miljömässigt effektiv. Målsättningen för projektet har bland annat varit att utveckla effektivare reningsmetoder för glesbygdens avloppsvatten, att minska på kväve- och fosforbelastningen till skärgården och därmed bidra till en bättre vattenkvalitet. Samt öka miljömedvetenheten bland de som bor och rör sig i skärgården.
  • Pelkonen, Riina; Alfthan, Georg; Järvinen, Olli (Finnish Environment Institute, 2006)
    The aim of the study was to study the geographical and temporal variation of Cd, Pb, As and Ni in wild edible mushrooms and to evaluate possible toxicological risks resulting from their consumption. The research focused on 12 mushroom species commonly collected in Finland. The samples were collected at common collection sites in Southern Finland between the years 1977 and 1999 and analysed using ICP-MS. The median dry weight concentrations ranged between 0.22-29.70 mg kg-1 d.w. for Cd, 0.36-6.05 mg kg-1 d.w. for Pb, 0.14-5.11 mg kg-1 d.w. for As and 0.41-9.08 mg kg-1 d.w. for Ni. The highest concentrations of Cd, Pb and As were found in Agaricus abruptibulbus and the highest level of Ni in Albatrellus ovinus. The Pb concentrations in A. abruptibulbus and Cd levels in Lactarius species were found to be significantly higher at polluted than at unpolluted sites. The Pb contents of A. ovinus, Boletus species, Cantharellus tubaeformis and Lactarius species as well as Cd levels of A. abruptibulbus and Leccinum species were signifi cantly higher for samples collected in 1977-1983 than for ones collected in 1992-1999. Decomposer species had generally higher concentrations of Cd, Pb and As than mycorrhizal fungi. Apart from the high element concentrations of A. abruptibulbus, the consumption of mushrooms was generally not considered to pose a toxicological risk in the light of the safety limits set by WHO. However, the Cd and Pb contents in A. abruptibulbus and Cd levels of Gyromitra esculenta and Boletus species exceeded the EU maximum permitted concentrations for cultivated mushrooms.