Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 492-511 of 1792
  • Leppänen, Minna (Suomen ympäristökeskus, 2002)
    Oppaassa esitetään Valtioneuvoston päätöksen (VNp 861/97) mukaisia kaatopaikkojen sijoitusperiaatteita sekä pohja- ja pintarakenteiden vaatimuksia. Oppaassa kuvataan kaatopaikan pinta- ja pohjarakenteiden osien tehtävät ja niiden suunnittelussa huomioon otettavia seikkoja. Opasta voidaan käyttää apuna kaatopaikkarakenteiden materiaali- valinnassa, mitoituksessa ja toteutuksessa. Toteutuksen laadunvarmistamiseen on kiinnitetty erityisesti huomiota. Oppaan liitteenä on esimerkkityöselitys, jossa on sovellettu muussa rakentamisessa käytettävää litterointia kaatopaikkarakentamiseen. Opas on tarkoitettu ympäristölupaviranomaisille, kaatopaikkojen suunnitteijoille sekä kaatopaikkarakenteiden toteuttajille.
  • Unknown author (Suomen ympäristökeskus, 21.8)
    Tässä julkaisussa käsitellään kaatopaikkojen käytöstä poistamiseen ja jälkihoitoon liittyviä tarpeita, lainsäädäntöä ja toimenpiteitä. Lainsäädännön asettamat vaatimukset kaatopaikoille muuttuivat vuonna 1997, ja kaatopaikan pohjarakenteita koskeva kymmenen vuoden siirtymäaika täyttyi lokakuussa 2007. Tämän jälkeen kaatopaikkoja jäi runsaasti pois käytöstä. Niiden jälkihoito jatkuu laajamittaisena vielä lähivuosikymmenet. Kaatopaikkojen asianmukaisella jälkihoidolla pyritään siihen, ettei kaatopaikoista niiden käytöstä poistamisen jälkeen synny haitallisia päästöjä ympäristön maaperään, pinta- ja pohjavesiin eikä ilmaan. Kaatopaikan sijainnin ja tilan selvitysten perusteella käytöstä poistetulle kaatopaikalle suunnitellaan tarvittavat kunnostus- ja jälkihoitotoimenpiteet. Niitä voivat olla esimerkiksi kaatopaikan eristäminen ja kaatopaikalla syntyvien vesien sekä kaatopaikkakaasun keräys ja käsittely. Kaatopaikan pintarakenteiden rakentamisessa on otettava huomioon mm. kaatopaikan erityispiirteet, tuleva maankäyttö, sääolosuhteet sekä käytettyjen materiaalien ja rakenteiden laadunvarmistus. Kunnostustoimenpiteiden toimivuutta tarkkaillaan kaatopaikan jälkiseurannan avulla. 1. korjaus julkaisuun: Julkaisun sivulta 52 poistetaan virheellinen lause: ”Maton sydämen paksuuden tulee olla vähintään 2 cm ja maton molemmin puolin tulee olla suodatinkankaat tukkeutumisen estämiseksi.” Se korvataan lauseella: ”Salaojamatto on mitoitettava samalla periaatteella kuin kiviaineksesta rakennettava kuivatuskerros.” 2. korjaus julkaisuun: Julkaisun sivulta 21 poistetaan virheellinen lause: "Sama koskee myös kuntien omistamaa jätehuoltoyhtiötä, jonka puolesta sitoumuksen voivat antaa jätehuoltoyhtiön toimivaltaiset elimet." Katso Ympäristöministeriön ohje YM2/401/2003 Vakuuden asettaminen jätteen hyödyntämis- ja käsittelytoiminnassa.
  • Unknown author (Suomen ympäristökeskus, 2001)
    Oppaassa käsitellään kaatopaikkojen lopettamiseen liittyviä lähtökohtia, lainsäädäntöä ja toimenpiteitä. Kaatopaikkojen asianmukaisella lopettamisella pyritään siihen, ettei kaatopaikoista niiden toiminnan loppumisenkaan jälkeen syntyisi haitallisia päästöjä ympäristön maaperälle, pinta- ja pohjavesille sekä ilmaan. Kaatopaikan tilan tutkimuksien ja sijainnin perusteella suunnitellaan tarvittavat kunnostustoimenpiteet lopetettavalle kaatopaikalle, joita voivat olla esimerkiksi kaatopaikan eristäminen ja kaatopaikalta syntyvien vesien sekä kaatopaikkakaasun keräys ja käsittely. Kaatopaikan pintarakenteiden rakentamisessa on otettava huomioon mm. kaatopaikan erityispiirteet rakennuspohjana, sääolosuhteet sekä käytettyjen materiaalien ja rakenteiden laadunvarmistus. Kunnostustoimenpiteiden toimintaa tarkkaillaan kaatopaikan jälkiseurannan avulla.
  • Lehtonen, Eija (Vesihallitus, 1979)
  • Salonen, Sakari; Salminen, Esa (Ympäristöministeriö, 2003)
    Valtioneuvoston päätöksen 1049/1999 mukaan kaatopaikoille ei saa sijoittaa nestemäistä jätettä. Tämän selvitystyön tavoitteena on ollut määritellä tarkemmin, mitä nestemäisellä jätteellä tarkoitetaan. Lähtökohtana selvitystyössä on ollut Suomessa nykytilanteessa kaatopaikoille sijoitettavat mahdollisesti nestemäisiksi luokiteltavat jätetyypit, sekä kaatopaikkoja ja jätteiden sijoittamista niille koskeva Suomen ja EU:n lainsäädäntö. Suomessa vallitseva nykytilanne huomioiden nestemäiseksi jätteeksi katsotaan jäte-erät, jotka sisältävät “irtovettä” yli 200 l. “Irtovedellä” tässä yhteydessä tarkoitetaan kaatopaikkapenkkaan sijoitettaessa jätteestä välittömästi pois virtaavaa vettä, jätevettä tai muuta viskositeetiltaan veden kaltaista jätettä. Edellä esitetty nestemäisen jätteen määrittely sekä ohjeet kaatopaikkakiellon soveltamisesta aiheuttavat sen, että usean jätteenkuljettajan ja kaatopaikanpitäjän on muutettava nykyisiä käytäntöjä. Muutoksia ja parannuksia tulisi tehdä kaatopaikalla suoritettavassa valvontatoiminnassa sekä nestemäisten jätteiden esikäsittely- ja käsittelytoiminnassa. Yleensä nykytilanteen korjaaminen edellyttää kaatopaikalla erillisen vastaanotto- ja käsittely-yksikön rakentamista. Mahdollisesti nestemäisten jätteiden vastaanotto ja käsittely siirtyy kaatopaikanpitäjältä muiden toimijoiden hoidettavaksi. Käytännössä alueellisesti toteutettavat käsittely- ja loppusijoitusratkaisut riippuvat monista tapauskohtaisista tekijöistä. Teknisesti ja taloudellisesti paras alueellinen toteutusratkaisu vaatii eri intressitahojen yhteistyötä ja yhteisten pelisääntöjen luomista alueella. Eräissä tapauksissa jätettä voidaan joutua kuljettamaan käsittelypaikkaan pitkiäkin matkoja. Nestemäisten jätteiden esikäsittelytoiminta voi luoda myös uutta liiketoimintaa alueelle.
  • Unknown author (Vesihallitus, 1972)
  • Luodes, Hannu; Kauppila, Päivi M.; Karlsson, Teemu; Nikkarinen, Maria; Aatos, Soile; Tornivaara, Anna; Wahlström, Margareta; Kaartinen, Tommi (Ympäristöministeriö, 2011)
    Kaivannaisjäte voidaan kaivannaisjäteasetuksen (379/2008) mukaisesti luokitella pysyväksi, kun kaivannaisjäte täyttää asetuksessa mainitut kriteerit. Oppaan tarkoituksena on auttaa kaivannaisalan toimijoita ja viranomaisia louhinnassa syntyvän kaivannaisjätteen luokittelussa pysyväksi. Oppaassa esitetään menettelyt kaivannaisteollisuudessa syntyvän sivukiven luokittelulle kaivannaisjäteasetuksen mukaisesti pysyväksi jokokansallisen pysyvien kivilajien luettelon tai tapauskohtaisen arvioinnin avulla.
  • Jaakkonen, Satu (Suomen ympäristökeskus, 2008)
  • Hatva, Tuomo; Lapinlampi, Toivo; Vienonen, Sanna (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Hyvää talousvettä tuottava kaivo on välttämätön kiinteistöille, joita ei ole liitetty vesijohtoverkostoon. Oppaassa annetaan ohjeet niistä selvityksistä ja maastotutkimuksista, joita tarvitaan yhden talouden vedenhankintaa varten rakennettavan rengas- tai porakaivon paikan määrittämisessä. Oppaan päätavoite on, että ohjeet ovat käytännönläheiset ja selvät. Aluksi kuvataan pohjaveden muodostumisen periaatteita erilaisissa maa- ja kallioperäolosuhteissa sekä niiden vaikutusta kaivon sijoittamiseen ja veden laatuun.Ennen maastotutkimuksia on hyvä koota hankkeen toteuttamisessa tarvittava aineisto, kuten kartat ja tiedot kiinteistön sijaintipaikan pohjaveden laadusta.Oppaassa on lukuisia esimerkkejä erilaisiin maa- ja kallioperäolosuhteisiin oikein rakennetuista rengas- ja porakaivoista, sekä virheellisesti sijoitetuista kaivoista. Erityistä huomiota on kiinnitetty pohjaveden likaantumisriskiin tai jo tapahtuneeseen likaantumiseen.Opas on tarkoitettu kiinteistönomistajille, kuntien viranomaisille, konsulteille ja muille asiasta kiinnostuneille. Opas täydentää Suomen ympäristökeskuksen aikaisemmin julkaisemia kaivoja koskevia oppaita, ohjeita, sopimusmalleja ja mallipiirustuksia. Se ei sisällä ohjeita kaivojen rakentamisesta.Oppaassa on lukuisia piirroksia, kaavioita ja valokuvia, kun taas tekstiosuus on suhteellisen lyhyt. Kirjassa on runsaasti viitteitä kaivoveden parantamisesta sekä pohjaveden laadusta ja tutkimuksista. 
  • Hatva, Tuomo; Lapinlampi, Toivo; Gustafsson, Juhani; Hiisvirta, Leena; Liimatainen, Jouko; Salonen, Laina; Santala, Erkki; Seppänen, Harri (Suomen ympäristökeskus, 1996)
    Kaivo-opas on laadittu erityisesti uuden kaivon rakentamista tai vanhan kunnostamista suunnitteleville. Oppaaseen on koottu tiivistettyä tietoa pohjaveden esiintymisestä maa- ja kallioperässä, pohjaveden laadusta ja sitä heikentävistä tekijöistä sekä kaivon paikan valinnasta. Tavallisen rengaskaivon rakentaminen on kuvattu yksityiskohtaisesti piirroksilla havainnollistettuna. Piirroksia on myös porakaivosta ja eräistä muista kaivotyypeistä. Oppaassa selostetaan lisäksi vanhan kaivon kunnostus- ja huoltotoimenpiteet. Liitteissä on esitetty yksityisten kaivojen talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset, yleisimmät veden laatuhaitat ja niiden poistamismahdollisuudet.
  • Myllymaa, Urpo (Vesihallitus, 1981)
  • Manninen, Pertti (Vesihallitus, 1982)
  • Työryhmä (Ympäristöministeriö, 11.6)
    Maailmanlaajuisesti kalankasvatus kasvaa nopeasti ja tällä hetkellä yli puolet ihmisten kuluttamasta kalasta on kasvatettua. Tuotantomuotoa pidetään yleisesti potentiaalisimpana ja kestävimpänä tapana tuottaa tulevaisuudessa eläinvalkuaista kasvavalle väestölle. Suomessa kalankasvatuksen kehittämisen lähtökohtana on elinkeino- ja ympäristöpolitiikan yhteensovittaminen. Tulevaisuudessa vesiviljelytuotanto Suomessa tulee lisääntymään. Tavoitteena on luoda edellytykset tuotannon kestävälle kasvulle niin ekologisesti kuin taloudellisesti. Kasvu sisävesialueella tulee perustumaan uuden edistyksellisen tekniikan, kuten kiertovesijärjestelmien käyttöön. Merialueella tuotannon kestävä kasvu rakentuu toiminnan sijainninohjauksen ja ravinteiden kierrättämisen varaan. Tuotanto monipuolistuu uusiin lajeihin sekä uusiin tuotantomuotoihin, kuten luomutuotantoon.
  • Haverinen, Lauri (Vesihallitus, 1979)
  • Hellsten, Pasi; Nystén, Taina; Salminen, Jani; Granlund, Kirsti; Huotari, Tuija; Vallinkoski, Veli-Matti (Suomen ympäristökeskus, 2004)