Browsing Sarjat / Serier / Series by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1003-1022 of 1556
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2002)
    Ympäristöministeriö antaa yleisen ohjeen raideliikennemelun laskemi- sesta. Ohje annetaan ympäristönsuojelulain (86/2000) 108 §:n ja 117 §:n nojalla. Ohje tulee voimaan 1.5.2002 ja on voimassa toistaiseksi. Raideliikennemelun laskentamalli on tarkoitettu ohjeeksi arvioitaessa raideliikenteen aiheuttamaa melukuormitusta ympäristönsuojelulain täytäntöönpanossa ja soveltamisessa. Mallia voidaan tämän ohella käyttää myös suunnittelussa. Raideliikennemelun laskentamalli on kehitetty suunnittelua ja muita ennustetarkoituksia varten. Sitä voidaan käyttää melukuormituksen laskemiseen ja meluntorjuntatoimenpiteiden arviointiin. Laskentamallia voidaan käyttää junien ohiajon aiheuttaman keskiäänitason ja enimmäis- melutason laskemiseen. Laskentamallin liitteenä on käsin tapahtuvaan laskentaan soveltuva yksinkertaistettu laskentamenetelmä. Raideliikennemelun laskentamalli on Suomen oloihin tehty sovellutus uudistetusta yhteispohjoismaisesta raideliikennemelun laskentamallista, jonka ovat kehittäneet Pohjoismaiden ympäristö- ja liikenneviranomaiset sekä akustikot.
  • Partanen-Hertell, Marjut; Harju-Autti, Pekka; Kreft-Burman, Katarzyna; Pemberton, David (Finnish Environment Institute, 1999)
  • Elo, Tiina; Seppälä, Sirkka-Liisa (Ympäristöministeriö, 2012)
    Sallan kulttuuriympäristöohjelmassa luodaan katsaus kunnan kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja sitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelmatyön päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun välineeksi sekä vahvistaa asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii niin ympäristöhoidon opaskirjana, kotiseudun lukukirjana kuin Sallan kunnan arvokkaiden kulttuuriympäristökohteiden tietopankkina. Sallan kulttuuriympäristöohjelma on tehty Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen alueidenkäyttöyksikön hallinnoiman Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hankkeen toimesta yhteistytössä Sallan kunnan kanssa. Hankkeen on rahoittanut EU:n aluekehitysrahasto EAKR siihen liittyvine kansallisine rahoituksineen.
  • Vakkilainen, Pertti; Kotola, Jyrki; Nurminen, Jyrki (Ympäristöministeriö, 2005)
  • Sipari, Pekka; Saarinen, Ari (Ympäristöministeriö, 2003)
    Tässä oppaassa tarkastellaan rakennusten ääneneristävyyteen liittyviä kaavamerkintöjä ja -määräyksiä ja niiden muodostamisperusteita ja esitetään laskentamenetelmä rakennuksen julkisivun ääneneristävyyden mitoittamiselle. Rakennuksen ulkovaipalle asetetut ääneneristävyyttä koskevat vaatimukset esitetään yleis- ja asemakaavoissa yleensä ilmoittamalla ulkomelutaso tai ulko- ja sisämelun äänitasoero. Tässä oppaassa esitetyn menetelmän avulla rakennushankkeeseen ryhtyvä voi osoittaa kaavassa vaaditun vähimmäisäänitasoeron toteutumisen. Menetelmä soveltuu erityisesti vilkasliikenteisten liikenneväylien varsilla sijaitsevien julkisivujen mitoittamiseen. Sitä voidaan soveltaa myös esimerkiksi suojattaessa asukkaita teollisuusmelulta, jos melun taajuusjakauma vastaa likimain tieliikennemelua. Menetelmä pyrkii siihen, että kaavassa vaadittu vähimmäisäänitasoero toteutuu suurimmassa osassa mitoitustapauksia. Käytännössä melu varsinkin enimmäisäänitasojen osalta vaihtelee ajallisesti sekä paikallisesti ja saattaa poiketa suurestikin arvioidusta. Tämän takia menetelmän käyttö ei takaa, että sisämelutason ohjearvo alitetaan kaikissa tapauksissa. Oppaan mukaisella mitoituksella voidaan kuitenkin katsoa päästävän tyydyttävään tasoon, mikäli ulkomelutaso on arvioitu oikein. Opas on tarkoitettu kaavoittajien, rakennuslupaviranomaisten, rakentajien ja suunnittelijoiden tarpeisiin.
  • Eranti, Leena; Haatio, Toivo; Koponen, Antti; Pulkki, Timo; Rautiainen, Liisa; Reiman, Hille; Roman, Sven-Eric (Ympäristöministeriö, 2004)
    Opas on ensisijaisesti suunnattu rakennustuotteiden valmistajille ja maahantuojille, jotka ovat siirtymässä rakennustuotedirektiivin mukaiseen tuotteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen ja CE-merkinnän käyttöön. Opas selvittää vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa noudatettavia periaateita, siirtymäaikajärjestelyjä sekä vastuukysymyksiä. Pyrkimyksenä on antaa riittävät tiedot jotta rakennustuotteiden valmistajat ja maahantuojat osaavat toimia oikein ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin rakennustuotteiden CE-merkintään liittyen.
  • Aaltonen, Juha; Hohti, Harri; Jylhä, Kirsti; Karvonen, Tuomo; Kilpeläinen, Tiina; Koistinen, Jarmo; Kotro, Janne; Kuitunen, Timo; Ollila, Markku; Parvio, Anna; Pulkkinen, Seppo; Silander, Jari; Tiihonen, Topi; Tuomenvirta, Heikki; Vajda, Andrea (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Voimakkaat rankkasateet ja niihin usein liittyvät sääilmiöt kuten rakeet, ukkonen sekä ukkospuuskat vaikuttavat monin tavoin yhteiskunnan eri aloihin ja edellyttävät erilaisia varautumistoimia. Taajamissa hulevesien hallinnan ongelmana ovat ilmastonmuutoksen myötä kasvavat sademäärät ja lisääntyvät rankkasateet. Konkreettinen esimerkki rankkasateiden aiheuttamista mittavista ja laaja-alaisista vahingoista suomalaisessa yhteiskunnassa on kesän 2007 tapaus Porissa, jossa hulevesien aiheuttamat vahingot olivat arviolta 20 miljoonaa euroa. Lyhytaikaisten ja paikallisten rankkasateiden nykyisistä intensiteeteistä ja todennäköisyyksistä oli ennen hanketta käytettävissä varsin niukasti ajanmukaista tutkimustietoa. Yhdyskuntasuunnittelun mitoituksissa käytetään edelleenkin 1960-luvulta peräisin olevia sadejakaumia, jotka perustuvat suhteellisen vähälukuisiin sademittarihavaintoihin, vaikka uutta mittausaineistoa on Suomen sateista erittäin paljon. Tämä rankkasateita ja taajamatulvia koskeva RATU-hanke toteutettiin vuosina 2005 - 2008. Sen tavoitteena oli - selvittää säätutka- ja sademittarihavaintoihin pohjautuen rankkasateiden nykyinen esiintymistodennäköisyys - arvioida valittujen kesien rankkasateiden ilmastollinen edustavuus ja rankkasateiden esiintymisen muutos tulevaisuudessa - selvittää olemassa olevien käyttökelpoisten taajamahydrologiamallien soveltuvuus Suomen olosuhteisiin - arvioida uuden tiedon vaikutuksia hulevesien hallintaan mallintamalla kaksi koealuetta. Tutkimuksessa käytettiin koko Suomen kattavilta säätutkilta kesinä 2000 - 2005 saatuja sadantatietoja. Vaikka havaintovuosia on vähän niin mittaustuloksia on miljardeja, joten niiden perusteella voidaan arvioida myös harvinaisten tapausten toistuvuutta. Tutkimuksessa saatiin arvioita erittäin harvoin, jopa keskimäärin kerran 3000 kesässä, toistuville sadetapahtumille. Tulosten mukaan harvinaisten rankkasateiden sademäärät ovat varsin samansuuruisia kuin tähän asti on oletettu. Analysoitujen sateen tilastollisten parametrien avulla voidaan generoida Suomen ilmastoon sopivia sadetapahtumia. Perinteisillä sademittareilla saatujen tulosten mukaan sadanta vähenee Suomessa etelästä pohjoiseen mennessä. Rannikon ja sisämaan välillä ei havaittu samalla leveyspiirillä olevan tarvetta korjata sadetta korjauskertoimella. Touko-syyskuun rankkasateiden arvioidaan kasvavan ajan mukana keskimäärin melko lineaarisesti. Nykyilmaston keskimäärin kolmen vuoden välein toistuva tapahtuma toistuu tulevaisuudessa noin kahden vuoden välein. Hulevesimalleilla tehtyjen tarkastelujen mukaan ilmastonmuutos lisäsi virtaamaa koealueilla lähes yhtä paljon kuin sadanta kasvoi.
  • Nöjd, Anna; Kauppila, Pirkko; Bäck, Saara (Suomen ympäristökeskus, 2005)
    Raportissa esitellään EU:n vesipuitedirektiivin myötä kehitettävän ekologisen luokittelun taustaa ja perusteita rannikkovesien osalta. Tekstissä tarkastellaan sekä direktiivissä annettuja määritelmiä että EU:n asettamien, yhteistä lähestymistapaa (Common Implementation Startegy, CIS) työstäneiden työryhmien näkemyksiä ja tulkintoja direktiivin tekstistä. Raportissa käydään läpi direktiivissä rannikkovesien luokitteluun sisällytetyt laatutekijät, sekä selitetään vertailuolosuhteet ja ekologinen laatusuhde (ecological quality ratio, EQR). Siinä esitellään myös direktiivissä esitetyt menetelmät vertailuolosuhteiden määrittämiseksi, ja pohditaan niiden käyttökelpoisuutta. Raportissa tarkastellaan sekä direktiivissä lueteltuja että työryhmien ohjeistuksissaan esittämiä kriteereitä luokittelussa käytettävien laatutekijöiden ja muuttujien valitsemiseksi. Lisäksi esitellään lyhyesti vaihtoehtoisia menetelmiä luokkarajojen asettamiseksi. Lopuksi tarkastellaan biologisten tekijöiden ja niitä tukevien fysikaalis-kemiallisten ja hydrologis-morfologisten tekijöiden suhdetta luokittelussa ja annetaan katsaus interkalibrointiprosessista, jonka avulla on tarkoitus varmistaa eri maiden luokittelutulosten vertailukelpoisuus.
  • Jarva, Anne (Ympäristöministeriö, 2005)
    Rantojen maankäytön suunnittelu -oppaassa kerrotaan rantojen maankäytön suunnittelun ja rakentamisen ohjauksen erilaisista keinoista ja niiden käytöstä maankäyttö- ja rakennuslain hengessä. Opas kannustaa parantamaan maankäytön suunnittelun laatua. Se korostaa kuntien vastuuta ja itsenäistä päätöksentekoa, käytettävän asiantuntemuksen monipuolisuutta sekä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Oppaaseen on koottu tietoa suunnittelun lähtökohdista, mahdollisuuksista ja reunaehdoista. Yksityiskohtaisia kaavoitusohjeita ei anneta, vaan tietojen soveltaminen vesistön, alueen ja kunnan olosuhteisiin jää kaavoittajan tehtäväksi. Opas on tarkoitettu pääasiassa rantojen maankäytön suunnittelijoille sekä kuntien kaavoituksesta ja rakentamisesta vastaaville viranomaisille. Se auttaa myös muita suunnittelun osapuolia, kuten maanomistajia, asukkaita ja kansalaisjärjestöjä ymmärtämään, mitä hyötyä suunnittelusta on ja miten siihen voidaan vaikuttaa.
  • Latvala, Arto (Vesihallitus. National Board of Waters, 1985)
    Pikasuodatus asumisjäteveden käsittelyn täydentäjänä
  • Penttinen, Riina; Kallio-Mannila, Kaija; Nikander, Antero (Suomen ympäristökeskus, 2002)
  • Reinikainen, Jussi (Suomen ympäristökeskus, 2003)
  • Vuorenmaa, Jussi (Finnish Environment Institute, 2007)
    The present work provides a regional-scale assessment of the changes in acidifying deposition in Finland over the past 30 years and the current pattern in the recovery of acid-sensitive lakes from acidification in relation to changes in sulphate deposition. This information is needed for documenting the ecosystem benefits of costly emission reduction policies and further actions in air pollution policy. The development of sulphate deposition in Finland reflects that of European SO2 emissions. Before the 1990s, reductions in sulphur emissions in Europe had been relatively small and sulphate deposition showed no consistent trends. Due to emission reduction measures that were then taken, sulphate deposition started to clearly decline from the late 1980s. The bulk deposition of sulphate has declined 40-60% in most parts of the country during 1990-2003. The decline in sulphate deposition exceeded the decline of base cation deposition, which resulted in a decrease in acidity and acidifying potential of deposition over the 1990s. Nitrogen deposition also decreased since the late 1980s, but less than that of sulphate, and levelling off during the 1990s. Sulphate concentrations in all types of lakes throughout Finland have declined from the early 1990s. The relative decrease in lake sulphate concentrations (average 40-50%) during 1990-2003 was rather similar to the decline in sulphate deposition, indicating a direct response to the reduction in deposition. There are presently no indications of elevated nitrate concentrations in forested headwater lakes. Base cation concentrations are still declining in many lakes, especially in south Finland, but to a lesser extent than sulphate allowing buffering capacity (alkalinity) to increase. The recovery has been strongest in lakes in which sulphate has been the major acidifying agent, and recovery has been the strongest and most consistent in lakes in south Finland. The recovery of lakes in central Finland and north Finland is not as widespread and strong as observed in south. Many catchments, particularly in central Finland, have a high proportion of peatlands and therefore high TOC concentrations, and runoff-induced surges of organic acids have been an important confounding factor suppressing the recovery of pH and alkalinity in these lakes. Chemical recovery is progressing even in the most acidified lakes, but the buffering capacity of many lakes is still low and still sensitive to acidic input. Chemical recovery is resulting in biological recovery with populations of acid-sensitive fish species increasing. Increasing TOC concentrations are indicated in small forest lakes in Finland, which appear to be related to decreasing sulphate deposition and improved acid-base status of the soil. A new challenge is climate change with potential trends in temperature, precipitation and runoff, which are expected to affect future chemical and biological recovery from acidification. The potential impact of mobilization and leaching of organic acids may become particularly important in Finnish conditions. Long-term environmental monitoring has evidently shown the success of international emission abatement strategies. The importance and value of integrated monitoring approach including physical, chemical and biological variables is clearly indicated, and continuous environmental monitoring is needed as a scientific basis for further actions in air pollution policy. The effect of climate change will increase data requirements, and should be taken into account when assessing long-term surface water quality and developing future monitoring networks, due to more complex processes involved.
  • Korhonen, Marja-Riitta; Dahlbo, Helena (Finnish Environment Institute, 2007)
    Waste management generates greenhouse gas emissions. New waste management concepts for reducing these emissions are continuously being developed. In this study the potential of material recovery to reduce greenhouse gas emissions was assessed. The study was divided into two phases. In the first phase the material recovery concepts used in Finland were identified and approximate greenhouse gas emission savings calculations were conducted for some of the concepts. In the second phase two promising concepts were chosen as case studies for a more detailed assessment, both of which are documented in detail in this report. In the first concept plastic waste is reprocessed into plastic profiles and in the second waste textile is reprocessed into oil absorbent mats. Life Cycle Inventory (LCI) methodology was used for calculating the greenhouse gas emission savings. The emission saving potential was assessed by comparing the emissions from the product made of recycled material with the emissions from the lifecycle of a reference product. The reference product is made for the same application of use but manufactured from virgin raw material. Impregnated wood was chosen as the reference product for the plastic profile and oil absorbent mat made from virgin polypropylene fibre was used as the reference product for the oil absorbent mat made from textile waste. When assessing the overall greenhouse gas emission savings from material recovery, only comparing the emissions from the recycled and the reference product lifecycles is insufficient. Thus, the emissions avoided by material and energy recovery were also included in the calculations. The results show that the greenhouse gas emission reduction potential of material recycling is highly case-specific and emission savings can not always be obtained. In this study recovery of textile waste showed the potential to reduce greenhouse gas emissions. However, plastic waste recycling only generates greenhouse gas emission savings under certain conditions. The emission reduction potential greatly depends on the reference product chosen. This study concentrated solely on greenhouse gas emissions. Thus the results only highlight one aspect of the environmental impacts from material recycling.
  • Rekolainen, Seppo; Vuoristo, Heidi; Kauppi, Lea; Bäck, Saara; Eerola, Marjaana; Jouttijärvi, Timo; Kaukoranta, Erkki; Kenttämies, Kaarle; Mitikka, Sari; Pitkänen, Heikki; Polso, Anne; Puustinen, Markku; Rautio, Liisa Maria; Räike, Antti; Räsänen, Johanna; Santala, Erkki; Silvo, Kimmo; Tattari, Sirkka (Suomen ympäristökeskus, 2006)
  • Korpinen, Päivi; Kiirikki, Mikko; Koponen, Jorma; Sarkkula, Juha; Väänänen, Paula (Suomen ympäristökeskus, 2002)