Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1119-1138 of 1764
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2002)
    Ympäristöministeriö antaa yleisen ohjeen raideliikennemelun laskemi- sesta. Ohje annetaan ympäristönsuojelulain (86/2000) 108 §:n ja 117 §:n nojalla. Ohje tulee voimaan 1.5.2002 ja on voimassa toistaiseksi. Raideliikennemelun laskentamalli on tarkoitettu ohjeeksi arvioitaessa raideliikenteen aiheuttamaa melukuormitusta ympäristönsuojelulain täytäntöönpanossa ja soveltamisessa. Mallia voidaan tämän ohella käyttää myös suunnittelussa. Raideliikennemelun laskentamalli on kehitetty suunnittelua ja muita ennustetarkoituksia varten. Sitä voidaan käyttää melukuormituksen laskemiseen ja meluntorjuntatoimenpiteiden arviointiin. Laskentamallia voidaan käyttää junien ohiajon aiheuttaman keskiäänitason ja enimmäis- melutason laskemiseen. Laskentamallin liitteenä on käsin tapahtuvaan laskentaan soveltuva yksinkertaistettu laskentamenetelmä. Raideliikennemelun laskentamalli on Suomen oloihin tehty sovellutus uudistetusta yhteispohjoismaisesta raideliikennemelun laskentamallista, jonka ovat kehittäneet Pohjoismaiden ympäristö- ja liikenneviranomaiset sekä akustikot.
  • Partanen-Hertell, Marjut; Harju-Autti, Pekka; Kreft-Burman, Katarzyna; Pemberton, David (Finnish Environment Institute, 1999)
  • Elo, Tiina; Seppälä, Sirkka-Liisa (Ympäristöministeriö, 2012)
    Sallan kulttuuriympäristöohjelmassa luodaan katsaus kunnan kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja sitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelmatyön päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun välineeksi sekä vahvistaa asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii niin ympäristöhoidon opaskirjana, kotiseudun lukukirjana kuin Sallan kunnan arvokkaiden kulttuuriympäristökohteiden tietopankkina. Sallan kulttuuriympäristöohjelma on tehty Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen alueidenkäyttöyksikön hallinnoiman Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hankkeen toimesta yhteistytössä Sallan kunnan kanssa. Hankkeen on rahoittanut EU:n aluekehitysrahasto EAKR siihen liittyvine kansallisine rahoituksineen.
  • Tiitu, Maija (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Kaupunkialueiden pinta-ala on laajentunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä kaupungistumisen ja yhdyskuntarakenteen hajautumisen myötä. Tässä raportissa tutkittiin rakennetun alueen muutoksia Suomen 34 suurimmalla kaupunkiseudulla vuosina 2000–2012. Tavoitteena oli selvittää, mille maankäyttöluokille rakennettu alue laajeni ja kuinka suuri osuus asuinkerrosalasta kohdistui jo rakennetulle alueelle ja toisaalta aiemmin rakentamattomille alueille. Tarkasteluissa hyödynnettiin kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen jaottelua jalankulku-, joukkoliikenne- ja autovyöhykkeisiin. Osana tutkimusta arvioitiin eri aineistojen käyttökelpoisuutta rakennetun alueen laajenemisen seurantaan. Tulosten perusteella kaupunkiseudut kasvoivat 2000-luvulla pääosin ulospäin rakennetun alueen laajetessa kaupunkia ympäröiville erityyppisille metsäalueille. Autovyöhykkeiden metsäalueille rakentaminen korostui tarkasteltaessa sekä rakennetun maapinta-alan muutoksia että kerrosalan sijoittumista. Toisin kuin pienemmillä seuduilla, Helsingissä ja Tampereella kerrosalasta suhteellisesti suurin osa sijoittui joukkoliikennevyöhykkeiden jo aiemmin rakennetuille alueille. Rakennettu alue laajeni väes-tönkasvua nopeammin lähes kaikilla seuduilla - myös vähenevän väestön alueilla. Corine Land Cover (CLC) -aineisto soveltuu hyvin rakennetun alueen yleispiirteisten muutosten analysointiin, mutta tarkalla mittakaavatasolla aineiston käyttöön liittyy rajoituksia. Eri aineistoja yhdisteltäessä tulee ottaa huomioon niiden mittakaava. Erityisesti täydennysrakentamisen tulkinnassa on muistettava, että CLC-aineiston rakennettu alue sisältää myös paljon rakentamattomia alueita, jotka eivät resoluution takia erotu aineistossa.
  • Tiitu, Maija; Helminen, Ville; Järvenpää, Elise; Härmä, Pekka; Hattunen, Suvi; Rehunen, Antti (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Raportissa kuvataan menetelmä rakennetun maan pinta-alan muutosten ennakointiin. Työn taustalla on erityisesti tarve arvioida maankäytöstä ja sen muutoksista aiheutuvaa kasvihuonekaasujen päästöjen kehitystä kansainvälisten sopimusten mukaisia raportointeja varten. Rakennetun maan kehityksen laskemiseksi hyödynnetään valtakunnallisia paikkatietoaineistoja, joiden muutostiedoilla on saatu lähimenneisyyden kehitystrendi. Tulevan kehityksen lähtötietona on käytetty Tilastokeskuksen väestöennustetta. Laskenta on jaettu kolmeen moduuliin, joista ensimmäisessä tarkastellaan yhdyskuntarakennetason muutosta, jonka ajurina on väestökehitys. Toisessa moduulissa lasketaan trendi vapaa-ajan asutuksen kehitykselle ja kolmannessa muiden, lähinnä taajamien ulkopuolisten rakennetun maan alaluokkien kehitykselle. Laskentamallin mukaan rakennetun maan kokonaispinta-ala kasvaa vuosina 2013–2040 Etelä-Suomessa 13,8 % ja Pohjois-Suomessa 15,29 %. Absoluuttisesti rakennetun alueen ennustettu pinta-ala on Etelä-Suomen maakunnissa noin nelinkertainen verrattuna Pohjois-Suomeen vuonna 2040. Rakennetun alueen kasvu on kuitenkin luonteeltaan hyvin erilaista maan eri osissa maata. Väestönkasvu on tärkein tulevan rakennetun alueen pinta-alaa määrittävä tekijä Etelä-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa rakennetun alueen kasvu perustuu luonnonvarojen hyödyntämisestä johtuviin suuriin hankkeisiin kuten kaivoksiin. Käytetty menetelmä perustuu paikkatietoaineistojen ja erilaisten rekisteritietojen yhdistämiseen. Rakennetun maan pinta-alaennustetta on jatkossa mahdollista tarkentaa menetelmän jatkokehittämisen ohella myös aiempaa tarkemmilla ja laadukkaammilla lähtötiedoilla.
  • Vakkilainen, Pertti; Kotola, Jyrki; Nurminen, Jyrki (Ympäristöministeriö, 2005)
  • Sipari, Pekka; Saarinen, Ari (Ympäristöministeriö, 2003)
    Tässä oppaassa tarkastellaan rakennusten ääneneristävyyteen liittyviä kaavamerkintöjä ja -määräyksiä ja niiden muodostamisperusteita ja esitetään laskentamenetelmä rakennuksen julkisivun ääneneristävyyden mitoittamiselle. Rakennuksen ulkovaipalle asetetut ääneneristävyyttä koskevat vaatimukset esitetään yleis- ja asemakaavoissa yleensä ilmoittamalla ulkomelutaso tai ulko- ja sisämelun äänitasoero. Tässä oppaassa esitetyn menetelmän avulla rakennushankkeeseen ryhtyvä voi osoittaa kaavassa vaaditun vähimmäisäänitasoeron toteutumisen. Menetelmä soveltuu erityisesti vilkasliikenteisten liikenneväylien varsilla sijaitsevien julkisivujen mitoittamiseen. Sitä voidaan soveltaa myös esimerkiksi suojattaessa asukkaita teollisuusmelulta, jos melun taajuusjakauma vastaa likimain tieliikennemelua. Menetelmä pyrkii siihen, että kaavassa vaadittu vähimmäisäänitasoero toteutuu suurimmassa osassa mitoitustapauksia. Käytännössä melu varsinkin enimmäisäänitasojen osalta vaihtelee ajallisesti sekä paikallisesti ja saattaa poiketa suurestikin arvioidusta. Tämän takia menetelmän käyttö ei takaa, että sisämelutason ohjearvo alitetaan kaikissa tapauksissa. Oppaan mukaisella mitoituksella voidaan kuitenkin katsoa päästävän tyydyttävään tasoon, mikäli ulkomelutaso on arvioitu oikein. Opas on tarkoitettu kaavoittajien, rakennuslupaviranomaisten, rakentajien ja suunnittelijoiden tarpeisiin.
  • Eranti, Leena; Haatio, Toivo; Koponen, Antti; Pulkki, Timo; Rautiainen, Liisa; Reiman, Hille; Roman, Sven-Eric (Ympäristöministeriö, 2004)
    Opas on ensisijaisesti suunnattu rakennustuotteiden valmistajille ja maahantuojille, jotka ovat siirtymässä rakennustuotedirektiivin mukaiseen tuotteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen ja CE-merkinnän käyttöön. Opas selvittää vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa noudatettavia periaateita, siirtymäaikajärjestelyjä sekä vastuukysymyksiä. Pyrkimyksenä on antaa riittävät tiedot jotta rakennustuotteiden valmistajat ja maahantuojat osaavat toimia oikein ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin rakennustuotteiden CE-merkintään liittyen.
  • Aaltonen, Juha; Hohti, Harri; Jylhä, Kirsti; Karvonen, Tuomo; Kilpeläinen, Tiina; Koistinen, Jarmo; Kotro, Janne; Kuitunen, Timo; Ollila, Markku; Parvio, Anna; Pulkkinen, Seppo; Silander, Jari; Tiihonen, Topi; Tuomenvirta, Heikki; Vajda, Andrea (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Voimakkaat rankkasateet ja niihin usein liittyvät sääilmiöt kuten rakeet, ukkonen sekä ukkospuuskat vaikuttavat monin tavoin yhteiskunnan eri aloihin ja edellyttävät erilaisia varautumistoimia. Taajamissa hulevesien hallinnan ongelmana ovat ilmastonmuutoksen myötä kasvavat sademäärät ja lisääntyvät rankkasateet. Konkreettinen esimerkki rankkasateiden aiheuttamista mittavista ja laaja-alaisista vahingoista suomalaisessa yhteiskunnassa on kesän 2007 tapaus Porissa, jossa hulevesien aiheuttamat vahingot olivat arviolta 20 miljoonaa euroa. Lyhytaikaisten ja paikallisten rankkasateiden nykyisistä intensiteeteistä ja todennäköisyyksistä oli ennen hanketta käytettävissä varsin niukasti ajanmukaista tutkimustietoa. Yhdyskuntasuunnittelun mitoituksissa käytetään edelleenkin 1960-luvulta peräisin olevia sadejakaumia, jotka perustuvat suhteellisen vähälukuisiin sademittarihavaintoihin, vaikka uutta mittausaineistoa on Suomen sateista erittäin paljon. Tämä rankkasateita ja taajamatulvia koskeva RATU-hanke toteutettiin vuosina 2005 - 2008. Sen tavoitteena oli - selvittää säätutka- ja sademittarihavaintoihin pohjautuen rankkasateiden nykyinen esiintymistodennäköisyys - arvioida valittujen kesien rankkasateiden ilmastollinen edustavuus ja rankkasateiden esiintymisen muutos tulevaisuudessa - selvittää olemassa olevien käyttökelpoisten taajamahydrologiamallien soveltuvuus Suomen olosuhteisiin - arvioida uuden tiedon vaikutuksia hulevesien hallintaan mallintamalla kaksi koealuetta. Tutkimuksessa käytettiin koko Suomen kattavilta säätutkilta kesinä 2000 - 2005 saatuja sadantatietoja. Vaikka havaintovuosia on vähän niin mittaustuloksia on miljardeja, joten niiden perusteella voidaan arvioida myös harvinaisten tapausten toistuvuutta. Tutkimuksessa saatiin arvioita erittäin harvoin, jopa keskimäärin kerran 3000 kesässä, toistuville sadetapahtumille. Tulosten mukaan harvinaisten rankkasateiden sademäärät ovat varsin samansuuruisia kuin tähän asti on oletettu. Analysoitujen sateen tilastollisten parametrien avulla voidaan generoida Suomen ilmastoon sopivia sadetapahtumia. Perinteisillä sademittareilla saatujen tulosten mukaan sadanta vähenee Suomessa etelästä pohjoiseen mennessä. Rannikon ja sisämaan välillä ei havaittu samalla leveyspiirillä olevan tarvetta korjata sadetta korjauskertoimella. Touko-syyskuun rankkasateiden arvioidaan kasvavan ajan mukana keskimäärin melko lineaarisesti. Nykyilmaston keskimäärin kolmen vuoden välein toistuva tapahtuma toistuu tulevaisuudessa noin kahden vuoden välein. Hulevesimalleilla tehtyjen tarkastelujen mukaan ilmastonmuutos lisäsi virtaamaa koealueilla lähes yhtä paljon kuin sadanta kasvoi.
  • Nöjd, Anna; Kauppila, Pirkko; Bäck, Saara (Suomen ympäristökeskus, 2005)
    Raportissa esitellään EU:n vesipuitedirektiivin myötä kehitettävän ekologisen luokittelun taustaa ja perusteita rannikkovesien osalta. Tekstissä tarkastellaan sekä direktiivissä annettuja määritelmiä että EU:n asettamien, yhteistä lähestymistapaa (Common Implementation Startegy, CIS) työstäneiden työryhmien näkemyksiä ja tulkintoja direktiivin tekstistä. Raportissa käydään läpi direktiivissä rannikkovesien luokitteluun sisällytetyt laatutekijät, sekä selitetään vertailuolosuhteet ja ekologinen laatusuhde (ecological quality ratio, EQR). Siinä esitellään myös direktiivissä esitetyt menetelmät vertailuolosuhteiden määrittämiseksi, ja pohditaan niiden käyttökelpoisuutta. Raportissa tarkastellaan sekä direktiivissä lueteltuja että työryhmien ohjeistuksissaan esittämiä kriteereitä luokittelussa käytettävien laatutekijöiden ja muuttujien valitsemiseksi. Lisäksi esitellään lyhyesti vaihtoehtoisia menetelmiä luokkarajojen asettamiseksi. Lopuksi tarkastellaan biologisten tekijöiden ja niitä tukevien fysikaalis-kemiallisten ja hydrologis-morfologisten tekijöiden suhdetta luokittelussa ja annetaan katsaus interkalibrointiprosessista, jonka avulla on tarkoitus varmistaa eri maiden luokittelutulosten vertailukelpoisuus.
  • Jarva, Anne (Ympäristöministeriö, 2005)
    Rantojen maankäytön suunnittelu -oppaassa kerrotaan rantojen maankäytön suunnittelun ja rakentamisen ohjauksen erilaisista keinoista ja niiden käytöstä maankäyttö- ja rakennuslain hengessä. Opas kannustaa parantamaan maankäytön suunnittelun laatua. Se korostaa kuntien vastuuta ja itsenäistä päätöksentekoa, käytettävän asiantuntemuksen monipuolisuutta sekä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Oppaaseen on koottu tietoa suunnittelun lähtökohdista, mahdollisuuksista ja reunaehdoista. Yksityiskohtaisia kaavoitusohjeita ei anneta, vaan tietojen soveltaminen vesistön, alueen ja kunnan olosuhteisiin jää kaavoittajan tehtäväksi. Opas on tarkoitettu pääasiassa rantojen maankäytön suunnittelijoille sekä kuntien kaavoituksesta ja rakentamisesta vastaaville viranomaisille. Se auttaa myös muita suunnittelun osapuolia, kuten maanomistajia, asukkaita ja kansalaisjärjestöjä ymmärtämään, mitä hyötyä suunnittelusta on ja miten siihen voidaan vaikuttaa.
  • Latvala, Arto (Vesihallitus. National Board of Waters, 1985)
    Pikasuodatus asumisjäteveden käsittelyn täydentäjänä
  • Penttinen, Riina; Kallio-Mannila, Kaija; Nikander, Antero (Suomen ympäristökeskus, 2002)
  • Reinikainen, Jussi (Suomen ympäristökeskus, 2003)