New timbral directions in the contemporary cello repertoire : Analysis of works by Colombian composers from 2000 to 2015

Abstract

This work analyses the repertoire for solo cello and cello with electronic media from 2000 to 2015 by Colombian composers, focusing on timbre as the main musical element explored. Nevertheless, a historical view on the European and non-European repertoire is included.

This thesis consists of two parts. The first part includes chapters 1, 2, and 3. Chapter 1 classifies the cello playing techniques used in the most well-known pieces and studies the solo cello from the 17th century onwards, emphasising so-called extended playing techniques. Such classification serves as a tool for the further musical analyses in this work and as a foundation for the methodological framework in chapter 2, which discusses the notions of timbral modulation, timbral polyphony, and timbral re-signification. Chapter 3 discusses a new timbral development in the solo cello and cello with electronic media repertoire in the 20th and 21st century. This chapter surveys the crucial historical facts that generated a paradigm shift in the cello repertoire. This includes the emergence of different musical tendencies and the work of pioneer composers and performers. The second part of this study includes chapters 4 and 5, where the solo cello and cello with electronics repertoire from 2000 to 2015 by Colombian composers is analysed. The pieces involved emphasise a new timbral development within the repertoire. To summarise, this thesis emphasises how timbre was one of the elements that bifurcated the cello repertoire in the 20th and 21st century. Furthermore, this study describes how progressive composers and performers have deeply expanded playing techniques and the timbre of the instrument, and the exploration and combination of the medium with apparatus, artefacts, and new instruments into new ways of making music.

Tämä tutkimus analysoi kolumbialaisten säveltäjien teoksia sellolle sekä sellolle ja elektroniselle medialle vuosina 2000–2015 ja keskittyy sointiväriin analyysin kohteena. Mukana on lisäksi myös historiallinen katsaus eurooppalaiseen ja ulkoeurooppalaiseen ohjelmistoon. Väitöskirja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäiseen osaan sisältyvät luvut 1, 2 ja 3. Luku 1 luokittelee tunnetuimmissa teoksissa ja etydeissä soolosellolle 1600-luvulta eteenpäin käytetyt soittotekniikat painottaen niin sanottuja laajennettuja soittotekniikoita. Tämä luokittelu toimii työkaluna tämän väitöskirjan musiikkianalyyseissä sekä pohjana metodologiselle kehykselle luvussa 2, joka käsittelee sointivärillisen modulaation (timbral modulation), sointivärillisen polyfonian (timbral polyphony) ja sointivärillisen uudelleenmerkityksellistämisen (timbral resignification) käsitteitä. Luku 3 käsittelee uusia sointivärin kehityksiä soolosellolle sekä sellolle elektronisen mediaan yhdistettynä 1900- ja 2000-luvuilla. Tämä luku käy läpi merkittäviä historiallisia tapahtumia, jotka rakensivat paradigmamuutoksen sellorepertuaarissa. Tämä sisältää erilaisten uusien musiikillisten suuntausten muodostumisen sekä pioneerisäveltäjien ja -esittäjien esiintulon. Tutkimuksen toinen osa sisältää luvut 4 ja 5, joka analysoi kolumbialaisten säveltäjien teoksia soolosellolle sekä sellolle ja elektroniselle medialle vuosina 2000–2015. Analysoidut teokset painottavat uusia sointivärillisiä kehityksiä ohjelmistossa. Yhteenvetona, tämä tutkimus käsittelee sitä, miten sointiväri oli yksi sellorepertuaaria 1900- ja 2000-luvulla haarauttaneista tekijöistä. Lisäksi tämä tutkimus käsittelee, miten edistykselliset säveltäjät ja esittäjät ovat merkittävästi laajentaneet soittimen esitystekniikoita ja sointivärejä, kuten myös luoneet uusia musiikin tekemisen tapoja yhdistelemällä soittimen laitteisiin, esineisiin ja uusiin soittimiin.