Finland och den tidiga västintegrationen : Hjalmar J. Procopé och Europarörelsen 1948-1954

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3378-6
Title: Finland och den tidiga västintegrationen : Hjalmar J. Procopé och Europarörelsen 1948-1954
Author: Brander, Richard
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Doctoral Programme in Political, Societal and Regional Changes
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-04-12
Belongs to series: URN:ISSN:2343-2748
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3378-6
http://hdl.handle.net/10138/300154
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The aim of this thesis is to clarify and understand the limits on Finnish foreign policy in relation to early Western European integration during the decade after World War II, studied through the actions of former Finnish foreign minister Hjalmar J. Procopé. During the years 1948 to 1954 Procopé acted as an informal and unappointed liaison between Finland and the European Movement (EM). The European Movement served as a platform for different organisations working towards European unity. Its most notable achievement was the impetus given to the founding of the Council of Europe in 1949 In this thesis, Finland’s relationship with the burgeoning European integration project is studied using primary sources chiefly comprising Procopé’s diaries, correspondence, as well as his written reports on European integration efforts and related affairs. Early European integration is also assessed in relation to anti-communism and resistance to the expansion of the Soviet Union, with a particular focus on the role of the United States and its secret services as promoters of (Western) European unity. The close proximity of the Soviet Union put considerable constraints on Finnish foreign policy. However, this sparked both a need and an opportunity for a private citizen to engage in unofficial and secretive interaction with the European Movement. Procopé wished to safeguard Finnish interests through the early European integration process. Both Procopé himself and national officials in Helsinki wished to avoid drawing parallels with the actions of Eastern European exiled politicians, as that could have signalled that Finland was part of the Eastern bloc One significant finding is that the empirical study of Procopé’s activities reveals much about the restrictions on Finnish involvement in the early political integration of Western Europe.  Procopé knowingly chose to engage himself in areas where official authorities had no part and where he thought he could benefit Finland. The study of Procopé is part of a broader and emerging line of research in European integration history. The aim of this new agenda is to gain better understanding of the integration process, and thereby the present-day European Union, by studying the lives and thinking of transnationally connected individuals who worked towards European unity. Procopé, who was living in self-imposed exile in Stockholm, both discovered and was offered a niche that played to his strengths. The leadership of the European Movement trusted Procopé, as did the movement’s sponsors in the United States, which included backing by the Central Intelligence Agency. Procopé maintained a network of old contacts in Finland, although his reputation was marred by his defence of former President Risto Ryti in the War Responsibility Trials. For Procopé, Western European integration and anti-communism were two sides of the same coin. Procopé maintained an amicable relationship with President J.K. Paasikivi, while Urho Kekkonen was a strong adversary to the former foreign minister, the study shows. Finland’s political room for manoeuvre was undoubtedly limited after the war, with its international standing largely defined by its relationship with the Soviet Union. This thesis, however, reveals that beneath the official surface lay unofficial networks, where promotion of Western European integration was matched with fierce anti-communism. Key words: European integration history, Europe, European Movement, Council of Europe, European Union, Western European integration, anti-communismSyftet med avhandlingen är att utgående från en enskild aktör, den tidigare utrikesministern Hjalmar J. Procopé, klarlägga och förstå gränserna för den finska västpolitiken med avseende på den europeiska integrationen under årtiondet efter andra världskriget. Under åren 1948–1954 var Procopé ett slags inofficiell kontaktperson mellan Finland och Europarörelsen, en takorganisation för olika medborgarrörelser i Västeuropa som arbetade för europeiskt enande och bidrog till grundandet av Europarådet 1949. I ljuset av arkivmaterial som främst består av Procopés dagböcker, korrespondens och rapporter granskas förhållandet mellan Finland och den gryende västintegrationen. Därtill relateras den europeiska integrationen till antikommunismen och motståndet mot Sovjetunionen med fokus på Förenta staterna och dess underrättelsetjänster som tillskyndare av samarbete i Europa. Avhandlingen visar att det på grund av utrikespolitiska hänsynstaganden till Sovjetunionen fanns både en möjlighet och ett behov för en privatperson att inofficiellt och utan publicitet upprätthålla kontakter med Europarörelsen. Procopé eftersträvade att slå vakt om Finlands intressen i den tidiga integrationsutvecklingen. Både han själv och myndigheterna i Helsingfors var måna om att Procopé varken i västs eller i Moskvas ögon skulle likställas med de östeuropeiska exilpolitikerna, eftersom det kunde ha gett en signal om att Finland var en del av östblocket. Ett forskningsresultat är att gränserna för Finlands rörelseutrymme i den tidiga politiska västintegrationen framträder vid studiet av de områden där Procopé agerade. Han saknade officiellt mandat men engagerade sig medvetet på områden där han ansåg sig kunna göra nytta för Finland. Avhandlingen ansluter sig till en relativt ny forskningsinriktning inom europeisk integrationshistoria som betonar enskilda aktörers och idéers betydelse för Europabygget. Procopé, som vistades i frivillig landsflykt i Stockholm, både hittade och gavs en nisch som passade honom bra. Han åtnjöt förtroende inom Europarörelsens ledning och bland dess amerikanska finansiärer, inklusive underrättelsetjänsten CIA. I Finland hade Procopé kvar ett brett nätverk av kontakter, även om han var en märkt man efter att ha försvarat Risto Ryti i krigsansvarighetsprocessen. K.A. Fagerholm hörde som statsminister i slutet på 1940-talet till dem som fick Procopés konfidentiella rapporter om Europafrågor. För Procopé var västeuropeisk integration och antikommunism två sidor av samma mynt. Han upprätthöll korrekta relationer med J.K. Paasikivi medan Urho Kekkonen aktivt motarbetade den förre utrikesministern. Finlands rörelseutrymme under decenniet efter kriget var onekligen begränsat. Relationen till Sovjetunionen definierade Finlands internationella ställning. Denna undersökning visar hur det under den officiella ytan verkade inofficiella nätverk där befrämjande av västeuropeisk integration vävdes samman med antikommunism. Nyckelord: europeisk integrationshistoria, Europa, Europarörelsen, Europarådet, Europeiska unionen, västintegration, antikommunismTutkielman tarkoituksena on tarkastella Suomen länsipolitiikan toimintarajoja Euroopan integraation suhteen toisen maailmansodan jälkeisenä vuosikymmenenä yksittäisen toimijan eli entisen ulkoministerin Hjalmar J. Procopén kautta. Procopé toimi vuosina 1948–1954 eräänlaisena epävirallisena yhteyshenkilönä Suomen ja Eurooppaliikkeen välillä. Lukuisat länsieurooppalaiset kansalaisjärjestöt toimivat Euroopan yhdentymisen puolesta, ja Eurooppaliike oli niiden kattojärjestö. Liikkeeen näkyvin saavutus oli myötävaikuttaminen Euroopan neuvoston perustamiseen vuonna 1949. Suomen ja orastavan länsi-integraation välistä suhdetta arvioidaan tässä tutkielmassa pääasiassa Procopén päiväkirjoja, kirjeenvaihtoa ja muistioita käsittävän arkistoaineiston valossa. Lisäksi Euroopan yhdentymistä tarkastellaan suhteessa kommunismin- ja neuvostovastaisuuteen, korostaen erityisesti Yhdysvaltojen ja sen tiedustelupalvelun roolia Euroopan yhteistyön edistäjänä. Tutkielmassa osoitetaan, että neuvostosuhteisiin liittyvien ulkopoliittisten rajoitteiden vuoksi yksityishenkilölle annettiin mahdollisuus hoitaa yhteyksiä Eurooppaliikkeeseen epävirallisesti ja julkisuudelta piilossa. Ilman virallista mandaattia toimiva Procopé pyrki integraation alkuaikoina ajamaan Suomen etua siten, että häntä ei lännessä eikä liioin Moskovassa rinnastettaisi maanpaossa eläviin Itä-Euroopan poliitikkoihin, mikä olisi voitu katsoa merkiksi Suomen kuulumisesta itäblokkiin. Tutkimustulosten mukaan Suomen liikkumatilan rajat poliittisen länsi-integraation alkuaikoina hahmottuvat tarkasteltaessa Procopén toimintakenttää. Hän keskittyi tietoisesti asioihin, joissa katsoi voivansa toimia Suomen hyväksi. Siellä missä Procopé kulki, siellä kulki usein myös liikkumatilan raja. Siten tämä tutkielma liittyy myös Euroopan integraatiohistorian tutkimuksen suhteellisen tuoreeseen suuntaukseen, jossa korostetaan yksittäisten toimijoiden ja aatteiden merkitystä Euroopan rakentamisessa. Eräänlaisessa vapaaehtoisessa maanpaossa Tukholmassa elävä Procopé löysi itselleen sopivan roolin, jonka myös muut hänelle soivat. Hän nautti Eurooppaliikkeen johdon ja sen amerikkalaisten rahoittajien sekä tiedustelupalvelu CIA:n luottamusta. Suomessa Procopélla oli edelleen laaja yhteistyöverkosto siitäkin huolimatta, että puolustettuaan Risto Rytiä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä hänestä oli tullut merkitty mies. Procopé mielsi Länsi-Euroopan integraation ja antikommunismin saman kolikon kahdeksi eri puoleksi. Välit J.K. Paasikiveen olivat asialliset, mutta Urho Kekkosesta hän sai aktiivisen vastustajan. Sodan jälkeisenä vuosikymmenenä Suomen poliittinen liikkumatila oli niukka. Suhteet Neuvostoliittoon määrittelivät Suomen kansainvälisen aseman. Tässä tutkimuksessa osoitetaan, kuinka virallisen pinnan alla toimi epävirallisia verkostoja, joiden toiminnassa Länsi-Euroopan integraation edistäminen ja kommunismin vastustaminen kietoutuivat yhteen. Avainsanat: Euroopan integraatiohistoria, Eurooppa, Eurooppaliike, Euroopan neuvosto, Euroopan unioni, länsi-integraatio, antikommunismi
Subject: Politisk historia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
FINLANDO.pdf 4.008Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record