Oppiaineyhteistyö opetusharjoittelussa : Tapaustutkimus aineenopettajakoulutuksesta

Abstract

The aim of this dissertation is to study how cross-curricular collaboration (CCC) works, and enables new openings in subject teachers’ teaching practices. The research questions focus on the views and experiences of student teachers, supervising teachers, and principals regarding the obstacles, preconditions, and possibilities of CCC throughout teaching practice and school work in training schools.

The dissertation draws on a theoretical background related to the social nature of learning, collective expertise in schools, and CCC as a promoter of the transfer of learned content. This study is a qualitative case-study in which the case is a programme to become a teacher of home economics at one Finnish university. The respondents were student teachers, supervising teachers, and principals (n=65). The data consist of group discussions, interviews, and feedback discussions, and were analyzed following the methods of inductive and qualitative content analysis.

The results reveal many barriers for CCC which, in fact, is only rarely practiced during teaching practice. For the most part, the respondents had positive views of CCC, and some of the student teachers also had experiences planning for the approach. However, their plans were only rarely focused on real situations during teaching practice. The main obstacles and preconditions seem to be various administrative factors, and factors related directly to the respondents themselves, as well as the resources available to them. Factors related to the school community were seen as important preconditions of CCC.

Even though CCC seems to be challenging, there are possibilities to promote pupils’ learning in a way where CCC supports the transfer of learned content. CCC can also increase the meaningfulness of learning and pupils’ motivation, and support the comprehensive understanding of learned content. CCC was found to provide new angles for teachers’ work as well as to increase well-being at work. However, some of the students comprehended that CCC is not an integral part of a teacher’s work, but is rather voluntary work. Student teachers cannot experience CCC if it is not a natural part of the culture in training schools.

Tämän väitöskirjatyön tavoitteena on tutkia oppiaineyhteistyön toteutumista ja mahdollisuuksia aineenopettajaopiskelijoiden opetusharjoittelussa. Tutkimuskysymykset kohdistuvat opettajaopiskelijoiden, ohjaavien opettajien ja rehtoreiden näkemyksiin ja kokemuksiin siitä, millaisia esteitä, edellytyksiä ja mahdollisuuksia oppiaineyhteistyölle on koulutyössä ja opetusharjoittelussa.

Tutkimuksen teoriataustassa tarkastellaan oppimisen sosiaalista luonnetta ja kollektiivista asiantuntijuutta sekä oppiaineyhteistyötä oppimisen siirtovaikutuksen edistäjänä. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus yhden suomalaisen yliopiston kotitalouden aineenopettajien koulutuksesta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 65 henkilöä: opettajaksi opiskelevia, opetusharjoittelua ohjaavia opettajia ja rehtoreita. Aineisto koostui ryhmäkeskusteluista, haastatteluista ja palautepalaverikeskusteluista. Sisällönanalyysi tehtiin aineistolähtöisesti ja laadullisesti.

Tutkimuksessa havaittiin, että oppiaineyhteistyölle oli monia esteitä ja sen toteuttaminen opetusharjoittelussa oli vähäistä. Tutkittavat suhtautuivat pääsääntöisesti myönteisesti oppiaineyhteistyöhön, ja osa opiskelijoista oli päässyt myös suunnittelemaan sitä. Suunnitelmat kohdistuivat kuitenkin vain harvoin todellisiin opetusharjoittelussa toteutettaviin tilanteisiin. Keskeisimpinä oppiaineyhteistyön esteinä ja edellytyksinä näyttävät olevan erilaiset hallinnolliset tekijät, tutkittavia koskevat henkilökohtaiset ominaisuudet sekä voimavarat. Työyhteisöä koskevat tekijät nähtiin niin ikään tärkeinä oppiaineyhteistyön edellytyksinä.

Vaikka oppiaineyhteistyön toteuttaminen näyttää olevan haasteellista, tulokset kertovat myös mahdollisuuksista. Oppilaan oppimisen edistäminen oli ensisijaista. Oppiaineyhteistyö voi lisätä oppimisen mielekkyyttä ja oppilaiden motivaatiota sekä tukea ilmiöiden kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Opettajan työhön oppiaineyhteistyön koettiin tuovan uutta osaamista, erilaisia näkökulmia sekä lisäävän työssä viihtymistä. Osa opiskelijoista suhtautui oppiaineyhteistyöhön niin, että se ei kuulu opettajan työhön ja on vapaaehtoista. Jos oppiaineyhteistyö ei ole luonteva osa koulun toimintakulttuuria, eivät opettajaopiskelijatkaan pääse sitä toteuttamaan harjoittelussa.