Keppiä ja porkkanaa : Suomalainen ravitsemusvalistus Yleisradion tv-kanavilla 1955-2014

Abstract

Tutkielmassa selvitetään suomalaisen ravitsemusvalistuksen muutosta Yleisradion tv-kanavilla vuosina 1955-2014. Aineistona on Kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkiston ja Ylen Elävän arkiston ravitsemusta ja valistusta käsittelevät ohjelmat.

Ravitsemus ja erilaiset ruokavaliot ovat viime vuosina olleet paljon esillä mediassa, ja tutkimuksen tavoitteena on ollut havainnoida muutosta valistamisen tavoissa käyttämällä apuna retorista diskurssiivianalyysia, valistuksen toimiessa teoreettisena viitekehyksenä. Myös ravitsemusvalistuksen sisällön muutos on tarkastelussa, joskaan sen analysoiminen yksityiskohtaisesti ei ole tutkimuksen rajoissa mahdollista.

Keskeisimpiä havaintoja on ravitsemusvalistuksen painopisteen siirtyminen erilaisten puutostiloista ja aliravitsemuksesta elintasosairauksien ehkäisemiseen, sekä yleisestä, kaikille suunnatusta ruokavaliomallista yksilöllisempään valistukseen ja vaihtoehtoisiin ruokavalioihin. Ravitsemusvalistuksessa 1950-luvulta 1970-luvun lopulle on näkyvissä yhteiskuntarakenteiden murros ja kaupungistuminen, ja television tehtävä oli tässä muuttuvassa ympäristössä osaltaan ylläpitää yhtenäiskulttuuria. Suomessa laadittiin ensimmäiset viralliset yleiset ravitsemussuositukset ja ”me” oli vahvasti läsnä puheessa. 1960-80-luvuilla ajoittuu myös useita moniosaisia ravitsemusta käsittelevää tv-sarjaa. Valistamisen sävy oli mustavalkoinen; asiat olivat joko oikein tai väärin, hyviä tai huonoja. Tehosteena käytettiin pelottelua ja uhkakuvia.

1980-luvulla televisioon alkoi ilmestyä enenevissä määrin tutkivaa journalismia edustavia ohjelmia, joissa käytiin keskustelua ravitsemuksen eri osa-alueista. Huoli teollistuvasta ruokaympäristöstä ja lisäaineista näkyävät selvästi ohjelmissa. Ruokasuositukset ja valistamisen tapa ovat melko samanlaiset kuin aiempina vuosikymmeninä, joskin voi-margariinikiista jakaa myös asiantuntijoita.

1990-luvun uutena teemana esiin nousi kasvisruokailu ja kuvaustekniikka alkoi parantua. 2000-luvulla erilaiset ruokavaliot, ruokavalintojen yksilöllisyys ja teknologian kehittyminen näkyvät ohjelmakirjossa entistä selvemmin. Kokemusasiantuntijat saavat enemmän näkyvyyttä ja virallisia ravistemussuosituksia haastamaan nousevat muun muassa karppaus eli vähähiilihydraatinen ruokavalio sekä kivikautinen ruokavalio. Kuvaustekniikka on selkeäti kehittyneempi, mikä näkyy esimerkiksi nopeina leikkauksina, kuvanlaadun parantumisena ja erilaisina erikoistehosteina.