Early provision of intrauterine contraception after first trimester induced abortion : complications, adherence to post-abortion care, recovery and risk of subsequent abortion during the first year

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5127-8
Title: Early provision of intrauterine contraception after first trimester induced abortion : complications, adherence to post-abortion care, recovery and risk of subsequent abortion during the first year
Author: Pohjoranta, Elina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Obstetrics and Gynecology
Doctoral Program in Population Health
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-04-12
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5127-8
http://hdl.handle.net/10138/300409
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: In Finland more than every third abortion is performed to a woman with history of previous abortion, which indicates suboptimal contraceptive use and inadequacy of postabortion contraceptive services. Previous studies have shown that long-acting reversible contraceptive (LARC) methods, especially intrauterine devices (IUD) are most efficient in preventing repeat unwanted pregnancy. IUDs can usually be inserted at the time of surgical termination of pregnancy (TOP). After medical TOP (MTOP), an IUD can be inserted when the abortion is shown to be complete, commonly 1–4 weeks afterwards, according to various recommendations. However, attendance at post-abortion contraceptive visits is poor, and thus the planned IUD insertion often fails. We have conducted a randomized trial assessing early postabortal IUD insertion provided comprehensively as a part of abortion services. Altogether 748 women undergoing a first trimester TOP were recruited and randomized into two groups. Women in the intervention group received an IUD (either a LNG-IUS or a Cu-IUD, according to the woman’s choice), at the hospital providing the TOP, either at the time of surgical TOP or at a follow-up visit 1–4 weeks after MTOP. Women in the control group were prescribed oral contraceptives and advised to contact their primary health care (PHC) unit for IUD insertion, according to the current practice and the national guideline. All study participants were provided with a questionnaire assessing anxiety, quality of life (QoL) and sexual well-being at baseline, as well as three months and one year after the TOP. The primary outcome was to assess the effects of the intervention on the incidence of subsequent TOP, when compared to the normal practice. In this thesis, the results of the first year are described. In addition, incidence of complications related to early IUD insertion, as well as compliance to post-abortion care and IUD insertion were assessed in women choosing MTOP. As secondary outcomes, mental health and sexual well-being during the first year after TOP was assessed. During the first year of follow-up after TOP, a significant difference between the two study groups was seen in the attendance at follow-up, in receiving the planned IUD, and in the incidence of repeat unwanted pregnancy. The early insertion of IUD after MTOP was safe and did not increase the risk of severe complications or IUD expulsions. In the entire study population general reduction of anxiety was seen at three month and one year, compared to baseline. Concordantly, a better quality of life was generally reported after three months. Regarding overall sexual well-being, there was no significant change during the follow-up. Better rates in the sexuality questionnaire, i.e. better sexual well-being, were associated with having a relationship, and correlated positively with frequency of intercourse, quality of life, and negatively with anxiety. Contraceptive method appeared to have little effect on overall sexual well-being. However, at three months, IUD users had better scores of sexual well-being, compared to users of other methods. This study shows that providing TOP and IUD insertion comprehensively at the same unit with minimal delay results in higher attendance at follow-up, higher uptake of IUD and a reduced need of subsequent TOP during one-year of follow-up.Raskaudenkeskeytys on tavallisin gynekologinen toimenpide maailmanlaajuisesti. Arviolta joka neljäs raskaus keskeytetään, mikä tarkoittaa lukumääräisesti n. 56 miljoonaa keskeytystä vuosittain. Vuonna 2017 Suomessa tehtiin 8,2 raskaudenkeskeytystä tuhatta hedelmällisessä iässä (15–49 vuotiasta) olevaa naista kohden. Näistä runsas kolmannes tehtiin naisille, joille oli jo aiemmin tehty yksi tai useampi keskeytys. Uusintakeskeytysten osuus kaikista keskeytyksistä onkin nousut viime vuosina, vaikka ehkäisyn saatavuus on yleisesti ottaen hyvä, ja ehkäisypalvelut ovat lakisääteisesti maksuttomia ja kuntien järjestämiä. Uusintakeskeytysten määrästä päätellen nykyiset ehkäisypalvelut eivät tavoita riittävän hyvin osaa naisista raskaudenkeskeytyksen jälkeen. Hedelmällisyys palautuu keskeytyksen jälkeen pian. Siksi uusien ei-toivottujen raskauksien estämiseksi nopeasti aloitettu tehokas raskaudenehkäisy on tärkeää. Pitkävaikutteiset raskaudenehkäisymenetelmät (kierukat ja ehkäisykapseli) ovat osoittautuneet kiistatta tehokkaimmiksi ehkäisymenetelmiksi. Tutkimusten mukaan kierukkaehkäisy vähentää uuden ei-toivotun raskauden riskiä jopa kolmikertaisesti verrattuna ns. lyhytvaikutteisiin menetelmiin kuten ehkäisypilleriin, -renkaaseen tai -laastariin, tai estemenetelmiin. Viimeisen 15 vuoden aikana Suomessa valtaosa raskaudenkeskeytyksistä on tehty lääkkeellisesti, ja vuonna 2017 vain 3% tehtiin imukaavinnalla. Monista hyvistä puolistaan huolimatta tämä kehitys asettaa haasteita kierukkaehkäisyn aloitukselle. Kaavinnan yhteydessä kierukka on voitu useimmiten asettaa välittömästi. Viimeisimpien tutkimusten valossa välitön (alle 72h) kierukan asetus lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen jälkeen on turvallista, mutta lisää kierukan osittaisen poistumisen (ekspulsio) riskiä. Tutkimuksissa, joissa kierukka on asetettu noin viikon kuluttua lääkkeellisestä keskeytyksestä, ekspulsioriskin ei ole todettu kohonneen myöhempään asetusajankohtaan verrattuna. Oma tutkimuksemme on viisivuotinen seurantatutkimus, johon osallistui 748 ensimmäisen raskauskolmanneksen keskeytykseen Kätilöopiston sairaalaan tulevaa täysi-ikäistä, kierukkaehkäisystä kiinnostunutta helsinkiläistä naista. Heidät satunnaistettiin kahteen eri hoitopolkua noudattavaan ryhmään. Kierukkaryhmään kuuluville asetettiin kierukka sairaalassa joko kaavintakeskeytyksen yhteydessä tai seurantakäynnillä 1–4 viikkoa lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen. Verrokkiryhmään kuuluville aloitettiin tablettiehkäisy ja heitä ohjattiin nykyisen hoitokäytännön mukaisesti ottamaan yhteyttä omalle terveysasemalle jälkitarkastusta ja kierukkaehkäisyn aloitusta varten. Osallistujien terveydentilaa, ahdistuneisuutta, elämänlaatua ja seksuaalista hyvinvointia seurattiin kyselylomakkein tutkimuksen alkaessa, sekä kolmen kuukauden ja vuoden kuluttua. Keräsimme kolmen kuukauden ajalta tiedot kaikista raskaudenkeskeytykseen tai kierukkaan liittyvistä sairaalakäynneistä tarkastellaksemme komplikaatioita ja mahdollisia varhaiseen kierukkaehkäisyn aloitukseen liittyviä haittavaikutuksia. Vuoden seurannan jälkeen keräsimme tiedot uusista raskaudenkeskeytyksistä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raskaudenkeskeytysrekisteristä sekä sairaalan potilastietojärjestelmästä. Tarkastelimme lisäksi jälkitarkastusten ja suunniteltujen kierukanasetusten toteutumista sekä niihin vaikuttavia taustatekijöitä molemmissa ryhmissä. Varhainen kierukan asetus lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen jälkeen ei lisännyt vakavien komplikaatioiden eikä ekspulsion riskiä kolmen kuukauden seurannan aikana. Kierukkaryhmään kuuluvista naisista merkittävästi useampi kävi suunnitellussa jälkitarkastuksessa (93% vs. 66%) ja heille myös asetettiin kierukka kolmen kuukauden aikana useammin kuin verrokkiryhmään kuuluville (90% vs. 26%). Tutkimusinterventio vähensi uusien keskeytysten tarvetta lähes kolminkertaisesti verrattuna nykyiseen normaaliin ehkäisypalvelukäytäntöön. Kierukkaryhmässä 6 (1.6%) naiselle ja verrokkiryhmässä 17 (4.6%) naiselle tehtiin uusi raskaudenkeskeytys vuoden seurannan aikana. Tutkimukseen osallistujien elämänlaatu koheni ja ahdistuneisuus väheni yleisesti tutkimuksen aloituksen ja kolmen kuukauden seurannan välillä, ja säilyi sen jälkeen oleellisesti ennallaan vuoden ajan. Merkittävä osa naisista koki merkittävää ahdistusta raskauden keskeytyksen aikoihin; erityisesti näillä naisilla ahdistus lieventyi kolmen kuukauden aikana selvimmin. Seksuaalinen hyvinvointi ei tutkimukseemme osallistuvilla naisilla muuttunut oleellisesti vuoden seurannan aikana. Raskaudenkeskeytyksellä tai sen jälkeen aloitetulla ehkäisyllä ei ollut oleellista vaikutusta koettuun seksuaaliseen hyvinvointiin. Siihen olivat sitä vastoin yhteydessä koettu hyvä elämänlaatu, vähäinen ahdistuneisuus, parisuhde sekä seksuaalinen aktiivisuus.
Subject: Lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Earlypro.pdf 1.637Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record