A descriptive grammar of Denjongke (Sikkimese Bhutia)

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5139-1
Title: A descriptive grammar of Denjongke (Sikkimese Bhutia)
Author: Yliniemi, Juha
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts
Doctoral Programme in Language Studies
Sikkim University
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-04-13
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5139-1
http://hdl.handle.net/10138/300475
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This thesis is a descriptive grammar of Denjongke, or Sikkimese Bhutia (also known as Lhoke or Sikkimese) (ISO 639-3 sip), an endangered Tibeto-Burman, Tibetic language spoken in the Indian state of Sikkim. The study is based on original fieldwork conducted over more than six years. The theoretical framework is functionalist-typological and may further be characterized as an application of Basic Linguistic Theory. The discussion is data-oriented and aims to describe Denjongke in its own terms. The thesis begins with an introduction to the language and the people who speak it and continues with a description of phonology and an introduction to word classes, suffixes and clitics. The remainder of the grammar presents a mainly functionally-oriented description, starting with phrase-level syntax and proceeding through clausal syntax to discourse. The last chapter on vocabulary and the texts in the appendix provide a cultural window into Denjongke speakers' life. Denjongke is an incipient tone language with 43 consonants and eight vowels. Nasalization and length are contrastive in vowels. The analysis establishes four major word classes (nouns, verbs, adjectives and adverbs) and eleven minor word classes. Many nouns and verbs have ordinary and honorific equivalents. Controlled vs. non-controlled verbs occur in phonologically related pairs. Unlike many Tibetic languages, Denjongke does not make a clusivity distinction in first person plural pronouns. There are five case-marking enclitics some of which may be stacked. In syntax, the marking of A argument shows signs of both syntactic and pragmatic control. The marking of P argument is sensitive to animacy, specificity and affectedness. Denjongke has a rich array of copula forms, which mark three evidential values: personal, sensorial and neutral. The semantically oriented category “personal” differs from the more syntactically-oriented Lhasa Tibetan category “egophoric”. Denjongke is a clause-chaining language and has a wide variety of adverbial clauses, which are expressed through various constructions, including ten converbs. Relative clauses are a subclass of genitive-marked constituent-modifying clauses. Denjongke is rich in ideophones, i.e. vividly descriptive words which are semantically, phonologically and morphologically distinct from other words.Tämä väitöskirja on Intian Sikkimissä puhuttavaa tiibetiläis-burmalaista, tiibetinsukuista denjongken kieltä kuvaava kielioppi. Kielen muita nimiä ovat lhoke, Sikkimin kieli (Sikkimese) ja Sikkimin bhutia. Teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan peruskielioppiteoriaa (Basic Linguistic Theory), joka nojautuu formalismien sijasta proosaan kielen kuvaamisessa. Tavoitteena on ollut kuvata denjongkea niin, että käytetyt kategoriat nousevat kielen omasta olemuksesta. Työ alkaa johdannolla kieleen ja sen puhujien kontekstiin. Kielen kuvauksessa esitellään ensin äänne-oppi ja siirrytään sen jälkeen lauseketason kautta lausetason ilmiöiden kuvaamiseen. Lopussa käsitellään diskurssi-ilmiöitä ja joitain mielenkiintoisia sanaston osa-alueita kuten eloisaan kuvaamiseen käytettyjä ideofoneja. Seuraavassa on esitelty joitain olennaisia denjongken piirteitä. Denjongke on sävelkorkeudella merkityseroja ilmaiseva toonikieli, joskin sävelkorkeus on usein ennustettavissa sanan ensiäänteestä. Konsonantteja on 43, vokaalilaatuja 8. Vokaalien nasalisaatio ja pituus ovat merkitystä erottavia tekijöitä. Useilla substantiiveilla ja verbeillä on tavalliset ja kunnioitusta ilmaisevat vastineet. Monet kontrolloitua ja kontrolloimatonta tekemistä kuvaavat verbit jakautuvat fonologisesti samankaltaisiin pareihin. Monista tiibetinsukuisista kielistä poiketen denjongke ei ota huomioon, lasketaanko kuulija mukaan vai ei käytettäessä monikon ensimmäisen persoonan pronominia. Denjongken ominaispiirre on runsas valikoima evidentiaalisuutta ilmaisevia kopula-verbejä, joita käyttäessään puhuja paljastaa, onko hänen tietonsa henkilökohtaista, aistihavaintoon perustuvaa vai edellä mainittujen suhteen neutraalia. Henkilökohtaiseen tietoon perustuva evidentiaalisuuden kategoria eroaa egoforisuuden käsitteestä, jota on käytetty muun muassa Lhasassa puhutun tiibetin kuvauksessa. Sarjaverbirakenteita voidaan muodostaa muun muassa käyttämällä sekundääriverbejä, jotka tuovat semanttista nyanssia primääriverbiin. Denjongke ei ole selkeästi nominatiivi–akkusatiivi- tai ergatiivi–absolutiivi-kieli vaan lauseen argumenttirakenne on syntaksin lisäksi riippuvainen pragmaattisista tekijöistä. Lauseita yhdisteltäessä vain viimeisessä lauseessa on finiittinen verbi. Denjongkessa on runsaasti adverbiaalilauseita, joita voi muodostaa erilaisin konstruktioin, muun muassa kymmenen konverbin avulla.
Subject: Yleinen kielitiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
ADescrip.pdf 5.900Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record