Viittomakielisten eläkeläisten kokemuksia oralistisesta kuuromykkäinkoulusta Suomessa 1930–1940-luvuilla

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Department of Teacher Education en
dc.contributor Helsingfors universitet, Pedagogiska fakulteten, Institutionen för lärarutbildning sv
dc.contributor.author Riiheläinen, Sirpa
dc.date.issued 2019
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-201904101634
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/300821
dc.description.abstract Tutkimuksessa on kuvattu 1920-luvulla syntyneiden ja 1930–1940-luvuilla Suomessa sisäoppilaitoksina toimineissa kuuromykille tarkoittetuja puhe- tai kirjoituskouluja käyneiden henkilöiden muistoja ja kokemuksia koulunkäynnistään. Aiemmissa tutkimuksissa on kuvattu 1880–1970-luvun kuurojenopetusta sykän oralistiseksi ajaksi, jolloin kuurot pakotettiin puhumaan ja viittomakielenkäytöstä rangaistiin. Yksilöllisissä kertomuksissa on positiivisia kuvauksia kielettömän oppilaan viittomakielen oppimisesta. Tämä Pro gradu-tutkielma on kvalitatiivinen muistihistoriaan perustuva tutkimus. Se on on toteutettu hyödyntäen teema-haastattelumenetelmää. Tutkimuskysymykset olivat: Mikä oli haastateltavan käsitys itsestään koululaisena? Millä tavoin eri kouluun kuuluvien henkilöiden kanssa oltiin vuorovaikutuksessa? Millaisia rakenteellisia tekijöitä kuurojen koulussa oli? Viittomakieliset yksilöhaastattelut (N=6) tehtiin viittomakielentulkin välityksellä ja ne kestivät 1,5–3 tuntia. Haastattelut videoitiin ja haastatelukertomus litteroitiin. Teema-alueiden (Liite 1) kautta kerättiin muistitietoa ja henkilön sille antamia merkityksiä sekä tulkintoja. Ajatuksena oli, että muistitieto on osa sekä yksilöllistä että yhteisöllistä, kollektiivista ja kontekstisidonnaista, muistia. Haastatteluaineisto analysoitiin teoria ohjaavan sisällönanalyysin keinoin luokitellen erilaisia ilmaisuja ja liittäen ne lopulta teoriataustan käsitteisiin. Haastateltavien kouluelämäkerrat, kokemukset tai viihtyminen olivat hyvin vaihtelevia. Kulttuurinen kuva ahkerasta, tottelevaisesta ja kohteliaasta oppilaasta oli yhtenevä. Koulun vuorovaikutussuhteita kuvattiin hierakisiksi. Kouluhenkilökunta ja oppilaat jaettiin mustavalkoisesti: kiltteihin ja julmiin sekä kiltteihin ja tottelemattomiin. Opetuskieli oli puhekieli. Sen oppiminen oli työlästä, mutta puheen osaamisesta sai arvostusta. Opetusmenetelminä olivat toistuvat ulkoa opettelu, lukeminen ääneen, puhuminen ja kirjoitus. Lasten keskinäisessä kanssakäymisessä opittiin viittomaan ja viitottiin. Vapaa aikana nautittiin kavereiden seurasta leikkien ja vapaudesta tutkia koulukaupunkia, myös kiellettyjä paikkoja. fi
dc.description.abstract This thesis explores the school memories and experiences of people born in the 1920s, who in the 1930s and 1940s went to internat schools for the deaf mute that taught through speaking and writing.Teaching deaf people from 1880s to 1970s has been described as a bleak period of oralism, forcing deaf people to speak, and using sign language was punished. In individual stories, this period has been described in a positive way as a learning place for child without a language. In this Masters Thesis, qualitative methods were used, based on memory history, using themed interview methodology. The research questions were: What was the interviewee’s view of him/herself as a pupil? In what ways did they interact with different people at school? What kind of structural factors existed in school? The individual interviews (N=6) were undertaken using sign language, lasting from 1.5 to 3 hours. The interviews were shot on camera and the interview story was then transcribed. The themes (Annexe 1) were used for gathering memories, and their significance and interpretations. The idea was that memory information, along with individuality, is part of community’s collective and contextual memory. The interview material was analysed through content analysis, classifying different expressions and connecting them in the end to the theoretical concepts. The interviewees’ biographies, experiences, or enjoyment varied. The cultural view of a conscientious, obedient and courteous pupil was congruent. The interactions in school were described as hierarchical, and the school staff was divided into nice and cruel members of the staff. The pupils were divided into obedient and misbehaving pupils. Teaching was done through speaking. Learning to speak was laborious, but knowing how to speak gave esteem to the pupils. The teaching methods consisted of learning by heart, reading out loud, speaking, and writing. When interacting with other children, the pupils learnt signing and communicated through sign language. In their freetime the pupils enjoyed with their friends. They were playing, and exploring the school town, also the places that were forbidden to go. en
dc.language.iso fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.subject Oralismi
dc.subject oralistinen opetus
dc.subject puhemetodi
dc.subject kuurous
dc.subject kuuromykkyys
dc.subject viittomakieli.
dc.title Viittomakielisten eläkeläisten kokemuksia oralistisesta kuuromykkäinkoulusta Suomessa 1930–1940-luvuilla fi
dc.title.alternative Experiences from pensioners using sign language from oralistic schools for the deaf and mute pupils in Finland in the 1930s and 1940s en
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dc.subject.discipline Erityispedagogiikka fi
dc.subject.discipline Erityispedagogiikka en
dc.subject.discipline Erityispedagogiikka sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-201904101634

Files in this item

Files Size Format View
GRADU_FINAL_RIIHELAINEN.pdf 1.012Mb application/pdf View/Open

Files in this item

Files Size Format View
GRADU_FINAL_RIIHELAINEN.pdf 1.012Mb application/pdf View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record