Unkarin yhteiskunnallisen ja kirkkopoliittisen tilanteen vaikutus suomalais-unkarilaisiin luterilaisiin yhteyksiin 1956–1958

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5031-93-5
Title: Unkarin yhteiskunnallisen ja kirkkopoliittisen tilanteen vaikutus suomalais-unkarilaisiin luterilaisiin yhteyksiin 1956–1958
Author: Viljanen-Pihkala, Anna-Maija
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology
Doctoral Programme in Theology and Religous Studies
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Belongs to series: Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 238 - URN:ISSN:0356-0759
Abstract: The Impact of the Social and Church-Political Situation of Hungary on the Finnish-Hungarian Lutheran Relationship, 1956–1958 The aim of this study is to clarify the relationship between the Finnish Lutheran Church and the Lutheran Church of Hungary during the period 1956–1958. Between the world wars, the relationship had been lively, motivated by both Finno-Ugric kinship and revival movements. During the mid-1950s, the political conditions in Finland and Hungary were profoundly different, as these countries found themselves on different sides of the Iron Curtain. This study explores the Finnish-Hungarian relationship from different perspectives, including its socio-political grounds and the religious and emotional motives behind this activity. In addition, it presents the practical realization of interaction and the international Lutheran and ecumenical context for the Finnish-Hungarian Lutheran relationship. The study is based on archival material and newspaper articles, which is organized in chronological order. Moreover, this material was collected in Finland, Hungary and Switzerland (Geneva), where the main part is either in Finnish or Hungarian. Supplemented with the addition of (auto)biographies, this material is analysed in multiple ways with a special emphasis on motivational factors. Overall, this study revealed a great variety of motives for the interaction between the Churches. In addition to kinship and religious motives, the Finnish relief programmes initiated to help Hungarians, and the reciprocal visits these prompted, were also motivated by the curiosity of the Finns in crossing the Iron Curtain. Especially for the Finns, the relationship was emotionally charged. There were strong feelings of compassion and sympathy, but also disgust and fear of communism. On the Hungarian side, the relationship with the Lutheran Church of Finland was also used for (church-)political goals. The State Church Office of Hungary decided whether or not church people on each side could either go to Finland or visit Hungary, respectively. The same office controlled the Finnish relief programmes to help Hungarian Lutherans as well. One of the important results of the research is that the Finnish–Hungarian relationship was active in four dimensions simultaneously. First, the relationship was fed at the grass-roots level by the Hungarian and Finnish pastors, who had taken part in or had been affected by the exchange programme of theologians between the world wars. Second, many Finnish organizations took (economical) responsibility for the visits of Hungarian pastors in Finland. This organizational level did not exist in Hungary. Third, there were active church leaders and a central church government in both countries. However, the Finnish side that decided there was no reason to make the relationship more official. In Hungary, all the communication went through this level, i.e. bishops. Furthermore, all acting bishops of Hungary during 1956–1958 supported the interaction with the Church of Finland. Fourth, a connection was upheld in the international and ecumenical context, especially in the activities of the Lutheran World Federation (LWF) and the World Council of Churches (WCC). The relationships between Finns and Hungarians were well known, for instance, in LWF circles. The key figure of this study proved to be Bishop Lajos Ordass of Hungary. He was not ‘a friend of Finland’, like his colleague Bishop Zoltán Túróczy. Yet, because of his ecumenical and international Lutheran standing, he was trusted in Finland and demonstrated stable leadership in their relationship. Finally, the changes related to Ordass’s situation as an acting bishop were carefully followed in Finland, subsequently influencing the relationship between the Churches.Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomen ja Unkarin luterilaisten välisiä yhteyksiä vuosina 1956–1958. Kirkkojen välinen yhteydenpito oli ollut vilkasta maailmansotien välisenä aikana, jolloin sitä olivat olleet motivoimassa niin heimoaate kuin suomalaiset herätysliikkeet. 1950-luvun puolivälissä Suomen ja Unkarin poliittiset tilanteet erosivat toisistaan: maat olivat eripuolilla rautaesirippua. Tässä väitöskirjassa tutkitaan suomalais-unkarilaisen luterilaisen yhteyden yhteiskunnallis-poliittisia edellytyksiä, sen uskonnollisia motiiveja, kansainvälistä ja ekumeenista kontekstia sekä vuorovaikutuksen tapoja. Tutkimus pohjautuu Suomessa, Unkarissa ja Sveitsissä (Geneve) koottuun arkisto- ja (sanoma)lehtimateriaaliin. Suurin osa aineistosta on suomen- tai unkarinkielistä. Kerätty materiaali on järjestetty kronologisesti ja sitä on analysoitu etsien erityisesti motiiveihin viittaavia tekijöitä. Aineistoa on täydennetty (oma)elämäkerroilla ja tutkimuskirjallisuudella. Tutkimuksessa havaittiin, että motivaatioita kirkolliselle yhteydenpidolle oli monenlaisia. Suomalaisten Unkariin suuntaamaa avustustoimintaa ja vastavuoroisia vierailuita motivoi sukulaiskansasuhteen ja uskonnollisten tekijöiden lisäksi rautaesiripun ylittämiseen liittyvä uteliaisuus. Erityisesti suomalaisten suhtautuminen Unkariin ja unkarilaisiin oli tunnepitoista. Suomalaiset tunsivat unkarilaisia kohtaan myötätuntoa, johon vaikutti muun muassa kommunismin pelko. Unkarissa taas kirkollisella yhteydellä Suomeen oli (kirkko)poliittisia päämääriä. Unkarin valtion kirkollisasiainvirasto päätti maahantulo- ja maastapoistumisluvista sekä kontrolloi suomalaisten Unkariin lähettämiä avustuksia. Yhteyttä pidettiin usealla eri tasolla samanaikaisesti. Ruohonjuuritaso muodostui unkarilaisista ja suomalaisista papeista, joka olivat olleet kirkkojen välisen teologivaihdon vaikutuspiirissä maailmansotien välisenä aikana. Seuraavalla tasolla suomalaisjärjestöt ja herätysliikkeet kantoivat esimerkiksi (taloudellista) vastuuta unkarilaispappien vierailuista Suomeen. Tätä järjestötasoa ei Unkarissa ollut. Kolmannella tasolla yhteyttä vaalittiin kirkonjohtajien piirissä ja keskushallinnon puitteissa. Suomalaiset kuitenkin päättivät, ettei kirkkojen välistä suhdetta ollut syytä virallistaa. Unkarissa taas tämä taso oli hyvin tärkeä: lähes kaikki vuorovaikutus tapahtui kirkon johtajien eli kahden piispan kautta. Kaikki vuosina 1956–1958 toimineet unkarilaispiispat tukivat yhteydenpitoa Suomen kirkon kanssa. Neljännellä tasolla vuorovaikutusta tapahtui kansainvälisessä ja ekumeenisessa kontekstissa, erityisesti Luterilaisen maailmanliiton (LML) ja Kirkkojen maailmanneuvoston puitteissa. Suomen ja Unkarin luterilaisten kirkkojen välinen yhteys tunnettiin LML:n piireissä. Kirkkojen välisessä vuorovaikutuksessa varsin keskeiseksi hahmoksi osoittautui Unkarin luterilaisen kirkon piispa Lajos Ordass. Häntä ei tunnettu ”Suomen ystävänä” toisin kuin hänen piispakollegansa Zoltán Túróczy. Kuitenkin hänen ekumeenisen ja kansainvälisen arvostuksensa johdosta häneen luotettiin Suomessa, ja hän näytti suuntaa kirkkojen väliselle yhteydenpidolle. Unkarin yhteiskunnallisesta ja kirkkopoliittisesta tilanteesta johtuvia Ordassin aseman muutoksia seurattiin Suomessa tarkasti ja ne heijastuivat kirkkojen väliseen yhteyteen.
URI: URN:ISBN:978-952-5031-93-5
http://hdl.handle.net/10138/300915
Date: 2019-05-11
Subject: Teologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record