Depressiolääkitys, Kelan korvaama psykoterapia ja kognitio elämänaikaista masennusoireilua kokeneilla : syntymäaikaisten riskitekijöiden merkitys

Abstract

Tiivistelmä

Tavoitteet. Syntymäaikaisista riskitekijöistä erityisesti pienipainoisuus saattaa lisätä riskiä sairastua depressioon. Syntymäaikaisten riskitekijöiden merkitystä depression hoidon ja kuntoutuksen saamisessa sekä depressioon liittyvissä kognition puutoksissa on tutkittu vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää elämänaikaista masennusoireilua kokeneiden depressiolääkityksen käyttöä, Kelan korvaaman psykoterapian saamista ja kognitiota syntymäaikaisten riskitekijöiden ryhmässä ja verrokkiryhmässä.

Menetelmät. Tutkimuksen aineisto oli osa Kognition pitkäaikaistutkimuksen (KOPUTUS) 40-vuotisseurantaa. Osallistujista 67 kuului syntymäaikaisten riskitekijöiden ryhmään ja 20 verrokkiryhmään. Kaikki osallistujat (n = 87) olivat kokeneet elämänaikaista masennusoireilua. Elämänaikainen masennusoireilu määriteltiin elämänaikaiseksi depressioksi ja/tai ajankohtaisiksi masennusoireiksi (DEPS ≥ 9). Depressiolääkityksen käyttöä ja Kelan korvaaman psykoterapian saamista vertailtiin ryhmissä χ2-riippumattomuustesteillä. Kognitiota arvioitiin useilla neuropsykologisilla arviointimenetelmillä. Ryhmien kognitiota vertailtiin tilastollisesti t-testeillä. Yleisimpien syntymäaikaisten riskitekijöiden ja koulutustason vaikutus kognitioon kontrolloitiin erillisillä varianssianalyyseilla.

Tulokset ja johtopäätökset. Depressiolääkityksen käyttö oli syntymäaikaisten riskitekijöiden ryhmässä viitteellisesti yleisempää kuin verrokkiryhmässä, vaikkakaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kelan korvaaman psykoterapian saamisessa ei ollut eroja ryhmissä. Syntymäaikaisten riskitekijöiden ryhmässä prosessointinopeus ja visuaalinen hahmottaminen oli heikompaa kuin verrokkiryhmässä. Pienipainoisuus liittyi heikompaan suoriutumiseen syntymäaikaisten riskitekijöiden ryhmässä. Lisäksi syntymäaikaisten riskitekijöiden ryhmän matalampi koulutustaso selitti eroa ryhmien kognitiossa. Syntymäaikaiset riskitekijät voivat liittyä depressiolääkityksen käyttöön elämänaikaista masennusoireilua kokeneilla, mikä saattaa liittyä vakavampaan masennusoireiluun kuin verrokeilla. Elämänaikaista masennusoireilua kokeneiden psykoterapian saamiseen tai kognitioon syntymäaikaisilla riskitekijöillä ei vaikuta olevan suurta merkitystä.

Objectives. Perinatal risk factors, e.g. low birth weight, can increase risk for depression. Whether perinatal risks are linked to received treatment and rehabilitation of depression and cognitive deficits in depression is largely unknown. The aim of the study was to examine the use of antidepressants, received rehabilitative psychotherapy and cognition among adults with lifetime depressive symptoms by comparing whether they differ in the perinatal risk group and in the control group.

Methods. The study is part of a longitudinal birth cohort research project examining long-term ef-fects of perinatal risk factors. The present sample included 67 adults with perinatal risk factors and 20 control adults. All of the participants (n = 87) had experienced lifetime depressive symptoms. Lifetime depressive symptoms were assessed by lifetime depression and/or current depressive symptoms (DEPS ≥ 9). The use of antidepressants and received rehabilitative psychotherapy were compared between groups by χ2-tests. Cognition was assessed with several neuropsychological tests and compared between groups by t-tests. The effects of the most prevalent perinatal risk fac-tors and education on cognition was controlled by separate analyses of variance.

Results and conclusions. The use of antidepressants was indicatively more prevalent in the perinatal risk group, although no statistically significant difference was observed. No difference between groups was found in received rehabilitative psychotherapy. Processing speed and visual perceptual performance was significantly poorer in the perinatal risk group compared to the control group. Low birth weight was linked to poorer cognitive performance in the perinatal risk group. Furthermore, lower level of education in the perinatal risk group explained difference in cognitive performance. The results suggest that perinatal risk factor may be linked to more prevalent use of antidepressants, which may reflect more severe lifetime depressive symptoms compared to controls. Perinatal risk factors do not seem to be linked to received rehabilitative psychotherapy and cognitive performance among adults with lifetime depressive symptoms.