Opettajanhuoneen sosiaalieettisen yhteisöllisyyden rakentaminen : Design-tutkimus aineenopettajaopiskelijoiden eettispedagogisesta opiskelusta verkkosimulaation avulla

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5174-2
Title: Opettajanhuoneen sosiaalieettisen yhteisöllisyyden rakentaminen : Design-tutkimus aineenopettajaopiskelijoiden eettispedagogisesta opiskelusta verkkosimulaation avulla
Author: Sahi, Sinikka
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences
Doctoral Programme in School, Education, Society and Culture
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-05-03
Language: fi
Belongs to series: http://ethesis.helsinki.fi - URN:ISSN:2489-2997
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5174-2
http://hdl.handle.net/10138/301314
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Kun uudet aineenopettajat astuvat vastavalmistuneina opettajina heille tuntemattomiin opettajanhuoneisiin, he tarvitsevat tukea. Heidän tulee osata toimia toimia koulun muiden opettajien ja koulun henkilökunnan kanssa. Myös vanhempien kohtaamiseen tarvitaan taitoja. Vahvistaakseen aineenopettajaharjoittelijoiden valmiutta yhteisölliseen opettajuuteen tutkija kehitti virtuaalisen simulaation VIRESIMUn, jonka tavoitteena oli 1) kouluttaa opetusharjoittelijoita kouluyhteisön jäseniksi, 2) jakaa yhteisöissä tarvittavaa sosiaalista, psykologista ja eettistä pääomaa osallistujien kesken 3) edistää kollegiaalista professionaalista reflektiota, 4) kehittää aineenopettajan kouluyhteisössä selviytymiseen tarvitsemia mikropoliittisia strategioita ja 5) auttaa opiskelijoita ymmärtämään kouluyhteisön yhteisöllistä luonnetta. Virtuaalisten keskusteluiden kohteet olivat luonteeltaan kouluyhteisön arjen keskeisiä ongelmatilanteita eli dilemmoja, joihin verkkosimulaatioon osallistuvat opiskelijat mentorinsa kanssa etsivät ammatillisesti kestäviä ja realistisia ratkaisuja ja samalla yrittivät ymmärtää opettajayhteisön ilmapiiriä. Ratkaisujen piti perustua alan relevantin teorian yhdistämiseen käytäntöön. Päätavoite oli kuitenkin se, että opetusharjoittelijat kartuttaisivat yhteisöllistä sosiaalieettistä pääomaansa, jota he tarvitsevat tulevaisuudessa aineenopettajina, kollegoina ja erilaisissa verkostoissa sekä kumppanuuksissa. Verkkokeskusteluprosessin instrumentti VIRESIMU oli pedagoginen innovaatio, jossa yhdistettiin opettajayhteisön luontainen mikropoliittinen pelillisyys simulaatioksi. Tutkija kirjoitti osallistujille simuloidut opettajaroolit. Opetusharjoittelijat ratkaisivat rooliopettajina virtuaalisessa opiskeluympäristössä (MOODLE) dilemmoja eli tapausongelmia yleensä kerran viikossa lukukauden ajan. Rooliopettajat olivat kuvitteellisen Suutarinmäen yläkoulun opettajia roolien habituksina dialogisuus, formaattisuus, autonomisuus ja opettajuus ilman tunnistettavaa pedagogista käsikirjoitusta. Simulaatioon osallistuvalla virtuaalimentorilla oli kaksi roolia: rehtorin ja kuvitteellisen luokan 8f luokanohjaajan roolit. Vuorovaikutusprosessien aikana virtuaalimentori pyrki vahvistamaan opettajien yhteisöllisyyden tunnetta. Rehtorina virtuaalimentori oli opettajien kokouskeskustelujen moderaattori. Keskustelut tapahtuivat asynkronisena tekstin kirjoittamisena MOODLE-opiskelualustalla. Jokaisen opiskelijan piti osallistua dilemmojen käsittelyyn ja argumentoida ratkaisunsa avatakseen omaa ammatillista reflektiotaan muille osallistujille. Virtuaalimentori tarjosi prosessin tueksi kunkin dilemman alaan liittyvää teoreettista ja käytännöllistä tietoa nettiaineistoina, joiden informaatiota osallistujien oletettiin tutkivan, arvioivan ja käyttävän tekstiensä argumentoinnin tukena. Koulun sosiaalinen konteksti luotiin pääkertomukseksi, jonka kirjoitti Helsingin normaalilyseon tämän aiheen asiantuntijakollega. Osallistujien roolikortit habituskuvauksineen olivat pääkertomuksen osia. Tutkittavat dilemmat esitettiin osallistujille tapauskertomuksina. Jokaista dilemmakeskustelua seurasi jälkipuinti, jonka aikana tapausta ja sen ratkaisua analysoitiin aineenopettajina ilman simulaatiorooleja. Siten dilemmojen ratkaiseminen voitiin nostaa professionaalisen yleistämisen tasolle. VIRESIMun päätteeksi lukukauden lopussa jokainen harjoittelijaosallistuja täytti e-kyselylomakkeen. Se perustui Community of Inquiry -verkkokeskustelumallin evaluaation mukaiseen 34 väittämän evaluaatioinstrumenttiin. Sen avulla mitattiin, miten osallistujat kokevat verkkokeskustelun vuorovaikutusprosesseissa sosiaalisen läsnäolon, ammatillisen tiedonrakentelun läsnäolon ja mentoriuden läsnäolon. Tutkijan itsensä kehittämien väittämien avulla mitattiin, miten eettisesti kypsä opettajayhteisö toteutui VIRESIMUssa. Kysely osoittaa, että tutkija onnistui operationalisoimaan yhteisöllisyys-, verkkokeskustelu- ja simulaatiotutkimusten pohjalta aineenopettajakoulutuksen mentoroituihin ja simuloituihin verkkokeskusteluihin yhteistyöyhteisöllisen sosiaalieettisen yhteisön piirteitä. Aineenopettajaharjoittelijat tunsivat voimautuneensa kollegiaalisesti ratkaisemaan tulevaisuuden yhteisöllisiä sosiaalieettisiä dilemmoja heittäytyessään verkkosimulaation leikkimaailmaan esittämänsä roolin habituksen mukaisesti. Tutkimus rohkaisee opettajankouluttajaa suunnittelemaan sekä toteuttamaan tutkivana ohjaajana alansa innovaatioita. Avainsanat: aineenopettajankoulutus, verkkokeskustelu, verkkosimulaatio, virtuaalimentori, sosiaalieettinen yhteisöllisyys, yhteistyöyhteisöllinen ongelmanratkaisu, leikkimielisyyteen heittäytyminen, tutkiva ohjausYoung subject teachers need support when they enter their teaching profession. It is especially important that they understand the micropolitical context of the teahers’ community. To promote student teachers’ preparedness in their future professional communities, a virtual simulation, VIRESIMU, was developed as a part of the mentoring program by the researcher. The theoretical objectives of the VIRESIMU were: 1) to train student teachers as members of the school community, 2) to share social, and ethical capital needed in this context, 3) to promote collegial professional reflection and 4) to develop the kinds of micropolitical strategies needed to survive as a subject teacher in the school community and 5) to understand the general characteristics of the school community. Virtual simulated discussions consisted of different school dilemmas to confront the kinds of the typical everyday situations, to find professional solutions for these dilemmas on the realistic basis, to understand the atmosphere of the diverse teacher communities, and to combine relevant theory and practice. However, the main objective was to gather shared social ethical capital needed in building teacher community among the future subject teachers and their colleagues. The instrument of this process, a pedagogical innovation VIRESIMU, is a combination of simulation and virtual learning. The researcher wrote herself the teachers’ role cards for the participants. The role teachers met in the virtual learning environment VIRESIMU to solve the target dilemmas or the case problems, generally once every week during the semester. Four role categories were formed into the teacher roles in the imaginary Suutarinmäki neighbourhood comprehensive school, grades 7–9: dialogical, formative, autonomous and teachers without any pedagogical manuscript. The virtual mentor (the researcher) herself had two roles: the school principal and the class master of the imaginary class 8F. She strongly encouraged the sense of community during the discourse. The principal was the chairperson who moderated the meetings. Discourse happened as an asynchronous text writing. Everybody was supposed to attend and to write his or her argumentation to open his or her professional reflection. The virtual mentor offered theoretical and practical materials as internet addresses, which the participants were supposed to study, to evaluate and to cite in their texts. The general description of the school’s social framework, the main context narrative was developed and written by an expert colleague in Helsinki Normal Lyceum. The role cards with their habitus descriptions were parts of the main narrative. The studied dilemmas were represented as case narratives to the participants. A debriefing session was arranged after every simulated dilemma discussion period. Then the same problem and its solution were analysed by the participants without any simulation roles. This procedure helped the dilemmas to be elevated to the professional generalization level. At the end of every semester student participants filled in an e-questionnaire. It was the evaluation instrument of Community of Inquiry (CoI) model developed by Garrison et al. The main goal was to measure with its 34 scaled (1–7) statements, how the participants experienced their on-line VIRESIMU discussions as social presence, cognitive presence and teaching presence. The measured social ethical thinking statements were interpretations of the writer, mainly, from the ideas of the characteristics of social ethically mature teacher community as represented by Grossman et al. The current study shows that the designer-researcher of VIRESIMU was able to operationalize community of practice, collaborative community practice and social ethical reflection research in these mentored and simulated asynchronic virtual discussion context of subject teacher training. Student teachers felt they gained authentic professional experiences, when acting in this virtual context. They also felt to be collegially able to solve authentic social ethical school dilemmas now and in the future. Immersion is needed during the simulation process. There were differences among the student teachers in this respect. It is more than believable that it depends on their developing teacher identity created by the subject matter and its culture, which is interpreted and stressed for them by their mentors in question. More collegial discussions and professionally shared value clarification are needed among all the training school mentors. However, the majority of the VIRESIMU participants were motivated and they enjoyed virtual simulation as a learning process. The study shows that the operationalization of the theories in concern was successful and the simulated virtual discussions were able to promote collaborative social ethical avwerness among student teachers. They felt themselves as empowered to solve collegially future social ethical dilemmas in any teacher community when they immersed into the virtual simulation according to their professional identity. Keywords: subject teacher education, virtual learning, virtual simulation, virtual mentor, social ethical teacher community, collegial problem solving, intrinsic motivation, playful immersion
Subject: Kasvatustiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
OPETTAJA.pdf 3.612Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record