CP-lasten ja -nuorten systemaattinen lonkkaseuranta puuttuu Suomesta

Abstract

Lähtökohdat Tutkimuksessa verrattiin Suomen CP-vammaisten lasten ja nuorten lonkkien seuranta¬käytäntöjä Ruotsissa kehitettyyn CPUP-ohjelmaan. Ohjelman tarkoitus on ehkäistä lonkkien sijoiltaanmenoa varhaisella -konservatiivisella tai operatiivisella hoidolla. Menetelmät Valtakunnallisessa CP-hankkeessa kerättiin tiedot 362:sta alle 20-vuotiaasta potilaasta. ¬Tarkastelimme ¬erityisesti ensimmäistä lonkkaröntgenkuvaa ja lausuntoa, sekä selvitimme tehdyt kirurgiset ¬toimen¬piteet. ¬Selvitimme seurantakäytäntöjä myös kyselyllä lastenneurologian ylilääkäreille. Tulokset Lonkkaröntgenkuva oli otettu ainakin kerran 69 %:lta lapsista (n = 251), ensimmäisen kerran 0,2–15,2-¬vuotiaana. ¬CPUP-suosituksen mukaan lievimmissä liikuntavammoissa (GMFCS-luokka I) kuvausta ei tarvita rutiinin¬omaisesti. Kuitenkin 43 % tämän ryhmän lapsista oli kuvattu. Liikkumisen apuvälineitä käyttäville lapsille (GMFCS-luokat III–V) kuvausta suositellaan heti diagnoosin varmistuttua. Heistä 33 % oli kuvattu vasta yli 3-vuotiaana ja 6 oli jäänyt kuvaamatta. Päätelmät Lonkkien seuranta Suomessa poikkesi CPUP-ohjeistuksesta. Kansainvälisiin suosituksiin perustuva radiologinen seuranta mahdollistaa luksaatiokehityksen riittävän varhaisen toteamisen ja hoidon.