PROGNOSTICATION IN ACUTE HEART FAILURE AND CARDIOGENIC SHOCK - FOCUS ON ELECTROCARDIOGRAPHY AND BIOMARKERS

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5197-1
Title: PROGNOSTICATION IN ACUTE HEART FAILURE AND CARDIOGENIC SHOCK - FOCUS ON ELECTROCARDIOGRAPHY AND BIOMARKERS
Author: Tolppanen, Heli
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Kardiologia
Doctoral Program in Clinical Research
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Belongs to series: Huom! e-thesikseen Figure 1 vain linkkinä.
Abstract: Acute heart failure (AHF) is a leading cause of hospitalizations in patients over the age of 65 worldwide, and is associated with high mortality. Cardiogenic shock (CS), the most severe form of AHF, is characterized by hypotension and end-organ hypoperfusion. Acute coronary syndrome (ACS) precipitates a third of all cases of AHF, and up to 80% of CS. Objective and timely risk assessment in AHF is challenging due to the heterogeneity in its pathophysiology and clinical picture. Risk assessment has traditionally relied on clinical parameters, which may remain subjective or become evident too late, after end-organ dysfunction has become irreversible. Considering the costs and possible adverse effects, application of the most aggressive therapies should be limited to those that most likely procure benefit. The aim of this thesis is to evaluate the prognostic value of electrocardiographic changes and biomarkers in AHF and CS. The patient data come from three cohorts of AHF and two cohorts of CS. All cohorts are independent, prospective, observational, investigator-initiated European cohorts. Study I compared the prognostic value of ventricular conduction blocks (VCB) in patients with new-onset (de novo) AHF and in patients with acutely decompensated chronic heart failure (ADCHF). Study II investigated the role of VCBs in ACS-related CS. Half the patients had a VCB in their baseline ECG, and the presence of any VCB predicted mortality independently of baseline clinical variables or angiographic findings. Studies III-IV investigated the role of two novel biomarkers, sST2 and bio-ADM, in cariogenic shock. Study III showed that sST2 provide strong and complementary prognostic value to NT-proBNP in ACS-related CS, and can help in stratification of patients into low, intermediate and high-risk groups as early as 12 hours after detection of shock. Study IV evaluated in CS patients the prognostic value and association with haemodynamic parameters of bio-ADM compared to lactate. Whereas lactate had good prognostic value in the early phase, its levels normalized during the first 24 hours in the majority of patients, with a decreasing prognostic value thereafter. In contrast, levels of bio-ADM stayed elevated in non-survivors during the first 4 days of intensive care, and bio-ADM had good prognostic value when measured on days 2 to 4. In conclusion, in patients with AHF or CS, electrocardiographic alterations may prove useful in early risk assessment on top of clinical parameters. In addition, biomarkers provide a novel approach in CS risk assessment.Akuutti sydämen vajaatoiminta on yksi yleisimmistä sairaalahoitoon johtavista sairauksista, ja siihen liittyy merkittävä kuolleisuus. Sydänperäinen sokki on akuutin vajaatoiminnan vaikein muoto; sille on tunnusomaista matala verenpaine ja yleinen elimistön verenkierron vajaus. Sepelvaltimotautikohtaus on akuutin vajaatoiminnan taustalla noin kolmasosassa tapauksista, mutta jopa 80 %:ssa tapauksista sydänperäisessä sokissa. Johtuen akuutin vajaatoiminnan kliinisen kuvan ja taustalla vaikuttavien patofysiologisten mekanismien moninaisuudesta objektiivinen ja oikea-aikainen riskinarvio on haastavaa. Varhainen riskinarvio on kuitenkin tärkeää hoitomuotojen valintaa ja ajoitusta ajatellen erityisesti sokkipotilailla. Perinteisesti riskinarvio on perustunut kliinisiin löydöksiin, joiden tulkinnassa voi kuitenkin olla subjektiivisuutta ja ne voivat ilmetä sairauden liian myöhäisessä vaiheessa, kun peruuttamattomia elinvaurioita on jo ehtinyt kehittyä. Huomioiden raskaimpien hoitomuotojen, kuten sydämen apupumppujen, korkea komplikaatioriski ja hinta, niiden käyttö tulisi rajata potilaille jotka todennäköisimmin niistä hyötyvät. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena on määrittää sydänsähkökäyrä (EKG) –muutosten sekä uusien biomerkkiaineiden ennustearvo akuutissa sydämen vajaatoiminnassa ja sydänperäisessä sokissa. Väitöskirjatyön potilasmateriaali on peräisin kolmesta akuutin sydämen vajaatoiminnan sekä kahdesta sydänperäisen sokin potilaskohortista. Kaikki aineistot ovat eteneviä, havainnoivia, tutkijalähtöisiä eurooppalaisia potilasaineistoja. Osatyössä I tutkittiin EKG:ssa nähtävien kammiojohtumishäiriöiden yhteyttä kuolleisuuteen potilailla joilla akuutti vajaatoiminta ilmeni ensimmäistä kertaa (de novo) verrattuna potilaisiin joilla oli kroonisen sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaihe. Osatyössä II tutkittiin kammiojohtumishäiriöitä äkillisestä sepelvaltimokohtauksesta johtuvassa sydänperäisessä sokissa. Puolella potilaista alkuvaiheen EKG:ssa oli jokin kammiojohtumishäiriö, ja kammiojohtumishäiriöt ennustivat suurempaa kuolleisuutta kliinisistä piirteistä ja sepelvaltimotaudin vaikeusasteesta riippumatta. Osatöissä III ja IV tutkittiin kahden uuden biomerkkiaineen, sST2:n ja bio-ADM:n, ennustearvoa kardiogeenisessä sokissa. Osatyö III osoitti, että sST2:lla ja NT-proBNP:llä on vahva itsenäinen ja toisiaan tukeva ennustearvo sydänperäisessä sokissa, ja niiden yhteismäärityksellä potilaat voidaan jakaa matalan, keskisuuren ja suuren riskin ryhmiin jo 12 tuntia sokin toteamisesta. Osatyö IV määritti bio-ADM:n ennustearvoa sekä yhteyttä hemodynaamisiin muuttujiin verrattuna laktaattiin sydänperäisessä sokissa. Laktaatilla oli hyvä ennustearvo ensimmäisten 24 tunnin aikana sokin toteamisesta, mutta sen pitoisuus normaalistui valtaosalla potilaista 24 tunnissa ja sen ennustearvo väheni sen jälkeen. Korkea bio-ADM pitoisuus heijasti matalaa verenpainetta ja sydämen minuuttivoluumia sekä korkeaa keskuslaskimo- ja keuhkovaltimopainetta, ja bio-ADM:n ennustearvo oli parhaimmillaan kun se mitattiin 2.-4. päivänä sokin toteamisesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että EKG-muutoksia voidaan hyödyntää kliinisten muutosten rinnalla varhaisessa riskinarviossa akuuttia sydämen vajaatoimintaa tai sydänperäistä sokkia sairastavilla potilailla. Lisäksi uudet biomerkkiaineet mahdollistavat täysin uuden lähestymistavan sydänperäisen sokin riskinarviossa.
URI: URN:ISBN:978-951-51-5197-1
http://hdl.handle.net/10138/301456
Date: 2019-05-17
Subject: Lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
PROGNOST.pdf 4.396Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record