Europeanization at sea : New ‘EU’ropean marine space through policy integration in EU’s maritime spatial planning

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201905081875
Title: Europeanization at sea : New ‘EU’ropean marine space through policy integration in EU’s maritime spatial planning
Author: Kokkonen, Maija
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Science
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201905081875
http://hdl.handle.net/10138/301582
Thesis level: master's thesis
Degree program: Maantieteen maisteriohjelma
Master's Programme in Geography
Magisterprogrammet i geografi
Specialisation: Ihmis- ja kaupunkimaantiede ja alueellinen suunnittelu
Human & Urban Geography and Spatial Planning
Kultur-, stads- och planeringsgeografi
Discipline: none
Abstract: Euroopan Unioni on huomattava poliittinen toimija, joka pyrkii hallinnoimaan ja tuottamaan EU-territoriota spatiaalisten politiikkojen ja spatiaalisen suunnittelun avulla. Tähän asti spatiaalinen suunnittelu on ollut lähinnä terrestriaaliseen ympäristöön kohdennettu hallinnan teknologia, mutta nyt myös merialueiden voidaan nähdä tulleen sen piiriin. EU on antanut vuonna 2014 direktiivin merialuesuunnittelusta (maritime spatial planning, MSP), jonka mukaisesti kaikkien rannikkojäsenvaltioiden tulee laatia kansallisille merialueilleen EU:n aluesuunnittelutavoitteiden mukaiset spatiaaliset suunnitelmat merialueiden käytöstä vuoteen 2021 mennessä. Merialuesuunnittelua on tähän asti tarkasteltu lähinnä meriympäristön ekologisen tilan parantamiseen tähtäävänä ohjauskeinona, mutta ei spatiaalisuutta tuottavana politiikkana. Tässä tutkimuksessa EU:n merialuesuunnittelukäytäntöä on hyödynnetty tutkittaessa tilan eurooppalaistumista EU-alueella. Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää, kuinka ’EU’rooppaa hahmotetaan territoriaalisena kokonaisuutena merialuesuunnittelukäytännön ja siihen liitettävien merkitysten kautta, jotta voidaan hahmottaa niin EU:n kuin ylipäätään merialueiden tulevaisuuden kehitystä ja käyttöä. Tutkimus on toteutettu tulkinnallisena politiikka-analyysina sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta. Käytänteiden yhdentämisen (policy integration) pyrkimys on sisäänrakennettu merialuesuunnitteluun, ja sitä käytetään tässä tutkimuksessa eurooppalaistumisen indikaattorina. Yhdentämispyrkimyksen voidaan nähdä ohjaavan merialuesuunnitteluprosessissa olevien toimijoiden sosiaalisia verkostoja. Tutkimuksen päämateriaalina ovat Suomen merialuesuunnitteluprosessista vastaaville tahoille laaditut puolistrukturoidut teemahaastattelut. Sen, miten kyseiset toimijat ymmärtävät merialuesuunnitteluprosessin Suomessa, voidaan nähdä konstruoivan ’EU’rooppalaista tilaa kansallisessa suunnitteluprosessissa, sekä sen kautta. Hermeneuttisen tradition mukaisesti tutkimuksessa laaditaan kattava taustoitus merialuesuunnittelukäytännön ymmärtämiseksi. Tutkimuksen mukaan merialueiden erilaisen spatiaalisuuden ja territoriaalisuuden takia niihin kohdistetut suunnitteluprosessit eroavat terrestriaalisen ympäristön vastaavista käytännöistä. EU:n merialuesuunnittelukäytäntö on työkalu EU-territorion muokkaamista varten, mutta sitä hyödynnetään samanaikaisesti myös kansallisen aluepolitiikan välineenä. Suomessa rannikkomaakunnat ovat merialuesuunnittelun hyötyjiä, ja ne ovat saaneet merialuesuunnittelukäytännön myötä lisää päätäntävaltaa Suomen merialueilla. Merialuesuunnittelua voidaan mahdollisesti hyödyntää myös maakuntakaavoituksen poliittisten tavoitteiden saavuttamisen tueksi. EU on vaikuttanut merellisen Euroopan spatiaalisen hallinnan rakenteeseen merialuesuunnittelukäytännön avulla. Se on muuntanut heterogeeniset merialueet Euroopassa yhdeksi hallittavaksi tilalliseksi kokonaisuudeksi. Nämä merialueet ovat siten siirtyneet laaja-alaisemmin EU:n päätöksentekoprosessien piiriin, joten EU:n on mahdollista valjastaa kansalliset merialueet koko EU-alueen hyväksi. EU:n pääasiallinen pyrkimyksenä voidaan nähdä alueen talouskasvun lisääminen merialueiden avulla. Merialuesuunnitteluprosessi luo uudenlaisia sosio-spatiaalisia ulottuvuuksia Eurooppaan sen yhtenäistämispyrkimysten avulla. Käytänteiden yhtenäistäminen eri territorioiden välillä luo uudenlaisen ohjauksen rajat ylittävään poliittiseen neuvotteluun kansallisten merialueiden käytöstä kansallisten merialuesuunnittelijoiden toimenkuvaan. Tutkimuksen mukaan käytänteiden territoriaaliseen yhtenäistämiseen ohjaaminen voi tehostaa EU-direktiivissä annettuja tavoitteita. Rajat ylittävän yhteistyön ja neuvottelun voi osaltaan olettaa yhtenäistävän naapurialueiden suunnittelukäytänteitä ja tavoitteita niin kansallisessa kuin rajat ylittävässä suunnitteluprosesseissa.European Union is a notable political actor that strives for governing and producing EU territory through spatial policies and planning. So far, spatial planning has been a technology to govern the terrestrial environment, but now marine space is seen as the new frontier of spatial planning. In 2014, EU has given a directive of maritime spatial planning (MSP), which aims to that every coastal member state had established spatial planning practices to their national marine areas by 2021 according to EU’s spatial agendas. The MSP has been looked at as a managerial tool helping to enhance the ecological condition of the seas, but not as a policy that produces spatiality. In this research, EU’s MSP policy is used as to research Europeanization of space in ‘EU’rope. The aim of this research is to interpret how understanding of ’EU’rope as a territorial entity is shaped through the structure of the maritime spatial planning policy and the meanings attached to it, in order to create a perception of the future development of EU and marine areas in general. The research is conducted from a social constructionist approach as an interpretive policy analysis. The concept of policy integration is in-built to MSP and is used as an indicator to Europeanization in this study. The policy integration effort is seen to steer social networks of actors that create the MSP in practice. Therefore, semi-structured theme interviews were conducted to the actors carrying out the MSP process in Finland. These actors’ understanding of the Finnish MSP is seen to construct ‘EU’ropean space in and through the domestic MSP process. Accordance with the hermeneutic traditions, comprehensive contextualization is conducted in this research in order to understand the maritime spatial planning policy. The research suggests that the spatiality and territoriality of marine areas produces different kind of planning practices than is seen in the terrestrial environment. The EU’s MSP policy is a policy tool for the EU territory, but at the same time, it is used as a tool to carry out domestic regional objectives as well. In Finland, the coastal Regions have benefitted from MSP and gained more power over the Finnish marine territories and the MSP may be used as to reinforce Regional planning. By adopting MSP policy, EU has changed the spatial governance structure of marine Europe. It has transformed heterogenic marine areas in Europe into single entity in order to be spatially governable by EU. These spaces have therefore been submitted under larger decision-making processes than before and EU is able to harness the national marine territories for the benefit of the whole Europe, and mainly due increasing economic growth in the territory. By means of policy integration efforts, the MSP creates new kinds of socio-spatial dimensions to Europe in where political bargaining over domestic marine spaces becomes a norm for the domestic maritime spatial planners. The research suggests that the territorial policy integration efforts reinforce the objectives of the EU directive in transnational collaboration, and this new platform of negotiation can be predicted to unify neighbouring domestic planning practices and goals in some extent.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
MSPKokkonen_2019.pdf 1.660Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record