Screening for Cardiovascular Risk Factors in Middle-Aged Men : The Long-Term Effect of Lifestyle Counselling

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5249-7
Title: Screening for Cardiovascular Risk Factors in Middle-Aged Men : The Long-Term Effect of Lifestyle Counselling
Author: Siren, Reijo
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Department of General Practice and Primary Health Care
Doctoral Program in Population Health
City of Helsinki Social Services and Health Care
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-06-08
Belongs to series: Dissertationes scholae doctoralis ad sanitatem investigandam Universitatis Helsinkiensis - URN:ISSN:2342-317x
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5249-7
http://hdl.handle.net/10138/301608
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Mortality from coronary heart disease (CHD) among the working-age population has declined by 70% during the past 50 years in Finland. Factors contributing to this development include both advances in health policy and the improvement of medical care. Despite this favourable trend, cardiovascular disease (CVD), especially ischaemic heart disease, is still the leading cause of death among the working-age male population in Finland. One of the substantial risk factors for CVD and type 2 diabetes is obesity, predominantly abdominal – that is the accumulation of fat in the visceral adipose tissue. When the subcutaneous adipose tissue's ability to store fat is exceeded, the excess fat accumulates in the visceral adipose tissue and ectopic depositions in organs, such as skeletal muscles, liver, pancreas, and heart. This aberrant fat accumulation strongly correlates with an adverse cardiometabolic profile. We studied the association between visceral adiposity and cardiac steatosis in 70 non-diabetic obese middle-aged men. The amount of visceral adipose tissue, abdominal subcutaneous tissue and epicardial and pericardial fat depositions was measured by magnetic resonance imaging. Cardiac steatosis correlated with the amount of abdominal subcutaneous fat tissue and visceral adiposity; the correlation was stronger with visceral adiposity. Furthermore, of all the cardiometabolic risk factors measured, WC correlated strongest with visceral adiposity as well as epicardial and pericardial fat. WC is an indirect measure, but it is considered to be a reliable measure of visceral adiposity. Thus, it can serve as a tentative means when assessing the risk for CVD and type 2 diabetes. To study the predictive value of WC to assess the risk for CVD and type 2 diabetes in middle-aged men, we used data from 200 men from a community-based screening programme in the city of Helsinki. Our results show that a cut-off point for a WC of ≥ 94 cm identifies those with increased risk for CVD and/or type 2 diabetes with a sensitivity of 84.4% and specificity of 78.2%. Yearly, from 2006 onwards, all men aged 40 living in Helsinki have been invited to a CVD risk evaluation and health counselling visit at their local healthcare centre. Men who were found to be at high risk received lifestyle counselling aiming at risk reduction. We conducted two prospective follow-up studies among the men who were at high risk in the year 2006 screening. In the first study, our aim was to determine whether the impact of lifestyle counselling on health behaviour and total CVD risk during the two years of follow-up depended on educational attainment. In 2008, a total of 430 initially high-risk men were identified and invited to a follow-up visit; 200 participated. Subjects were categorised into three groups according to their educational attainment: low (≤ 9 years), middle (10 to 12 years) and high (≥ 13 years). We observed a positive trend in lifestyles in all three groups. In the low educational attainment group, the change in lifestyle did not lead to a significant reduction in the overall risk for CVD, whereas the risk reduction was statistically significant in the two higher educational attainment groups during follow-up. In our second prospective study, we aimed to determine whether the continuation of risk communication would lead to and sustain lifestyle changes and maintain the possibly achieved lower CVD risk during the five-year follow-up. In 2011, a total of 389 initially high-risk men were identified and invited to a follow-up visit; of these, 159 participated. We observed that the participants’ self-reported lifestyles improved regardless of the continuation of risk communication, while the overall risk for CVD improved only among those who were continuing risk communication during the five-year follow-up. If lifestyle behaviour has not been optimal during early adulthood, a person may have been exposed to one or more CVD risk factors before reaching middle age. Often, an easily recognisable indication of such exposure is abdominal obesity. In everyday practice in primary healthcare, abdominal obesity and a low level of education should trigger a comprehensive risk evaluation and, when appropriate, an offer of health counselling. Achieving sustainable lifestyle changes and risk reduction requires ongoing risk communication between parties.La mortalité due à la maladie coronarienne parmi la population active finlandaise a diminué de 70 % durant les 50 dernières années. Les facteurs qui ont contribué à ce développement comportent des progrès dans la politique de santé et des améliorations dans les soins de santé. Malgré cette tendance favorable, les maladies cardiovasculaires (MCV) sont toujours la principale cause de décès chez les hommes en âge de travailler en Finlande. L’un des importants facteurs de risque de maladie cardiovasculaire et de diabète de type 2 est l’obésité, principalement l’obésité abdominale c’est-à-dire l’accumulation de graisse dans le tissu adipeux viscéral. Quand la capacité à stocker de la graisse du tissu adipeux sous-cutané est dépassée, la graisse excessive s’accumule dans le tissu adipeux viscéral, mais aussi comme dépôts ectopiques dans les organes comme les muscles squelettiques, le foie, le pancréas et le cœur. Cette accumulation aberrante de graisse est étroitement liée avec un profil cardiométabolique défavorable. Nous avons étudié l’association entre l’adiposité viscérale et la stéatose cardiaque chez 70 hommes d’âge moyen obèses, non-diabétiques. Le taux de tissu adipeux viscéral, de tissu sous-cutané abdominal et de dépôts de graisse épicardique et péricardique a été mesuré par imagerie par résonance magnétique. La stéatose cardiaque a corrélé avec le taux de tissu adipeux abdominal sous-cutané et l’adiposité viscérale. La corrélation était plus forte avec l’adiposité viscérale. En outre, de tous les facteurs de risque cardiométabolique mesurés, c’était le tour de taille qui a corrélé le plus avec l’adiposité viscérale ainsi que la graisse épicardique et péricardique. Le tour de taille est une mesure indirecte, mais il est considéré une mesure fiable d’adiposité viscérale. Ainsi, il peut servir de moyen provisoire lorsque l’on évalue le risque de maladie cardiovasculaire et de diabète de type 2. Dans notre deuxième étude nous avons examiné la capacité du tour de taille à déterminer les hommes en risque élevé de maladies cardiovasculaires et de diabète de type 2 parmi un groupe d’hommes d’âge moyen en utilisant les données de 200 hommes qui avaient participé à un dépistage de risques organisé par le centre de santé de la ville de Helsinki. Nos résultats démontrent qu’un tour de taille ≥ 94 cm identifie ceux avec un risque élevé de maladie cardiovasculaire et/ou de diabète de type 2 avec une sensibilité de 84,4 % et une spécificité de 78,2 %. Chaque année à partir de 2006 tous les hommes âgés de 40 ans et habitant à Helsinki ont été invités à faire une visite chez leur centre de santé local en vue d’une évaluation du risque de maladie cardiovasculaire et d’obtenir des conseils en matière de santé. Les hommes qui présentaient un risque élevé ont reçu des conseils sur le mode de vie visant à réduire les risques. Nous avons mené deux études prospectives de suivi parmi les hommes qui présentaient un risque élevé lors du dépistage de 2006. Dans la première étude notre but était de déterminer si l’impact des conseils sur le mode de vie sur le comportement de santé et de risque global de MCV pendant le suivi de deux ans dépend du niveau d’instruction. En 2008, 430 des hommes identifiés comme étant à haut risque ont été invités à une visite de suivi ; 200 ont participé. Les participants ont été divisés en trois groupes selon leur niveau d’instruction ; bas (≤ 9 ans), moyen (10 à 12 ans) et élevé (≥ 13 ans). Nous avons constaté une tendance positive dans les modes de vie dans chacun des groupes. Dans le groupe à bas niveau d’instruction le changement de mode de vie n’a pas mené à une réduction importante du risque global de MCV. Par contre, dans les deux groupes de niveau d’instruction supérieur la réduction du risque était statistiquement significative pendant le suivi. Dans notre deuxième étude prospective nous avions pour but de déterminer si la poursuite de la communication des risques pendant le suivi de cinq ans mènerait à des changements de mode de vie durables et maintiendrait le risque réduit de MCV éventuellement atteint. En 2011, 389 hommes qui présentaient initialement un risque élevé ont été identifiés et invités à une visite de suivi ; parmi ces hommes 159 ont participé. Nos résultats ont démontré que les modes de vie autodéclarés avaient amélioré indépendamment de la poursuite de la communication des risques, alors que le risque global de MCV n’a diminué que chez ceux qui poursuivaient la communication des risques pendant le suivi de cinq ans. Si le mode de vie n’a pas été optimal durant les premières années de l’âge adulte, une personne a pu être exposée à un ou plusieurs facteurs de risque de MCV avant l’âge mûr. Souvent, une indication visible d’une telle exposition est l’obésité abdominale. Dans la pratique quotidienne, l’obésité abdominale et un bas niveau d’instruction devraient déclencher une évaluation compréhensive des risques et, si nécessaire, offrir des conseils en santé. La réalisation de changements de mode de vie durables et la réduction des risques nécessitent des communications continues des risques entre les parties.Työikäisen väestön sepelvaltimotautikuolleisuus on 50 viime vuoden aikana vähentynyt Suomessa 70%. Myönteiseen kehitykseen on vaikuttanut tietoinen pyrkimys tupakoinnin vähentämiseen sekä elintapojen kautta väestön kolesterolipitoisuuksien pienentämiseen ja verenpainetasojen madaltamiseen. Nämä muutokset selittävät yli puolet kuolleisuuden vähentymisestä, hoitojen tehostuminen sekä kehitys loput. Huolimatta myönteisestä kehityksestä sydän- ja verisuonitaudit ovat edelleen yleisin työikäisten miesten kuolinsyy Suomessa. Yksi merkittävä sydän- ja verisuonisairauksille ja tyypin 2 diabetekselle altistava riskitekijä on lihavuus, erityisesti vyötärölihavuus, joka heijastaa ylimääräisen rasvan kertymistä vatsaonteloon. Kun ihonalaisen rasvakudoksen kyky varastoida rasvaa ylittyy, vatsaonteloon kertyvän rasvan lisäksi rasvaa varastoituu luustolihaksiin, maksaan, haimaan ja sydämeen. Tämä ei-toivottu sisäelimiin kertyvä rasva korreloi vahvasti haitallisen metabolisen riskiprofiilin kanssa. Selvitimme tutkimuksessamme diabetesta sairastamattomien lihavien miesten sydämen rasvoittumisen ja vatsaonteloon kertyneen rasvan määrän suhdetta sydän- ja verisuonitautiriskitekijöihin Rasvan määrä vatsaontelossa, vatsan alueen ihonalaisessa kudoksessa ja sydämessä mitattiin magneettikuvauksella. Sydämen rasvoittuminen korreloi sekä vatsan alueen ihonalaisen rasvakudoksen että vatsaonteloon kertyneen rasvan määrään, voimakkaammin jälkimmäiseen. Kaikista mitatuista metabolisista riskitekijöistä vyötärönympärys korreloi voimakkaimmin vatsaontelon sisäisen rasvan määrään ja sydämen rasvoittumiseen. Vyötärönympärysmitta on epäsuora, mutta luotettavaksi osoitettu vatsaonteloon kertyneen rasvan mittari. Sitä voidaan käyttää alustavana keinona arvioitaessa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen. Toisessa tutkimuksessamme selvitimme vyötärönympärysmitan kykyä löytää valikoimattomasta keski-ikäisten miesten joukosta miehet, joiden riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen oli suurentunut. Aineistomme koostui kahdestasadasta keski-ikäisestä helsinkiläismiehestä, jotka olivat osallistuneet Helsingin kaupungin terveyskeskuksen järjestämään riskiseulontaan. Tulokset osoittivat, että vyötärönympärysmitan raja-arvo ≥94 cm erottaa osallistujien joukosta ne, joiden riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin tai tyypin 2 diabetekseen on riskiprofiilin perusteella lisääntynyt. Kyseistä raja-arvoa käyttämällä menetelmän herkkyys oli 84,4% ja tarkkuus 78,2%. Vuodesta 2006 alkaen on vuosittain kutsuttu kaikki Helsingissä asuvat kyseisenä kalenterivuonna 40 vuotta täyttävät miehet sydän- ja verisuonitautiriskien arviointiin ja terveysneuvontaan paikalliseen terveyskeskukseen. Miehille, joiden riskin todetaan suurentuneen, annetaan elintapaneuvontaa, jonka tavoitteena on riskin pienentäminen. Toteutimme kaksi seurantatutkimusta miehillä, joilla vuoden 2006 seulonnassa todettiin lisääntynyt sydän- ja verisuonitautien riski. Ensimmäisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää elintapaneuvonnan vaikutusta sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskiin kahden vuoden seurannassa niin, että osallistujien koulutustaso otettiin huomioon. Vuonna 2008 miehistä, joiden riski oli todettu suureksi, tavoitettiin 430. Heidät kutsuttiin seurantakäynnille, ja 200 noudatti kutsua. Osallistujista muodostettiin koulutustason mukaan kolme ryhmää. Elintavat muuttuivat suotuisammiksi kaikissa kolmessa ryhmässä. Alimman koulutustason ryhmässä elintapojen muutokset seuranta-aikana eivät kuitenkaan johtaneet merkitsevään sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskin pienenemiseen toisin kuin kahdessa korkeamman koulutustason ryhmässä. Toisessa seurantatutkimuksessa selvitimme viiden vuoden seuranta-aikana omaehtoisesti toistettujen riskinarviointitapaamisten vaikutusta pienemmän riskin saavuttamiseen ja ylläpitoon. Vuonna 2011 miehistä, joiden riski oli seulonnassa alun perin todettu suureksi, tavoitettiin 389. Heidät kutsuttiin seurantakäynnille, ja kutsua noudatti 159 miestä. Tulokset osoittivat, että elintavat olivat muuttuneet suotuisaan suuntaa riippumatta siitä, oliko riskejä arvioitu uudelleen seuranta-aikana. Muutos oli tilastollisesti merkitsevä. Kuitenkin vain seuranta-aikana uudelleen riskinarvioinnissa käyneiden sydän- ja verisuonitautiriski pieneni. Altistuminen epäedullisten elintapojen vaikutuksille alkaa jo lapsuudessa ja jatkuu aikuisikään, jolloin viimeistään todetaan muutokset myös biologisissa riskitekijöissä. Usein ensimmäinen ulkoinen merkki altistumisesta voi olla keskivartalolihavuus. Päivittäisessä vastaanottotyössä olisi tärkeää käynnistää laajempi sydän- ja verisuonisairauksien riskikartoitus kaikille keskivartalolihaville sekä sosioekonomiselta asemaltaan heikommille. Samalla olisi tärkeää tukea riskienhallintaakin. Saavutettujen elintapamuutosten ja pienemmän riskin ylläpitäminen edellyttää palveluiden tuottajien ja käyttäjien yhteydenpidon jatkuvuutta.
Subject: Lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
SCREENING.pdf 1.365Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record