Arviointi, tieto ja hallinta : Peruskoulun paikallisen arvioinnin genealogia

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5238-1
Title: Arviointi, tieto ja hallinta : Peruskoulun paikallisen arvioinnin genealogia
Author: Pitkänen, Hannele
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences
Doctoral Programme in School, Education, Society and Culture
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-05-29
Belongs to series: Kasvatustieteellisiä tutkimuksia - URN:ISSN:2489-2297
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5238-1
http://hdl.handle.net/10138/301734
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The study examines the fabrication and mobilization of the local and school level evaluation in the field of comprehensive schooling within the Finnish quality evaluation discourse. Drawing on genealogy, the study runs out of the current notion and understanding in which the evaluation is reasoned as a necessary, natural and normal part of the workings of schools and municipalities as education provider. Finally, the evaluation is considered inevitable in constant improvement, development and governing of education in the context of global economy. The study analyses the descent, fabrication and mobilization of this understanding. It asks: 1) how is the present understanding on local quality evaluation in comprehensive school mobilized and construed within the Finnish discourse, and 2) which kind of discursive principles and rules can be identified as conditions for the construction and fabrication of a present discourse when examined in the dimensions of the knowledge, power and subject. The research data consists of a set of Finnish policy documents, legislation and texts on quality evaluation written by the experts of the evaluation in the field of comprehensive education in the period of 1970–2010. The aim of the study is to bring back forth and uncover the hidden historical horizon of the quality evaluation in education. In answering the first research question, the study provides a dense descriptive analysis on the formation and construction of the field of the statements where the school and municipal self-evaluation becomes fabricated as self-evident. Study identifies three discursive practices – systems of reasoning and doing – within the field of statements mobilizing the present understanding on evaluation. Those are the discursive practices of the 1) school based development, 2) performativity and educational outcomes and 3) customer oriented quality. The second research question is approached by setting the descriptive analysis of discursive practices and layers under examination in the genealogical dimensions of the knowledge, power and subject. First, in the dimension of knowledge, the study identifies an increasing and overarching will to know about education; will to know the all-embracing performance and the quality in all areas of schooling. In the dimension of power, the study identifies the process of normalization of evaluation in education practices during the re-search period. The evaluation becomes construed as a normal daily practice of education inseparable from teaching, schooling and education governance. In the dimension of subjectivity, the study identifies the fabrication of the ethics of inevitability of self-evaluation. Within the discourse, there is no decent place for actors those are unwilling to evaluate or to be evaluated. Finally, the evaluation discourse can be described as a discourse based on evolutionary hope towards the better future – with higher performativity and excellent quality. The discourse wraps and embeds the desire towards the better. However, at the same time, by the discourse itself, it appears evident that the education in its variedness will stay immeasurable by its nature. It also appears that the ethics of inevitability of self-evaluation will necessarily be bounded by the vagueness and subjective nature of the evaluation. Finally, in aspiring towards the normalization of the evaluation and quality work in the direction of universal organization, the school context and specific school knowledge appears to be fading out.Tutkimuksessa analysoin perusopetuksen paikallisen arvioinnin – koulujen ja kuntien itsearvioinnin – muotoutumista suomalaisessa perusopetuksen arviointidiskurssissa. Genealogian tapaan tutkimus on lähtenyt nykyisestä ymmärryksestä – ymmärryksestä, jonka mukaisesti arviointi on välttämätön ja luonnollinen osa koulujen ja koulutuksen järjestäjien toimintaa sekä viime kädessä keskeinen keino hallita ja kehittää koulutusta globaalin kilpailutalouden kontekstissa. Tutkimuksessani analysoin tämän ymmärryksen polveutumista ja muotoutumista. Kysyn, 1) kuinka perusopetuksen paikallinen arviointi on muotoutunut arviointidiskurssissa, ja 2) millaisia kehkeytymisen periaatteita ja säännönmukaisuuksia sekä diskurssia rajaavia ehtoja siinä on havaittavissa tiedon, vallan ja subjektin kiintopisteillä? Tutkimuksen aineistona on joukko julkaistuja koulutuksen ja koulutuksen arvioinnin asiantuntija- ja politiikkatekstejä sekä lainsäädäntöä ajanjaksolta 1970–2010. Tämän historiallis-sosiologisen, genealogiseen tutkimusperinteeseen linkittyvän tutkimuksen pyrkimys on nostaa arvioinnin osalta esiin se, mitä aiemmassa tutkimuksessa on tarkasteltu koulutukselta ja kasvatukselta kadonneena historiallisena horisonttina. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen suunnassa tutkimukseni on sen lausumakentän kuvaus, jossa perusopetuksen koulu- ja kuntatasoisesta itsearvioinnista muotoutuu nykyisenkaltainen itsestäänselvyys. Olen analyysissäni nostanut esiin kolme lausumakenttää jäsentävää diskursiivista käytäntöä eli sisäisesti koherenttia järkeilyjen ja käytäntöjen kokonaisuutta, joissa nykyinen arviointia koskeva ymmärrys on tullut tutkimusajanjakson kuluessa muotoutuneeksi. Kutsun niitä koululähtöisen kehittämisen, kokonaistuloksellisuuden ja asiakasperustaisen laadunhallinnan diskursiivisiksi käytännöiksi. Tutkimukseni ensimmäisen kysymyksen viitoittamana analysoin paikalliseen, kuntien ja koulujen itsearviointiin kytkeytyvien lausumien esiintulon pintoja, kehkeytymisen kulkuja, hiipumisia ja vakiintumisia näiden diskursiivisten käytäntöjen raamittamina. Tarkastelen lopulta niiden kerrostumista osaksi nykyistä arviointidiskurssia. Tutkimuksen toiseen kysymykseen vastaten nostan esiin kolme lausumakentällä tiedon, vallan ja subjektin ulottuvuuksilla hahmottuvaa diskurssin kehkeytymisen periaatetta ja säännönmukaisuutta. Tiedon ulottuvuudella hahmottuu koulua ja koulutusta koskevan kokonaistiedontahdon syveneminen ja laventuminen. Vallan ulottuvuudella puolestaan hahmottuu koulutuksen hallinnan arviointivaltaistuminen ja arvioinnin normalisoituminen koulutuksen käytäntöihin. Subjektin ulottuvuudella tutkimusajanjaksolla kyse on itsearvioinnin välttämättömyyden etiikan muotoutumisesta. Näitä kolmea diskurssin säännönmukaisuutta yhteenkietovana periaatteena tutkimuksessani määrittyy entistä paremman toive. Arviointi on suomalaisen perusopetuksen arviointidiskurssissa säännönmukaisesti toivetta aiempaa paremmasta koulusta ja koulutuksesta; esimerkiksi toivetta koulun aiempaa paremmasta pedagogisesta kokonaistoimivuudesta, tuloksellisuudesta ja laadusta. Toive on syvästi kietoutunut ja kääriytynyt nykyiseen perusopetuksen arviointidiskurssiin. Entistä paremman toivetta rajaavat kuitenkin arviointidiskurssin reunoilla vallitseva ymmärrys koulukasvatuksen mittaamattomaksi jäävästä moni-ilmeisyydestä, itsearvioinnin väistämättömästä subjektiivisuudesta ja itsearviointitiedon hataruudesta. Lisäksi laatu- ja arviointivaltaistuva koulutuksen hallinta uhkaa himmentää ja peittää näkyvistä pedagogisen koulutiedon sekä koulukontekstin koulun kontekstin lisäksi.
Subject: Kasvatustiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Arvioint.pdf 2.173Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record