LIVER AND KIDNEY FUNCTION AFTER PEDIATRIC LIVER TRANSPLANTATION

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor Helsingfors universitet, medicinska fakulteten sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Medicine en
dc.contributor Kliininen tohtoriohjelma fi
dc.contributor Doktorandprogrammet i klinisk forskning sv
dc.contributor Doctoral Program in Clinical Research en
dc.contributor.author Kivelä, Jesper
dc.date.accessioned 2019-05-16T05:25:36Z
dc.date.available 2019-05-27
dc.date.available 2019-05-16T05:25:36Z
dc.date.issued 2019-06-06
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-951-51-5245-9
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/301763
dc.description.abstract Liver transplantation has been an accepted treatment modality for end-stage liver disease in both children and adults for over 30 years. More than 100 children and adolescents have undergone liver transplantation in Finland; one tenth of them have undergone combined liver-kidney transplantation. Life expectancy after pediatric liver transplantation has improved during the years, and six to seven out of ten patients are expected to be alive twenty years later. Vascular complications, like hepatic artery thrombosis, increase patient morbidity and mortality early after liver transplantation however, the less severe form, late hepatic artery thrombosis, can be asymptomatic. The human leukocyte antigen system is responsible for immune responses against all foreign material, like liver allografts, via various mechanisms. These include production of antibodies, some of which can be directed against the donor, namely donor-specific human leukocyte antigen antibodies. These are harmful to allografts, especially kidneys, but their role in pediatric liver transplantation is less well defined. Long-term complications, including renal impairment, can lead to chronic kidney disease after liver transplantation. Glomerular filtration rate provides an indicator of kidney function more reliably when measured instead of being estimated from surrogate markers. The aims of this study were to investigate prevalences of late hepatic artery thrombosis with magnetic resonance imaging in 34 patients and donor-specific human leukocyte antigen antibodies with One Lambda LabScreen® antigen immunoassays in 50 patients after pediatric liver transplantation conducted between 1987 and 2007. Long-term renal function was studied with measurement of glomerular filtration rate using plasma clearance of 51-chromium-labeled ethylenediamine tetraacetic acid in 57 pediatric patients who received liver grafts between 1987 to 2007 as well as in 34 pediatric and adult patients who received simultaneously a liver and a kidney between 1993 and 2011. A decade after pediatric liver transplantation, 44% had late hepatic artery thrombosis and 52% had donor-specific human leukocyte antigen antibodies. Renal function remained stable up to five years and declined thereafter to a mean measured glomerular filtration rate of 66 mL/min/1.73 m2 at 15 years after pediatric liver transplantation. In contrast, renal function was stable during the follow-up, with a mean measured glomerular filtration rate of 70 mL/min/1.73 m2 at ten years after pediatric combined liver-kidney transplantation. Instead, renal function was impaired in adult patients after combined liver-kidney transplantation. In conclusion, late hepatic artery thrombosis and donor-specific human leukocyte antigen antibodies are common after pediatric liver transplantation. Longitudinal renal function remains stable for at least five years after pediatric liver and liver-kidney transplantation, but declines in adult combined liver-kidney transplant patients. en
dc.description.abstract Maksansiirto on ollut myöhäisvaiheen maksanvajaatoiminnan hoitomuoto lapsilla ja aikuisilla yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Suomessa yli 100 lasta ja nuorta on saanut maksasiirteen ja kymmenesosa heistä samanaikaisesti myös munuaissiirteen. Lapsena tehdyn maksansiirron jälkeinen eliniän ennuste on parantunut vuosien saatossa ja kuudesta seitsemään lasta kymmenestä on elossa kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Verisuoniperäiset komplikaatiot, kuten maksavaltimotukos, lisäävät potilaiden sairastavuutta ja kuolleisuutta pian maksansiirron jälkeen, mutta kehittyessään myöhemmin maksavaltimotukos voi kuitenkin olla oireeton. Ihmisen immuunijärjestelmä vastaa erilaisten vaikutusmekanismien kautta vastustuskyvystä vieraita aineita, kuten maksasiirteitä, kohtaan. Yksi näistä vaikutusmekanismeista on vasta-aineiden muodostus esimerkiksi elinten luovuttajaa kohtaan. Tällöin näitä vasta-aineita kutsutaan luovuttajaspesifisiksi vasta-aineiksi, jotka ovat haitallisia elinsiirteille, erityisesti munuaissiirteille. Näiden luovuttajaspesifisten vasta-aineiden merkitys lapsena tehdyn maksansiirron jälkeen on kuitenkin epäselvä. Munuaisten toiminnan heikkeneminen on yksi pitkän ajanjakson kuluessa kehittyvä komplikaatio maksansiirron jälkeen, ja se voi johtaa myöhäisvaiheen munuaisten vajaatoimintaan. Yksilön munuaisten toimintaa voidaan arvioida munuaiskerästen suodatusnopeudella, jonka mittaaminen antaa luotettavamman arvion munuaisten toiminnasta sen sijaan, että suodatusnopeutta arvioitaisiin laskentakaavoilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia myöhäisvaiheen maksanvaltimotukoksen esiintyvyyttä hyödyntämällä magneettikuvausta sekä luovuttajaspesifisten vasta-aineiden esiintyvyyttä lapsena tehdyn maksansiirron jälkeen. Lisäksi pitkän aikavälin munuaisten toimintaa mitattiin hyödyntämällä kromileimatun etyylidiamiinitetraetikkahapon puhdistumaa lapsena maksansiirron ja lapsena tai aikuisena samanaikaisen maksa-munuaissiirron saaneilta potilailta. Viidellätoista (44 %) potilaalla oli myöhäisvaiheen maksavaltimotukos ja 26:lla (52 %) luovuttajaspesifisiä vasta-aineita lapsena tehdyn maksansiirron jälkeen. Munuaisten toiminta pysyi vakaana viisi vuotta, mutta laski tämän jälkeen keskimääräisen munuaiskerästen suodatusnopeuden ollessa 66 ml/min/1.73 m2 viisitoista vuotta lapsena tehdyn maksasiirron jälkeen. Munuaisten toiminta pysyi vakaana lapsena tehdyn maksa-munuaissiirron jälkeen keskimääräisen munuaiskerästen suodatusnopeuden ollessa 70 ml/min/1.73 m2 kymmenen vuoden kuluttua. Munuaisten toiminta sitä vastoin heikkeni maksa-munuaissiirron saaneilla aikuispotilailla. Johtopäätöksinä todetaan, että maksavaltimotukos ja luovuttajaspesifiset vasta-aineet ovat yleisiä lapsena tehdyn maksansiirron jälkeen. Munuaisten toiminta on tasaista ainakin viisi vuotta lapsena tehdyn maksansiirron tai maksa-munuaissiirron jälkeen, mutta heikkenee maksa-munuaissiirron saaneilla aikuisilla. fi
dc.format.mimetype application/pdf
dc.language.iso en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-951-51-5244-2
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject Lääketiede
dc.title LIVER AND KIDNEY FUNCTION AFTER PEDIATRIC LIVER TRANSPLANTATION en
dc.type.ontasot Väitöskirja (artikkeli) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (article-based) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (sammanläggning) sv
dc.opn Åberg, Fredrik
dc.type.dcmitype Text

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
LIVERAND.pdf 1.136Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record