Improvisoidun klassisen musiikin vaikutus yleisön kokemukseen musiikista ja aivojen frontaaliseen theta-aktivaatioon

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201905161972
Title: Improvisoidun klassisen musiikin vaikutus yleisön kokemukseen musiikista ja aivojen frontaaliseen theta-aktivaatioon
Author: Pousi, Saara
Other contributor: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta
University of Helsinki, Faculty of Medicine
Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201905161972
http://hdl.handle.net/10138/301824
Thesis level: master's thesis
Abstract: Tavoitteet. Improvisaatiota on tutkittu pääosin muusikoiden näkökulmasta, ja improvisaation vaikutuksesta yleisöön tiedetään toistaiseksi hyvin vähän.Tämän tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää, miten improvisaatio elävän klassisen musiikin tulkinnassa vaikuttaa 1) yleisön arvioihin musiikista sekä 2) yleisön aivojen frontaaliseen theta-aktivaatioon, joka on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty muun muassa tarkkaavaisuuteen, yllättävien ärsykkeiden prosessointiin sekä miellyttävämpiin ja voimakkaampiin tunnekokemuksiin. Lisäksi ollaan kiinnostuneita siitä, miten kuulijan asiantuntijuus musiikissa vaikuttaa tuloksiin. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 12 koehenkilöä, jotka olivat joko ammattimuusikoita tai aktiivisia musiikin harrastajia. Ammattilaiskamarimusiikkitrio esitti koehenkilöille tutusta barokkikappaleesta kaksi eri versiota: tavanomaisen, nuottikuvan mukaan soitetun version sekä osittain improvisoidun version. Koehenkilöt arvioivat kummankin version yhteydessä kappaleiden improvisatorisuutta, innovatiivisuutta, tunteikkuutta, musikaalisuutta, rohkeutta ja kiinnostavuutta. Lisäksi musiikin aikana mitattiin koehenkilöiden EEG:aa, josta tarkasteltiin pään etuosan elektrodien theta-aktivaatiota (4–7 Hz). Tulokset ja johtopäätökset. Improvisoitu versio arvioitiin hypoteesien mukaan improvisatorisemmaksi ja innovatiivisemmaksi tavanomaiseen versioon nähden. Tavanomainen versio taas arvioitiin hypoteesin vastaisesti tilastollista merkitsevyyttä lähestyvästi musikaalisemmaksi. Lisäksi havaittiin, että ammattimuusikon opintoja saaneet kuulijat arvioivat improvisoidun version rohkeammaksi. Aivojen etuosan theta-aktivaatio oli oletuksen mukaan voimakkaampaa improvisoidun version aikana tilastollisesti lähes merkitsevästi. Ammattimuusikoilla (N=8) vastaava tulos oli tilastollisesti merkitsevä. Kohonnut theta-aktivaatio improvisoinnin aikana saattoi heijastaa kuulijoiden tarkkaavaisuuden voimistumista tai voimakkaampia ja miellyttävämpiä tunnekokemuksia improvisoidun musiikin aikana. Tulosten perusteella näyttää siltä, että improvisaation hyödyntäminen klassisen musiikin tulkinnassa vaikuttaa yleisöön tavalla, jota tavanomaisella tulkinnalla ei ehkä täysin tavoiteta. Lisäksi ammattimuusikot saattavat reagoida improvisaatioon herkemmin, kuin muu yleisö.Objectives. Improvisation has so far been studied mainly from the perspective of the musicians and less is known about how improvisation affects the audience. The main objective of the present study is to find out how using an improvisatory approach in classical music performance affects 1) the subjective ratings for the music given by the audience, and 2) neural frontal theta activity of the audience, this activity being previously linked to attention, processing of surprising stimuli, and pleasant and strong emotional processes. We are also interested in how expertise in music affects the above mentioned reactions. Methods. Twelve participants, all of whom had received a considerable amount of musical training, took part in the study. A professional chamber music trio performed two versions of the same baroque music piece: once in a standard way without improvisation, and once with an improvisatory approach. The audience was familiar with the original piece in advance. The audience rated the pieces by their musical features (improvisatory, innovative, emotional, musical, brave and interesting). The participants’ EEG activation was measured during music, and theta band power was analyzed from the frontal midline electrodes of each participant. Results and conclusions. In line with hypothesis, the improvisatory piece was rated as more improvisatory and innovative, compared to the standard piece. In contrast, the standard piece was rated as more musical, this finding approaching statistical significance. Supporting the original hypothesis, the frontal theta power was stronger during the improvisatory piece almost statistically significantly across all members of the audience and significantly among the musicians (N=8). Stronger frontal theta power may reflect more focused attention as well as stronger and more pleasant emotional reactions among the listeners during improvisation. According to the present study, using an improvisatory approach in classical music performance seems to have a somewhat unique effect on the live audience, compared to a score-based performance. It seems that professional musicians may react to improvisatory music even more sensitively than the regular audience.
Subject: musiikin kuuntelu
EEG
theta-aktivaatio
improvisaatio


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Pousi_Saara_Pro_gradu_2019.pdf 348.8Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record