Haastattelijavaikutus EU-rikosuhritutkimuksessa ja kansallisessa uhritutkimuksessa

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Research en
dc.contributor Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för socialvetenskaper sv
dc.contributor.author Pelanteri, Antti
dc.date.issued 2012
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-201703271880
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/30184
dc.description.abstract Haastattelu on yksi yleisimmistä tiedonkeruun menetelmistä, ja sitä käytetään useilla yhteiskuntaa käsittelevillä aloilla. Siihen, kuten kaikkiin tiedonkeruumenetelmiin, liittyy virhelähteitä. Tämä tutkielma tarkastelee haastattelijoiden vaikutusta kerättyyn aineistoon. Tarkoituksena on selvittää, miten haastattelijat ja haastattelutilanne vaikuttavat vastauksiin, miten näitä vaikutuksia mitataan sekä mikä on niiden suuruusluokka ja merkitys survey-tutkimuksessa. Haastattelu on erittäin monimutkainen survey-toiminto, sillä se sisältää kognitiivista vuorovaikutusta haastattelijan ja vastaajan välillä. Haastattelijan toimenkuvaan kuuluu paljon muutakin kuin vain kysymyksen lukeminen ääneen vastaajalle: haastattelijan pitää lisäksi muun muassa selvittää, onko henkilö oikeutettu vastaamaan tutkimukseen, suostutella hänet osallistumaan ja kysyä häneltä tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Haastattelijan tehtävien monimutkaisuus altistaa helposti virheille ja vaihtelulle eri haastattelijoiden välillä. Käyntihaastatteluin suoritettavissa survey-tutkimuksissa ei yleensä ole kustannustehokkuuden vuoksi mahdollista osittaa vastaajajoukkoa haastattelijoille täysin satunnaisesti. Puhelinhaastatteluissa vastaavaa ongelmaa ei periaatteessa ole, mutta tämän tutkielman aineistoissa vastaajat oli silti allokoitu haastattelijoille alueellisin perustein myös puhelinhaastatteluissa. Näistä seikoista johtuen analyysiasetelmaa ei voitu rakentaa yksinkertaisen varianssianalyysin pohjalta, sillä tällöin alueiden ja haastattelijoiden vaikutukset olisivat sekoittuneet toisiinsa. Näin ollen tutkielmassa tarvittiin monitasomallien soveltamista. Käytetyn mallin hierarkkisessa rakenteessa vastaajat ovat alimmalla tasolla ja haastattelijat ja alueet molemmat toisella asteella, mutta keskenään ristiinkytkeytyneinä. Tutkielman empiirisessä osiossa aineistona on kaksi Tilastokeskuksen keräämää uhritutkimusaineistoa: EU-rikosuhritutkimus ja kansallinen uhritutkimus. Rikoksista kerätään luonnollisesti tietoa suoraan viranomaisilta, mutta koska kaikki rikokset tai uhrikokemukset eivät tule viranomaisten tietoon, tarvitaan survey-tutkimusta. Herkän aihealueen vuoksi hypoteesina oli, että haastattelijavaikutusta esiintyy enemmän kuin sellaisissa tutkimuksissa, joissa aiheet ovat olleet neutraalimpia. Aineiston perusteella tutkielmassa vastataan erityisesti kysymyksiin, kuinka paljon haastattelijavarianssi selittää tulosmuuttujien kokonaisvarianssista, kuinka suuri on asetelmakerroin ja mitkä ovat alueellisten ja haastattelijavaikutusten suuruuksien suhteet. Lisäksi on mallinnettu haastattelijoiden vaikutusta vastauskatoon. Havaitut haastattelijavaikutukset poikkeavat suuresti toisistaan eri tulosmuuttujien välillä. Keskimäärin havaitut vaikutukset ovat kansainvälisissä verrokkitutkimuksissa havaittuja vaikutuksia pienempiä. Suomalaisia vertailukohteita varsinaisista analyysin kohteista ei ole. Haastattelijavaikutukset ovat paikoin suurempia kuin aluevaikutukset, erityisesti kaikkein herkimmiksi koetuissa kysymyksissä. Asetelmavaikutukset eivät pääsääntöisesti nouse suuriksi edes eniten sisäkorrelaatiota sisältävissä kysymyksissä, sillä haastattelijakohtaiset haastattelumäärät olivat maltillisia. Keskivirheet ovat sisäkorrelaatioiden suuruuteen nähden isoja, ja vain muutamat kysymykset sisältävät tilastollisesti merkitsevää sisäkorrelaatiota. Tulosten perusteella näyttää, että haastattelijat noudattavat sovittuja haastattelukäytäntöjä hyvin ja toimivat siten riittävän yhdenmukaisesti. Kertaluontoisissa survey-tutkimuksissa haastattelijavaikutustutkimukset ovat osa surveyn jälkeistä laadun arviointia. Toistettavassa tutkimuksessa tai saman tutkimuksen eri aalloissa haastatteluvaikutusten tutkimisen avulla voidaan seuraavalla kerralla tai seuraavassa aallossa parantaa surveyn laatua. Monissa survey-tutkimuksissa haastattelijavaikutusten tutkiminen olisi mahdollista rutiininomaisesti ilman monimutkaisia analyysiasetelmia ja tutkielmassa halutaan kannustaa tähän. Tärkeimpiä lähteitä tutkielmassa ovat L. Kishin tutkimus haastattelijavarianssista mielipidekysymyksissä, F. Fowlerin ja T. Mangionen standardoidusta haastattelumallista esittämät ajatukset, J. Hoxin teos monitasomalleista sekä S. Gablerin ja P. Lahirin artikkeli haastattelijavaikutuksista monimutkaisissa otanta-asetelmissa. Tutkielman aiheeseen johdatteli S. Laaksosen Helsingin yliopistossa pitämä survey-metodiikan kurssi. fi
dc.language.iso fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.subject asetelmavaikutus fi
dc.subject haastattelijavarianssi fi
dc.subject ristiinkytkeytynyt malli fi
dc.subject sisäkorrelaatio fi
dc.subject standardoitu haastattelumalli fi
dc.subject uhritutkimus fi
dc.title Haastattelijavaikutus EU-rikosuhritutkimuksessa ja kansallisessa uhritutkimuksessa fi
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.subject.discipline Statistics en
dc.subject.discipline Tilastotiede fi
dc.subject.discipline Statistics sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-201703271880

Files in this item

Files Size Format View
Pro gradu Antti Pelanteri.pdf 714.1Kb application/pdf View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record