Transition to parenthood after fertility treatment with oocyte and sperm donation

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5247-3
Title: Transition to parenthood after fertility treatment with oocyte and sperm donation
Author: Sälevaara, Mari
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Doctoral Program in Clinical Research
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-06-07
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5247-3
http://hdl.handle.net/10138/301864
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: The use of donated gametes has made parenthood possible for those women and men who are unable to conceive with their own gametes. Every year 150-200 children are born after oocyte donation treatment and 300 children after sperm donation treatment. Parental psychological health has scarcely been addressed during pregnancy and soon after delivery. One of the most important questions in gamete donation is whether the child should be informed about his/her genetic background. The aim of the first questionnaire study was to compare fear of childbirth and delivery experience among women who conceived with donated oocytes (n=26), women after IVF treatment with own gametes (n=52) and spontaneous conception (n=52). The level of fear of childbirth and pregnancy related anxiety was lower among oocyte donation mothers compared with controls. Delivery experience did not differ between the groups. Acute operative delivery associated with dissatisfaction only among oocyte donation mothers. In the second study we compared mental health symptoms between parents after oocyte donation, IVF/ICSI with own gametes and after spontaneous pregnancy. The study group was the same as in the first study. The parents filled in General Health Questionnaire (GHQ-36) during 2nd trimester, 8 weeks and 1 year postpartum. Oocyte donation mothers showed fewer mental health symptoms in early parenthood than controls. No differences were found during pregnancy and among fathers at any time point. The third study examined parents´ plans of disclosure to their child after oocyte donation treatment. A questionnaire was sent to 160 couples who had 231 donor conceived children. 60% of parents had already told or intended to inform the child about his/her genetic background. Of children aged 3-14, 26% had received information about the way of conception. Parents with younger children were more willing to tell the child compared to parents with older children. The fourth questionnaire study examined parents´ disclosure plans after sperm donation treatment and their experiences of donor treatment. Answers provided information on 240 children. Of parents, 40% intended to tell or had already told the child (16 %) about his/her genetic background. Parents with younger children were more inclined to openness than parents with older children. Noteworthy finding was that less than half of the parents (42%) were satisfied with the psychological counselling they received to discuss importance of disclosure to the child.Luovutettujen sukusolujen käyttö lapsettomuushoidoissa on mahdollistanut raskauden ja lapsen vanhemmille, jotka eivät voisi saada lasta omilla sukusoluilla. Joka vuosi Suomessa syntyy n. 150-200 lasta onnistuneen lahjamunasoluhoidon jälkeen ja n. 300 lasta lahjasiittiöhoidon jälkeen. Tutkimuksia, joissa olisi tutkittu lahjasukusoluhoidolla raskaaksi tulleitten vanhempien hyvinvointia raskauden aikana ja heti synnytyksen jälkeen, on hyvin vähän. Keskeinen kysymys onnistuneen lahjasukusoluhoidon jälkeen on, mitä vanhemmat kertovat lapselle ja lähipiirille lapsen alkuperästä. Tämän väitöstutkimuksen tavoite oli kyselytutkimuksilla selvittää äitien kokemaa synnytyspelkoa ja synnytyskokemusta onnistuneen lahjamunasoluhoidon jälkeen. Lisäksi selvitimme lahjamunasoluhoidolla raskaaksi tulleiden äitien ja heidän puolisoittensa mielenterveyttä raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, ovatko vanhemmat kertoneet lapselle tai aikovatko kertoa lapselle lahjasukusoluhoidosta lahjoitetuilla munasoluilla tai lahjasiittiöillä. Tutkimuksesta saadut tulokset ovat rohkaisevia. Tuloksemme osoittivat, että lahjamunasoluhoidolla raskaaksi tulleet äidit ja heidän puolisonsa voivat hyvin raskausaikana ja pian synnytyksen jälkeen. Lisäksi äidit raportoivat vähemmän synnytyspelkoa ja olivat pääasiassa tyytyväisiä synnytykseensä. Löydökset antavat hyvän pohjan vanhemmuudelle varsinkin kun yo. tekijöitä voidaan pitää riskitekijöinä vanhemman ja lapsen väliselle suhteelle. Tämä on erityisen tärkeää, kun äidin ja lapsen välillä ei ole geneettistä yhteyttä. Yleinen mielipide lahjasukusoluhoitoja kohtaan on muuttunut vuosien varrella avoimemmaksi. Totesimme, että mitä nuorempi lapsi oli, sitä avoimempia vanhemmat olivat lahjasukusoluhoidosta riippumatta siitä, oliko hoito tehty lahjamunasoluilla tai - siittiöillä. Lahjamunasoluhoidon jälkeen 60 % vanhemmista ja lahjasiittiöhoidon jälkeen 40% oli kertonut tai aikoi kertoa lapselle hänen alkuperästään. Muuttaisiko, v. 2007 voimaan tullut hedelmöityshoitolaki, vanhempien ajatuksia kertomisesta vielä avoimempaan suuntaan, olisi syytä tutkia tulevaisuudessa. Nykyinen laki antaa lapselle täysi- ikäisenä mahdollisuuden tietää sukusoluluovuttajan henkilöllisyyden. Toivottavasti tutkimuksesta saadut tulokset auttavat hälventämään vanhempien huolia siitä, mitä lahjasukusoluhoito tuo tullessaan, ja he päättäisivät lähteä hoitoon ja saisivat kauan kaipaamansa lapsen.
Subject: Naistentaudit ja synnytysoppi/Lisääntymislääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
TRANSITI.pdf 534.6Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record