Concrete Suburbia : Suburban housing estates and socio-spatial differentiation in Finland

Abstract

This PhD study in urban geography focuses on a distinct neighborhood type in Finland, namely suburban housing estates (lähiö). Although suburban housing estates are currently topical in Finland, as they are often associated with various problems, there has been little research concerning their development in the country at large during the last few decades. The purpose of this study is to overcome this shortage by analyzing the socio-economic and demographic development of suburban housing estates within the whole of Finland and in different types of regions.

The focus is on suburban housing estates dating from the 1960s and 1970s, which was the main period of housing estate construction in Finland. The study examines what was characteristic of such estates in 1990 and 2010, and what kind of changes can be seen in their socio-economic and demographic position during this time span. Furthermore, the research examines suburban housing estates in three different sub-regional types: growing, stable and shrinking sub-regions.

For conducting the analysis, a GIS-based approach was developed for defining, identifying and locating housing estates dating from the 1960s and 1970s within the whole Finnish territory. The empirical analysis of the research is based on examining the development of suburban housing estates according to both individual variables as well as multivariate methods (principle components analysis and cluster analysis) with the intention of uncovering the relationships between different facets of change.

The research findings show that Finnish suburban housing estates dating from the 1960s and 1970s were usually relatively average neighborhoods in 1990, but since then they have generally witnessed noticeable socio-economic decline along with profound demographic changes. Also the attractiveness of these types of neighborhoods has gradually decreased over time. The study suggests that the development of suburban housing estates is closely linked to broader societal changes and particularly to the development of their wider regions.

Although decline is evident in most Finnish housing estates, it is notable that not all estates are socio-economically disadvantaged. This underlines that housing estates are far from homogenous and that their development paths have been highly diverse. Overall though, based on the changes identified in this study, the public concerns related to this distinct type of concrete suburbia are in many ways valid, and from the perspective of Finnish urban and housing policy, suburban housing estates appear to be one of the most central challenges during the years to come.

Tämä kaupunkimaantieteen alan väitöskirjatutkimus tarkastelee suomalaisia lähiöitä. Lähiöiden ongelmista on puhuttu viime aikoina paljon Suomessa, mutta niiden kehitystä on tutkittu valtakunnallisesti vähän viime vuosikymmeninä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa lähiökeskustelun pohjaksi analysoimalla lähiöiden sosioekonomista asemaa ja väestökehitystä koko Suomen alueella sekä erityyppisillä seuduilla vuosina 1990–2010.

Tutkimuskohteina ovat lähiörakentamisen kultakaudella eli 1960- ja 1970-luvuilla rakennetut lähiöt. Tutkimuksessa tarkastellaan kyseisten lähiöiden ominaispiirteitä vuonna 1990 ja 2010 sekä lähiöiden sosioekonomisia ja demografisia muutoksia näiden vuosien välillä. Lähiöiden kehitystä tarkastellaan myös väestöltään kasvavilla, vakailla ja taantuvilla seuduilla. Väitöskirjassa esitetään lähiöiden määrittelyä ja paikantamista varten luotu paikkatietopohjainen tutkimusmenetelmä, jonka avulla 1960- ja 1970-luvun lähiöt tunnistetaan koko Suomen alueella. Paikannettuja lähiöitä analysoidaan sen jälkeen yksittäisillä muuttujilla sekä monimuuttujamenetelmillä.

Tutkimuksen mukaan 1960- ja 1970-lukujen lähiöt olivat yleisesti ottaen keskivertoasuinalueita vielä vuonna 1990, mutta kyseisen vuoden jälkeen lähiöiden sosioekonominen kehitys on ollut huomattavan epäedullista ja myös väestökehityksessä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Lisäksi kyseisten asuinalueiden vetovoima on heikentynyt tarkasteluajanjaksolla. Lähiöiden kehitys näyttää olevan läheisesti yhteydessä laajempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja erityisesti niitä ympäröivien seutujen kehitykseen.

Vaikka useimmat suomalaiset lähiöt ovat selvästi taantuneet, on myös lähiöitä, joiden sosioekonominen asema on hyvä. Lähiöistä ei siis voi puhua yhdenmukaisina asuinalueina, sillä niiden kehityspolut voivat olla hyvin erilaiset. Tutkimustulokset vahvistavat kuitenkin sen, että lähiöistä kannetaan julkisuudessa huolta syystä. Lähiöt vaikuttavatkin kuuluvan kaupunki- ja asuntopolitiikan keskeisimpiin haasteisiin tulevina vuosina.