Leipäjonosta yhteiseen pöytään : Tapaustutkimus Vantaan Yhteinen pöytä -hankkeesta

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Department of Teacher Education en
dc.contributor Helsingfors universitet, Pedagogiska fakulteten, Institutionen för lärarutbildning sv
dc.contributor.author Larjavaara, Hanna
dc.date.issued 2019
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-201905212074
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/301968
dc.description.abstract Yhdessä syömistä on tutkittu paljon eri näkökulmista ja sen hyödyistä ollaan laajasti yhtä mieltä. Hävikkiruoan käyttö osana ruoka-apua ja perinteisestä leipäjonosta poikkeavat, osallistavat toimintamuodot ovat puolestaan herättäneet paljon keskustelua ja eriäviä mielipiteitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja kuvata tätä ristiriitaista kenttää yhden tapauksen kautta ja tuoda kuuluviin ruoka-apua vastaanottavien ääni ja näkökulma. Tavoitteena on selvittää, millainen rooli ja merkitys yhdessä syömisellä (kommensaalisuus) ja hävikkiruoalla on ruoka-avun kontekstissa, ja kuinka Vantaan kaupungin ja seurakuntayhtymän ruoka-aputoimintaa toteuttavassa Yhteisessä pöydässä ruokailevat ne kokevat. Lisäksi tarkastellaan Yhteisen pöydän asiakkaan ja vapaaehtoisen näkökulmista, voiko Yhteisen pöydän tarjoama toiminta vahvistaa yhteisöllisyyttä ja kehittää heidän sosiaalista pääomaansa. Työ oli laadullinen tapaustutkimus ja aihetta lähestyttiin etnografisen tutkimusotteen avulla. Tutkimuksen aineisto koostui osallistuvasta havainnoinnista ja sen myötä syntyneestä havainnointipäiväkirjasta, 57 kyselylomakevastauksesta, viidestä litteroidusta yksilöhaastattelusta ja yhdeksän henkilön ryhmähaastattelusta. Lisäksi tehtiin kolme tapausta taustoittavaa haastattelua. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Keskeinen tulos oli, että yhdessä syömistä ja Yhteisen pöydän tarjoamien hävikkiruokalounaiden kaltaisia yhteisöllisiä ruokahetkiä pidettiin toivottavina tapoina järjestää ruoka-apua. Ruoka-vun monimuotoisuus nähtiin kuitenkin myös tarpeellisena, jotta kaikenlaiset avuntarvitsijat tavoitettaisiin. Tuloksista kävi ilmi, että erityisesti yhdessä syömisen tarjoamat sosiaaliset kontaktit ja yhteys muiden ihmisten kanssa olivat kävijöille tärkeitä, mutta myös ruokakassin muodossa saadun ruoka-avun merkitys oli osalle kävijöistä suuri. Toiminta koettiin yhteisöllisyyttä lisäävänä ja hävikkiruoan käyttö koettiin positiivisena asiana niin lounailla kävijöiden kuin vapaaehtoisina toimivien mielestä. Yhteisöllisyyttä kehittävä ruoka-apu voi auttaa vähentämään eriarvoistumista ja lisätä sen piirissä olevien sosiaalista pääomaa. fi
dc.description.abstract Commensality has been studied from many different perspectives and there is broad agreement on its benefits. The use of food waste as part of food aid and participatory forms of activity that differ from the traditional bread lines has, in turn, raised a lot of discussion and divergent opinions. The aim of this study is to review and describe this contradictory field through one case and to include the voice and perspective of food aid recipients. The purpose of this study is to examine the role and importance of eating together (commensality) and food waste in the context of food aid, and how individuals experience them at the Common Table. In addition, this study scrutinized whether the Common table can strengthen community spirit and develop social capital among the customers and volunteers. The study was a qualitative case study and the subject was approached by ethnographic method. The material of the study consisted of participatory observation and the resulting diary record, 57 questionnaire replies, five transcribed individual interviews, and a group interview of nine persons. In addition, three interviews were conducted to create the background information of the case. The material was analyzed by qualitative content analysis. The main result of this work was that eating together and communal meals like lunches offered by the Common table were regarded as desirable ways of organizing food aid. However, the diversity of food aid activities was also seen necessary in order to reach all kinds of people in need. The results showed that the social contacts and connections with other people offered by commensality were important for the visitors. The food aid bag was also important to some of the visitors. Both the lunch eaters and volunteers saw that the Common strengthens communality and thought that using food waste as a resource for food aid is a positive thing. Community-oriented food aid can help to reduce inequality and increase the social capital among those in the community. en
dc.language.iso fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.subject Kommensaalisuus
dc.subject ruoka-apu
dc.subject ruokahävikki
dc.subject yhteisöllisyys
dc.subject sosiaalinen pääoma
dc.title Leipäjonosta yhteiseen pöytään : Tapaustutkimus Vantaan Yhteinen pöytä -hankkeesta fi
dc.title.alternative From a breadline to a common table : A case study of Common table -project in Vantaa en
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dc.subject.discipline Kasvatustiede fi
dc.subject.discipline Education en
dc.subject.discipline Pedagogik sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-201905212074

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Hanna_Larjavaara_Pro_gradu_2019.pdf 588.2Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record