Poikkeukselliset olosuhteet asetuksen 261/2004/EY korvauskäytännössä sekä suhteellisuus- ja oikeusvarmuuden periaate

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201905272165
Julkaisun nimi: Poikkeukselliset olosuhteet asetuksen 261/2004/EY korvauskäytännössä sekä suhteellisuus- ja oikeusvarmuuden periaate
Tekijä: Malka, Julius
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2019
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201905272165
http://hdl.handle.net/10138/302175
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Koulutusohjelma: Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma
Master's Programme i Law
Magisterprogrammet i rättsvetenskap
Opintosuunta: Oikeustieteen koulutus, Helsinki
Study programme in Law, Helsinki
Utbildning i juridik, Helsinfors
Tiivistelmä: Lentokoneella matkustaminen muodostaa nykyään merkittävän osan eri maiden välisestä vapaa-ajan sekä liikematkailusta. Vuonna 2014, Komission pyynnöstä suoritetun Eurobarometri –kyselyn mukaan, 22 % lentokoneella matkaavista matkustajista oli kokenut häiriöitä lentoliikenteessä viimeisen 12 kuukauden aikana. Useimmiten matkustajien kohtaamat häiriötilanteet olivat lentojen pitkät viivästymiset. Matkustajien usein kokemista häiriötilanteista huolimatta, käy Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2018 julkaisemasta raportista ilmi, että unionin kansalaisten tietämys omista oikeuksistaan lentomatkustajana ovat hyvin heikot. Tämä johtuu unionin ilmailu-alan ennakkoratkaisukäytännön hajanaisuudesta ja asetuksen 261/2004/EY määritelmällisestä avoimuudesta. Työn tarkoituksena olikin selvittää tätä osin hajanaisella oikeuskäytännöllä ja osittain sekundaarinormistolla ja kansainvälisillä sopimuksilla luotua oikeustilaa koskien kiistanalaisimpia lentomatkustajien oikeuksien aspekteja. Tutkielman tutkimuskysymys on rajattu koskemaan niitä poikkeuksellisia olosuhteita, joiden perusteella lentomatkustamisen palveluita tarjoava yhtiö voi kieltäytyä maksamasta korvausta tavallisimmissa toissijaisissa korvaustapauksissa. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, ovatko lentoyhtiölle mahdollisesti asetetut velvoitteet olleet oikeassa suhteessa unionin päämäärien kanssa. Asiaa tarkastellaan sekä kuluttajan, että elinkeinonharjoittajan näkökulmasta, ottaen huomioon mahdolliset kuluttajansuojan rajoitukset, sekä toisaalta mahdolliset elinkeinovapauden rajoitukset. Myös oikeusvarmuuden periaatteeseen ja erityisesti ennakoitavuuden vaatimuksen täyttymiseen on otettu kantaa tarkasteltaessa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Lentoyhtiöiden useasti vetoama ”poikkeukselliset olosuhteet” –puolustus on asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa suppeasti määritelty koskemaan sellaisia olosuhteita, jotka saattavat syntyä ”poliittisesti epävakaissa oloissa, sääolosuhteiden ollessa kyseisen lennon suorittamiseen sopimattomat, turvallisuusriskien ja odottamattomien lentoturvallisuuteen vaikuttavien puutteiden ilmetessä ja lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan toimintaan vaikuttavissa työtaistelutilanteissa.” Listausta on sen tietyn epämääräisuuden ja suppeuden takia täydennetty yli kymmenellä yhteisön ja unionin tuomioistuimen ratkaisulla. Tärkeimmät koko unionin oikeustilaa merkittävästi muuttaneet ratkaisut ovat ns. Wallentin-Hermann ja Sturgeon –tapaukset. Näillä tapauksilla määriteltiin sellaiset tekniset viat, jotka konstituoivat poikkeuksellisen olosuhteen ja rinnastettiin viivästys peruutukseen, hyväksyen lentoyhtiöiden vakiokorvausvelvollisuus koskemaan myös viivästymistilanteita. Muita erityisesti suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta merkittäviä tapauksia olivat ns. McDonagh ja Van Der Lans –tapaukset, jotka vahvistivat matkustajan oikeuden huolenpitoon myös äärimmäisen poikkeuksellisissa olosuhteissa ja asettivat merkittäviä taloudellisia velvollisuuksia lentoyhtiöille. Suhteellisuusperiaatteen toteutumista on näissä tapauksissa tulkittu perinteisen eurooppalaisen suhteellisuusperiaate –teorian mukaisesti. Tutkielmassa analysoidaan myös muiden tapausten suhteellisuusperiaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen mukaisuutta. Työn lopussa esitetään myös de lege ferenda –tyyppisiä ehdotuksia mahdollisiksi asetuksen 261/2004/EY uudistuksiksi. Työssä pidättäydytään muilta osin liikaa tulevaisuuteen katsovalta lähestymistavalta.


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot