Urakoitsijan vastuu räjäytys- ja louhintatöissä syntyvistä vahingoista erityisesti tuottamuksesta riippumattoman vastuun näkökulmasta

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201905272166
Title: Urakoitsijan vastuu räjäytys- ja louhintatöissä syntyvistä vahingoista erityisesti tuottamuksesta riippumattoman vastuun näkökulmasta
Author: Mäkinen, Vaula
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201905272166
http://hdl.handle.net/10138/302177
Thesis level: master's thesis
Degree program: Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma
Master's Programme i Law
Magisterprogrammet i rättsvetenskap
Specialisation: Oikeustieteen koulutus, Helsinki
Study programme in Law, Helsinki
Utbildning i juridik, Helsinfors
Abstract: Tutkielmassa tarkastellaan urakoitsijan vastuun muodostumista räjäytys- ja louhintatöissä syntyvistä vahingoista sekä sopimus- että deliktivastuun osalta keskittyen erityisesti ankaran vastuun mukaan arvioitaviin tilanteisiin. Tutkimuksen metodina on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Tarkoituksena on siten voimassa olevaan oikeuteen tukeutuvan argumentaation keinoin esittää tulkintakannanottoja liittyen urakoitsijan vastuuaseman muodostumiseen räjäytys- ja louhintatöissä sekä pyrkiä löytämään toimivat keinot vastuusta vapautumiseksi tai sen rajoittamiseksi. Aiheen rajauksesta johtuen oikeuskäytäntö ja Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998 muodostavat olennaisen osan tutkielman oikeuslähdepohjasta. Urakoitsijan korvausvastuu muodostuu lähtökohtaisesti urakkasopimuksen perusteella, jolloin kysymys on pääsääntöisesti tuottamukseen perustuvasta sopimusvastuusta. Sitä vastoin korvausvastuun aktualisoituessa räjäytysvahingoista sopimuksenulkoisen vastuun tilanteissa synnyttää toiminnan luonne itsessään korvausvastuun pääsääntöisesti tuottamuksen olemassaolosta riippumatta. Koska urakoitsijan vastuun tarkempi sisältö riippuu olennaisesti vastuuperusteesta, muodostaa näiden vertailu lähtökohdan tutkimuskysymysten tarkastelulle. Vastuuperusteena ankara vastuu on kehittynyt vahvasti oikeuskäytännössä, eikä kirjoitetun lain tasolla ole tyhjentävästi säännelty sen soveltamisalaa. Edelleen ankara vastuu voi aktualisoitua sopimukseen perustuen. Räjäytys- ja louhintatyöt niissä syntyvine vahinkoineen ilmentävät yhtä vakiintuneimmista oikeuskäytäntöön perustuvista ankaran vastuun soveltamisaloista. Johtuen sopimusvastuun ominaispiirteistä vastuunrajoitusehtoineen ja räjäytys- ja louhintavahinkojen ankaran vastuun pääsääntöisestä luonteesta, aktualisoituu urakoitsijan ankaran vastuun mukainen korvausvastuu räjäytys- ja louhintavahingoista lähtökohtaisesti nimenomaan juuri suhteessa kolmanteen. Kolmannelle aiheutunut ja urakoitsijan ankaran vastuun perusteena oleva räjäytysvahinko kuitenkin usein synnyttää korvausvastuun myös sopimussuhteessa. Korvausvastuun lopullista muodostumista usein monimutkaistaa lisäksi erilaiset rakennusalalle tyypilliset sopimusketjutilanteet. Näin ollen olennaisen osan tutkielmaa muodostaa myös tarkastelu vastuun muodostumisesta sopimusketjussa. Räjäytysvahinkojen olennaisimpina vaikutuksina urakoitsijalle näyttää olevan niiden aiheuttamat välittömät ja välilliset taloudelliset menetykset sekä mahdolliset imagotappiot. Seuraten räjäytysvahinkojen pääsääntöistä ankaran vastuun luonnetta ja verrattain harvoin ilmenevää mahdollisuutta vedota erinäisiin vapautumisperusteisiin, nousee urakoitsijan riskienhallinta olennaiseen rooliin. Tehokkaaseen riskienhallintaan voidaan katsoa kuuluvan niin ennakkovarautumiseen ja suunnitteluun liittyvät kuin jo syntyneiden vahinkojen selvittämiseen kytkeytyvät prosessit mukaan lukien puolustusstrategiat vastuusta vapautumiseksi tai korvausvastuun pienentämiseksi. Ennakkovarautumisen tärkeimpinä yksittäisinä keinoina esille nousevat jo tarjousvaiheessa tapahtuva urakkakohtaisten riskien kartoitus, etu- ja jälkikäteiskatselmukset, työntekijöiden riittävä perehdytys, urakkasuorituksen valvonta sekä korvausvastuun rajoittaminen ja hajauttaminen erilaisin sopimus- ja vakuutusjärjestelyin. Urakoitsijan jälkikäteinen riskienhallinta nousee kuitenkin ennakkovarautumisen ohella merkitykselliseen rooliin, mikä on looginen seuraus räjäytys- ja louhintatöiden luonteeseen kytkeytyvästä vahinkoriskin realisoitumisen verrattain suuresta todennäköisyydestä. Oikeuskirjallisuus ja -käytäntö antavat viitteitä ankaran vastuun käyttöalan laajentumisesta tulevaisuudessa. Koska räjäytys- ja louhintatöiden ja niissä sattuvien vahinkojen osalta oikeustila on nykyisellään varsin vakiintunut ja selkeä, mielenkiintoiseksi nousee kysymys niihin liittyvän ankaran vastuun kehityssuunnasta ja sen vaikutuksista urakoitsijan vastuuasemaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että käytännössä tärkeimmiksi urakoitsijan korvausvastuun muodostumisen hallintakeinoiksi nousevat korvausmaksuvelvollisuuden hallinta sopimus- ja vakuutusjärjestelyin sekä vahingonkärsijän syy-yhteys -näytön taklaaminen, jonka onnistumisessa katselmuksien ja erinäisten tutkimusten asema on merkittävä. Oikeusvarmuuden sekä räjäytys- ja louhintatöiden toteuttamisen luonteen vuoksi nykyisen oikeustilan säilyttäminen osoittautuu merkitykselliseksi, eikä vastuuta tulisi ainakaan ankaroittaa nykyisestä esimerkiksi poikkeuksettoman vastuun suuntaan.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record