The Role of Governance in Urban Sustainability Transitions -Case Eko-Viikki

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences, Faculty of Biological and Environmental Sciences en
dc.contributor Helsingfors universitet, Bio- och miljövetenskapliga fakulteten, Bio- och miljövetenskapliga fakulteten sv
dc.contributor.author Nieminen, Jenni
dc.date.issued 2019
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-201906052305
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/302583
dc.description.abstract Kaupungit ovat nykyään vastuussa suurimmasta osasta maailman ympäristömuutoksista. Vaikka tarve kaupunkien kestävyysmuutokselle on ilmeinen, kaupungit eivät ole tähän mennessä kyenneet ohjaamaan muutosta. Tässä pro gradu -työssä mahdollista kestävyysmuutosta ja sen monitasohallintaa tarkastellaan Eko-Viikin asuinalueen tapaustutkimuksen ja sen ympärillä tapahtuneiden kaupunkisuunnittelun muutosten kautta. Viitekehyksenä käytetään monitasohallinnan teoriaa (multi-level perspective). Tämä sosioteknisiä muutoksia tarkasteleva teoria on laajalti käytetty, mutta myös kritisoitu riittämättömästä regiimin (vallitsevan toimintajärjestelmän) käsitteellistämisestä sekä sovelluksesta kaupunkiympäristöihin. Viitekehystä ei ole alun perin käytetty kaupunkien kestävyysmuutoksen ja sen hallinnan tutkimiseen, joten tapaustutkimusesimerkkejä ei sen vuoksi juurikaan löydy. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on keskittyä kyseisen puutteen korjaamiseen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on se, minkä tyyppiset poliittiset ohjauskeinot olisivat oleellisia kaupunkien kestävyysmuutoksen aikaansaamisessa sekä voiko vallitseva regiimi, tässä tutkimuksessa Helsingin kaupunkisuunnittelun järjestelmä, aktiivisesti ohjata muutosta. Materiaaleina tässä tutkimuksessa käytettiin sekä asiakirjoja, joista kerättiin tietoa käytetyistä poliittisista ohjauskeinoista, että myös asiantuntijahaastatteluja, jotka mahdollistivat syvällisemmän tiedon saamisen ohjauskeinojen toimivuudesta. Lisäksi näistä kuudesta puolistrukturoidusta haastattelusta saatiin tietoa kaupunkisuunnittelun kontekstin muuttumisesta Suomessa. Analyysissä käytettiin kvalitatiivista sisällönanalyysia, jota raamittivat monitasohallinnan viitekehys sekä yleisesti käytetty ympäristöalan jaottelu poliittista ohjauskeinoista. Tämän tapaustutkimuksen tulokset osoittavat, että vallitsevan toimintajärjestelmän toimijoilla voi olla jossain määrin valtaa ohjata kaupunkien kestävyysmuutosta. Helsingin kaupunkisuunnittelun toimijat olivat aktiivisesti mukana Eko-Viikin projektissa, ja sittemmin kestävyyskysymykset ovat tulleet yhä enemmän osaksi kaupunkisuunnittelun arkipäivää. Eko-Viikissä sääntelyyn ja yhteistyömalleihin liittyvät ohjauskeinot olivat onnistuneimpia kestävyyskysymyksien edistämisessä. Nykyään tontinluovutusehtoihin liitetyt kestävyyskriteerit sekä aluesuunnitteluryhmä yhteistyömallina on otettu osaksi Helsingin kaupunkisuunnittelun toimintamalleja. Helsingin kaupunki on sitoutunut kestävän kehityksen edistämiseen myös kansainvälisten sopimuksien ja oman kaupunkistrategian kautta. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain muutokset ovat vuosien mittaan kiristäneet kaupunkisuunnittelun kestävyysvaatimuksia, erityisesti energiatehokkuuden suhteen. Tietyn tyyppisten ohjauskeinojen puute voi toisaalta merkittävästi hidastaa kaupunkien kestävyysmuutosta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että tiedollisia ohjauskeinoja täytyy kehittää, jotta teknologisia ratkaisuja voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedonkulun parantaminen ja yhteistyön korostaminen on tärkeää myös sen kannalta, että kaupunkisuunnittelu toteutettaisiin enemmän jatkuvan prosessin, kuin yksittäisten projektien tavoin. Niin ikään tulisi lyhyen aikavälin tuoton tavoittelun sijasta kehittää taloudellisia ohjauskeinoja, jotka kannustavat pitkän aikavälin panostuksiin ja kestävyyskysymysten asettamiseen prioriteetiksi kaikessa kaupunkisuunnittelussa. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että perustavanlaatuinen kestävyysmuutos ei vaikuta toteutuneen Eko-Viikissä ja Helsingin kaupunginsuunnittelussa, vaikka kestävyyskysymykset otetaan yhä paremmin huomioon. Erityisesti prosessinomaisuutta ja järjestelmät kokonaisvaltaisesti huomioonottavia ohjauskeinoja tarvitaan, jotta kaupunkien kestävyysmuutoksessa voidaan ottaa huomioon kaikki sen sidosryhmät ja hallinnon tasot. Kaupunkien kestävyysmuutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan laaja yhteistyötä kaupunkisuunnittelun toimijoiden lisäksi myös kaupungin muiden hallinnollisten elimien, valtion, rakennusyritysten, isännöinti- ja huoltoyhtiöiden sekä asukkaiden kesken. fi
dc.description.abstract Cities are responsible for many of the current environmental changes in the world. Even though the need for urban sustainability transitions is apparent, city governments have been, so far, uncapable of governing the change. In this thesis, the possible urban transition and its multi-level governance is examined through the case example of Eko-Viikki neighbourhood and the urban planning changes around it. The framework of multi-level perspective on socio-technical transitions (MLP) is used for the analysis. This theory on transitions is widely used, while criticized for its inadequate conceptualization of the regime (the dominant system) and its spatial application, especially in cities. Traditionally, the framework has not been used to study transitions in cities, due to which, there is a lack of case examples of urban sustainability transitions and their governance. This thesis addresses the deficiency in question and aims to find out which types of policy instruments could be essential in bringing about urban sustainability transitions and whether the dominant regime, in this case the urban planning of Helsinki, can actively influence the steering of the transition. The materials of this thesis consist of two different sources. The document analysis was used to gather the materials for the policy instrument analysis. In addition, six semi-structured expert interviews were conducted to provide supporting material for it, as well as to examine the change of the urban planning context in Finland. The materials were analysed by qualitative content analysis using the MLP framework and a commonly used environmental policy instrument classification as a frame. The results indicate that regime actors can have endogenous power to somewhat steer the urban sustainability transitions. The regime actors of urban planning of Helsinki were active in the Eko-Viikki project, and sustainability issues have become more integrated part of the everyday urban planning in Helsinki. As for the niche level of Eko-Viikki, regulation and collaboration related policy instruments were the most successful in advancing the sustainability issues. In fact, the site transfer conditions containing sustainability demands as well as the area working group method have been scaled up to the use of the regime. The city of Helsinki has, moreover, committed in advancing sustainable city development through international agreements and its own city strategies. As regards the landscape level, the land use and construction legislation changes have remarkably tightened the requirements for sustainability of urban planning, especially for the energy efficiency. On the contrary, the lack of certain types of instruments seem to remarkably hinder the urban sustainability transitions. According to the results, information related instruments need to be developed to make the most of the technical solutions available and, ultimately, to make urban planning more like continuous learning processes rather than individual projects. Also, the issue of short-term profit seeking should be addressed by economic instruments that involve long-term investments and set sustainability issues as a first priority. All in all, it can be concluded, that much has done for promoting sustainability in urban planning of Helsinki even though a profound urban sustainability transition cannot be said to have happened. Particularly, systemic and process focused policy instruments are needed to take into account the multiple different stakeholders involved, and the governance levels where urban sustainability transitions take place. The urban sustainability transitions can be enabled only together with other governmental bodies of the city, state, construction companies, maintenance companies and, ultimately, residents. en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.subject urban sustainability transition
dc.subject multi-level perspective (MLP)
dc.subject sustainable urban planning
dc.subject land use and construction
dc.title The Role of Governance in Urban Sustainability Transitions -Case Eko-Viikki en
dc.title.alternative Hallinnon rooli kaupunkien kestävyysmuutoksessa -Eko-Viikki tapaustutkimuksena fi
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dc.subject.discipline ympäristömuutos ja -politiikka (YMP501) fi
dc.subject.discipline Environmental change and policy (YMP501) en
dc.subject.discipline miljöförändring och -politik (YMP501) sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-201906052305

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Nieminen-Jenni_pro_gradu_2019.pdf 973.5Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record