Ruokaviraston tutkimuksia - Finnish Food Authority research reports

 

Recent Submissions

  • Uusitalo, Maria; Heinimaa, Petri; Rask, Marjukka; Eriksson-Kallio, Anna Maria; Holopainen, Riikka; Viljamaa-Dirks, Satu; Lyytikäinen, Tapani (Ruokavirasto, 2022)
    Ruokaviraston tutkimuksia 2/2022
    Kalojen ylisiirrot ovat yksi kalataloudellinen hoitotoimenpide vaelluskalakantojen elvyttämisessä. Ylisiirrossa emokaloja siirretään jokeen: nousuesteen alapuolelta yläpuolisiin vesistöihin, jotta ne pääsevät lisääntymisalueilleen. Projektissa laadittiin riskiprofiili, jossa kuvataan ylisiirtoprosessi kolmella joella (Kemijoki, IIjoki ja Oulujoki) ja tarkasteluun valittujen kalatautien (IHN, IPN, ISA, SAV ja VHS) leviämisriskiin liittyviä seikkoja ylisiirroissa käytettyjen lajien (lohi, taimen, nahkiainen) osalta. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan prosessiin liittyvät riskitekijät ja riskinhallintakeinot. Merestä sisävesistöihin tehtävät ylisiirrot ovat riippuvaisia tautitilanteesta - tällä hetkellä ylisiirrot ovat luvanvaraisia. Lohi ja meritaimen tekevät pitkän syönnösvaelluksen, minkä aikana ne voivat kohdata luonnossa esiintyviä tauteja. Lohen syönnösvaellus ulottuu pidemmälle ja se voi kohdata tauteja laajemmalla alueella kuin meritaimen, joka vaeltaa lähellä rannikkoa. Jos kala sairastuu syönnösvaelluksen aikana, sen kyky palata takaisin jokeen alenee mm. uimiskyvyn heikkenemisen vuoksi. On kuitenkin mahdollista, että jokisuuhun palaa syönnösvaellukselta kala, joka voi tartuttaa tauteja muihin kaloihin. Palaavalla kalalla ei välttämättä ole ulkoisia merkkejä kantamastaan viruksesta. Arvioinnissa mukana olleiden jokien ylisiirroissa piilevä tautiriski vaikuttaa suhteellisen pieneltä, koska kalatautiseurantaa on tehty jo pitkään eikä tautilöydöksiä ole ilmennyt. Itämeri on kuitenkin avoin järjestelmä ja uusia tauteja voi tulla Itämereen niin luonnonkalojen liikkeiden kuin kalanviljelyn kautta. Nykyiset seurantamäärät kestävät suhteellisen hyvin myös tämän tekijän tuoman epävarmuuden tautien esiintyvyyteen. Jos seuranta lopetetaan, varmuus tautivapaudesta ryhtyy alenemaan. Niinpä seurantaa ei kannata lopettaa edes näiden jokien osalta. Jotta kalatautautiriski ja sen mahdolliset muutokset tunnetaan, kalatautinäytteiden säännöllinen ottaminen ja tutkiminen on tärkeää. Näytteeksi tulee toimittaa sairaiden yksilöiden lisäksi ulkoisesti terveen näköisiä kaloja, koska virustaudit eivät välttämättä näy ulkoisesti. Myös jokisuilla, niissä vesistöissä, joissa vasta suunnitellaan ylisiirtoja, tulisi tehdä ennakkoon kalatautiseurantaa.
  • Eriksson-Kallio, Anna Maria (Finnish Food Authority, 2022)
    Finnish Food Authority Research Reports 1/2022
    Infectious pancreatic necrosis (IPN) is a highly contagious viral disease of fish causing economic losses in farmed salmonid aquaculture worldwide. This research aimed to elucidate the epidemiological, pathological and genetic factors underlying IPNV infection occurring in farmed fish in Finland. The work was carried out by describing the epidemiology of an IPNV outbreak in Finnish inland waters in 2012–2014 and by characterizing the Finnish IPNV isolates occurring in inland waters using genetic, histopathological and immunological approaches. Furthermore, molecular characterization of Finnish IPNV isolates collected in 2000–2015 was performed. Finally, an infection trial was conducted to gather further information on the pathogenicity of three IPN genogroups in Finnish rainbow trout. IPNV genogroups 2, 5 and 6 have been found to occur in Finland. Of these, genogroup 2 is the most widespread. All three genogroups occur in the sea area. The IPNV epidemic starting in 2012 in inland waters was caused by genogroup 2. Retrospectively, a genetically similar viral strain to that of the inland strains was already found to occur in 2011 in the sea area, making it likely that the epidemic originated from the sea area. Molecular characterization of the isolated IPN viruses revealed little genetic variation within the Finnish genogroup 2 and 5 isolates. Finnish genogroup 2 isolates appeared to form their own subgroup, whereas genogroup 5 isolates formed a more consistent cluster with previously published isolates. Genogroup 6 consisted of two subgroups. The divergence of genogroup 6 IPNV within the aquabirnaviruses was further demonstrated by the sequence data from our studies. Prior to our studies, only partial VP1 genogroup 6 IPNV sequences were available at the NCBI GenBank. In our study, two IPNV genogroup 6 isolates were sequenced for the complete coding regions of viral genome segments A and B (polyprotein sequences). The Finnish IPNV isolates studied demonstrated virulence-associated amino acid patterns in the viral capsid protein (VP2) gene region previously associated with avirulence in genogroup 5, except for IPNV genogroup 6, which exhibits an amino acid pattern that has not been connected in the literature with either virulence or avirulence. In the infection trial, mortalities noted in all the treatment groups were only moderate at most. The highest mortalities were caused by the Finnish IPNV genogroup 5 (10.3% to 38.2%), whereas IPNV genogroup 2 caused variable mortalities (3.5% to 28.3%) and the Norwegian IPNV genogroup 5 virus used as a positive control caused only negligible mortalities. The IPNV genogroup 6 virus was not re-isolated in the infection trial, although some elevated mortalities were seen in one tank (8%), leaving the virulence of this genogroup still uncertain. Finnish inland waters harbour the most IPNV-susceptible life stages of fish, and here, an infection caused by a virulent strain of IPNV would thus potentially have the greatest negative economic impact on Finnish rainbow trout farming. Continuation of the legislative disease control of IPN genogroup 5 in Finnish inland waters is thus supported by this study. In general, IPN is considered a coldwater disease, with a peak in clinical disease and increased mortality at 10 °C. However, in Finland, the occurrence of virus at exceptionally high temperatures, with clinical signs of disease and histopathological changes typical of IPN, was noted at water temperatures as high as 21°C. The occurrence of IPNV in higher water temperatures has economic consequences, as it lengthens the susceptible time period for the disease. Moreover, rising water temperatures and longer warm water periods due to global warming may increase the disease-causing importance of this genogroup in the future.
  • Hokkanen, Mirja (Finnish Food Authority, 2021)
    Finnish Food Authority Research Reports 2/2021
    Polycyclic aromatic hydrocarbon (PAH) contamination in food poses a potential risk to human health. PAHs are formed primarily as a result of incomplete combustion of organic material and can enter the food chain either from the environment or from food manufacturing processes such as smoking, roasting, drying and grilling. As some of them are known to cause cancer, it is important to reduce the PAH levels in foods as low as is reasonably achievable. The European Food Safety Authority (EFSA) has evaluated the sum of PAH4 compounds (=benzo[a]pyrene (BaP), benz[a]anthracene (BaA), chrysene (CHR) and benzo[b] fuoranthene (BbF)) to serve as a suitable indicator of both the occurrence and toxicity of the PAHs. The primary purpose of this dissertation study was to assess for the frst time Finnish children’s potential health risk caused by dietary exposure to PAH4. In order to complete this task, the applied analytical method must be appropriately validated to be able to produce precise occurrence data. In this study, the gas chromatography-tandem mass spectrometry method was successfully validated according to legislative requirements and the occurrence of PAH4 in a wide range of food groups (fsh, meat, fat and oil, bread, cereal and muesli) was determined. Generally, the concentrations of PAH4 in foods were low and below the prevailing maximum levels. That being said, in smoked fsh and meat products, the variation of the detected PAH4 levels was high, up to 200 µg/kg in smoked ham. It appeared that the smoking process was either controlled or not, and the science-based guidance is required to prevent and reduce contamination of PAHs. Therefore, our goal was to investigate the critical smoking factors that afect the PAH4 formation in fsh and meat products in order to provide tools for manufacturers to produce safer smoked products, thereby decreasing human dietary exposure and adverse health efects. Based on our results, indirect smoking, smoking in less than fve hours, optimised smoke generation temperature between 400 and 600 °C and distance more than fve metres between the food and the smoke source led to reduced PAH4 levels in smoked fsh and meat products. This study aimed to gain a better understanding of the potential mutagenicity of the processed foods, and therefore selected fsh and meat products were tested by the Ames test in Salmonella TA 100 and TA 98 strains with or without metabolic activation. The outcome was further compared to the chemical PAH4 analyses. The statistically signifcant mutagenic response was observed in all three lots of smoked Baltic herring, which also indicated higher PAH4 concentrations than other samples. By contrast, the tested meat products were not mutagenic and the corresponding individual PAH4 concentrations were, for the most part, undetectable. Despite the challenges in food mutagenicity testing, our results provided more information on the potential mutagenic activity of various foods. Specifcally, based on our fndings, a combination of both biological assays and chemical analyses can improve the interpretation of the fndings regarding mutagenicity. Lastly, in reference to our primary purpose of considering potential safety concerns of PAH4 in food, Finnish children’s dietary exposure to PAH4 was evaluated by combining the acquired occurrence and food consumption data. Utilising that data, a margin of exposure (MOE) was calculated in order to be used to provide relative indication of the level of health concern and support prioritisation of possible risk management actions. Our results demonstrated that bread, smoked ham, fat and oil and sausage contributed the most to BaP and PAH4 exposure. Even though the mean PAH4 levels in bread were below the limit of detection, its consumption volumes are high, which explains the contribution. Children’s total mean dietary exposure was estimated to BaP 1,500 pg/kg bw/day and to PAH4 8,100 pg/kg bw/day. The total margins of exposure (MOEs) for children were 482,000 for BaP and 42,000 for PAH4. Furthermore, the calculated MOEs for highly exposed children were also above the reference value 10,000, which caused them to be considered of low concern. Taking into account uncertainties and limitations, this study indicated no health risk to Finnish children aged three to six years.
  • Lehtonen, Mikko; Tuomola, Juha; Latvala, Satu; Hannukkala, Asko; Hokka, Marjo; Alainen, Tarja; Tegel, Jukka; Virtanen, Atro; Maunuksela, Liisa (Ruokavirasto, 2021)
    Ruokaviraston tutkimuksia 3/2021
    Perunan käsittelyprosesseissa päätuotteen ohessa syntyvät jakeet eli sivuvirrat muodostavat merkittävän osan elintarvikkeena ja teollisuuden raaka-aineena käytettävän perunan kokonaismäärästä. Sivuvirtojen hyödyntäminen, esimerkiksi lannoitteena, on tärkeää ympäristön, ravinteiden kierron ja tuottavuuden kannalta. Lannoitekäyttöön saattaa kuitenkin sisältyä riski kasvintuhoojien leviämisestä lannoitteiden mukana. Kasvinterveyslainsäädäntö ja EU:n teollisuusjärjestöjen sisämaakaupan vaatimukset rajoittavat kasvintuhoojien esiintymistä raaka-aineessa, ja tuhoojien leviämistä lannoitevalmisteiden mukana pyritään ehkäisemään lainsäädännön asettamien käsittelyvaatimusten avulla. Lannoitelainsäädännön vaatimusten mukaiset käsittelyt tehoavat suurimpaan osaan mutteivät kaikkiin perunan, kasvinosien ja maan välityksellä leviäviin kasvintuhoojiin. Lisäksi tutkimattomia kasvintuhoojia on suuri joukko. Sivuvirtojen lannoitekäytön kasvinterveysriskien arviointia vaikeuttavat tietopuutteet kasvintuhoojien esiintymisestä raaka-aineessa, haitallisesta määrästä ja joidenkin kasvintuhoojien osalta eliminointiin tarvittavasta käsittelystä. Jatkossa sivuvirtojen lannoitekäytön hyötyhaittasuhdetta yhteiskunnalle, ympäristölle ja viljelijöille pitäisi selvittää tarkemmin.
  • Suomi, Johanna; Uusitalo, Liisa; Suominen, Kimmo; Hirvonen, Tero; Heikkinen, Tia; Tuominen, Pirkko (Ruokavirasto, 2021)
    Ruokaviraston tutkimuksia 1/2021
    Tämän työn tarkoituksena oli asettaa suomalaisen kuluttajan kannalta tärkeysjärjestykseen ne elintarvikkeiden vierasaineet, joiden pitoisuuksia valvotaan asetuksen (EY) N:o 1881/2006 nojalla tai jotka mainitaan Euroopan Komission monitorointisuosituksissa. Tärkeysjärjestys määräytyi aineen aiheuttaman terveyshaitan vakavuuden ja suurkuluttajalle koituvan riskin suuruuden perusteella. Tärkeimmiksi arvioitiin syöpävaaralliset aineet (ympäristömyrkyt, homemyrkyt tai prosessoinnissa syntyvät aineet), joille altistutaan siinä määrin, että syöpien lisääntyminen väestössä on todennäköistä. Kerta-annoksella haitallisista vierasaineista tärkeimmät olivat soluhengityksen salpaavat tai sydämen lyöntitiheyttä hidastavat vierasaineet, joille altistuminen saattaisi pahimmillaan johtaa riskiryhmään kuuluvan kuolemaan. Valvonnan suunnittelun tueksi kartoitettiin myös, mistä elintarvikeryhmistä kunkin vierasaineen pitoisuuksien seuranta ja määrittäminen olisi oleellisinta kansallisesta näkökulmasta. Arviossa otettiin huomioon ainekohtaisen prioriteettilistan lisäksi kansallisten aineistojen ikä ja kattavuus, vierasaineiden pitoisuudet eri elintarvikeryhmissä, kuluttajien suurimmat altistuslähteet sekä se, poikkeavatko Suomessa mitatut pitoisuudet selkeästi EU-keskiarvoista. Raporttiin sisältyy englanninkielinen yhteenvetoluku tärkeimmistä tuloksista.
  • Vennerström, Pia (Finnish Food Authority, 2020)
    Finnish Food Authority Research Reports 3/2020
    Viral haemorrhagic septicaemia (VHS) was isolated for the first time in Finland in 2000 from a Finnish brackish water fish farm farming rainbow trout in net pens in the Province of Åland, Baltic Sea. The efforts to eradicate the disease from the Åland islands were not successful. Epidemical factors, needed for VHS management in viral haemorrhagic septicaemia virus (VHSV) positive brackish water fish farms, were studied in a 3-year project, the results of which are presented in this thesis. The study compared the ability of four different surveillance procedures and three diagnostic tests to reveal whether a fish population was infected with VHSV. The programme that was conducted as syndromic surveillance, where the farmers sent in samples for diagnostics if any signs of possible fish disease were noticed, clearly outperformed the other three programmes, which were based on active surveillance. A real-time reverse transcriptase polymerase chain reaction method proved to be at least as sensitive in detecting acute VHSV infections as virus isolation in cell culture, which is considered the gold-standard method for diagnosing VHSV. An ELISA method was used to test fish serums for antibodies against VHSV and was found to be a promising tool in VHSV eradication, particularly for screening populations during the follow-up period, before declaring an area free of infection. During the epidemics it was a common suspicion wild fish being the most likely source of the reinfections of VHSV in infected fish farms in the restriction area. Wild fish of 17 different species from VHS-positive fish farms were screened for VHSV during 2005-2008. In addition, uninfected wild perch, roach and farmed whitefish were introduced to a fish farm with rainbow trout experiencing a clinical outbreak of VHS. The wild fish did not test positive on any occasion, but whitefish were infected and started to replicate VHSV for a short time. The replication of the virus in whitefish was verified using a new qRT-PCR method that tests separately for positive- and negative-sense viral sequences in infected organ samples. The presence of VHSV in the environment on fish farms or processing plants farming or handling VHSV-positive fish was studied by testing samples for VHSV from wild blue mussels (Mytilus edulis) living in infected fish farms. Sea water and sediment from infected fish farms were also tested for VHSV. Wild uninfected blue mussels were also challenged with VHSV in two different challenge tests. Wastewater from a processing plant was tested before and after disinfection treatment. Blue mussels were not found to be carriers of VHSV on any occasion. Sea water tested positive for VHSV RNA more often during the wintertime when water temperature was close to 0°C and sunlight (UV light) sparse. Most wastewater samples collected before the disinfection treatment were positive for VHSV, but samples collected after disinfection were all negative regarding VHSV RNA. Contacts between the processing plants and the fish farms in the restriction area of VHS were very common during this study. Processing plants are usually the place where fish food and farming equipment are stored, including boats that are used for the daily servicing of the farming localities. According to the results of this study, this contact was considered a major risk for disease spread, especially during the cold part of the year when daylight is also short. Altogether, this thesis compiles the results of a series of studies targeting factors that could affect the infection pressure of VHSV on disease free fish populations.
  • Hirvonen, Tero; Hokkanen, Mirja; Mikkelä, Antti; Pasonen, Petra; Uusitalo, Liisa; Erkkola, Maijaliisa; Korkalo, Liisa; Tuominen, Pirkko (Ruokavirasto, 2020)
    Ruokaviraston tutkimuksia 2/2020
    Riskinarvioinnissa tarkasteltiin leivästä, muroista ja mysleistä sekä savustetuista liha- ja kalatuotteista peräisin olevien PAH-yhdisteiden aiheuttamaa syövän riskiä sekä lainsäädännöllisten rajojen potentiaalista vaikutusta PAH-altistukseen. Ruoankäyttöaineistona käytettiin DAGIS-tutkimuksessa kerättyjä ruokapäiväkirjoja (n=815) Uudellamaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Elintarvikkeiden PAH-pitoisuustiedot olivat peräisin tieteellisestä kirjallisuudesta sekä Evirassa vuosina 2012–2017 tehdyistä analyyseistä. Altistuksen arvioinnissa käytettiin bayesiläistä mallinnusta. Riskinluonnehdinnassa laskettiin turvamarginaali (MOE) EFSA:n julkaisemien BMDL10- annoskuvaajien (BMDL10(bentso[a]pyreeni)=0,07 mg/kg/päivä; BMDL10(PAH4)=0,34 mg/kg/päivä) ja altistuksen osamääränä. Hyväksyttävän turvamarginaalin alarajana oli 10 000. Keskiarvoaltistus oli bentso[a]pyreenille 1 400 pg/kg/päivä ja PAH4:lle 8 100 pg/kg/päivä, kun käytettiin elintarvikkeiden keskimääräistä pitoisuutta. Vastaavasti altistuksen 97,5. persentiilit olivat 2 700 pg/kg/päivä ja 14 000 pg/kg/päivä. Turvamarginaalien 2,5. persentiilit olivat bentso[a]pyreenille 263 000 ja PAH4:lle 24 000, joten PAH-yhdisteet eivät aiheuta tarkastelluista elintarvikkeista terveysriskiä suomalaisille 3–6-vuotialle lapsille.
  • Suomi, Johanna; Valsta, Liisa; Suominen, Kimmo; Tuominen, Pirkko (Ruokavirasto, 2020)
    Ruokaviraston tutkimuksia 1/2020
    Riskinarvioinnissa tutkittiin suomalaisten työikäisten ja eläkeläisten elintarvikkeista ja talousvedestä saamaa altistusta kadmiumille, lyijylle, arseenille, elohopealle, nikkelille ja alumiinille. Aikuisten altistus on vähäisempää kuin lasten (arvioitu aiemmin: Eviran tutkimuksia 2/2015), mutta turvallisen saannin raja ylittyi silti osalla väestöstä. Lyijyn ja epäorgaanisen arseenin saanti oli suuruusluokkaa, jolla terveyshaittojen vaikutusta ei voi sulkea pois, mutta niiden todennäköisyys on pieni tai enintään kohtuullinen. Joka viidennellä yli 45-vuotiaalla naisella osteoporoottisen murtuman riski on kasvanut kadmiumaltistuksen vuoksi, vaikka lannoitteiden kadmiumpitoisuuksia rajoitetaan kansallisesti altistuksen vähentämiseksi. Eniten eri raskasmetalleille altistuivat hedelmällisessä iässä olevat, ts. 25–45-vuotiaat, naiset. Elohopea-altistus tällä ryhmällä oli kuitenkin vähäistä. Riskinarvioinnissa tutkittiin altistuksen suuruuden ja lähteiden lisäksi ruoankäytön havaittujen muutosten vaikutusta kuluttajien altistukseen. Finravinto-tutkimusten 2007 ja 2012 perusteella arvioidun altistuksen lisäksi tehtiin karkea arvio EAT-Lancet Commissionin suositteleman ruokavalion mahdollisesta vaikutuksesta kuluttajien altistukseen.
  • Aarnio, M.; Myllyniemi, A.-L.; Nykäsenoja, S.; Raatikainen, M.; Koivisto, P.; Tuominen, P.; Suomi, J.; Cheung, S.M.; Luostarinen, S.; Ervast, S.; Lehtoranta, S.; Rintamäki, H.; Grönroos, J. (Ruokavirasto, 2019)
    Ruokaviraston tutkimuksia 4/2019
    Tässä Ruokaviraston (ennen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira), Luken ja SYKEn yhteisprojektissa tutkittiin mikrobilääkejäämien ja resistenttien suolistobakteerien kulkeutumista lääkityistä lypsylehmistä navettaympäristön kautta lantavarastoihin. Lisäksi arvioitiin niiden leviämistä lannan peltolevitysten välityksellä luonnon eliöihin sekä elintarviketuotantoketjussa. Projektissa tutkittiin myös anaerobisen mesofiilisen mädätyksen vaikutuksia lannassa oleviin mikrobilääkejäämiin ja resistentteihin suolistobakteereihin sekä toisaalta lannan mikrobilääkejäämien vaikutusta mädädysprosessin toimintaan. Lisäksi arvioitiin erilaisten lannan prosessointitapojen elinkaarisia ympäristövaikutuksia sekä vaikutuksia mikrobilääkejäämiin ja -resistenssiin. Resistentit ja moniresistentit suolistobakteerit kulkeutuivat lypsykarjatilalla lantavarastoihin, mutta ne eivät rikastuneet lantaketjussa. Lypsykarjan lietelannasta mitattiin hyvin pieniä pitoisuuksia mikrobilääkkeitä. Lääkittyjen eläinten sonnasta ja virtsasta taas mitattiin hoidon aikana hyvin korkeita pitoisuuksia mikrobilääkejäämiä, jolloin niistä muodostuvissa (kuivissa) lannoissa voi olla korkeita paikallisia pitoisuuksia mikrobilääkkeitä. Suomessa myös mikrobilääkkeillä lääkittyjen eläinten lannat levitetään pääosin käsittelemättöminä kasvinravinteiksi pelloille, jolloin lannan mukana voi levitä mikrobilääkejäämiä ja resistenttejä suolistobakteereita. Luonnon eliöt voivat altistua lannassa oleville mikrobilääkkeille ja resistenteille suolistobakteereille myös Suomen olosuhteissa. Lääkittyjen eläinten lantojen lannoitekäyttöä käsittelemättömänä tulisi arvioida kriittisesti. Mesofiilinen anaerobinen mädätys voi vähentää mikrobilääkejäämiä lannasta, mutta ei välttämättä hajota niitä. Se vähentää elävien suolistobakteerien määrää lannassa, mutta merkittävää vaikutusta resistenttien E. coli -bakteerien osuuteen ei havaittu. Erilaiset lannankäsittelytavat voivat kuitenkin soveltua – ravinteiden kierrätyksen ja energiantuoton lisäksi – mikrobilääkejäämien ja resistenssin torjumiseen, ja niitä tulisikin tässä tarkoituksessa tutkia tarkemmin Suomessa.
  • Abass, Khaled; Waits, Audrey; Emelyanova, Anastasia; Miettinen, Ilkka T.; Lavikainen, Antti; Rautio, Arja; Oksanen, Antti (Ruokavirasto, 2019)
    Finnish Food Authority Research Reports 3/2019
    One Health takes a multidisciplinary approach to health risks and risk mitigation for humans, animals, plants and the environment, with the understanding that human health welfare is dependent on ecosystem health. The U.S. and Canada started the One Health project under the Sustainable Development Working Group (SDWG) of the Arctic Council in 2015, Finland joined the project as a colead in 2017. This report is a summary of the Finnish activities and achievements in the One Arctic - One Health project during the Finnish Chairmanship of the Arctic Council. The main actions included the One Arctic - One Health conference in Oulu, establishment of the TremArctic network, and two published Systematic Review papers and two manuscripts. There were also joint sessions and presentations in scientific conferences, seminars and workshops, and joint meetings and collaboration with the other Arctic Council Working Groups, the University of the Arctic, other organisations, and scientific projects. The report concludes with some updated proposals for further work, based on previous works and reflecting progress over the past two years. The Finnish One Arctic - One Health team consisted of scientists from the University of Oulu, National Institute for Health and Welfare (THL), University of Helsinki and the Finnish Food Authority. This work was supported by the grant of the Ministry for Foreign Affairs of Finland.
  • Rossow, Heidi; Joutsen, Suvi; Tuominen, Pirkko (Ruokavirasto, 2019)
    Ruokaviraston tutkimuksia 2/2019
    Koiran hankinta ulkomailta on yhä suositumpaa. Tuontimäärien kasvaessa on herännyt myös kysymys koirien mahdollisesti kantamista taudinaiheuttajista. Tässä riskinarvioinnissa kartoitetaan, aiheuttaako koirien tuominen Suomeen tautiriskiä ihmisille tai eläimille Suomessa. Tutkimuksessa on arvioitu erityisesti rabieksen ja myyräekinokokin maahantulon ja maassa leviämisen riskiä tuontikoirien kautta. Projektia varten tehtiin tutkimus, jossa maahan tulevista koirista otettiin laboratorionäytteitä. Näytteistä tutkittiin koirien rabiesrokotevasta-ainetasot, Brucella canis, Echinococcus multilocularis (myyräekinokokki) sekä ESBL:n ja MRSA:n kantajuus. Lisäksi koirien näytteitä on tutkittu seuraavien loisten varalta: Dirofilaria immitis, Dirofilaria repens ja Leishmania infantum (leishmanioosi). Tuontikoirista otetuista näytteistä saatujen tietojen ja julkaistun tieteellisen tutkimuksen lisäksi perustamme arviomme asiantuntijahaastatteluihin. Tutkimuksessa todettiin puutteita koirien rabiesrokotevasta-ainetasoissa. Lisäksi ESBL-kantajuus oli yleistä tietyistä maista tuoduilla koirilla. Koiran alkuperämaa ja olosuhteet, joista koira on lähtöisin, vaikuttavat tautiriskiin.
  • Hirvonen, Tero; Kynkäänniemi, Emma; Salmenhaara, Maija; Uusitalo, Liisa; Isoniemi, Merja; Suomi, Johanna; Tuominen, Pirkko (Ruokavirasto, 2019)
    Ruokaviraston tutkimuksia 1/2019
    Riskiprofiili perustuu EU-rahoitteisessa PlantLibra-projektissa kerättyn kyselyaineiston Suomea koskevaan osuuteen sekä kirjallisuudesta saatuun tietoon kasviravintolisien koostumuksesta ja niiden sisältämien yhdisteiden toksisuudesta sekä ominaisiin aineisiin mahdollisesti liittyvistä farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista lääkeaineiden kanssa. Tarkastelltuihin ominaisiin aineisiin ei liittynyt merkittävää suoraa toksisuutta käytetyillä annoksilla. Sen sijaan moniin ominaisiin aineisiin (erityisesti inkivääri, peltokorte) liittyy merkittävä yhteisvaikutusten potentiaali, etenkin CYP3A4:n välityksellä metaboloituviin lääkeaineisiin. Koska CYP3A4:n kautta metaboloituvia lääkkeitä käytetään paljon, yhteisvaikutusten riski korostuu. Erityistä huolta liittyy varfariiniin (metaboloituu CYP2C9 ja osittain CYP3A4:n kautta), sillä sen terapeuttinen ikkuna on kapea (pitoisuudet veressä voivat helposti olla liian pieniä tai suuria). On kuitenkin huomattava, että vahvaa näyttöä farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista on vähän, sillä käytettävissä on lähinnä in vitro -tutkimuksia kasviravintolisien sisältämien ominaisten aineiden ja lääkeaineiden välillä. Lisäksi on huomattava, että useat kasviravintolisät sisälsivät useasta kasvista peräisin olevia ominaisia aineita ja että kasviravintolsien käyttäjät käyttivät usein useita valmisteita yhdessä lääkkeiden kanssa.