Helda Open Books

 

Collection presents a high quality selection of open monographs and edited books by researchers at the University of Helsinki.

Helda Open Books virtual collection contains interesting works related to research and teaching as well as classic works from different disciplines. Books in this collections receive a DOI identifier increasing their international visibility. They are published under a Creative Commons license which defines the conditions of use by requiring attribution when their content is used.

Collections in this community

Recent Submissions

  • Junttila, Santeri; Kuokkala, Juha (Kallion etymologiseura, 2019)
  • Vehkalahti, Kimmo (Helsingin yliopisto, 2019)
  • Linnakangas, Esko (Esko Linnakangas, 2019)
    Kirjassa selvitetään elintarvikkeiden verotuksen kehitystä Ruotsin vallan ajasta EU-Suomeen sekä analysoidaan nykyistä verotusta. Pääpaino teoksessa on verojärjestelmän kehittämisessä – lähtien hyvän verojärjestelmän ominaisuuksista ja oikeudellisista reunaehdoista, jotka saavat sisältöä erityisesti EU-säädöksistä ja omasta perustuslaistamme. Teeman kiinnostavuutta lisää se, että verotuksella on nykyisin myös terveyspoliittisia ja ympäristöpoliittisia tavoitteita. Käytössä olevien verojen lisäksi kirjassa tarkastellaan mahdollisuuksia erityisiin suola-, rasva- ja sokeriveroihin. Arvonlisäverotuksen osalta tutkitaan varsinkin elintarvikkeiden alennettuja verokantoja, jotka EU-alueella harmonisoinnista huolimatta suuresti poikkeavat toisistaan. Kirjan yksityiskohdat ovat varoittavia esimerkkejä siitä, millaiseksi järjestelmä voi muodostua, jos sen terveydestä ei huolehdita.
  • Luoma-aho, Vilma; Pekkala, Kaisa (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2019)
    ProComma Academic; 2019
  • Kuisma, Oiva; Lehtinen, Sanna; Mäcklin, Harri (Finnish Society for Aesthetics, 2019)
    During the past few decades, everyday aesthetics has established itself as a new branch of philosophical aesthetics alongside the more traditional philosophy of art. The Paths from Philosophy of Art to Everyday Aesthetics explores the intimate relations between these two branches of contemporary aesthetics. The essays collected in this volume discuss a wide range of topics from aesthetic intimacy to the nature of modernity and the essence of everydayness, which play important roles both in the philosophy of art and everyday aesthetics. With these essays, the writers and editors of this volume wish to commemorate professor Arto Haapala on his 60th birthday. This collection of articles is intended for scholars and students working in the fields of aesthetics, philosophy, and art studies.
  • Uski, Marja; Piipponen, Kaiu (Institute of Seismology, University of Helsinki, 2019)
    S-68
  • Ruuska, Helena; Löytönen, Markku (Helsingin yliopiston suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto, 2019)
    Kieli 19
  • Koulu, Riikka; Kallio, Lila; Hakkarainen, Jenni (University of Helsinki Legal Tech Lab, 2017)
    Research reports; 1
    The current state of affairs shows a strong need for action regarding legal digitalization. Even though the legal field is undergoing a transformation, there is not much research on digitalization and law. The lack of information needs to be remedied and The Legal Tech Lab aims to fulfill this need. The first steps are: 1) to define the phenomenon, 2) to establish best practices and 3) to actively create tools to facilitate navigating the legal system. The steps are recursive and should be advanced jointly. The main objective of the work is to improve access to justice.
  • Pakaslahti, Hanna; Hakkarainen, Jenni (University of Helsinki Legal Tech Lab, 2018)
  • Koulu, Riikka; Hakkarainen, Jenni (University of Helsinki Legal Tech Lab, 2018)
  • Portaankorva-Koivisto, Päivi; Heinonen, Minna; Mäkelä, Eeva (2019)
  • Cantell, Hannele (PS-kustannus, 2011)
    Opetus 2000
    "On tämä kyllä yhtä tasapainoilua. Varsinkin, kun luokalla on 25 oppilasta, joilla jokaisella on erilaiset tarpeet. Ja vaikka oppilas olisi tyytyväinen, äiti tai isä ei välttämättä ole..." Vanhempien epäluottamus opettajan tekemiseen vaikuttaa herkästi myös oppilaan ja opettajan väleihin. Lapsen oppimisen kannalta kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön ei voi satsata liikaa. Opettaja on erilaisten tilanteiden ja ihmisten kohtaamisen ammattilainen. Oppilaiden lisäksi vuorovaikutus on aktiivista muiden opettajien ja koulun henkilökunnan kanssa. Tärkeitä ovat myös ne kohtaamisen taidot, joita opettaja tarvitsee oppilaidensa vanhempien kanssa, sillä opettajan työ on paljon muutakin kuin opettamista. Tässä kirjassa opettajat kertovat yhteistyökokemuksistaan opettajakollegoiden sekä lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Teos tarjoaa luettavaksi vertaiskertomuksia opettajan työn arkisista kohtaamisen tilanteista, joita tapahtuu aikuisten kesken.
  • Cantell, Hannele (PS-kustannus, 2010)
    Opetus 2000
    Opettaja ja kasvattaja kohtaa työssään päivittäin kymmeniä, jopa satoja erilaisia lapsia ja nuoria. Kirjassa kerrotaan kasvatustilanteisiin liittyvien konkreettisten esimerkkien avulla, millaisia kokemuksia opettajilla on esimerkiksi kiusaamistilanteiden selvittelystä, arkojen oppilaiden kannustamisesta tai alisuoriutujien ohjaamisesta. Kirja piirtää kuvan kasvattajasta tuntevana ihmisenä, jolle omien kokemusten ääneen sanominen on osa omaa kasvamista. Kirja kertoo mielenkiintoisesti, millaisia tunteita ja ongelmia erilaiset kohtaamisen tilanteet kasvattajalle aiheuttavat. Jokaisessa luvussa on pohdintatehtäviä, joiden avulla lukija saa vertaistukea omien tilanteidensa pohtimiseen ja ratkaisemiseen.
  • Luoma-aho, Vilma; Karvonen, Erkki (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2015)
    ProComma Academic; 2015
    ProComma Academic 2015 tutkimusartikkeleiden aiheita ovat mm. maksettujen mediasisältöjen läpinäkyvyys, Big Data ja mediasuhteet, innovatiivisuus ja avoimuus, sijoittajasuhteet, vaikuttajaviestintä ja tapaus Guggenheim sekä informaation aseellistaminen ja taistelu identiteetistä.
  • Luoma-aho, Vilma (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2014)
    ProComma Academic; 2014
    Nykyinen ympäristömme on riisunut organisaatiot melko alastomiksi eri sidosryhmien analyyseille. Tähän vaikuttavat sekä sosiaalisen median vaikuttamiskanavat että uudenlaiset odotukset läpinäkyvyydestä. Kriisiviestinnän normalisoituessa traditionaaliset viestinnän keinot alkavat käydä liian hitaiksi. Särkymättömän viestinnän idea on trimmata organisaatio joustavammaksi ja sopeutuvammaksi sisältä päin, muuttuvaan ympäristöön soveltuvaksi. Särkymätön viestintä on sidosryhmäoptimoitua, ja sen keskiössä ovat sidosryhmien ja asiakkaiden tarpeiden ja kokemusten ymmärtäminen. Tämä muutos edellyttää kontrollin ideaalista luopumista.
  • Juholin, Elisa; Luoma-aho, Vilma (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2017)
    ProComma Academic; 2017
  • Juholin, Elisa; Melgin, Elina (ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry, 2016)
    ProComma Academic; 2016
    ProComma 2016 osallistuu etiikkakeskusteluun avaamalla eettisiä kysymyksiä useista näkökulmista. Lähestymme teemaa johtamisen ja työyhteisön, sijoittamisen, lobbaamisen, julkisen alan viestinnän sekä median ja journalismin näkökulmista. Kirjan päätoimittaa Viestinnän eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, valtiotieteiden tohtori Elisa Juholin.
  • Melgin, Elina; Nieminen, Hannu (ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry, 2018)
    ProComma Academic; 2018
    Diplomatia on paitsi ulkopolitiikan prosessi myös taito. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n vertaisarvioidussa teoksessa käsitellään näitä diplomatian molempia alueita. Teoksen kirjoittajat edustavat eri tieteenhaaroja.
  • Lehtinen, Anna-Riitta; Aalto, Kristiina (Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, 2018)
    Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2018:101
    Kohtuullisen minimin viitebudjettien kaikki sisällöt on päivitetty nyt ensi kertaa sitten vuoden 2010 laatimisen jälkeen. Tällä välin hintapäivityksiä on tehty vuosille 2013 ja 2015. Viitebudjettien päivityksen tavoitteena on selvittää, millainen on kohtuullisen minimin mukainen kulutustaso, jolla ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttään ja kokee voivansa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan tämän päivän Suomessa. Toisin sanoen, mitä tavaroita ja palveluja elämiseen tarvitaan, miten paljon ja minkä laatuisia ne ovat ja mitä nämä hyödykkeet maksavat. Tarvittavia hyödykkeitä kuvaamaan on rakennettu kohtuullisen minimin viitebudjetit. Viitebudjetti on nimensä mukaisesti viitteellinen, esimerkkilaskelma, joka osoittaa rahan tarpeen arjen sujumiselle välttämättömien tavaroiden ja palveluiden kulutukseen tietyllä aikavälillä, esimerkiksi kuukauden aikana. Budjetit on laadittu 13 esimerkkitaloudelle: nuorelle ja iäkkäälle yksinasuvalle, pariskunnille ja yhden ja kahden huoltajan lapsiperheille, joissa on yhdestä kolmeen lasta. Lisäksi on laskettu eri-ikäisten lasten kustannukset sekä tehty vertailu vuoden 2016 kulutustutkimukseen. Tavoitteena oli saada mahdollisimman monen ääni kuuluviin viitebudjettien sisällön määrittämisessä. Laatimisprosessiin osallistui 37 kuluttajaa, jotka edustivat erilaisia kotitalouksia, elämäntilanteita ja maan eri alueita. Käydyissä ryhmäkeskusteluissa haettiin kuluttajien välistä yhteisymmärrystä välttämättömäksi katsotun kulutuksen sisällöstä. Kuluttajat osallistuivat kahteen ryhmäkeskusteluun ja tekivät kotitehtäviä. Lisäksi yhdeksän neuvonta-aloja, hallintoa ja tutkimusta edustavaa asiantuntijaa arvioi luonnosvaiheessa olevien hyödykelistojen sisältöä. Hyödykelistojen valmistumisen jälkeen hyödykkeet hinnoiteltiin. Hinnat kerättiin alkuvuodesta 2018. Budjetit sisältävät seuraavat kulutusmenoryhmät: ruoka, vaatetus, kodin tavarat ja laitteet, tietoliikenne, vapaa-aika, terveys ja hygienia sekä asuminen ja liikkuminen. Liikkuminen ja asuminen ovat viitebudjetissa erillisenä menoryhmänä, joten menot voidaan laskea asuinpaikan ja tarjolla olevien liikennevaihtoehtojen mukaan. Yli vuoden kestäville tavaroille on laskettu kestoiän mukaan vuotuisen kulumisen arvo, ja vain tämä erä otettiin mukaan viitebudjetteihin. Ruokamenot perustuvat ryhmäkeskustelujen lisäksi tutkimukseen osallistuneiden kuluttajien pitämiin ruokapäiväkirjoihin, ja voimassa oleviin ravitsemussuosituksiin. Viitebudjettiin sisältyvät hyödykkeet ja budjettien pohjana olevat ruokalistat on yksilöity raportin liitteissä. Ryhmäkeskustelujen ja asiantuntijakommenttien perusteella hyödykeryhmien sisältöön on tehty joitakin muutoksia. Keskustelijat ehdottivat hyödykelistalle lisää kotitaloustarvikkeita ja vaatteita, joten niitä täydennettiin. Useimmissa tuoteryhmissä kustannukset ovat hieman nousseet vuosien 2015 ja 2018 välillä. Suurimmat kustannusten muutokset ovat ruoassa, autoilussa, asumisessa ja terveysmenoissa. Ruoan hinnan laskun sekä useampien kotona valmistettavien aterioiden vuoksi kotitalouskohtaiset ruokamenot ovat laskeneet yksin asuvien talouksissa noin 15 euroa ja lapsiperheissä 70–96 euroa kuukaudessa. Autoilun kustannukset ovat laskeneet puolestaan verotusmuutosten vaikutuksesta verrattuna aiempaan viitebudjettiin. Asumisen kustannukset viitebudjetissa ovat laskeneet, koska vuokrien laskentaa on tarkennettu. Vuokrat perustuvat nyt alueellisiin asuntotyyppien keskikokoihin ja alueellisiin asuntotyyppien keskineliövuokriin. Lääkekustannukset ovat kasvaneet, koska ehkäisypillereiden ja reseptilääkkeiden kustannukset otettiin mukaan. Reseptilääkekulut hinnoiteltiin Kelan tilaston mukaisina omavastuun mediaanikuluina iän ja sukupuolen perusteella. Tämä korotti erityisesti yli 65-vuotiaiden lääkekuluja. Aiemman viitebudjetin harrastuksiin ja vapaa-aikaan varattua rahamäärää keskustelijat pitivät liian pienenä. Nyt lasten harrastuksiin varattu rahamäärä kaksinkertaistettiin, jotta yhteen harrastukseen on mahdollisuus. Viitebudjettien kokonaiskulutus on hyvin maltillista verrattuna vuoden 2016 kulutustutkimukseen eli vastaavien kotitalouksien keskimääräiseen kulutukseen. Viitebudjettitalouksien välttämättömien kulujen yhteissumma kuukaudessa vaihtelee pääkaupunkiseudulla yksin asuvien alle 45-vuotiaiden noin 1 380 eurosta kahden vanhemman ja kolmen teinin perheen noin 4 250 euroon (Helsingissä noin 1 380–4 310 e/kk ja muualla Suomessa noin 1 130–3 770 e/kk). Asuminen ja ruoka ovat selvästi suurimmat menoerät viitebudjetissa.
  • Sallamaa, Daniel (Eurooppa-tutkimuksen keskus, Helsingin yliopisto, 2018)
    Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja - Publications of the Faculty of Social Sciences 97 (2018)
    Tämän tutkimuksen päämääränä on kartoittaa äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista liikehdintää 2010-luvun Suomessa. Työ keskittyy ulkoparlamentaariseen kenttään ja tarkastelee vakiintuneimpien ja aktiivisimpien ryhmien lisäksi myös pienempiä toimijoita sekä eri tapahtumia, äärioikeistolaista musiikkialakulttuuria ja kotimaan vastamedioita. Tutkimus tukeutuu lähdeaineistonsa puolesta etenkin toimijoiden itsensä tuottamaan materiaaliin, mutta siihen on myös sisällytetty aiempaa kirjallisuutta, avointa viranomaismateriaalia ja media-aineistoa. Työn toinen luku käsittelee kentän vakiintuneimpia ja aktiivisimpia ryhmiä, paneutuen niiden rakenteen ja aatepohjan lisäksi myös eri aktivismimuotoihin sekä koti- ja ulkomaisiin yhteyksiin. Lukuun sisällytetyt ryhmät on luokiteltu niiden käytännön aktivismin perusteella yhdistysmuotoista toimintaa harjoittaviin ja puoluepolitiikkaan tiiviisti verkostoituneisiin järjestöihin, katuprotestiliikkeisiin, katupartiojärjestöihin ja militantteihin vallankumousryhmiin. Luku tuottaa etenkin viimeisen kolmen vuoden aikana aktivoituneiden ryhmien kohdalla runsaasti uutta tietoa, sillä nämä ovat jääneet toistaiseksi suhteellisen vähälle akateemiselle huomiolle. Kolmas luku luo katsauksen kentän muihin toimijoihin ja eri tapahtumiin. Kyseiseen joukkoon lukeutuu syksystä 2015 lähtien perustettujen ryhmien ja yhteistyöprojektien ohella myös skinhead-alakulttuuri. Osa luvussa käsitellyistä ryhmistä ja projekteista on jo ehtinyt passivoitua, mutta joillakin on edelleen toimintaa. Valtaosa lukuun sisällytetyistä tapahtumista on samoin järjestetty vain kerran, mutta osa on toisaalta saavuttanut toistuvamman luonteen. Työn neljäs luku tarkastelee Suomen äärioikeistolaista musiikkialakulttuuria. Musiikki on muodostanut kotimaiselle äärioikeistolle merkittävän toimintaympäristön aina 1990-luvulta lähtien ja sen voidaan katsoa kukoistavan myös nykypäivänä. Työssä kartoitetaan Suomen äärioikeistolaisen musiikkialakulttuurin kehitystä 1990-luvulta nykyhetkeen ja sivutaan yhtyeiden sekä tapahtumien lisäksi myös joitakin verkostoja, julkaisuja ja levy-yhtiöitä. Viides luku käsittelee suomalaisia vastamedioita ja verkkofoorumeita. Vastamedioiden määrä on kasvanut 2010-luvulla nopeasti, ja jotkut näistä medioista ovat tavoittaneet merkittävän määrän lukijoita. Osa vastamedioista on passivoitunut kesän 2016 jälkeen, mutta monilla on edelleen toimintaa. Vastamediat muodostavat varsinaisten liikkeiden ja järjestöjen perspektiivistä merkittävän tekijän, sillä eri ryhmät saavat niissä näkyvyyttä ja hyödyntävät niiden julkaisemaa materiaalia tukeakseen omaa narratiiviaan. Monet toimijat myös maalittavat vastustajiksi mieltämiään tahoja vastamedioiden avustuksella. Suomen äärioikeistolainen ja maahanmuuttovastainen kenttä on ollut etenkin syksystä 2015 lähtien nopean muutoksen tilassa ja muodostaa yleiskuvaltaan varsin pirstaleisen kokonaisuuden. Turvapaikanhakijoiden laajamittainen maahantulo antoi kipinän useiden uusien ryhmien perustamiselle ja aktivoi kenttää yleisesti, vaikka osa syntyneistä ryhmistä onkin myöhemmin passivoitunut. Kentän pirstaleisuuteen ovat henkilökemioihin liittyvien ristiriitojen ohella vaikuttaneet myös aatteelliset jakolinjat, jotka ovat hankaloittaneet joidenkin ryhmien yhteistoimintaa. Eri toimijoiden piirissä esiintyvien aatteellisten näkemysten kirjo on kaiken kaikkiaan varsin laaja, ja vain osa ryhmistä tunnustaa kansallissosialismin tai vastajihadismin kaltaista jäsentyneempää ideologiaa. Kentällä vallitseva hajaannuksen tila on kuitenkin tiedostettu, ja osa aktiiveista työskentelee tiivistääkseen eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Kaduille sijoittuvaan käytännön toimintaan osallistuu säännöllisesti suhteellisen pieni joukko aktiivihenkilöitä, mutta äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista aatemaailmaa kannattaa passiivisemmin huomattavasti suurempi määrä suomalaisia. Passiivinen tuki konkretisoituu usein mm. eri ryhmien kannattamisena sosiaalisessa mediassa tai osallistumisena äärioikeistolaiseen ja maahanmuuttovastaiseen verkkoviestintään. Sosiaalinen media on kokonaisuudessaan merkittävä työkalu kentän toimijoille, sillä se mahdollistaa laajamittaisen aatteellisen viestinnän lisäksi myös käytännön toiminnan koordinoinnin esim. Facebookin kautta. Suuri osa varsinaisesta katuaktivismista on laillisuuden puitteissa tapahtuvaa toimintaa, eikä yksikään ryhmä ole toistaiseksi ryhtynyt suurimittaisiin väkivallantekoihin. Kentän toimijoiden piirissä käytävä keskustelu on kuitenkin jyrkän polarisoivaa ja sisältää myös väkivaltaa oikeuttavia piirteitä. Sosiaalisen median ja muun verkkoviestinnän keinoin tapahtuva vastustajien mustamaalaaminen ja uhkailu on samoin fyysistä väkivaltaa huomattavasti merkittävämpi ilmiö 2010-luvun Suomessa. Osalla vastamedioista, kuten MV-lehdellä, on ollut kyseisen ilmiön mahdollistajana keskeinen rooli. Äärioikeistolainen ja maahanmuuttovastainen liikehdintä on tasaantunut jonkin verran syksystä 2015, mutta kentän aktivoitumista ruokkineet jännitteet eivät kuitenkaan ole purkautuneet. Vaikka varsinainen katuaktivismi on toisin sanottuna ollut laskusuhdanteessa jo jonkin aikaa, sosiaaliseen mediaan sijoittuva viestintä jatkuu edelleen varsin kiivaana. Kentän avainhenkilöt ovat myös verkostoituneet keskenään ja useiden ryhmien organisaatiorakenne on edelleen pystyssä. Syksyn 2015 kaltaisen tilanteen uusiutuminen voi tuoda eri toimijat kadulle uudelleen ja mahdollisesti nopeammin ja voimakkaammin kuin edellisellä kerralla.

View more