“I started to feel again.” : an individually guided dance rehabilitation intervention may enhance mood, abstract reasoning, and quality of life in traumatic brain injury : a pilot study

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus: Traumaattinen aivovamma on merkittävä kansanterveysongelma, jolla on pitkäaikaisia kognitiivisia, emotionaalisia ja fyysisiä seurauksia. Aivovammakuntoutukseen tarvitaan uusia, vaikuttavia, multimodaalisia ja monialaisia kuntoutuskäytäntöjä. Tanssi on multimodaalista ja aktivoi useita aivoalueita yhtä aikaa ja saattaa siten myös kuntouttaa monimutkaisia toimintoja. Tanssi myös yhdistää liikunnan ja musiikin, joilla kummallakin on positiivisia vaikutuksia sekä terveisiin että neuropatologisiin kohderyhmiin. Tutkimushankkeen tavoite oli kehittää monialainen tanssikuntoutusmenetelmä ja arvioida sen käytettävyyttä ja vaikuttavuutta vakavan aivovamman kroonisessa vaiheessa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan intervention vaikutuksia kognitioon, masentuneeseen mielialaan ja terveyteen liittyvään elämänlaatuun sekä arvioidaan menetelmän käytettävyyttä.

Menetelmät: Tutkimukseen osallistui 11 vakavan traumaattisen aivovamman saanutta 19 – 45 -vuotiasta henkilöä, joista neljä oli naisia ja seitsemän miehiä. Tutkimuksen alkaessa vammautumisesta oli kulunut keskimäärin 7,6 vuotta. Tutkimuksessa käytettiin crossover-asetelmaa, jossa osallistujat satunnaistettiin kahteen ryhmään. Interventio kesti kolme kuukautta, sisälsi kaksi viikottaista tanssituntia ja sen toteuttivat yhdessä tanssinopettaja ja fysioterapeutti. Neuropsykologiset tutkimukset tehtiin tutkimuksen alussa (t0) ja kahdesti sen jälkeen kolmen kuukauden välein (t3 ja t6). Suoriutumista yleisen kognition, otsalohkotoimintojen, abstraktin päättelyn, visuospatiaalisen päättelyn ja työmuistin tehtävissä sekä itsearvioitua mielialaa, terveyteen liittyvää elämänlaatua ja toiminnanohjausta ennen interventiota ja sen jälkeen tutkittiin parittaisilla t-testeillä. Ryhmien eroavaisuuksia tutkittiin toistettujen mittausten varianssianalyyseillä.

Tulokset: Abstrakti päättelykyky, terveyteen liittyvä elämänlaatu sekä merkittävimmin mieliala paranivat intervention aikana. Laadulliset löydökset kertoivat myös mielialan kohentumisesta. Eräs osallistujista kertoi saaneensa yhteyden tunteisiinsa ensimmäistä kertaa vammautumisen jälkeen ja useat muut osallistujat kuvasivat positiivisia tuntemuksia ja kokemuksia intervention aikana.

Johtopäätökset: Tanssikuntoutus näyttää vaikuttavan positiivisesti mielialaan, abstraktiin päättelykykyyn sekä elämänlaatuun vakavan aivovamman kroonisessa vaiheessa. Tulokset ovat alustavia ja tarvitaan lisää tutkimuksia suuremmilla otoksilla vahvistamaan löydökset.

Objective: Traumatic brain injury (TBI) is a major public health issue leading to long-term cognitive, emotional, and physical impairments. New, effective, multimodal and multidisciplinary rehabilitation practices are needed. Dance is a multimodal activity that engages several brain regions simultaneously and, therefore, might be ideal for enhancing complex functions. Dance also combines physical exercise and the use of music, both of which positively affect healthy and neuropathological populations. The aim of the research project was to develop a multidisciplinary dance rehabilitation method and to evaluate its feasibility and effectiveness in chronic severe TBI. The current study investigates the intervention’s effects on cognition, depressive mood, and health-related quality of life. The feasibility of the intervention is also discussed.

Methods: The current study had 11 participants with severe TBI; four women and seven men, 19 – 45 years old, with an average time of 7.6 years from the acquisition of the injury. A two-group crossover design with random allocation was used. The intervention (three months, two weekly sessions) was carried out together by a dance instructor and a physiotherapist. Neuropsychological assessments were conducted at the beginning of the study (t0), and twice after that every three months (t3 and t6). Performance before and after the intervention in general cognition, frontal lobe functions, abstract reasoning, visuo-spatial reasoning, working memory, mood, health-related quality of life, and executive functions were compared with paired sample t-tests. Time and group interactions were studied by repeated measures analyses of variance.

Results: Abstract reasoning, health-related quality of life, and most saliently, mood improved significantly during the intervention. Qualitative findings also indicated enhanced mood. One of the participants described being reconnected to emotions for the first time a after the acquisition of the TBI and several other participants expressed positive feelings and experiences during the intervention.

Conclusions: The current study suggests that dance rehabilitation may improve mood, abstract reasoning, and quality of life in the chronic state of severe TBI. These results are tentative and more research with larger samples is needed to verify the findings.