Gender and Party Politics in Finland : Explaining regional differences in women’s political representation within a political party

Abstract

Suomea pidetään yhtenä maailman tasa-arvoisimmista maista. Nykypäivän Suomessa naiset ovat koulutetumpia kuin miehet ja äänestävät miehiä aktiivisemin. Tästä huolimatta naiset ovat edelleen vähemmistö eduskunnassa ja naisia löytyy miehiä vähemmän politiikan huipulta. On tärkeää huomata, että puolueiden välillä on kuitenkin suuria eroja naiskansanedustajien määrässä.

Suomen keskusta on yksi eduskunnan miesvaltaisimmista puolueista. Vaalipiirien välillä on kuitenkin suuria eroja sen suhteen, paljonko niistä on tullut valituksi keskustalaisia naiskansanedustajia. Tämä pro gradu -tutkielma on tapaustutkimus, joka pyrkii löytämään selityksiä näille vaalipiirien välisille ja alueellisille eroille.

Ensimmäinen osa tutkimusta kartoittaa, miten naiskansanedustajien määrä on kehittynyt eri vaalipiireissä. Tutkimus käy läpi eduskuntavaalit vuodesta 1991 vuoteen 2015 ja osoittaa, että keskustalaisten naiskansanedustajien määrässä on merkittäviä eroja vaalipiirien välillä ja naisehdokkaiden keräämät äänimäärät sekä naisehdokkaiden määrä vaihtelevat runsaasti. Lisäksi vaalipiirit eroavat siinä, minkä verran alueen keskustalaiset kansanedustajat ovat vaihtuneet vuosikymmenien aikana. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että vaalipiirit ovat kulkeneet eri suuntiin tasa-arvon suhteen, kun osasta on tullut vuosikymmenien aikana miesvaltaisempia ja toisissa naisten edustus on kasvanut.

Tutkimuksen ensimmäisen osan perusteella kolme vaalipiiriä – Kymin, Oulun ja Keski-Suomen vaalipiirit – valitaan tarkemman tarkastelun kohteeksi. Näitä vaalipiirejä tutkitaan haastattelututkimuksella, jossa haastallaan vaalipiirien keskeisiä keskustatoimijoita, keskustan piirijärjestöjen puheenjohtajia, toiminnanjohtajia, kansanedustajia, kansanedustajaehdokkaita ja muita keskeisiä taustavaikuttajia, jotka tuntevat vaalipiirien toiminnan läheltä. Haastattelut analysoidaan temaattisen analyysin keinoin. Haastattelujen perusteella on selvää, että vaikka kaikissa vaalipiireissä ehdokaslistojen muodostamisessa ja vaalitoiminnassa noudatetaan muodollisesti samoja puolueen sääntöjä, käytännössä vaalipiirien ja keskustapiirien toimintatavat ja vaaliasetelmat eroavat toisistaan.

Tutkimuslöydökset ovat sikäli yhteneväisiä aiemman tutkimuksen kanssa, että kaikissa vaalipiireissä keskustatoimijat nostavat esiin, että naisehdokkaita on hankalampi löytää keskustan listoille kuin miehiä. Toisaalta naisehdokkaiden vähyys on kaikkien kolmen vaalipiirin yhteinen ongelma, joten se ei riitä selittämään piirien välisiä eroja naiskansanedustajien määrässä.

Merkittävä ero vaalipiirien välillä on vaaliasetelmassa ja keskustan piirijärjestöjen ja puolueaktiivien roolissa. Haastattelujen perusteella Kymin vaalipiirissä, jossa naisia on mennyt läpi vähiten tutkituista vaalipiireistä, puolueen ehdokkaiden välinen kilpailu on epätasaisempaa ja istuvilla kansanedustajilla on vahvempi asema piirijärjestöissä kuin kahdessa muussa vaalipiirissä. Asetelma muuttuu, kun joku istuvista kansanedustajista ilmoittaa luopuvansa tehtävästään, jolloin uusille yrittäjille on jaossa tukijoukkoja ja ääniä. Näyttää kuitenkin siltä, että naisehdokkaat eivät ole onnistuneet perimään itselleen tukijoukkoja luopuneilta kansanedustajilta.

Finland is considered one of the best countries in the world in regards gender equality. In today’s Finland, women are more educated than men and they vote more actively. However, women are a still a minority in the Finnish parliament, and are less likely to serve as ministers as well as in other powerful political positions. Furthermore, there are large variations among Finnish political parties when it comes to the proportion of woman parliamentarians.

The Finnish Centre Party is one of the least balanced political parties in Finland when it comes to the proportion of female parliamentarians. However, there are great regional differences. This Master’s Thesis is a case study that aims to explain what causes these regional differences.

First, the study explores how women’s political representation has developed in different constituencies over time when it comes to the number of elected female parliamentarians. Starting from the 1991 election until the 2015 election, the quantitative overview of the constituencies shows that there are substantial differences between the electoral constituencies. These show in gender parity of elected parliamentarians, as well as the share of the votes that female candidates have received for their party’s list. Furthermore, constituencies differ when it comes to the turnover in the composition of the group of elected parliamentarians. The first part of the study also addressed constituencies’ differing trends in regards to women’s representation – some constituencies were more gender balanced, others more male dominated.

Based on the first part of the study, three case studies are selected for in depth case studies: Kymi, Oulu and Central Finland. The case studies are explorative in nature and conducted by interviewing central Centre Party actors, parliamentarians and candidates who have experience in the workings of the regional party organization. Interviews are analysed by using thematic analysis. Based on the interviews it is clear that while all Centre Party organisations have the same formal rules, the list formation process, the regional practises and the electoral setting are different in all three constituencies.

The study provides support to many findings of previous studies. In accordance with previous feminist institutionalist research, the supply of candidates seems to be a challenge for the Centre Party, but according to the interviewees the supply of woman candidates is a challenge in all three constituencies. Therefore, it is unlikely that the supply of candidates could explain regional differences.

A major difference between the constituencies is their electoral setting and the role of regional party organisation and actives. Based on the interviews it seems that in the Kymi constituency, the constituency with the fewest female parliamentarians, internal competition is less equal as the incumbent parliamentarians have a strong position within the Centre Party organisation. The setting changes when an incumbent parliamentarian steps aside. When an elected parliamentarian steps down, it creates a situation where more voters and supporters are available for newcomers. It seems, however, that female candidates have not succeeded in inheriting supporters from the relinquishing parliamentarians.