Suomenlahden ulappa-alueen rehevöitymiskehitys : paleolimnologinen rekonstruktio

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201906142885
Title: Suomenlahden ulappa-alueen rehevöitymiskehitys : paleolimnologinen rekonstruktio
Author: Hölttä, Anniina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Science
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201906142885
http://hdl.handle.net/10138/303132
Thesis level: master's thesis
Discipline: Geologia
Abstract: Koko Itämeren ja Suomenlahden vedenlaatu on heikentynyt teollistumista edeltäneeltä ajalta. Monissa Itämeren alueella tehdyissä tutkimuksissa ensimmäiset rehevöitymisen merkit ilmenevät 1960-luvun tienoilla huipentuen 1980-luvulla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomenlahden ulappa-alueen pitkän aikavälin rehevöitymiskehitys sedimentin mikrofossiiliryhmien – piilevälajien, kultalevien kystien ja Ebria tripartitan – runsauksien vaihtelun perusteella, painottuen piileväanalyysiin. Sedimenttisarjan ylimmät 18 cm on ajoitettu lyijyajoituksella (210Pb) 1800-luvulta nykypäivään ja koko sedimenttisarja ulottui ekstrapolaation perustella keskiajalle (n. 600AD) asti. Tuloksia verrattiin myös viimeaikaiseen mitattuun aineistoon, joka suurimmalta osin on kerätty näytepisteen läheiseltä HELCOM:in LL7 seuranta-asemalta. Lajistossa ilmeni hyvin samankaltaisia muutoksia kuin Suomenlahden rannikkoalueilla tehdyissä tutkimuksissa. Voimakkaimmin rehevöitymistä indikoivat Cyclotella choctawhatcheeana, Thalassiosira levanderi ja Thalassiosira baltica -lajien suhteellisten osuuksien vaihtelut. Muutosta rehevämpään ympäristöön osoittavat myös piilevien lajirunsauden kaventuminen, planktisten lajien konsentraation kasvu ja sedimentin orgaanisen aineksen määrän kasvu. Tässä sedimenttisarjassa rehevöitymistä indikoivien ensimmäisten selvien merkkien voidaan tulkita ilmenneen 1800-luvun lopulla, mutta voimakkain rehevöitymistä indikoiva muutos näkyi sedimentissä toisen maailmansodan jälkeen n. 1950-luvulta eteenpäin. Piilevätuotanto ja sedimentin orgaanisen aineksen pitoisuus kasvavat edelleen selvästi 2000-luvun vaihteen jälkeen, mikä yhdessä rehevöitymistä indikoivien lajien runsastumisen kanssa osoittaa muutosta vielä rehevämpään ympäristöön. Viimeaikainen trendi kuitenkin poikkeaa mm. Suomenlahden rannikoilla tehdyistä tutkimuksista. Verrattaessa tulkinnassa käytettyjä eri mikrofossiiliryhmiä ja mitattuja ympäristömuuttujia saadaan jokseenkin yhtenäinen päätelmä vesistön rehevöitymisestä piilevien ja kultalevien kystien osalta, mutta ei E. tripartitan. Lajirunsauksien vaihteluihin pohjautuvat tulkinnat kultalevien kystien ja E. tripartitan osalta pohjautuvat vähäiseen kirjallisuuteen, sillä näiden lajistojen ympäristövaste tunnetaan edelleen melko huonosti. Jotta näiden mikrofossiiliryhmien luotettavuutta paleobioindikaattorina voidaan parantaa, tarvitaan lisää tutkimuksia.The water quality of the entire Baltic Sea and the Gulf of Finland has clearly deteriorated from the time before industrialization. In many Baltic Sea studies, the first signs of eutrophication occurred around the 1960s, increasing/culminating in the 1980s. The purpose of this study was to investigate the long-term eutrophication development of the Gulf of Finland´s pelagic area using sedimentary microfossils, mainly focusing on diatom assemblages, but also analyzing the abundance of chrysophyte stomatocysts and Ebria tripartita. The top 18 cm of the sediment core was 210Pb-dated extending to the 19th century, and the ages of the rest of the sediment core were extrapolated to the Middle Ages (ca. 600AD). The results were also compared with recent monitoring data, which was mostly collected from the HELCOM LL7 station near the point where the core was taken. The results from this study generally agree with diatom-based reconstructions of eutrophication from the coastal areas of the Gulf of Finland. Species indicating eutrophication in the studied sediment stratigraphy include Cyclotella choctawhatcheeana, Thalassiosira levanderi and Thalassiosira baltica. The decrease in species richness, the increase in the concentration of planktic species and in the amount of organic matter in the sediment further indicate a change towards a more eutrophic environment. In this study, the first clear signs of eutrophication can be seen in the late 19th century, clearly intensifying after the II World War from the 1950s onwards. Planktic diatom production and the sediment organic matter further increase in the early 2000s, which together with the increased abundance of eutrophic diatom species indicates further eutrophication. This most recent trend differs from other eutrophication studies from the coastal areas of the Gulf of Finland. Comparing the different microfossil groups (diatoms, chrysophyte stomatocysts, and E. tripartita) and measured environmental variables, the two former groups broadly agree on inferences of changes in the trophic state, whereas this cannot be said about E. tripartita. However, the ecology of chrysophyte stomatocysts and E. tripartita are based on rather limited literature and the environmental response of E. tripartita especially is quite poorly known. More research is clearly needed to improve the reliability of these microfossil groups as paleobioindicators.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record