”Olen onnellinen, olen siis olemassa” : Hyvinvointiblogit onnellisuuden imperatiivin ja postfeministisen figuurin rakennusareenoina

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201906142936
Title: ”Olen onnellinen, olen siis olemassa” : Hyvinvointiblogit onnellisuuden imperatiivin ja postfeministisen figuurin rakennusareenoina
Author: Kangasjärvi, Anniina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201906142936
http://hdl.handle.net/10138/303156
Thesis level: master's thesis
Abstract: Tutkimuksessani lähestyn onnellisuutta empiirisen ja objektiivisen ilmiön sijaan fou-cault’laisesti diskursiivisena käytäntönä ja hallintana. Lähtökohtana on ajatus siitä, että nykyinen läntinen onnellisuuden määritelmä ei ole ongelmaton, vaan se nojaa positiiviseen psykologiaan, joka samaistaa onnellisuuden mielen sisäiseksi tilaksi. Onnellisuuden imperatiivissa tästä tilasta tulee uusi hyvän ihmisen symboli ja moraalinen vaatimus, johon ihmisen tulee itseään, ajatteluaan ja tunteitaan työstämällä ja ”oman etunsa” nimissä pyrkiä. Tutkimukseni sijoittuu uusliberalistisen eetoksen kontekstiin ja sen viitekehyksenä toimii post-feministinen self-help-kulttuuri, jonka mukaan onnellisuuden vaatimus kohdistuu erityisesti nuoriin naisiin. Onnellisuuden lisäksi tarkastelen myös onnellisuuden imperatiivin kontekstissa rakentuvaa ihanteellista subjektia. Kysymykseni kuuluu, miten onnellisuus ja hyvä elämä postfeministisessä self-help-kulttuurissa rakentuvat ja minkälainen on tuossa kontekstissa rakentuvan ihanteellisen onnellisen ihmisen figuuri. Tutkimuksen aineistona on seitsemän hyvinvointiaiheista blogia, joiden luennassa hyödynnän diskurssianalyysia ja feminististä mediatutkimusta. Tutkimuksessani ymmärrän diskurssin kieltä laajemmin tietojärjestelmäksi tai käytännöksi, joka järjestää ajatteluamme ja toimintaamme maailmassa. Näin ollen en lähesty blogeja yksityisten henkilöiden henkilökohtaisina tuotoksina, vaan ymmärrän ne laajemmin postfeministisen self-help-kulttuurin materialisoitu-neiksi esityksiksi ja siten diskurssin tuottamiksi. Tutkimukseni tuloksissa onnellisuus näyttäytyi elämän itsestään selvänä, mutta julman optimistisena päämääränä, jossa onnellisuuden imperatiivin mukainen jatkuva minäprojekti voi lopulta kääntyä ihmistä itseään vastaan. Itseen kohdistuvaa hallintaa kuitenkin oikeutettiin paremman elämän lupauksen nimissä. Keskeisiksi onnen objekteiksi muodostuivat self-help-eetoksen mukaisesti myönteinen ajattelu, autenttisuutensa kultivointi ja itsensä jatkuva työstäminen. Myös ihanteellinen onnellinen subjekti noudatti tätä individualistista logiikkaa – sen keskiössä oli mieleltään maskuliininen, mutta ruumiltaan feminiininen postfeministinen figuuri. Vaikkakin hegemoninen onnellisuusdiskurssi nojaa näennäisesti vapauden ja tasa-arvon retoriikkaan, esitän että sen mukainen ihanteellinen subjekti noudattaa hyvin sukupuolittuneita ja heteronormatiivisia ideaaleja. Näin ollen se tulee kategorisoineeksi lukuisia ihmisiä ja olemisen muotoja onnettomiksi ja siten epänormaaleiksi.In this study, I approach happiness as a discursive practice and foucault’dian governance instead of empirical and objective phenomena. The basic assumption is that current western understanding of happiness is based on positive psychology that equates happiness as mental state. In this discourse, happy mind becomes the symbol of a good person and being happy a moral demand for self. In this happiness imperative, one must constantly labor on their personality, thoughts and feelings in the name of better self and life. The context of the study is postfeminist self-help-culture, which is understood as neoliberal and gendered governance. Thus, the demand of happiness is directed especially to young women. Besides the construct of happiness, the interest of the study also is the ideal happy subject which is constructed in the hegemonic happiness discourse. Thus the study explores how happiness, good life and ideal happy figure are constructed in the postfeminist self-help-culture. The data consist of seven wellness blogs. These are analyzed using discourse analytical method and feminist media study readings. Discourse is understood as a regime of knowledge and practice which orders human’s thoughts and actions in the world. Hereby the blogs are not understood as personal writings by the blogger but wider material performatives of the postfeminist self-help-culture. In the study results happiness showed as taken for granted goal of the life, but happiness imperative could also be read as cruel optimism when one becomes exhausted continuously working on themselves. Anyhow, the self-governance was justified by the promise of happiness. According to self-help ethos, positive thinking, cultivating one’s authenticity and continuous work on the self showed to be fundamental objects of happiness. The ideal happy subject also followed this individualistic logic. It showed to be a postfeminist figure, which have a masculine mind but feminine body. Although the hegemonic discourse of happiness claims to be based on the rhetoric of freedom and equality, I propose that its ideal subject follows gendered and heteronormative ideals. Hence many subjects and different ways to be and live are classified as unhappy and abnormal.
Subject: onnellisuus
self-help
postfeminismi
figuuri
hallinta
uusliberalismi
blogi
sosiaalinen media
feministinen mediatutkimus
jälkistrukturalismi
Subject (yso): onnellisuus
self-help
postfeminismi
Discipline: Kasvatustiede
Education
Pedagogik


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Kangasjarvi_anniina_pro_gradu_2019.pdf 923.0Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record