Mediaesityksiä aikuisen ADHD:sta Helsingin Sanomissa

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201906142925
Title: Mediaesityksiä aikuisen ADHD:sta Helsingin Sanomissa
Author: Tervonen, Elina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201906142925
http://hdl.handle.net/10138/303174
Thesis level: master's thesis
Abstract: Tavoitteet. Elämme aikaa, jossa erilaisten diagnoosien määrä on kasvanut. Yhteiskuntatieteilijät ovat ehdottaneet, että esimerkiksi ADHD on yksi ajallemme tavanomainen tapa tulkita olemista ja toimintaa. ADHD eli tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö on perinteisesti mielletty lapsuuden häiriöksi, mutta vuonna 2013 päivitetty DSM-5-tautiluokitus ottaa huomioon myös aikuiset. Tällä saattaa olla yhteys siihen, miksi ADHD:sta puhutaan julkisuudessa yhä enemmän myös aikuisuuden kontekstissa. Keskustelu ADHD:sta on usein melko psykologis-lääketieteellistä, minkä lisäksi kulttuurimme ja yhteiskuntamme ammentavat näkökulmia psyko- ja terapiakulttuurista. Tutkimusta ADHD:n esiintymisestä mediassa on tehty maailmalla kiitettävästi, mutta tutkimusta nimenomaan aikuisuuden ADHD:sta mediassa on vähän. Koska myös suomalainen media on tuonut esiin aikuisia, joille on annettu ADHD-diagnoosi, kiinnostuin tutkimaan sitä, miten aikuisen ADHD tulee esitetyksi mediassa. Lisäksi tarkastelin sitä, millaisia subjektipositioita aikuiselle on tarjolla näissä mediaesityksissä. Menetelmät. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta (8) Helsingin Sanomien artikkelista. Ai-neisto tuotettiin sillä kriteerillä, että artikkelit rakentavat henkilökuvaa aikuisesta, jolla kerro-taan olevan ADHD ja että artikkelien julkaisuajankohta sijoittuu aikavälille 2007–2017. Aineis-ton analysoinnissa sovellettiin diskursiivista lähestymistapaa. Tulokset ja johtopäätökset. Nostin aineistosta neljä (4) diskurssia: ”ADHD todellisena lääketie-teellisesti perusteltavana ja tunnistettavana häiriönä”, ”Selviytymistä ADHD-diagnoosin avul-la”, ”ADHD riskitekijänä” ja ”Vahvuuksia ja toiveikkuutta”. Tulkitsin vahvimpina näistä diskurs-seista kaksi ensimmäisenä mainittua. Ensimmäinen diskurssi esimerkiksi perusteli aikuisuuden ADHD:n todellisuutta lääketieteellisesti diagnosoitavana häiriönä ja elämään vaikuttavana asiana. Siinä yksilölle tarjoutui potilaan ja väliinputoajan subjektipositiot. Toinen diskurssi esitti ikään kuin narratiivia selviytymisestä ADHD-diagnoosin avulla ja siinä aikuiselle oli tarjolla sekä uhrin että selviytyjän subjektipositiot. Tässä ADHD-diagnoosi ja sen myötä myös lääki-tys näyttäytyivät erittäin tärkeinä tekijöinä yksilölle, sillä niiden avulla hänen esitettiin selvin-neen aiemmista elämän haasteista. Kolmas diskurssi puolestaan puhui ADHD:sta riskien kautta ja ADHD:sta riskitekijänä. Kyseisessä diskurssissa aikuiselle oli tarjolla sekä riskiyksi-lön että riskeille alttiin yksilön subjektipositiot. Neljäs diskurssi puolestaan puhui ADHD:sta positiivisempien asioiden kautta: ADHD:n piirteitä esitettiin myös vahvuuksina ja eläminen ADHD:n kanssa esitettiin toiveikkaaseen sävyyn. Tässä aikuiselle oli tarjolla positiivisen eteenpäin menijän subjektipositio. Tutkimuksessa havaittiin, että psyko- ja terapeuttiset puhe-tavat heijastuivat lehtiaineistossa. ADHD-diagnoosi näyttäytyi hyvin keskeisenä osana media-esityksiä. Suosittu piirre mediaesityksissä oli se, että ADHD-diagnoosi esitettiin tärkeänä ai-kuisen hyvinvoinnin edistäjänä. Lisäksi eräänlaiset selviytymistarinat näyttäytyivät suosittuna keinona esittää aikuisen ADHD ja nimenomaan aikuinen, jolle on annettu ADHD-diagnoosi.We are living a time of many kinds of diagnoses. It is suggested by social scientists that in a modern world ADHD is a typical way of describing the ways of being and acting. ADHD has traditionally been linked to childhood, but in the fifth edition of Diagnostic and Statistical Man-ual of Mental Disorders (DSM-5), which was released in 2013, ADHD has been acknowl-edged also as a disorder of adults. This may have an effect on the increasing public conver-sation about adult ADHD. Often the conversation about ADHD has a psychological and med-ical tone. Furthermore, different kinds of views that come from therapeutic culture are popu-lar in our society. There is a decent amount of studies about media representations of ADHD but it seems that there are not many studies about representations of adult ADHD in media. In Finland media has portrayed some adults that have been given an ADHD-diagnosis. There-fore I became interested to study how ADHD in adulthood is portrayed in Finnish media. My purpose was to study what kind of discourses are used to portray ADHD in adults. I also ex-amined the positions the media offers to adults with ADHD. The research data consists of eight (8) newspaper articles that are published in Helsingin Sanomat newspaper. The articles were chosen with the criterion that they portray a profile of an adult with ADHD-diagnosis and that the articles mainly concentrate on ADHD. As another criterion I decided that the articles should be published between the years of 2007 and 2017. In the study I applied the approach of discourse analysis. Four discourses were raised from the research data: ”ADHD as a real medically valid and identifiable disorder”, ”Survival with the help of ADHD-diagnosis”, ”ADHD as a risk factor” and ”Strengths and hopefulness”. I interpreted the first two discourses as the strongest ones. The first discourse validated ADHD as a disorder that can be medically diagnosed and it highlight-ed ADHD as having an effect on life. For the adult this discourse offered the position of a pa-tient and the position of a marginalized person. The second discourse portrayed a narrative about survival with ADHD-diagnosis. It offered the position of a survivor and the position of a victim. In this discourse ADHD-diagnosis and medication were portrayed as very important factors for the individual as the adult survives from difficulties with the help of them. The third discourse talked about ADHD through risks and it portrayed ADHD as a risk factor. It offered adults the position of a risky person and the position of a person that is susceptible to risks. The fourth discourse consisted of a more positive tone than the other discourses: the symp-toms of ADHD were portrayed as strengths and living with ADHD was described in a hopeful way. It offered the adult a position of a person who goes on in life with a positive attitude. The study showed that psychological and therapeutic ways of speaking were reflected in the arti-cles that were examined. ADHD-diagnosis was a central part of the media representations. A popular feature in the media representations was that ADHD-diagnosis was presented as an important factor for the wellbeing of the adult.
Subject: Aikuisen ADHD
mediaesitykset
ADHD-diagnoosi
terapeuttinen kulttuuri
selviytymistarina
Discipline: Kasvatustiede
Education
Pedagogik


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record