Oral Health in Patients with Rheumatoid Arthritis

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5344-9
Title: Oral Health in Patients with Rheumatoid Arthritis
Author: Äyräväinen, Leena
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Department of Oral and Maxillofacial Diseases & Department of Rheumatology
Doctoral Programme in Oral Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-08-30
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5344-9
http://hdl.handle.net/10138/303585
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Background. Patients with rheumatoid arthritis (RA) suffer from an autoimmune disease with an increased susceptibility to extra-articular inflammation. The purpose of this study was to clarify the oral health in patients with early (ERA) and chronic (CRA) stage of RA. 53 ERA and 28 CRA patients were recruited to this prospective follow-up study at Helsinki University Hospital between 2005 and 2014. ERA patients were naïve to conventional disease- modifying antirheumatic drugs (cDMARDs). CRA patients had a long history of RA and currently an inadequate response to cDMARDs. CRA patients were starting biologic DMARDs mostly combined with cDMARDs. A group of 43 control subjects of age-, gender- and place of residence- matched volunteers was included. Methods. Dental and medical examinations were conducted twice (follow-up mean 16 months) in RA patients and once in controls. Dental examinations included evaluation of periodontitis, prevalence of periodontopathic bacteria from plaque samples, salivary and serum inflammatory biomarkers MMP-8, TIMP-1 and IL-6, saliva flow, Decayed Missing Teeth (DMFT), Decayed Missing Filled Surfaces (DMFS) and Total Dental Index. Dental data comprised also bite-wing and tomogram x-rays. Medical examinations consisted of clinical rheumatological status by disease activity score DAS 28 (28-joint count), total number of swollen (66) and tender (68) joints, blood tests [rheumatoid factor (RF), antibodies against cyclic citrullinated peptide (CCPAb), C-reactive protein (CRP), erythrocyte sedimentation rate (ESR), antinuclear antibody (ANA) and antibodies for anti-SSA/SSB (anti-Ro/La) and ribonucleoprotein (RNPAb)], radiographs of hands and feet and general function by Health Assessment Questionnaire (HAQ). Results. At baseline RA patients had significantly more periodontitis: 78.8 % of ERA and 85.7 % of CRA patients vs. 44.1 % of controls suffered from periodontitis (p=0.001). Periodontal findings were more common in RA patients than in controls. Antirheumatic medication seemed to have no influence on periodontal parameters. Salivary inflammatory biomarker MMP-8 was associated with periodontal parameters. MMP-8 (p=0.010) and also IL-6 (p=0.010) in saliva were significantly increased in ERA patients compared with CRA patients and controls at baseline, while MMP-8 and IL-6 in serum were significantly elevated in CRA patients during the study. Salivary MMP-8 and MMP-8/TIMP-1 ratio associated with Periodontal Inflammatory Burden Index (PIBI) in CRA patients at baseline (MMP-8: p<0.001; MMP-8/TIMP-1: p<0.001) and after follow-up (MMP-8: p=0.002; MMP-8/TIMP-1: p=0.003). A similar association between MMP-8 and MMP-8/TIMP1 ratio in saliva was observed also in controls (MMP-8: p=0.010; MMP-8/TIMP-1: p=0.010). Total Dental Index (TDI) was significantly elevated in ERA and CRA patients vs. controls [ERA: 2 (2-3); CRA 2 (1-3); controls 1 (1-3), p=0.045]. RA disease activity (DAS28) associated positively with DMFT (p=0.002) and DMFS (p=0.001) in CRA patients at baseline and further after follow-up (DMFT: p=0.001; DMFS: p= 0.001), while in ERA patients such association was observed after follow-up (DMFT: p=0.016; DMFS: p= 0.038). Conclusions. RA patients even already at the early stage of disease had more periodontitis than control subjects. This was reflected also in elevated salivary inflammatory biomarker (MMP-8, IL-6) levels. Further DMFT and DMFS correlated positively with RA disease activity in CRA patients throughout the study.Nivelreuman syytä ei tiedetä, alttius sairastumiseen periytyy lievästi. Tärkeimpiä nivelreuman syntyyn vaikuttavia ulkoisia tekijöitä ovat tupakointi, ylipaino, liiallinen kahvin juonti ja mahdollinen infektio. Nivelreuman puhkeaminen saattaa alkaa muualla kuin nivelissä sillä reumatekijä on todettavissa verestä jo kauan ennen niveloireiden ilmenemistä. Nivelreuman luokittelussa käytetään eurooppalaisia kriteereitä, joita on uudistettu viimeksi 2016. Näihin kriteereihin kuuluvat havainnot erityisesti sormien ja ranteiden nivelten turvotuksista, päkiäarkuus, kohonnut lasko, reumatekijä (RF) ja sitrulliinipeptidivasta-aine (ACPA) veressä. Myös kohonnut tumavasta-aine (ANA) voi antaa viitteen nivelreumasta. Nivelreuma jaotellaan seropositiiviseen ja seronegatiiviseen sairauteen riippuen reumafaktorin esiintymisestä. Tehokas lääkehoito on tärkeää aloittaa heti kun nivelreumadiagnoosi on tehty. Lääkehoitoon kuuluu yleisimmin metotreksaatti, sulfasalatsiini, ja hydroksiklorokiini erilaisina yhdistelmähoitoina (konventionaaliset lääkkeet) ja mukaan liitetään alkuvaiheessa vielä glukokortikoidihoito lieventämään niveltulehdusta. Lääkehoidon tavoitteena on taudin rauhoittuminen (remissio). Biologisia reumalääkkeitä tai januskinaasin estäjiä käytetään mikäli konventionaalisista reumalääkkeistä ei saada riittävää vastetta. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli selvittää 1) onko nivelreumapotilaiden suun terveys heikompi kuin väestöverrokeilla, 2) onko suun terveydessä eroja nivelreuman varhaisvaiheessa verrattuna nivelreuman krooniseen vaiheeseen, ja 3) käytetyn reumalääkityksen, konventionaalisen ja biologisen, mahdollinen vaikutus suun terveyteen ja syljen sekä seerumin tulehdusmarkkereihin. Tämä tutkimus toteutettiin kaksivaiheisena seurantatutkimuksena, jossa seuranta-aika oli n. 16 kuukautta. Tutkimukseen osallistui 53 äskettäin nivelreumaan sairastunutta potilasta, joille ei ollut vielä aloitettu lääkitystä ja 28 potilasta sairasti kroonista nivelreumaa. Tutkimuksessa oli lisäksi 43 verrokkia, jotka olivat vakioudut nivelreumapotilaiden ikään, sukupuoleen ja asuinpaikkaan. Tulokset osoittavat, että varhaisvaiheessa jopa 80 % nivelreumapotilaista ja kroonisessa vaiheessa 85 % sairastaa parodontiittia. Verrokeista n. 40 % poti parodontiittia. Kroonisilla nivelreumapotilailla seerumin tulehdusbiomarkkerit, MMP-8 ja IL-6, olivat huomattavan korkeat koko tutkimuksen ajan ja vastaavasti syljen MMP-8 oli poikkeavan korkea tutkimuksen alussa varhaisvaiheen nivelreumapotilailla. Tutkimuksen aikana käytetty reumalääkitys, konventionaalinen tai biologinen, ei vaikuttanut syljen MMP-8 tasoon. Reuman aktiivisuus korreloitui heikentyneeseen suun terveyteen. Kuitenkaan syljen eritys ei muuttunut tutkimuksen aikana eikä syljen erityksessä todettu huomattavaa poikkeamaa tutkimuksen alussa tai sen aikana. Yhteenvetona voidaan todeta, että nivelreumapotilailla suun terveys on huonompi jo taudin varhaisvaiheessa kuin verrokeilla, joilla ei ole todettu nivelreumaa. Tämä on todettavissa myös syljen biomarkkeritasoista (MMP-8). Reuman aktiivisuus on suhteessa suun terveyteen. Lisätutkimuksia tarvitaan vielä laajemmalla potilasaineistolla. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia miten suun säännöllinen hoito, mm parodontologinen hoito, vaikuttaa suun terveyteen nivelreumapotilailla ja onko annetulla hoidolla mahdollista vaikutusta nivelreuman aktiivisuteen.
Subject: Oral Health Sciences
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record